torstai 21. maaliskuuta 2019

Nostetta arkeen - piknik lastenhuoneessa

Kaupallinen yhteistyö Ella's Kitchen



Muutama viikko sitten sain kutsun mammatreffeille viettämään mukavaa iltapäivää muutamaan muun äidin ja pienen lapsilauman kanssa. Tällaiset äitilapsitreffit on mun lemppareita, sillä lapset yleensä viihdyttävät toisiaan porukalla, niin äidit voivat samalla jutella ja vaihtaa kuulumisia.


Nämä kyseiset mammatreffit oli siitä erilaiset, että kaiken muun kivan lisäksi päästiin maistelemaan Ella's Kitchenin tämän kevään uutuustuotteita, nimittäin käteviä oat&fruit -välipalapatukoita ja uusia smoothiemakuja. Tuunattiin itsellemme ihanat smoothiekupot, ja upposi kyllä aikuiseenkin makuun.

Puolitoistavuotiaamme vetäisikin aika vauhdikkaasti pienen pussillisen mansikkabanaaninaksuja, kaksi kaurapatukkaa sekä kesäkurpitsaa, avocadoa ja omenaa sisältävän smoothien. Vau! Eikä kolmevuotiastakaan tarvinnut liiemmin houkutella, sillä hän oli odottanut mammatreffejä ja kutsuikin niitä sosejuhliksi.



Arjesta juhlaa - piknik lastenhuoneessa


Joka päivä ei voi olla mammatreffejä, mutta arjestakin voi tehdä hauskaa ja mieleenpainuvaa. Kolmevuotias on kysellyt harva se päivä, että koska tulee kesä ja päästään pyöräretkille, uimaan ja piknikille. Noita muita ei ole vielä näköpiirissä, mutta piknik nyt on onneksi ihan järjestettävissä. Päätettiin laittaa lasten kanssa aamupalapiknik lastenhuoneeseen, nyt kun aamuisinkin on jo valoisaa. 

Piknikviltin lisäksi tärkeitä piknikillä ovat kuulemma huolella valitut pehmolelukaverit, sekä tärkeimpänä tietenkin ne eväät. Aamupalapiknikin antimiksi valikoitui aamiaismuffinit, oat& fruit -patukoita, päärynää, maustettuja naksuja, smoothieta sekä juomista hienoista laseista.

Ella's Kitchenin kaikki tuotteet ovat luomua ja ilman ylimääräisiä lisäaineita, joten niitä voi huoletta ottaa osaksi arkeakin, kuten me näin tehtiin. Tykkään siitä, että Ella's Kitchenin soseet eivät ole aina pelkkää hedelmää, vaan sekaan on saatu myös vihanneksia, kuten vaikkapa kesäkurpitsaa, palsternakkaa ja porkkanaa, ja silti ne ovat lastenkin makuun.



Ennen piknikiä leipaistiin tietenkin aamupalamuffinit mukaan. Se oli onneksi niin yksinkertainen leipominen, että kolmevuotias teki muffinit lähes kokonaan itse. Mufferot toimivat hyvin vaikkapa puuron sijasta, ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä ainesosia. Niiden paistuessa pilkoin eväspäärynät mukaan. Esikoinen puolestaan valitsi piknikkokoonpanoon seuralaisia lastenhuoneen asukkaiden joukosta. 


Mehevät smoothiemuffinit


6 muffinia
Paista 225c 20min

1 pussi Ella's Kitchen smoothieta
1dl mantelijauhoja
1 muna
puolikas banaani
1tl leivinjauhetta
1 Ella's Kitchen välipalapatukka

Tee näin:

1. Muussaa banaani haarukalla kulhoon. Voit hyvin laittaa kokonaisenkin banaanin, meillä sattui olemaan puolikas. Muussausjäljen ei tarvitse olla mitenkään erityisen tasaista, sillä banaanisattumatkin tuovat kivaa makua.

2. Lisää muut aineet. Me käytettiin vadelmaa, omenaa ja tattaria sisältänyt smoothie. Lopuksi murenna oat&fruit -patukka joukkoon. Sekoita haarukalla.

3. Nostele taikina muffinivuokiin ja paista uunissa 225c noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa. Silikonivuoista muffinit irtoavat helposti jäähdyttyään. Nauti!




Mukavia piknikhetkiä!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?


Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että "ehkä joskus", vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa? 



Haurasta ja hiljaista 


Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.

En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.

Oikeastaan koko raskausajan tunsin "miltä nyt tuntuu?" ja "eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?" -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.



Toinen raskaus oli aivan erilainen


Toinen raskautuminen oli erilainen, ja jo pelkästä vauvahaaveestakin kerroin useammalle. Kahdesta viivasta tikussa kerroin tosi monelle jo heti samana päivänä, kun olin siihen tikkuun pissannut. Tännekin kirjoitin asiasta jo aika piakkoin tämän jälkeen. Ajattelin, että nyt otan kaiken ilon kautta. Uskallan tuntea. Iloita ja nauttia. Jos jotain kävisi, se olisi sen ajan murhe.

Se oli aika ihanaa, aivan erilaista aikaa kuin ensimmäinen raskaus, monellakin tapaa. Uskoin aktiivisesti koko raskausajan, että raskaus menee hyvin, ja synnytyksestä tulee ihana. (Ja siitä tuli!)


Entäs seuraavaksi?


Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.

Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.




Onko kiusallista puhua toiveesta raskautua?


En enää osaa ajatella, että olisi jotenkin outoa puhua asiasta. Olen jo elänyt sen ajan, ja itselleni se itseeni käpertyminen ei ollut mitenkään hohdokasta tai mieltä ylentävää aikaa, joten en kaipaa elää sitä uudelleen. Kukin olkoon vapaa toimimaan hyväksi katsomallaan tavalla, joillekinhan se voi myös olla kutkuttavan ihanaa aikaa oman salaisuuden kanssa. Ja onhan aivan eri asia vaikka pitkä lapsettomuus kuin toive kolmannesta lapsesta. 

"Tuossa on se naisraukka, joka yrittää tulla raskaaksi, mutta ei ole vielä onnistunut" on tyyli, millä lailla en itse ajattele, ja jollaisena en näe itseäni. Sen sijaan voisin olla nainen, joka on neljä vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt, ja jonka hormonitoiminta on vielä vähän sekaisin. Sellainen.


Miten  koet, voiko raskautumistoiveesta puhua ääneen? Miten olet itse toiminut?



Lue myös


Tuu mukaan myös IG:iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tätä et vielä ole kokeillut kuukautiskipuihin - Vaginal steaming


Mitä yhteistä on Gwyneth Paltrowilla, Chrissy Teigenillä sekä Tia & Tamera Mowrylla? No se, että he ovat kaikki jonkun sortin julkisuuden henkilöitä, ja he kaikki ovat kertoneet kokeilleensa vaginal steamingia. Vaginal steaming, yoni steaming ja v-steam. Nämä kaikki tarkoittavat  sellaista asiaa kuin pimppihöyrytys. 



Pimppihöyrytys, oikeastiko?


Vaginal steam on kuin kohdun ja vaginan detox, jossa lämpimän höyryn ja yrttien avulla on tarkoitus puhdistaa kehoa. Siitä kerrotaan, että kuumassa vedessä yrttien lääkinnälliset hyödyt pääsevät käyttöön, kulkeutuvat iholle, lisäävät vaginan ja kohdun verenkiertoa ja puhdistavat lisääntymisjärjestelmää. Puhdistus pienentää kohdun kuukausittaisen tekemän työn määrää, mikä on yhteydessä mm. kuukautiskipuihin.

Joidenkin lähteiden mukaan vaginal steaming tai yoni steaming on  muinainen korealainen hoitomuoto, jonka tarkoitus on parantaa, elvyttää ja puhdistaa emättimen ja kohdun alueita. Jotkut kertovat sen tulleen maya-kulttuurista.

Yleisimpiä höyrytysyrttejä ovat basilika, rosmariini, ruusun lehdet, kehäkukka, laventeli, oregano, kamomilla jne. Eri yrteillä on eri ominaisuudet. Myös merisuolaa voidaan käyttää yrttien lisänä. Yrttien annetaan hautua hetken aikaa, jonka jälkeen istutaan höyryastian yläpuolelle ilman housuja, viltti ympärillä, ettei höyry karkaa ennen aikojaan. Yleisin suositeltu aika höyrytykselle on noin 20 minuuttia.


Oletetut hyödyt


Mitään tieteellisesti tutkittua dataa asiasta ei ole, mutta huimaan määrään asioita höyrytyksen kerrotaan voivan auttaa:

Kuukautiskrampit, poissaolevat kuukautiset, hedelmällisyys ja raskautuminen, endometrioosi, epäsäännöllinen kuukautiskierto, pitkä kuukautiskierto, lyhyt kuukautiskierto, vaihdevuosioireet, hiiva, libido, emättimen kuivuus, alapään kudosvauriot, emättimen bakteerien tasapainotus, synnytyksestä palautuminen ja monet muut naiseuteen ja hormoneihin liittyvät asiat.


Höyrytys on vaarallista?


Jenkeissä muutamat lääkärit ovat varoitelleet tästä pimppihöyrytyksestä sen olevan kuulemma huijausta, voivan aiheuttaa palovammoja, eikä sen voida todistaa auttavan. Ei varmasti voidakaan todistaa auttavan, sillä asiasta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, vaan pelkästään ihmisten omakohtaisia kokemuksia.

Ajattelen pimppihöyrytyksessä olevan paljolti samaa kuin hyöryhengityksessä, paitsi että hengitysteiden sijaan hoidettavana on kohtu ja alapään. Palovammojakin on aika vaikea saada, koska sen huomaa kyllä heti, jos höyry on liian kuumaa. Ja rahaahan tähän ei juuri mene, kun sen voi tehdä kotonakin.


Oma tarinani rajuine kuukautiskipuineen 


Minulla oli jo nuorempana kivuliaat kuukautiset. Nuorena aikuisena niitä helpottamaan kokeiltiin hormonivalmisteita, jotka vähäksi aikaa auttoivat, kunnes homma vain paheni. Näiden valmisteiden ansiosta sitten oma hormonitoiminta meni hyvin sekaisin. Kun se saatiin hiukan normaalimmaksi,  olivat menkkani entistä kivuliaammat. Kamalat. Sellaiset, että kipulääke tuli ottaa tyyliin sillä sekunnilla kun menkat alkoivat, tai lääke ei ehtisi vaikuttaa ja vastassa olisi krampit, joissa pyörin kivuissani vessan lattialla.

Minulle tarjottu apu oli aina vain uusia reseptilääkkeitä, joilla olisi varmaan jo tainnuttanut hevosenkin. Kokeilin myös lisäravinteita, eri ruokavalioita, magnesiumia, rautaa, muutamaa täydentävää hoitomuotoa ja vaikka mitä muuta, mistä kerrottiin joillekin olleen apua. Välillä sainkin apua muutamiin kuukautisiin, mutta kivut palasivat aina.

Höyrytetään sitten, ei siinä mitään ainakaan menetä!


Joskus aikoja myöhemmin eräs ystävä vinkkasi vaginal steamista, pimppihöyrytyksestä. Vaikutti niin helpolta, hullulta ja samalla loogiselta, että päätin kokeilla sitä. Etenkin, kun toteutus oli helppo ja naurettavan edullinen. Lueskelin kymmeniä eri nettisivuja asiasta, koittaen summata kaikesta tiedosta itselleni oleellisimmat, jättäen vähän liian hörhöt asiat sivuun. 

Kokeilin. Odottelin menkkoja ja yllätyin. Siitä on reilu neljä vuotta, mutta muistan kun ne menkat alkoivat. Tuntui pienen pieni nipistys alavatsalla, ja mietin, että mitähän tämä on. Käväisin vessassa ja totesin, että menkat! Ja vain pieni nippaisu. Jos olisin ollut kotona silloin, olisin varmaan itkenyt onnesta, niin helpottavalta ja uskomattomalta se tuntui. Nämä ensimmäiset kuukautiset alapäähöyrytyksen jälkeen olivat myös ruskeat, kypsän jauhelihan väriset, kuten olin lukenut, että ne voisivatkin ensimmäisen höyrytyksen jälkeen olla.




Mulla ei ole ollut infernaalisia menkkakipuja sen jälkeen. Joskus jotain pientä, mutta kuitenkin sellaista, etten mitään lääkkeitä ole kaivannut. Ja toki omalla kohdallani vaginal steaming auttoi myös raskautumiseen välittömästi. Sekin oli ollut yrityksen alla silloin, ja epäilinkin hormonitoiminnallani ja raskautumisen viivästymisellä olevan salaisia yhteyksiä.

Silloin kun en ole raskaana, teen tätä höyrytystä edelleen, hyvin epäsäännöllisesti tosin. Raskaana ollessa en menisi höyryttelemään. Silloin harvoin, kun olen kertonut tästä pimppihöyrytyksestä, olen saanut osakseni kummastelua ja naurua. Vaan minkäs teet. Kuulostaahan se aika hauskalta, sellaiselta höpöhöpö jutulta, ja herättää epämieluisia mielikuvia ihmisistä höyryttelemässä pimpslooraansa. On helppo nauraa kaikelle vieraalle ja oudon kuuloiselle, jos ei tiedä. Jos asia kiinnostaa sinua, ota ihmeessä itse selvää asiasta. En siis varsinaisesti suosittele tätä juuri sinulle, vaan suosittelen pohtimaan ja ottamaan itse selvää.


Onko sulla kuukautiskipuja? Mitä kaikkea olet kokeillut niihin?



Kaikki kuvat ovat Pixabayn


Hyppää mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa @Iloa, eloa! -blogi

torstai 14. maaliskuuta 2019

Mitä useampi lapsi, sen nöyrempi vanhempi?


 Nyt kun kahden lapsen myötä meidät lasketaan useamman lapsen perheeksi, monelta lapsiperheeltä olen kuullut ajatusta siitä, kuinka myös oman pienuutensa huomaa entistä selkeämmin. Lasten määrä kuulemma vaikuttaa tähän jollain tapaa. Lasten eroavaisuudet tuovat esille koko ajan uusia ajatuksia, tilanteita ja tunteita. Niiden keskellä huomaa olevansa vain ihminen, eikä olo ole aina niin kaikkivoipa.



Tylsä klisee, mutta kyllä ne lapset vaan opettavat koko ajan vanhempiaan


Lapsi opettaa vanhempaansa koko ajan. Mitä useampi lapsi, sen useampi opettaja? Meidän lapset ovat vasta kolme- ja yksivuotiaat, mutta silti sitä on alkanut ymmärtämään, että mitään yleispäteviä sääntöjä lastenkasvatukseen ei ole olemassa. Tällä pienellä kokemuksella sanoisin, että edellisestä lapsesta kerrytetyt kokemukset  eivät päde seuraavaan lapseen kovinkaan monessa asiassa. Valitettavasti. Ja onneksi. Siinähän saattaisi päästä ylpistymään tiedoilla ja taidoillaan, ehkä?

Toki tyypillisimmät kehitysvaiheet menevät yleensä melko lailla samalla tavoin. Mutta kaikki muu voi olla ihan päinvastaista.



Nöyryyden lähteillä


Pistää nöyräksi. Aikuisiälläkin voi oppia näin paljon kaikkea. Tai oikeastaan koen, että oma kasvamiseni on alkanut vasta siinä kohtaa, kun myös raskausmahan kasvattaminen on alkanut. Kaikki muu sitä ennen on tavallaan ollut ihan lasten leikkiä. Vaikka kyllähän jokaisessa, eri näköisessä elämässä löytyy ne omat kasvunpaikat ja kipupisteet.

Elämä lasten kanssa on ihanaa ja rikasta, mutta koen sen myös melkoisena koulunkäyntinä. Kun lapsi kasvaa, niitä kasvunpaikkoja luonnollisesti tulee koko ajan lisää. Ja tosiaan, kun on enemmän lapsia, on runsaammin kasvunpaikkojakin. Ja tokikin mahdollisia kompuroinnin kohtia itselle. Mutta niistä selviäminen taitaa olla se kasvattavin osuus?


Ensimmäinen lapsi mullisti elämän, seuraava lapsi ajattelun


Ensimmäisen lapsen syntyminen mullisti elämän, muuttuihan lapsettoman pariskunnan arki yhtäkkiä lapselliseksi. Näinhän se lähes kaikilla taitaa olla. Toisen lapsen syntymä ei enää vavisuttanut arkea, koska lapsiperhearjen raamithan olivat jo tuttuja, ja se alun hurja sopeutuminen jo takana päin.

 Sen sijaan toisen lapsen syntymä mullisti ajattelun ja puhkaisi jonkinlaisen kuplan, joka yhden lapsen kanssa eläessä oli päässyt syntymään.

Puhun nyt itsestäni, en suinkaan muista yksilapsisista perheistä. Yhden lapsen kanssa minulla oli aika matala kynnys miettiä ja ihmetellä muiden ratkaisuja lastensa kanssa. Että miksi joku tekee noin, ja miten ihmeessä joku nyt ei tee näin? Tai että "näin olisi paljon helpompaa, miksei ne tajua sitä?" Ei pahalla tai arvostelevasti, mutta ihmetellen kuitenkin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä on joskus ollutkin. Nyt sitä lähinnä hymähtää noille aiemmille ajatuksilleen, ja toteaa, että onneksi sitä näköjään oppii elämässä aina uutta. Niin kuin vaikka senkin, että erilaiset ratkaisut toimivat eri ihmisillä, ja että enpä kovin lähtisi muita neuvomaan.




Onko teillä toisen lapsen syntymä pistänyt pakkaa eri lailla sekaisin? Entäs kolmas tai sitä useampi lapsi?



Lue myös

Kun lasten ikäerona on kaksi vuotta
Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?
Yksilapsinen perjantai - yhden lapsen viihdyttämisestä


Tuu mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Seikkailu Helsingissä - Myö Hostel lapsiperheen yöpaikkana

Kaupallinen yhteistyö Myö Hostellin kanssa


Menneellä viikolla meillä oli lasten kanssa menoa pääkaupunkiseudulla, ja saatiin majapaikaksi upea Myö Hostel. Olin jo jonkun aikaa haaveillut Myössä kyläilystä, sillä sehän ei ole ihan mikä tahansa hostelli, vaan jotain paljon parempaa.



Kaunis ja uniikki Myö Hostel, joka kantaa myös yhteiskuntavastuuta


Myö ei kuulu perinteisten hostellien kategoriaan ollenkaan, vaan heidän kuvaksensa onkin aika osuva: ripaus luksusta ja designia jokaisen kukkaron ulottuville. 40-luvun miljöö luo tunnelmallisen ympäristön tälle boutique-hostellille, jonka jokainen huone on erilainen. Sisustuksessa on yhdistetty uutta ja vanhaa, ja hei, täällä on värejä! Ei siis ollenkaan tavallisen turvallisia hotellivärejä, vaan omia silmiäni hiveleviä yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan ole millään lailla övereitä, vaan juuri sopivia. 

Myö Hostel osallistuu myös tekemään työelämästä hitusen tasa-arvoisempaa, sillä he työllistävät kehitysvammaisia ihmisiä oikeisiin työsuhteisiin. Myössä työntekijät saavat työehtosopimuksen mukaista, oikeaa palkkaa.

"Myö-henki tarkoittaa, että ketään ei syrjitä". Toisin kuin Myö Hostellissa, harvat kehitysvammaiset saavat työstään oikeaa palkkaa. Usein päivätienestit liikkuvat pyöreän nollan ja 12 euron välillä. Kehitysvammaisten työllistäminen ja oikean palkan maksaminen on tosi upea asia, sillä Suomessa on paljon kehitysvammaisia, jotka pystyisivät ja haluaisivat tehdä töitä. Myön perustajat ovat sosiaalialan ammattilaisia, ja itsekin sosionomina sitä alkaa melkeinpä haaveilemaan tällaisen upean paikan perustamisesta. 



Bussilla suoraan ovelle


Tultiin Myöhön Helsingin keskustasta päin, ja nappasimme allemme lähijunan sen kummemmin miettimättä. Arvoin Ilmalan ja Pasilan aseman väliltä, sillä molemmista on alle kahden kilometrin kävelymatka Ruskeasuolle Myön luo. Junamatka ei montaa minuuttia kestänyt, ja päädyinkin jäämään Ilmalaan,  josta käveltiin reilun kilometrin matka Myö Hostellille metsäisiä kävelyteitä.

Hostelliin oli helppoa tulla, kun ovikoodit tulivat kännykkään viestinä. Ei stressiä avainkorteista tai kellonajoista, jolloin työntekijät ovat paikalla. Puhelinsoiton päästä päivystys on tosin saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa.

Myö hostel on itsepalveluhostelli, mutta satuttiin sellaiseen kellonaikaan, jolloin myös hotellin omaa väkeä oli paikalla, ja saatiinkin iloisen ystävällinen vastaanotto. Kyselin myös busseista, ja kuulinkin, että suunnilleen heti Myön ovelta lähtevällä bussilla pääsisi näpsäkästi Pasilaan, jonne oltiin suuntaamassa, ja samalla bussilla pääsisi myös Helsingin rautatieasemalle asti. Helppoa. Kun Myö vielä sijaitsee 23 bussin päättärillä, niin ei tarvitse stressailla oikealla pysäkillä jäämistä.

Seuraavalla kerralla otan Myö Hostelliin mukaan aikuistakin seuraa, niin pääsee pelailemaan.


Myöhön mahtuu erilaiset matkaajat


Käytiin tyttöjen kanssa nakkaamassa enimmät tavaramme Myöhön, josta suuntasimme vielä illan menoillemme. Kolmevuotias bongasi heti eteisessä lehtitelineestä Prinsessa-lehtiä, joista muutama lähti lainaan meille huoneeseemme.

Myössä onkin ajeteltu eri-ikäisten matkaajien viihtyvyyttä. Paikanpäällä luettavien lehtien ja kirjojen lisäksi Myön yhteisistä tiloista löytyy myös leluja, piirustusvälineitä, elokuvia ja sarjoja katsottavaksi sekä  valikoima lautapelejä niin lapsille kuin aikuisillekin. Pieniä asioita, jotka vaikuttaa isosti viihtyvyyteen. Itselleni ainakin tuli niin iloinen olo, kun lapsetkin on huomioitu, ja yhteisissä tiloissa saa leikkiä ja viettää aikaa. Ja mietin heti, että sitten seuraavalla kerralla otan mukaan myös aikuista seuraa, niin pääsee testaamaan pelihyllyn aarteita.


Yhteiset tilat lasten kanssa matkatessa


Illalla, kun palattiin lasten kanssa Myöhön, pistäydyttiin vielä vieressä olevassa kaupassa hakemassa iltapalatarvikkeita. Suunnattiinkin suoraan keittiöön, jossa oli muitakin matkalaisia iltapalapuuhissa. Hyvin joukkoon mahtui myös lasten äänet ja heidän ilo yhteisissä tiloissa olevista leluista. Vaikka oleskelutiloissa oli useampia matkaajia, oleilu oli jotenkin mukavan rentoa, ei yhtään kiusallista vaikka joukko tuntemattomia ihmisiä olikin samassa huoneessa.

Myön keittiön jokaisen kaapin ovesta löytyy kyltit, mitä missäkin on. Sellaista asiaa ei taida ollakaan, mitä keittiöstä ei löytyisi, vaan keittiö on todella hyvin varusteltu.  Myös roskien lajittelu on ohjeistettu hyvin. Uunin käyttöön kysyin toisilta matkaajilta apua, sillä en ole kovin kokenut älyuunien käytössä, mutta aika simppeliä se sitten olikin.

Lasten kanssa paljon reissaavana arvostan hyvin varusteltua keittiötä sekä yhteistä oleskelutilaa, ja paljon arvostankin. Kyllähän sitä itse eläisi millä tahansa matkaeväällä, ja viettäisi aikaa vaikka huoneessaan. Lapsille kuitenkin on kiva päästä tekemään ihan oikeaakin ruokaa välillä, ja koska lapset saivat ajan kulumaan yhteisissä tiloissa leikkien, siirryimme huoneeseemme vasta nukkumaan mennessä.

Ilta-auringon värittämä huone.

Sleeping Beauty Myö Hostellin pehmeissä lakanoissa.

Huone Konnevedeltä


Ylempiin kerroksiin pääsee pienellä sympaattisella hissillä. Meidän huoneemme oli viidennessä kerroksessa, jonka nimi on Konnevesi. Rattaat me jätettiin alas eteiseen, vaikka olisi ne mahtuneet huoneemme eteiseenkin. Myö Hostellista löytyy myös esteettömiä huoneita ensimmäisestä kerroksesta. Myöstä löytyy huoneita jokaisen budjetille, sillä heiltä löytyy hotellitasoisia huoneita omalla kylpyhuoneella, huoneita yhteisellä kylpyhuoneella, sekä yhteismajoitusvaihtoehtoja. Meillä oli huone parisängyllä, vessalla ja suihkulla.

Yö oli tosi rauhallinen, ja sängyissä oli hyvä nukkua. Olin varuiksi napannut käytävältä mukaani korvatulpat, mutta niitä ei sitten tarvittukaan. Me taidettiin olla itse ne äänekkäimmät vieraat, sillä lapset havahtuivat unesta muutaman kerran yöllä, kuten heillä on reissussa tapana. Onneksi hyvien verhojen ansiosta huone oli kunnolla pimeä, joten tytöt jatkoivat kuitenkin uniaan saman tien.



Meidän aamu alkoi melko aikaisin, joten keräsin lapseni ja tavarat kokoon ja suunnattiin alakertaan aamupalalle. Aamupala kuuluu yöpymisen hintaan, ja sieltä löytyi hedelmiä, leipiä, levitteitä, leivänpäällisiä, mysliä, siemeniä, jogurttia, kahvia, teetä jne. Ja mitä ei löydy, voi itse tuoda ja keittiössä kokkailla itselleen lisäksi.

Tavallisemman yöpaikan jälkeen sitä vaan suuntaa seuraavia kokemuksia kohti, mutta Myö Hostellin jälkeen jäi mieleen muhimaan ajatus, että "sinne täytyy mennä uudestaankin". Vieraskirjaa selaillessa näytti siltä, että useammallakin reissaajalla on ollut samanlainen ajatus. Täytynee mennä kylään seuraavan kerran kesäaikaan, sillä Myö Hostellista pääsee myös suoraan luonnon keskelle.




Oletko kuullut Myö Hostellista aiemmin? Mitä asioita arvostat lasten kanssa reissatessa?


Myö Hostel, Tenholantie 10F, 00280 Helsinki

Käy kurkkaamassa Instagramin storeista meidän hetkiä Myö Hostellista: @iloelolaura