maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesähaaveet


Täälläkin, kuten varmaan kaikkialla, odotetaan kesää kuin kuuta nousevaa. Nyt onkin ollut jo monta lämmintä päivää jo! Jospa niitä olisi kesällä luvassa vielä monen monta lisääkin?


Haaveissa ja suunnitelmissa kesälle on ainakin..


Käydä jollain pienellä reissulla miehen lomalla, ehkä Baltian maissa?

Uida lämpimässä järvivedesssä

Vierailla kotieläinpihalla, eläinpuistossa, lasten konsertissa, tai no oikeastaan kaikki tuolle pikkutirpalle sopiva kiva juttu kiinnostaa!




Käydä risteilyllä. Kauhee hinku lähteä ihan vaan Tukholmaan! Tai sitten Viipuriin, sinnekin pääsisi täältä kätevästi, enkä ole tuolla itänaapurissa koskaan käynyt, vaikka näin lähellä asutaan.

Nähdä perhettä, sukua ja ystäviä ♥ Uudet tuttavuudetkaan ei olisi pahitteeksi!

Mökkeillä! Paljon, jookos, oi kesä! Mökkeilyt onneksi sisältää pakosti tuon ylemmän, kun omaa mökkiä ei ole.



Syödä marjoja suoraan marjapensaista. Eli vaatii reissun anoppilaan, tai tädin luo!

Käydä mustikassa. Niin ja toki saada saalistakin. Tuo mustikan kulutus on ihan räjähtänyt käsiin kyllä, kun Tirpan käsitys puurosta on se, että mustikoita täytyy olla enemmän, kuin puuroa, tai muuten mustikat nypitään pienin sormin puurosta suoraan suuhun ;)



Retkeillä ulkona

Pyöräillä, paljon!

Lukea kirjoja ulkona, kun Tirppa nukkuu rattaissa. Todellisuudessa siis makoilla viltillä epämukavasti, yrittäen mahan kanssa löytää hyvää asentoa kovalta maalta :D Eli toisin sanoen ainakin makoilla parvekkeella mun uudessa korituolissa päiväuniaikaan..



Millaisia kesäsuunnitelmia ja -haaveita muilla on?


lauantai 20. toukokuuta 2017

Nimipohdintaa


Jes, nyt meillä on alustavasti nimi vauvalle mietittynä, oli hän sitten tyttö tai poika! Tää tuntuu jotenkin huimalta edistykseltä, kun tosiaan rakenneultraankin on melkein pari viikkoa vielä.

Etenkin pojan nimi on teettänyt kyllä paljon päänvaivaa. Poikien nimiä pyöriteltiin jo esikoisen raskausaikana, ennen rakenneultraa, eikä silloin tullut yhtään järkevää nimeä, josta oltaisiin oltu samaa mieltä miehen kanssa. Eikä niitä "ehkä"-vaihtoehtojakaan kyllä montaakaan ollut! Ja oikeastaan niitä nimiä on kyllä mietitty sen jälkeenkin koko ajan, tulevaisuutta ajatellen, mutta ei oikein ole löytynyt sopivia.




Ja jottei nimiasia tosiaan kävisi liian helpoksi, niin sen päälle, ettei ylipäätänsä olla löydetty itselle sopivia poikien nimiä. niin asiaan voi liittyä sekin, että ajateltiin kaikkien lasten nimien alkavan samalla kirjaimella. Ihanan kliseistä, eikös :)


Tytön nimi taas oli varma melkein alusta asti esikoista odottaessa. Ja siltähän se pikkutyyppi sitten synnyttyään ihan näyttikin meidän mielestä. Tälläkin kertaa tytölle nimi on ollut valmiina jo ennen raskautumista, joten helppo homma sinällään. Ja juu, mullahan ois kyllä nimet valmiina jo ainakin seuraavalle kolmelle tytölle ;)


Mutta nyt tosiaan saatiin sekä etunimi, että siihen sopiva toinenkin nimi ihan yhdeltä istumalta tuossa yhtenä ihan tavallisena iltana ruokapöydän ääressä. Tuolta pikku Tirpalta vauvan nimeä kysyessä saa tuulesta riippuen vastaukseksi muun muuassa Miia, Paavo ja Emmi. Isi ja äiti vaan ei taida tällä kertaa valita näistä mitään, mutta onpahan mielipide kysytty :D

Mitäs seuraavaksi? Vielä tässä olisi sit enää se puolet raskaudesta odoteltavana!




keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Minäkin juu, eli #profiilikuvahaaste!


10 vuotta elämästä profiilikuvilla esitettynä. 

Mamma rimpuilee -blogista lähtöisin oleva profiilikuvahaaste on kiertänyt monissa blogeissa, ja voi vitsi, on kyllä ollut hauska kurkistella ihmisten vanhoja kuvia! Myös ihan noita omia kuvia on aina välillä hauska katsella, tosin olen poistellut facebookista kuvia niin paljon, että puuttuvat kuvat piti kaivella kotitiedostojen syövereistä. Ja juu, ihan ekat kuvat on irc-galleria -ajalta! :D 

Täytynee aloittaa jo vuodesta 2006, koska näköjään en ole vielä tänä vuonna saanut aikaiseksi vaihtaa profiilikuvaa, eli viime vuoden kuvilla mennään edelleen.. Hassua, miten tuntuu tavallaan tosi henkilökohtaiselta jutulta julkaista näitä, vaikka onhan nämä olleet kukin vuorollaan kaiken kansan nähtävilläkin. 





2006, minä 17-vuotiaana teini-ihmisenä. Näyttää edelleen olleen photari-efektien kulta-aikaa. Galtsu-ajoilta löytyykin paaaaljon näitä niin "hienosti" muokattuja kuvia. Itseä ilahduttaa myös suuresti tuo Sum41-juliste, joka pääsi seinälle ainoastaan sopivan visuaalisen ilmeen ja värin vuoksi. Niiden musiikista miulla ei ole edelleen hajuakaan.. :D





2007,  ekassa omassa kodissa. Oonpas nuori ja söpö! Voi vapauden tunnetta yhden lukion asuntolassa vietetyn vuoden jälkeen. Mutta samalla myös yksinäistä aikaa, uudella paikkakunnalla abivuotta viettäen.





2008, ensimmäinen Särkänniemi-kesä, ja lukion päättyminen. Hiukset lyheni superpaljon heti lakkiaisten jälkeen. Tuli kai pieni identiteetti-kriisi siinä kohtaa elämää, kun ei ollut vielä tulevasta tietoa. 




2009, on muuten poseerattu kyseisenä vuonna! Löytyy vähän turhankin paljon kuvamateriaalia omasta pärstästä.  




2010. Mitähän tähänkin sanoisi? Kuvaa hyvin tuota aikaa elämässä. Tuona vuona tapahtui paljon suuria elämänmuutoksia, tässä kuvassa ne on vasta aluillaan.




2011. Elämä taisi olla pitkästä aikaa paljon rauhallisempaa, tai ainakin tasaisempaa. Ja oman hiusvärin kasvatusprojekti taisi olla aika hyvin jo käynnissä, ei onneksi näy tässä kuvassa niin hyvin :D 






2012 ja 2013. Nämä on itselleni merkittävät kuvat, koska mm. nämä minulla oli näkyvillä nettisivulla, jonka kautta ollaan miehen kanssa tavattu! Että näiden perusteella mua on lähestytty :D




2014. Mun lempparein naamiaisasu! Työpaikan vappujuhlista otettu kuva. Tuolloin oltiin juuri pari kuukautta aiemmin menty naimisiin tuon mun ukkelin kanssa, ja toukokuu oli viimeinen kuukausi, joka asuttiin (töiden takia) eri paikkakunnilla. Mun viimeiset hetket tamperelaisena. 



2015. Tässä kuvassa odotellaan meidän pientä Tirppaa, noin kuukausi taitaa olla laskettuun aikaan. Oltiin vietetty ihana päivä siskon ja muutaman ystävän kanssa, tulevaa äitiyttä ja synnytystä juhlistaen. Ihan uskomattoman ihana muisto tuo päivä! ♥





2016. Heh, Maitotytön imetystunika on selvästi lempivaate. Kuvien välissä on kolme kuukautta, eka kuva Berliinin reissulta, toinen anoppilasta.

Vois ottaa loppuvuoden tavoitteeksi nappasta se yksi profiilikuvaksi kelpaava kuva ;)

Mutta joo. Kyllä näitä kuvia katsellessa tulee pakostikin ajatus, että onpa vanheneminen ja nimenomaan se iän ja eletyn elämän  tuoma muuttuminen ihanaa! Heh :D




lauantai 13. toukokuuta 2017

Äitiyden haikeus, vaikeus ja ihanuus


Huomenna vietetään äitienpäivää. Meillä lapsuudenkodissa äitienpäivä, kuten muutkin vähänkin tai vähän enemmän juhlittavissa olevat päivät ovat olleet tärkeitä, yhteisiä juhlahetkiä. Nyt, kun itsekin saan olla äiti, on äitienpäivän merkitys muuttunut sen kautta, luonnollisesti.




Tämä on toinen äitienpäiväni äitinä, tai toki sinällään kolmas, olihan tuo Tirppa silloin pari vuotta sitten jo mahassa kasvamassa. Silloin sitä ei osannut vielä viettää, äitienpäivää niin, että olisi itse ajatellut olevansa äiti. Se ei tuntunut konkreettiselta asialta. Tällä kertaa on jotenkin helpompi ajatella myös kohdussa kasvavaa vauvaa ihan oikeana perheenjäsenenä. Näin äitienpäivän kynnyksellä kumpuaa ajatuksia siitä, kuinka ihanaa on, kun saa tulla myös tämän uuden lapsen äidiksi ♥




Ja niin, samalla on suuria tunteita ja ajatuksia myös äitiydestä ylipäätään, tämän pienen esikoisen opettamana. Haikeita tunteita aina pienen oppiessa uusia asioita, ottamassa itsenäisiä, pieniä askeleita. Samalla toki myös ylpeyttä, ja paljon iloa. Turhautuneisuutta ja riittämättömyyttä, kun ei aina osaa olla sellainen äiti, jollainen haluaisi olla. Tai edes se kypsä aikuinen. Että kasvattaako sitä vahingossa ihan kieroon kasvaneen ihmistaimen, kun ei vaan tule huomioineeksi kaikkea mahdollista?




Myös omaa äitiään sitä katselee erilaisten lasien takaa, ehkä vielä suuremmalla rakkaudella, kuin ennen, jos mahdollista. Arvostus siitä, millainen äiti on osunut omalle kohdalle, miten turvassa on saanut kasvaa. Iloa siitä, että saanut oman äidin kylään matkan takaa, juuri nyt. Kiitollisena niin monesta asiasta ♥

Ihanaa äitienpäivää kaikki äidit, isoäidit, mummot, mummit (ja mimmit, joksi esikoinen on mummiaan tänään kutsunut) ja muut! ♥



perjantai 5. toukokuuta 2017

Imetys raskausaikana

Imetys on vähän muuttanut muotoaan nyt raskausaikana. Alkujaan miulla oli tavoitteena se kaksi vuotta, jota WHO (Maailman terveysjärjestö) suosittelee minimisuosituksena. 

Nyt ollaan päästy jo aika lähelle, yksi vuosi ja kahdeksan kuukautta alkaa olla kasassa tätä imetystaipaletta. Näyttää myös siltä, että imetys on hiipumaan päin. 





Mutta oikeastaan, ei se minua haittaakaan, vaikkei kahteen vuoteen varmaan päästäkkään. Lapsentahtisestihan tässä on pääasiassa menty, tai ainakin vauvavuosi oli niin. Taaperoikäisenä on päiväsaikaan välillä ollut äidintahdistusta ilmassa, ajasta ja paikasta riippuen. Että juu, kyllä mie oon iloinen ja ylpeä tästä imetystaipaleesta joka tapauksessa :)


Imetyskertoja on vuorokaudessa vielä muutama. Yleensä yksi yöllä, ja toinen päivällä. Jännää on miusta se, miten raskausajan hormonit on imetykseen vaikuttaneet. Kaikillahan ne ei välttämättä vaikuta mitenkään. Jossain vaiheessa alkuraskautta imetys alkoi tuntumaan vähän jopa kivuliaalta, etenkin toisesta rinnasta. Myös heruminen on ollut tiukemmassa, ja toiselle rinnalle taapero sanoikin että "loppu!". Sen jälkeen ollaan menty toisella vaan :) 




Jostain syystä makuuasennossa on tällä hetkellä paras imetysasento. Tai ehkä se on se, että tuon riehakkaan taaperon saa siinä pysymään paikoillaan :D Nuo taaperon perus imetysriehumiset ei oikein innosta tällä hetkellä, kun rinnat on raskaushormonien takia arat. 

Tuo ipana tulee pari kertaa päivässä taputtelemaan rintoja, ja tuumaamaan "nam nam", mutta jatkaa sitten touhujaan. Saa nähdä kestääkö tätä imetystä vielä kuukauden, kaksi vai pitempään. Ja voihan se varmaan loppua kuin seinäänkin, tuo ipanan maitonälän kolotus :) Katsotaan siis, miten käy!