keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?


Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että "ehkä joskus", vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa? 



Haurasta ja hiljaista 


Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.

En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.

Oikeastaan koko raskausajan tunsin "miltä nyt tuntuu?" ja "eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?" -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.



Toinen raskaus oli aivan erilainen


Toinen raskautuminen oli erilainen, ja jo pelkästä vauvahaaveestakin kerroin useammalle. Kahdesta viivasta tikussa kerroin tosi monelle jo heti samana päivänä, kun olin siihen tikkuun pissannut. Tännekin kirjoitin asiasta jo aika piakkoin tämän jälkeen. Ajattelin, että nyt otan kaiken ilon kautta. Uskallan tuntea. Iloita ja nauttia. Jos jotain kävisi, se olisi sen ajan murhe.

Se oli aika ihanaa, aivan erilaista aikaa kuin ensimmäinen raskaus, monellakin tapaa. Uskoin aktiivisesti koko raskausajan, että raskaus menee hyvin, ja synnytyksestä tulee ihana. (Ja siitä tuli!)


Entäs seuraavaksi?


Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.

Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.




Onko kiusallista puhua toiveesta raskautua?


En enää osaa ajatella, että olisi jotenkin outoa puhua asiasta. Olen jo elänyt sen ajan, ja itselleni se itseeni käpertyminen ei ollut mitenkään hohdokasta tai mieltä ylentävää aikaa, joten en kaipaa elää sitä uudelleen. Kukin olkoon vapaa toimimaan hyväksi katsomallaan tavalla, joillekinhan se voi myös olla kutkuttavan ihanaa aikaa oman salaisuuden kanssa. Ja onhan aivan eri asia vaikka pitkä lapsettomuus kuin toive kolmannesta lapsesta. 

"Tuossa on se naisraukka, joka yrittää tulla raskaaksi, mutta ei ole vielä onnistunut" on tyyli, millä lailla en itse ajattele, ja jollaisena en näe itseäni. Sen sijaan voisin olla nainen, joka on neljä vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt, ja jonka hormonitoiminta on vielä vähän sekaisin. Sellainen.


Miten  koet, voiko raskautumistoiveesta puhua ääneen? Miten olet itse toiminut?



Lue myös


Tuu mukaan myös IG:iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tätä et vielä ole kokeillut kuukautiskipuihin - Vaginal steaming


Mitä yhteistä on Gwyneth Paltrowilla, Chrissy Teigenillä sekä Tia & Tamera Mowrylla? No se, että he ovat kaikki jonkun sortin julkisuuden henkilöitä, ja he kaikki ovat kertoneet kokeilleensa vaginal steamingia. Vaginal steaming, yoni steaming ja v-steam. Nämä kaikki tarkoittavat  sellaista asiaa kuin pimppihöyrytys. 



Pimppihöyrytys, oikeastiko?


Vaginal steam on kuin kohdun ja vaginan detox, jossa lämpimän höyryn ja yrttien avulla on tarkoitus puhdistaa kehoa. Siitä kerrotaan, että kuumassa vedessä yrttien lääkinnälliset hyödyt pääsevät käyttöön, kulkeutuvat iholle, lisäävät vaginan ja kohdun verenkiertoa ja puhdistavat lisääntymisjärjestelmää. Puhdistus pienentää kohdun kuukausittaisen tekemän työn määrää, mikä on yhteydessä mm. kuukautiskipuihin.

Joidenkin lähteiden mukaan vaginal steaming tai yoni steaming on  muinainen korealainen hoitomuoto, jonka tarkoitus on parantaa, elvyttää ja puhdistaa emättimen ja kohdun alueita. Jotkut kertovat sen tulleen maya-kulttuurista.

Yleisimpiä höyrytysyrttejä ovat basilika, rosmariini, ruusun lehdet, kehäkukka, laventeli, oregano, kamomilla jne. Eri yrteillä on eri ominaisuudet. Myös merisuolaa voidaan käyttää yrttien lisänä. Yrttien annetaan hautua hetken aikaa, jonka jälkeen istutaan höyryastian yläpuolelle ilman housuja, viltti ympärillä, ettei höyry karkaa ennen aikojaan. Yleisin suositeltu aika höyrytykselle on noin 20 minuuttia.


Oletetut hyödyt


Mitään tieteellisesti tutkittua dataa asiasta ei ole, mutta huimaan määrään asioita höyrytyksen kerrotaan voivan auttaa:

Kuukautiskrampit, poissaolevat kuukautiset, hedelmällisyys ja raskautuminen, endometrioosi, epäsäännöllinen kuukautiskierto, pitkä kuukautiskierto, lyhyt kuukautiskierto, vaihdevuosioireet, hiiva, libido, emättimen kuivuus, alapään kudosvauriot, emättimen bakteerien tasapainotus, synnytyksestä palautuminen ja monet muut naiseuteen ja hormoneihin liittyvät asiat.


Höyrytys on vaarallista?


Jenkeissä muutamat lääkärit ovat varoitelleet tästä pimppihöyrytyksestä sen olevan kuulemma huijausta, voivan aiheuttaa palovammoja, eikä sen voida todistaa auttavan. Ei varmasti voidakaan todistaa auttavan, sillä asiasta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, vaan pelkästään ihmisten omakohtaisia kokemuksia.

Ajattelen pimppihöyrytyksessä olevan paljolti samaa kuin hyöryhengityksessä, paitsi että hengitysteiden sijaan hoidettavana on kohtu ja alapään. Palovammojakin on aika vaikea saada, koska sen huomaa kyllä heti, jos höyry on liian kuumaa. Ja rahaahan tähän ei juuri mene, kun sen voi tehdä kotonakin.


Oma tarinani rajuine kuukautiskipuineen 


Minulla oli jo nuorempana kivuliaat kuukautiset. Nuorena aikuisena niitä helpottamaan kokeiltiin hormonivalmisteita, jotka vähäksi aikaa auttoivat, kunnes homma vain paheni. Näiden valmisteiden ansiosta sitten oma hormonitoiminta meni hyvin sekaisin. Kun se saatiin hiukan normaalimmaksi,  olivat menkkani entistä kivuliaammat. Kamalat. Sellaiset, että kipulääke tuli ottaa tyyliin sillä sekunnilla kun menkat alkoivat, tai lääke ei ehtisi vaikuttaa ja vastassa olisi krampit, joissa pyörin kivuissani vessan lattialla.

Minulle tarjottu apu oli aina vain uusia reseptilääkkeitä, joilla olisi varmaan jo tainnuttanut hevosenkin. Kokeilin myös lisäravinteita, eri ruokavalioita, magnesiumia, rautaa, muutamaa täydentävää hoitomuotoa ja vaikka mitä muuta, mistä kerrottiin joillekin olleen apua. Välillä sainkin apua muutamiin kuukautisiin, mutta kivut palasivat aina.

Höyrytetään sitten, ei siinä mitään ainakaan menetä!


Joskus aikoja myöhemmin eräs ystävä vinkkasi vaginal steamista, pimppihöyrytyksestä. Vaikutti niin helpolta, hullulta ja samalla loogiselta, että päätin kokeilla sitä. Etenkin, kun toteutus oli helppo ja naurettavan edullinen. Lueskelin kymmeniä eri nettisivuja asiasta, koittaen summata kaikesta tiedosta itselleni oleellisimmat, jättäen vähän liian hörhöt asiat sivuun. 

Kokeilin. Odottelin menkkoja ja yllätyin. Siitä on reilu neljä vuotta, mutta muistan kun ne menkat alkoivat. Tuntui pienen pieni nipistys alavatsalla, ja mietin, että mitähän tämä on. Käväisin vessassa ja totesin, että menkat! Ja vain pieni nippaisu. Jos olisin ollut kotona silloin, olisin varmaan itkenyt onnesta, niin helpottavalta ja uskomattomalta se tuntui. Nämä ensimmäiset kuukautiset alapäähöyrytyksen jälkeen olivat myös ruskeat, kypsän jauhelihan väriset, kuten olin lukenut, että ne voisivatkin ensimmäisen höyrytyksen jälkeen olla.




Mulla ei ole ollut infernaalisia menkkakipuja sen jälkeen. Joskus jotain pientä, mutta kuitenkin sellaista, etten mitään lääkkeitä ole kaivannut. Ja toki omalla kohdallani vaginal steaming auttoi myös raskautumiseen välittömästi. Sekin oli ollut yrityksen alla silloin, ja epäilinkin hormonitoiminnallani ja raskautumisen viivästymisellä olevan salaisia yhteyksiä.

Silloin kun en ole raskaana, teen tätä höyrytystä edelleen, hyvin epäsäännöllisesti tosin. Raskaana ollessa en menisi höyryttelemään. Silloin harvoin, kun olen kertonut tästä pimppihöyrytyksestä, olen saanut osakseni kummastelua ja naurua. Vaan minkäs teet. Kuulostaahan se aika hauskalta, sellaiselta höpöhöpö jutulta, ja herättää epämieluisia mielikuvia ihmisistä höyryttelemässä pimpslooraansa. On helppo nauraa kaikelle vieraalle ja oudon kuuloiselle, jos ei tiedä. Jos asia kiinnostaa sinua, ota ihmeessä itse selvää asiasta. En siis varsinaisesti suosittele tätä juuri sinulle, vaan suosittelen pohtimaan ja ottamaan itse selvää.


Onko sulla kuukautiskipuja? Mitä kaikkea olet kokeillut niihin?



Kaikki kuvat ovat Pixabayn


Hyppää mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa @Iloa, eloa! -blogi

torstai 14. maaliskuuta 2019

Mitä useampi lapsi, sen nöyrempi vanhempi?


 Nyt kun kahden lapsen myötä meidät lasketaan useamman lapsen perheeksi, monelta lapsiperheeltä olen kuullut ajatusta siitä, kuinka myös oman pienuutensa huomaa entistä selkeämmin. Lasten määrä kuulemma vaikuttaa tähän jollain tapaa. Lasten eroavaisuudet tuovat esille koko ajan uusia ajatuksia, tilanteita ja tunteita. Niiden keskellä huomaa olevansa vain ihminen, eikä olo ole aina niin kaikkivoipa.



Tylsä klisee, mutta kyllä ne lapset vaan opettavat koko ajan vanhempiaan


Lapsi opettaa vanhempaansa koko ajan. Mitä useampi lapsi, sen useampi opettaja? Meidän lapset ovat vasta kolme- ja yksivuotiaat, mutta silti sitä on alkanut ymmärtämään, että mitään yleispäteviä sääntöjä lastenkasvatukseen ei ole olemassa. Tällä pienellä kokemuksella sanoisin, että edellisestä lapsesta kerrytetyt kokemukset  eivät päde seuraavaan lapseen kovinkaan monessa asiassa. Valitettavasti. Ja onneksi. Siinähän saattaisi päästä ylpistymään tiedoilla ja taidoillaan, ehkä?

Toki tyypillisimmät kehitysvaiheet menevät yleensä melko lailla samalla tavoin. Mutta kaikki muu voi olla ihan päinvastaista.



Nöyryyden lähteillä


Pistää nöyräksi. Aikuisiälläkin voi oppia näin paljon kaikkea. Tai oikeastaan koen, että oma kasvamiseni on alkanut vasta siinä kohtaa, kun myös raskausmahan kasvattaminen on alkanut. Kaikki muu sitä ennen on tavallaan ollut ihan lasten leikkiä. Vaikka kyllähän jokaisessa, eri näköisessä elämässä löytyy ne omat kasvunpaikat ja kipupisteet.

Elämä lasten kanssa on ihanaa ja rikasta, mutta koen sen myös melkoisena koulunkäyntinä. Kun lapsi kasvaa, niitä kasvunpaikkoja luonnollisesti tulee koko ajan lisää. Ja tosiaan, kun on enemmän lapsia, on runsaammin kasvunpaikkojakin. Ja tokikin mahdollisia kompuroinnin kohtia itselle. Mutta niistä selviäminen taitaa olla se kasvattavin osuus?


Ensimmäinen lapsi mullisti elämän, seuraava lapsi ajattelun


Ensimmäisen lapsen syntyminen mullisti elämän, muuttuihan lapsettoman pariskunnan arki yhtäkkiä lapselliseksi. Näinhän se lähes kaikilla taitaa olla. Toisen lapsen syntymä ei enää vavisuttanut arkea, koska lapsiperhearjen raamithan olivat jo tuttuja, ja se alun hurja sopeutuminen jo takana päin.

 Sen sijaan toisen lapsen syntymä mullisti ajattelun ja puhkaisi jonkinlaisen kuplan, joka yhden lapsen kanssa eläessä oli päässyt syntymään.

Puhun nyt itsestäni, en suinkaan muista yksilapsisista perheistä. Yhden lapsen kanssa minulla oli aika matala kynnys miettiä ja ihmetellä muiden ratkaisuja lastensa kanssa. Että miksi joku tekee noin, ja miten ihmeessä joku nyt ei tee näin? Tai että "näin olisi paljon helpompaa, miksei ne tajua sitä?" Ei pahalla tai arvostelevasti, mutta ihmetellen kuitenkin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä on joskus ollutkin. Nyt sitä lähinnä hymähtää noille aiemmille ajatuksilleen, ja toteaa, että onneksi sitä näköjään oppii elämässä aina uutta. Niin kuin vaikka senkin, että erilaiset ratkaisut toimivat eri ihmisillä, ja että enpä kovin lähtisi muita neuvomaan.




Onko teillä toisen lapsen syntymä pistänyt pakkaa eri lailla sekaisin? Entäs kolmas tai sitä useampi lapsi?



Lue myös

Kun lasten ikäerona on kaksi vuotta
Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?
Yksilapsinen perjantai - yhden lapsen viihdyttämisestä


Tuu mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Seikkailu Helsingissä - Myö Hostel lapsiperheen yöpaikkana

Kaupallinen yhteistyö Myö Hostellin kanssa


Menneellä viikolla meillä oli lasten kanssa menoa pääkaupunkiseudulla, ja saatiin majapaikaksi upea Myö Hostel. Olin jo jonkun aikaa haaveillut Myössä kyläilystä, sillä sehän ei ole ihan mikä tahansa hostelli, vaan jotain paljon parempaa.



Kaunis ja uniikki Myö Hostel, joka kantaa myös yhteiskuntavastuuta


Myö ei kuulu perinteisten hostellien kategoriaan ollenkaan, vaan heidän kuvaksensa onkin aika osuva: ripaus luksusta ja designia jokaisen kukkaron ulottuville. 40-luvun miljöö luo tunnelmallisen ympäristön tälle boutique-hostellille, jonka jokainen huone on erilainen. Sisustuksessa on yhdistetty uutta ja vanhaa, ja hei, täällä on värejä! Ei siis ollenkaan tavallisen turvallisia hotellivärejä, vaan omia silmiäni hiveleviä yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan ole millään lailla övereitä, vaan juuri sopivia. 

Myö Hostel osallistuu myös tekemään työelämästä hitusen tasa-arvoisempaa, sillä he työllistävät kehitysvammaisia ihmisiä oikeisiin työsuhteisiin. Myössä työntekijät saavat työehtosopimuksen mukaista, oikeaa palkkaa.

"Myö-henki tarkoittaa, että ketään ei syrjitä". Toisin kuin Myö Hostellissa, harvat kehitysvammaiset saavat työstään oikeaa palkkaa. Usein päivätienestit liikkuvat pyöreän nollan ja 12 euron välillä. Kehitysvammaisten työllistäminen ja oikean palkan maksaminen on tosi upea asia, sillä Suomessa on paljon kehitysvammaisia, jotka pystyisivät ja haluaisivat tehdä töitä. Myön perustajat ovat sosiaalialan ammattilaisia, ja itsekin sosionomina sitä alkaa melkeinpä haaveilemaan tällaisen upean paikan perustamisesta. 



Bussilla suoraan ovelle


Tultiin Myöhön Helsingin keskustasta päin, ja nappasimme allemme lähijunan sen kummemmin miettimättä. Arvoin Ilmalan ja Pasilan aseman väliltä, sillä molemmista on alle kahden kilometrin kävelymatka Ruskeasuolle Myön luo. Junamatka ei montaa minuuttia kestänyt, ja päädyinkin jäämään Ilmalaan,  josta käveltiin reilun kilometrin matka Myö Hostellille metsäisiä kävelyteitä.

Hostelliin oli helppoa tulla, kun ovikoodit tulivat kännykkään viestinä. Ei stressiä avainkorteista tai kellonajoista, jolloin työntekijät ovat paikalla. Puhelinsoiton päästä päivystys on tosin saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa.

Myö hostel on itsepalveluhostelli, mutta satuttiin sellaiseen kellonaikaan, jolloin myös hotellin omaa väkeä oli paikalla, ja saatiinkin iloisen ystävällinen vastaanotto. Kyselin myös busseista, ja kuulinkin, että suunnilleen heti Myön ovelta lähtevällä bussilla pääsisi näpsäkästi Pasilaan, jonne oltiin suuntaamassa, ja samalla bussilla pääsisi myös Helsingin rautatieasemalle asti. Helppoa. Kun Myö vielä sijaitsee 23 bussin päättärillä, niin ei tarvitse stressailla oikealla pysäkillä jäämistä.

Seuraavalla kerralla otan Myö Hostelliin mukaan aikuistakin seuraa, niin pääsee pelailemaan.


Myöhön mahtuu erilaiset matkaajat


Käytiin tyttöjen kanssa nakkaamassa enimmät tavaramme Myöhön, josta suuntasimme vielä illan menoillemme. Kolmevuotias bongasi heti eteisessä lehtitelineestä Prinsessa-lehtiä, joista muutama lähti lainaan meille huoneeseemme.

Myössä onkin ajeteltu eri-ikäisten matkaajien viihtyvyyttä. Paikanpäällä luettavien lehtien ja kirjojen lisäksi Myön yhteisistä tiloista löytyy myös leluja, piirustusvälineitä, elokuvia ja sarjoja katsottavaksi sekä  valikoima lautapelejä niin lapsille kuin aikuisillekin. Pieniä asioita, jotka vaikuttaa isosti viihtyvyyteen. Itselleni ainakin tuli niin iloinen olo, kun lapsetkin on huomioitu, ja yhteisissä tiloissa saa leikkiä ja viettää aikaa. Ja mietin heti, että sitten seuraavalla kerralla otan mukaan myös aikuista seuraa, niin pääsee testaamaan pelihyllyn aarteita.


Yhteiset tilat lasten kanssa matkatessa


Illalla, kun palattiin lasten kanssa Myöhön, pistäydyttiin vielä vieressä olevassa kaupassa hakemassa iltapalatarvikkeita. Suunnattiinkin suoraan keittiöön, jossa oli muitakin matkalaisia iltapalapuuhissa. Hyvin joukkoon mahtui myös lasten äänet ja heidän ilo yhteisissä tiloissa olevista leluista. Vaikka oleskelutiloissa oli useampia matkaajia, oleilu oli jotenkin mukavan rentoa, ei yhtään kiusallista vaikka joukko tuntemattomia ihmisiä olikin samassa huoneessa.

Myön keittiön jokaisen kaapin ovesta löytyy kyltit, mitä missäkin on. Sellaista asiaa ei taida ollakaan, mitä keittiöstä ei löytyisi, vaan keittiö on todella hyvin varusteltu.  Myös roskien lajittelu on ohjeistettu hyvin. Uunin käyttöön kysyin toisilta matkaajilta apua, sillä en ole kovin kokenut älyuunien käytössä, mutta aika simppeliä se sitten olikin.

Lasten kanssa paljon reissaavana arvostan hyvin varusteltua keittiötä sekä yhteistä oleskelutilaa, ja paljon arvostankin. Kyllähän sitä itse eläisi millä tahansa matkaeväällä, ja viettäisi aikaa vaikka huoneessaan. Lapsille kuitenkin on kiva päästä tekemään ihan oikeaakin ruokaa välillä, ja koska lapset saivat ajan kulumaan yhteisissä tiloissa leikkien, siirryimme huoneeseemme vasta nukkumaan mennessä.

Ilta-auringon värittämä huone.

Sleeping Beauty Myö Hostellin pehmeissä lakanoissa.

Huone Konnevedeltä


Ylempiin kerroksiin pääsee pienellä sympaattisella hissillä. Meidän huoneemme oli viidennessä kerroksessa, jonka nimi on Konnevesi. Rattaat me jätettiin alas eteiseen, vaikka olisi ne mahtuneet huoneemme eteiseenkin. Myö Hostellista löytyy myös esteettömiä huoneita ensimmäisestä kerroksesta. Myöstä löytyy huoneita jokaisen budjetille, sillä heiltä löytyy hotellitasoisia huoneita omalla kylpyhuoneella, huoneita yhteisellä kylpyhuoneella, sekä yhteismajoitusvaihtoehtoja. Meillä oli huone parisängyllä, vessalla ja suihkulla.

Yö oli tosi rauhallinen, ja sängyissä oli hyvä nukkua. Olin varuiksi napannut käytävältä mukaani korvatulpat, mutta niitä ei sitten tarvittukaan. Me taidettiin olla itse ne äänekkäimmät vieraat, sillä lapset havahtuivat unesta muutaman kerran yöllä, kuten heillä on reissussa tapana. Onneksi hyvien verhojen ansiosta huone oli kunnolla pimeä, joten tytöt jatkoivat kuitenkin uniaan saman tien.



Meidän aamu alkoi melko aikaisin, joten keräsin lapseni ja tavarat kokoon ja suunnattiin alakertaan aamupalalle. Aamupala kuuluu yöpymisen hintaan, ja sieltä löytyi hedelmiä, leipiä, levitteitä, leivänpäällisiä, mysliä, siemeniä, jogurttia, kahvia, teetä jne. Ja mitä ei löydy, voi itse tuoda ja keittiössä kokkailla itselleen lisäksi.

Tavallisemman yöpaikan jälkeen sitä vaan suuntaa seuraavia kokemuksia kohti, mutta Myö Hostellin jälkeen jäi mieleen muhimaan ajatus, että "sinne täytyy mennä uudestaankin". Vieraskirjaa selaillessa näytti siltä, että useammallakin reissaajalla on ollut samanlainen ajatus. Täytynee mennä kylään seuraavan kerran kesäaikaan, sillä Myö Hostellista pääsee myös suoraan luonnon keskelle.




Oletko kuullut Myö Hostellista aiemmin? Mitä asioita arvostat lasten kanssa reissatessa?


Myö Hostel, Tenholantie 10F, 00280 Helsinki

Käy kurkkaamassa Instagramin storeista meidän hetkiä Myö Hostellista: @iloelolaura

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Onneksi en ole raskaana vielä - vitamiinit ja raskautuminen



Saatiin lahjaksi vitamiinien mittaus. Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa uusi raskaus ja vauva, joten oman kropan vitamiinitilanne on kiinnostanut pitempään jo. Viimeiset neljä vuotta olen ollut joko raskaana ja imettänyt, tai molempia samaan aikaan. Että kuormitusta on ainakin ollut tavallista enemmän.



Tarpeeksi vitamiineja?


Imetys ei kuulemma kuluta äidin ravintoainevarastoja, jos syö monipuolisesti ja terveelllisesti. Epäilen kuitenkin aika lailla tätä. Jos ruoasta ei tule tarpeeksi vitamiineja, imettävän äidin elimistö vetää ne maitoa varten äidin omasta kehosta. Lapsi ensin, äidille jää loput.

Vaikka meillä Suomessa suositusten mukaan pelkän D-vitamiinin nappailu purkista riittäisi (ja sekin määrä on hyvin vähäinen), koen itse monesta muustakin purkista saatavalla vitamiinilla olevan hyvät, tarpeelliset terveyshyödyt.

Kehon vitamiinivarastot selvitimme msas-testillä, sillä siinä näkyy hyvin myös lievät puutokset. Verikokeissahan ei useinkaan näy kuin suuremmat puutostilat, eikä aina nekään. Itseäni kuitenkin kiinnostaa kehon vitamiinivarastot senkin vuoksi, jotta osaisi optimoida oikein sen, mitä vitamiineja oikeasti tarvitsee lisätä ruoka- tai vitamiinivalikoimaan. Vitamiineissakin on laatueroja, osa on aika heikkolaatuista, täynnä täyteaineita tai huonosti imeytyvässä muodossa. Kannattaa olla tarkkana mitä syö.



Testin tulokset 


Vitamiinimittauksesta ilmeni, että monien vitamiinien suhteen asiat olivat hyvin. Esim. D-vitamiinin tilanne oli hyvä, niinkuin olin ajatellutkin. D:tä syön yli virallisten suositusten.

Vaan mikä yllätti, oli monien B-vitamiinien tilanne kehossani. B6-vitamiinia olen vetänyt purkista, ja se olikin B-ryhmästä se paras, vaikka sekään ei hyvällä tasolla vielä ollut. Muut B:t olivat heikolla tasolla. B1 ja B5 olivat niin heikossa hapessa, että vaje aiheuttaa jo ongelmia useassa elintoiminnossa. Apua. Nopeiten tämä on korjattavissa juurikin ravintolisällä. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, eli joka päivä olisi hyvä raahautua pilleripurkin äärelle. 

Toisaalta tämä yllättää, toisaalta ei. Ei yllätä siksi, koska tiedän, ettei nykyravinto ole niin laadukasta että se yksistään riittäisi. Yllättää siksi, koska B:itä saa viljasta, lihasta, kalasta, maitotuotteista ja kasviksista. Kasviksia syön paljon, lihaa ja kalaa jonkun verran, ja maitotuotteitakin päivittäin. Viljaa harvemmin, koska se aiheuttaa ongelmia minulle.



Vitamiinit, raskautuminen ja raskauden jatkuminen


Elimistömme vitamiinivarastot vaikuttavat lähes kaikkeen meissä. Myös raskautumiseen ja raskauden jatkumiseen. Esimerkiksi B12-vitamiini vaikuttaa alkion kiinnittymiseen, folaattia eli B9-vitamiinia tarvitaan kohdun limakalvon ja istukan kehittymiseen (foolihappo on folaatin synteettinen muoto. Folaatti on noista huomattavasti parempi vaihtoehto) B9 vaikuttaa osaltaan myös raskauden jatkumiseen myös pidemmällä raskaudessa. Niasiinistä eli B3:ta on muutamia tutkimuksia, joiden mukaan sen puutos olisi yhteydessä sikiön epämuodostumisiin ja keskenmenoihin, mutta virallisesti Suomessa näitä tutkimuksia on pidetty epäluotettavina. 

Hyperemeesi.fi sivulta löytyy tieto, että "kaikkien hyperemeesistä kärsivien naisten elimistössä on havaittu olevan puutoksia muun muassa pyridoksiinin (B6) ja sinkin osalta". Hyperemeesi, eli raskaudenaikainen vakava pahoinvointi ei houkuttele, ja otankin vakavasti nämä vitamiinivarastojeni tulokset. Ja samalla olen tosi iloinen siitää, että tämä vitamiiniasia tuli testattua tässä kohtaa.

Lisäksi magnesiumin puute voi haitata alkion kiinnittymistä, sinkki vaikuttaa munasolujen laatuun, B6 edistää progesteronin muodostumista, jodin puute aiheuttaa keskenmenoja ja niin edelleen. Elimistön hyvinvointi, raskautuminen  ja raskauden jatkuminen on monen asian summa. Siksi mielestäni vitamiinivarastoja pitäisi mitata paljon enemmän. Tokikaan ne eivät ole ainoa raskauteen vaikuttava asia, mutta yksi merkittävä sellainen. Ja mitään taikanappejahan vitamiinit eivät kuitenkaan ole, kehon varastojen kartuttaminen ei aina käy ihan silmänräpäyksessä.



Jotkut kokevat vitamiinit rahan haaskaukseksi, minä taas koen omalla kohdallani, että se on kuin rahan laittamista säästötilille. Panostus omaan tulevaisuuteen.



Onko sulta tutkittu vitamiinivarastoja? Valmistauduitko raskauteen vitamiinein?



Kuvat ovat Helsingin Lasten kaupungista, jossa kävimme talvilomalla. Kiva paikka, ja ilmainen vieläpä.


Tuu mukaan myös Instagramissa: iloelolaura ja Facebookissa: Iloa, eloa! -blogi