maanantai 16. lokakuuta 2017

Imetysviikko ja imetysvaateikävä


Tällä viikolla Suomessa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Lyhykäisyydessään imetysviikon tarkoitus on imetyksen edistäminen ja imetystietouden lisääminen. Koska meidän pienin tyyppi ei ole vieläkään (!!!!) syntynyt, niin voi vaan tässä kohtaa fiilistellä tulevia imetyshetkiä (ja -maratoneja).

Ympäri Suomea on tällä viikolla erilaisia imetykseen liittyviä tapahtumia. Itsekin ollaan taaperon kanssa menossa paikalliseen imetysviikon tapaamiseen, jollei tuo toinen tyyppi nyt päätä syntyä sitä ennen. (hahahahahaa, mikä vitsi! Se tulee varmaan sitten suoraan viisivuotissynttäreitään juhlimaan.. Esikoinen on lähipäivinä sanonut pariin kertaan oikein äkäisesti, että "nyt vauva tule pois sieltä!" Osansa saattaa ehkä olla sillä, että hänelle on kerrottu, että kun vauva on syntynyt, juhlitaan, ja saa suklaakakkua ;) )

Mutta vauvaa ja imetystä odotellessa, mulla on imetysvaateikävä! Huvittavaa sanoa näin, tässä vaiheessa, koska kohtahan niitä pääsee taas käyttämään. Ihan, ihan kohta. Ja ei paljoa muita vaatteita tarvitse katsellakaan, mutta kun joo, mulla on ikävä! Ollut jo mooonta viikkoa! Tai pari kuukautta ainakin. Saattaa toki vaikuttaa myös se, että tää loppuraskaus on kummasti kaventanut vaatevalikoimaa muutamaan asukokonaisuuteen..


Itsellä esikoisen imetystaipaleen teki paljon helpommaksi juurikin ihanat, toimivat imetysvaatteet. Ja nimenomaan ne julki-imetykset kaupassa, ravintolassa, kerhossa, bussipysäkillä jne. Kotonahan nyt  voi olla minkälaisissa vaatteissa vaan.

Miun imetysvaatteet koostuu Maitotytöistä, parista jonkun itseompelemasta tunikasta ja muutamasta ns. tavallisesta vaatteesta, joissa on imetysoptio. Muutama uutena ostettu, muut käytettyjä löytöjä. Kasassa odottelee myös muutama itselle uusi tuttavuus, joita ei ole vielä imetystarkoituksessa päästy käyttämään. ♥ Lisäksi kaapista löytyy toki myös muutama perus-imetystoppi, joita tulee välillä käytettyä tavallisen paidan alla.
Tuo kasa huutaa selkeästi, että missä kaikki keltaiset vaatteet ovat! Joku sellainen kiva vielä.. :p



Meidän vaatehuoneen iso naulakko hyllyineen päätti tippua alas tässä yhtenä yönä. Sen takia jouduin/sain käydä vaatteet läpi, ja laittaa nämä imetysvaatteet jo omaan kasaansa odottamaan käyttöön pääsyä. Jonkun mielestä naulakossa saattoi olla niin paljon vaatteita, mukamas, ettei kuulemma kestänyt enää niiden painoa..Siis miten niin ei naulakko muka kestä vaatteiden painoa, kysyn vaan? ;)

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kun "toiveet" toteutuu


Joskus sitä varmaan voisi miettiä, että minkälaisia toivomuksia sitä tulee esittäneeksi ääneen:  "täytyisi keksiä joku projekti tässä viime metreille, mihin voisi omaa keskittymistä suunnata, koska pelkkä odottelu on kyllä ihan sairaan tylsää hommaa"

Hehhehhee. Että miten olis kosteusvaurio keittiöön, maustettuna yhden, kahden kuukauden remontilla? Ja projektiksi evakko-kämpän etsintä siksi ajaksi! Hehe. Tätähän mie vissiin toivoin? Noo, ei tässä hätä, ei ollut meistä johtuva kosteusvaurio, ja saan synnyttää ensin, evakkoon lähdetään vasta sitten! Hilpeitä hetkiä siis :D






sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Raskauskuulumisia, vielä (ainakin) tämän kerran


Viimeisiä elellään tämän raskauden osalta! Mieli on tehnyt yhtäkkiä kyllä ihan ihmeellistä myllerrystä tässä viime päivien ajan. Ihmeen apaattinen olo hetkittäin. Täällä on vaan koitettu saada aikaa kulumaan. Täytyisi keksiä joku projekti tässä viime metreille, mihin voisi omaa keskittymistä suunnata, koska pelkkä odottelu on kyllä ihan sairaan tylsää hommaa. Muutamaa viimeisimpää päivää lukuunottamatta koko raskaus onkin mennyt tosi nopeasti.


Viime raskaudessa mulla ei ollut tällaista lopun fiilistä, että olisi mielialat heitellyt tai muutakaan. Miusta tuntuu, että viimeksi olin ihan yllättynyt, kun synnytys alkoi, kun sitä oli varautunut, että lasketusta ajasta mennään heittämällä se parisen viikkoa yli. Ja tuntuu, että sain silloin eri tavalla olla "rauhassa", näitä joko se on syntynyt -asioita ei kyselty niin kauheesti silloin. 

Nyt sitä eri lailla itsekin odottaa, että joko nyt alkaisi? Välillä on joinakin iltoina ja öinä tullut ihan supistuksiakin, mutta siihen ne on sitten jääneetkin. Päivällä ei mitään tuntemuksia, eikä tosiaan kaikkina iltoinakaan.

No, vaikka mieli onkin mitä on, niin fyysisesti nyt on mennyt paremmin, kuin varmaan koko raskauden aikana :D Keskiviikon osteopaattikäynnin jälkeen on ollut ihan autuaallinen olo, ei mihinkään kolota, sängystäkin pääsee yhtäkkiä vaan ihan kevyesti nousemaan, ja selkälihaksetkaan ei kramppaa pitempään kävellessä. Ohhoh! Että juu, kannatti kokeilla tuota itselle uutta osteopaattia, ei ollut kyllä kehuttu turhaan! Aivan varmasti käyn itseäni ja vauvaa hoidattamassa hänellä myös synnytyksen jälkeen :)



Ja pääsinpä sitten kuitenkin katsomaan ystävän kanssa myös sen Yösyötön vielä, vaikka aluksi näytti siltä, että Finnkino ahneuksissaan olisi evännyt miulta (ja ehkä muiltakin..) tämän ilon! Oli ihan viihdyttävä puolitoistatuntinen :)




tiistai 3. lokakuuta 2017

Arki-iloa


Tänään on ollut hyvä päivä. Tähän asti ainakin ;) Mieltä lämmittää monet asiat, kuten


Hyvä aamu. Ei yhtään kiukuttelua, ei äidillä eikä tyttärellä! Ei palaneita pinnoja, jes!

Mukava neuvolakäynti. Tykkään mun neuvolaterveydenhoitajasta. Ja vauvan pää paikannettiin johonkin lantion uumeniin. Hyvä vauva, lähtökuopissa! 

Viime viikolla saatu uusi puhelin. Voi ilo! Mikään ei enää tilttaa ja kamerakin toimii!

Huominen osteopaattikäynti. Olen menossa eri osteopaatille nyt, kuin viimeksi, ja tästä uudesta kuullut paljon hyvää, että on oikein guru-ainesta. Heh. Vaikka tässä kohtaa ei mikään kropan osa erityisesti vaivaa, niin on ihanaa, että ehtii käymään vielä ammattilaisen hoidossa ennen synnytystä. Sitten on lupa syntyä ;)

Noussut hemoglobiini. Tästä saan kyllä paljon iloa ihan käytännössäkin, kun jaksaa eri lailla.

Viime viikolla matkaan saatetut 40 laatikollista vauvanvaatteita, suuntana Bulgaria.



Lähestyvä synnytys ja vauva. Tietenkin. Mieli täyttyy tällä hetkellä aika paljon näistä kahdesta asiasta. Jostain kumman syystä!

Ipanan lauleskelut on niin symppiksiä. "Taas ytsi vuosi lisää onnea!" 

Tuleva viikonloppu, tai se, että tuleeko vauva ensin, vai ehtiikö vielä ystävän kanssa leffaan katsomaan Yösyöttöä. 

Spontaani bussikohtaaminen tutun kerhokaverin kanssa. Mukava pieni juttutuokio. :)



Lisää tällaisia päiviä, joohan? :)



lauantai 30. syyskuuta 2017

Synnytyksen lähestyminen


Tällä toisella kierroksella synnytyksen lähestymisen alkaa jo tuntea, ihan eri lailla kuin ensimmäisessä raskaudessa! Keho selvästikin valmistautuu tulevaan. Jopa muutamia supistuksia on tullut harvakseltaan, ihan uusi juttu miulle! Tosi jännää aikaa, suorastaan kutkuttavaa, kun tietää, että kohta se tapahtuu, mutta ei ihan vielä. 
Ensimmäisessä raskaudessa toki limatulppa irtoili jokunen päivä ennen synnytystä, mutta muuten ei ollut mitään synnytykseen viittaavia asioita havaittavissa. 


Mulla on ollut tosi hyvä fiilis, mieli korkealla, ja voimiakin ihan eri tavalla, kuin vaikka kuukausi sitten. Mikään kiire miulla ei ole mihinkään, tällaisella olotilalla ainakin jaksaa ihan hyvin odotella sen ajan, mitä tässä on vielä jäljellä raskautta. Katsotaan, tarkoittaako se viikkoa, kahta vai kolmea. 

Rento olo on jotenkin ihana. Kaikki on hommattuna, synnytystoivelista kirjoitettuna, vauvan vaatteet pestyinä. Tulevalla viikolla on vielä pari asiaa, jotka mielelläni tekisin vauvan mahassa oleillessa, niin en siksi oleta hänen syntyvän vielä viikon sisään. Jollei nyt ihan pääse yllättämään!


Näinkin kaunis nurkkaus meiltä makuuhuoneesta löytyy ;) Siinä taitaa olla suurin osa välineistä valmiina ripoteltavaksi ympäri kotia, kun vauva saapuu. En ole pitänyt kiirettä sängyn valmiiksi laittamisella, kun luulenpa, että kuitenkin hän nukkuu kainalossa pitkän aikaa. Tässä kohtaa sänky toimittaa tärkeää virkaa tuon näköisenä, tavaran varastoimispaikkana. 

Ihanaa viikonloppua! Täällä on viikonlopulle luvassa piirakoiden tekoa, kiinalaista ravintolaa ja kyläilyä. Kaikkea mukavaa :)

torstai 28. syyskuuta 2017

Ipanan totuudet


Lapsen suustahan se totuus taitaa kuulua?
Siinä tapauksessa luulen, että me kuljetaan bussilla aika usein, sillä ipana on nyt pari kertaa runoillut, että

Hei hei bussi, nähdään pian! Olet rakas!


Että kiitos Lappeenrannan paikallisliikenne, ja ilmaiset kyydit! Kyllä miekin tykkään, vaikken ehkä ihan rakastakaan ;)

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Äitiyden juhlintaa


Menneenä viikonloppuna juhlittiin naiseutta ja äitiyttä miun äiti-juhlien, eli mother's blessingin merkeissä. Tykkään tuosta konseptista, että juhlitaan ja keskitytään äitiin ja äitiyteen, vauvan sijaan. Äidin voimaannuttamista tulevaa synnytystä ja uuden vastaanottamista varten. Vauvaa kun ehtii kyllä juhlimaan myös sitten, kun hän on maailmaan putkahtanut.

Meitä oli kasassa kymmenkunta naista, viitisen vauvaa (nuorin oli pariviikkoinen murunen ♥), ja muutama mahavauva. Hieno porukka! Vitsi että tulin iloiseksi, kun niin moni pääsi, ja oli paikalle halunnut tulla. Etenkin, kun itse olin tyypillisesti sanonut, että jaksaako tai viitsiikö juhlia pitää, mutta sisko totesi, että tietenkin. Onneksi :)




Yhdessäoloa, herkuttelua, seppeleen tekoa, taikasuolaa, haaveita, voimakoruntekoa, siunauksia ja toivotuksia synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan, ja toki paljon juttelua ja naurua! Ja heh, kameran asetukset päin pyllyskää, kun ei mies ollut kotona...No, onneksi se ei ole niin vakavaa :)





Kiitos naiset, oli ihanaa! ♥




torstai 21. syyskuuta 2017

Taapero, tuo parhaiden piilojen keksijä


Meidän minityyppi on kyllä ihan huikea piilottelemaan tavaroita. Milloin mikäkin tavara on hukassa, kun se on laitettu parempaan talteen. 
Tässä iltana muutamana etsimme juuri synttärilahjaksi saadun kalapelin yhtä kalaa. Kaikki lelut käytiin läpi, että missä se voisi olla. Kunnes muistin, että niin, mites ne kengät. Sieltähän se kala sitten esiinkin putkahti, tyypin jemmaan ostetuista kuomakengistä. Niin tyypillinen taaperon piilo, ja silti kesti niin kauan keksiä se!

Samaan syssyyn löytyi myös pitkään kadoksissa ollut duplo-ukkeli, joka oli taaperolta saanut nimen äiti. Sitä äitiä olikin etsitty vain muutama kuukausi tässä. Kaikki sohvatyynyjen välit ja patjojen alusetkin oli jo koluttu, mutta tämäpä äiti-duplo olikin ollut huilailemassa patakintaassa, tyytyväisenä. Ovelasti se oli pujahtanut juuri siihen patakintaaseen, jota harvemmin käytetään.

Hyviä piiloja siis! Jospa vain taapero myös vähän useammin voisi muistaa, että mihin niitä tavaroita on piiloteltu..

Välillä taas ne jemmat ovat hänellä hyvinkin tuoreessa muistissa, kuten eilen, kun olin laittamassa kenkiä jalkaani. En ollut vielä ehtinyt ääneen kummastelemaan oudon tuntuista kenkääni, kun taapero jo ilmoitti, että "nenäliina siellä kengässä". Jep jep, sehän se. Hilpeitä hetkiä päivittäin :D



Kuvan ipana saattaa liittyä tapauksiin..

tiistai 19. syyskuuta 2017

Täysiaikainen vauva ja muita raskausajatuksia


Täällä on hetki sitten saavutettu taas yksi etappi, eli vauva on täysiaikainen, ja on "lupa syntyä". Tosin, tuskin hän on syntymässä vielä moneen, moneen viikkoon :) Uskon, että ainakin sinne ns. lasketun ajan tienoille mennään, vaikka en itse tykkää niinkään puhua lasketusta ajasta päivänä, vaan lasketusta kuukaudesta. Lokakuuhan se todennäköisin on, kun meidän vauva syntyy :)

Raskausajatuksia tällä kertaa toisenlaisessa muodossa, Vauva-lehdessäkin ja blogeissa esiintyvä "raskaustesti" :) 




Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja  Alkuraskaudessa oli mielitekoja, tai ehkä enemmänkin  useampia ruokia, mitä ei halunnut ja voinut syödä, ja sen takia tuli syötyä ei-niin-laajalla repertuaarilla raskauden ensimmäinen kolmannes. Riisipiirakat, banaani ja appelsiinimehu taisivat olla kovimmat hitit ihan alussa. Sen jälkeen ei oo ollut niin justiinsa.

Olen nähnyt erikoisia unia Todellakin! Synnytysunia olen nähnyt jos jonkinlaisia. Sairaalasynnytyksiä, kotisynnytyksiä, napanuoran katkeamista, kaikkea mahdollista. Myös ihmeellisiä toimintaelokuvaunia.

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään En ole ollut töissä tässä välissä, mutta ei kyllä tällä kertaa kellekään salailtukaan, vaan asiasta oli ihanaa ja luontevaa puhua heti plussattua. Kun ei meidän vauvahaavekaan ollut mikään salainen asia.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani Kuvia on otettu tällä kertaa paljon enemmän, kuin viimeksi. Oisin noita perus mahakuvia voinut ottaa enemmänkin, mutta kun makuuhuoneeseen vaihdettiin järjestys, jotta kaikkien sängyt mahtuisi sinne, niin matka peilille kasvoi samalla. Itse otetut kuvat on silloin joko liian läheltä, tai liian kaukaa, eli en siis oo jaksanut säätää.. :D  Yhden kerran mahaa mittasin joskus aikaa sitten, kun mietin, joko sata senttiä on pamahtanut rikki.  

Olen tuntenut itseni seksipommiksi Alkuraskaudessa, varmaan puoleen väliin asti olikin melko huoleton ja mukava olo mahan kanssa. Itsevarmaa menoa, kun ei ole tarvinnut vetää vatsaa sisään missään tilanteessa. Nyt loppua kohden olo on lähinnä tyyliä barbapapa, vaikka maha kivannäköinen onkin :)

Pesänrakennusviettini on herännyt Onhan sitä ollut ilmassa, paljonkin, mutta vain ajoittain. Enemmänkin semmoista epätoivoista nurkkien raivaamista, että mihin nyt tämänkin laitan, ja mihin nämä vauvatyypin kamat oikein mahtuu :D

Itkeskelen katsoessani televisiota Joo. Oon kyllä enemmän herkkis, kuin normaalisti, oli asia mikä hyvänsä, tyyliin koskettava musiikki, ylpeys ja ilo oman lapsen onnistumisesta jne. Ja viikonloppuna koettiin hyvin, hyvin karvas hetki, kun yksi ipanan synttärivieraista vahingossa hajotti mulle tärkeän tavaran, jonka olen lapsuudessa saanut. Itkettää vieläkin, oikeasti. :D

Tiedämme lapsen sukupuolen No todennäköisesti vauvatyyppi on tyttö, mutta ei ihan satavarmaa ollut. Saa nähdä.

Mummot ohittavat minut suojatiellä Aika vähän on näkynyt mummoja näillä kulmin liikenteessä, mutta eiköhän ne olisi ohitelleet. Hidasta on enimmäkseen. Hetkittäin kyllä nopeampaakin pääsisi, mutta se kostautuu kyllä kipuiluna sitten myöhemmin. 


Olen stressannut imetyksen onnistumista En ole miettinyt asiaa sen enempää, kun tietoa minulla imetyksestä kuitenkin on, ja tukeakin siihen on saatavilla paljon, jos suurempia ongelmia ilmenisi. Ja toki myös tuoreessa muistissa on tuo edellinen imetystaipalekin, myös vähän kivuliaine alkuviikkoineen. Fiilistellyt olen  tulevaa imetystä. Etenkin se ihan pienen, vastasyntyneen vauvan imetys, oi, ja syliin nukahtava pikkukäärö ♥ 


Hyvä äiti on kotona pitkään Ei liity hyvän äidin määritelmään tämä asia. 

Tiedän, miten haluan synnyttää Olen valmistautunut synnytykseen, ja siihen liittyviin eri tilanteisiin, että mitä haluan missäkin tilanteessa, mitä temppuja tehdään jos synnytys ei etene, mitä kivunlievitystä jne. Itse synnytystilannehan näyttäytyy sitten aikanaan :)


🌺Painoni on noussut Vähän enemmän kuin viime kerralla 
🌺Nukun vuorokaudessa Sängyssäoloaikaa tulee suunnilleen seitsemän-kahdeksan tuntia, oisko siitä oikeasti unta jotain kuutisen tuntia tällä hetkellä.
🌺Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla 40+2
🌺Kutsumme lasta nimellä Vauva, ja toki joskus myös tyypin tulevalla nimellä

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Meidän ihana Kaksivuotias


Kunpa sitä muistaisi aina tämän ihanan ajan!
Täynnä iloa ja valoa olevan pienen lapsen
Sen kaiken tarmokkuuden
jota päivät ovat täynnä

Jo kaksi vuotta olemme saaneet nauttia seurastasi, rakas ihana tyyppi! 


Miten tuo oma pieni pallero on jo kaksivuotias! Vaikka toisaalta tuntuu, että ollaan tunnettu hänet aina.

Kaksivuotias on kyllä selvästi mainio ikä. Omaa tahtoa, hassuja juttuja, erimielisyyksiä, omatoimisuutta, hersyvää naurua, hermojen koettelua, veikeitä hymyjä. Energiaa, ja paljon! Kaikkea pienessä paketissa ♥


Meidän kaksivuotias

..puhuu, paljon! Pitkiä lauseita, usean lauseen juttuja, tarinoita, lauluja, hokemia. Lukee vauvanukeille kirjoja. Kaikkea mahdollista! Välillä ihan taukoamattakin :D

..omaa, kuten varmaan suurin osa pikkunaperoista, ilmiömäisen muistin. Muistaa ihan ihmeellisesti irrallisia juttuja, joita olen sanonut vaikka eilen, tai viikko sitten. Muistelee ja käy puhuen läpi vanhoja tapahtumia.

..on ollut kuiva jo kohta neljä kuukautta. Ihana tauko vaippailuun, kunnes se kohta taas alkaa! 

..osaa laskea kymppiin. Tai ainakin kymppiin. Myös yksitoista ja kaksitoista sieltä tulee, mutta sen jälkeen tulevat numerot menee sekalaista järjestystä, milloin mitenkin.

..on oppinut vitkuttelun jalon taidon. Jos kerhoon mennään kävellen, niin ai että, kun on ihanaa hänen mielestään jäädä lorvimaan kotimatkalla, millon makoilla tiellä, millon muuten vaan pöljäillä silmät kiinni väärään suuntaan, milloin lähteä äitiä mukamas karkuun. Ja jäädä lorvimaan rappukäytävään. 

..on käynyt jo pitkän aikaa nukkumaan ilman suurempia nukutteluja. Varmaan jotain puolisen vuotta? Toukokuusta lähtien nukkunut myös kokonaisia öitä, uudessa taaperosängyssään, yhteisessä makuuhuoneessa. Toki välillä on jotain mahavaivoja, joiden takia saattaa herätä yön aikana.

..yksi lemppariruoista on ratsataija ja pipsulia, eli ranskalaiset ja ketsuppia. Tuo on vaan jotenkin niin hämmentävä tuo "pipsuli", kun tyyppi osaa paljon vaikeampiakin sanoja, mutta ketsuppi se vaan on pipsulia!

..lempileikit on tällä hetkellä nukkejen kanssa puuhailut. Oi ihana vauva! Laittaa ruokaa, imettää, vaihtaa vaatteita, työntää rattaissa. Aamulla saattaa painella suoraan sängystä tarkastamaan vauvat.

..Kertoo äidille, milloin olisi äidin aika pyytää anteeksi: anteessi äiti huusi! Niin, anteeksi kun huusin sinulle. Saa anteessi! 

Kertoili tuossa myös että saa synttä-i-lahjaksi vauvan, rattaat, tuolin, pöydän.. Mutta tärkein asia on kyllä synttärien odotuksessa hänelle ollut mansikkakakku. Siitä on hän kyllä päivittäin kertonut. On katsi vuotta, saa mansikkapappua!


Paljon onnea, sinä pieni ihme! ♥


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Raskausajan valokuvaus


Muutama viikko sitten oli ihania säitä vielä jäljellä, niin käytiin ottamassa miehen kanssa raskauskuvia. Viime raskaudesta ei tullut otettua semmoisia ihania kuvia, ihan tavallisia vaan. Semmoisia pönötyskuvia. En jotenkin osannut olla silloin kameran edessä mahaani ylpeästi kantaen, niin niistä tavallisista kuvistakaan ei tullut niin luontevia.

Tällä kertaa halusin korjata sen vahingon. Miehelle ohjeeksi annoin räpsiä kuvia tiuhaan tahtiin, että joukosta löytyisi edes muutama mieleinen.

Tuli kyllä tosi paljon onnistuneita kuvia, varmaan parisenkymmentä. Ja hyvä mieli. Ihania! Arjessa, johon liittyy ihan tarpeeksi mahan kokoon liittyviä kommentteja, tuhtia oloa ja vähän jo kropan väsymistäkin, ovat nämä kuvat jotenkin tosi voimaannuttavia. Saati sitten, kuinka ihana näitä on katsella jälkeenpäinkin ♥






Ihana masu, ja siellä kasvava vauva, meidän rakas, uusi, kovasti kaivattu perheenjäsen ♥

maanantai 11. syyskuuta 2017

Synttärihepenet kiinakaupasta


Tuossa joskus kesän aikana rupesin vähän aktiivisemmin pitämään silmiä auki tulevan kaksivuotiaan synttärimekkoa ajatellen. Ajatuksissa oli hörselöä ja väriä. Tuolla tyypillähän on jo jonkun verran mielipidettä vaatteistaan, ja silloin kun se on ihan mahdollista, niin mielelläni niitä mielipiteitä kuuntelen. 

Kesän aikana ei tullut vastaan sellaista hepenettä, joka meitä molempia olisi miellyttänyt. Päädyttiin siis selailemaan nettiä, kiinakauppoja. Tiukan karsinnan jälkeen tyypillä oli kaksi mekkoa, joista muutti koko ajan mielipidettään. 





Lopulta sitten kuitenkin hän sai tehtyä päätöksen, pinkkiä siis. Sitten vain jännittämään, että onko yhtään samannäköinen, kuin kuvassa, ja meneekö päälle, halvalla kun ei aina saa hyvää, ja niin poispäin..
Ja toki tuleeko ajoissa, siitäkään ei koskaan voi tietää.

Tulihan se, ja ihana on! Kaikeksi onneksi, niin ei tarvitse lähteä uudelle metsästyskierrokselle. Mikään ikuisesti kestävä mekko tuo tuskin on, vaan eiköhän tuo ole hintansa väärti kuitenkin. Kerskakulutusmekko kenties..


Minä miehelle: Mene nyt pois, sun takapuoli näkyy joka kuvassa! Mies: Onko tämä nyt muka paras paikka ottaa sitä kuvaa? Mie: No tää on ainoo paikka, jossa ei oo roinaa joka puolella.. :D


Pakettia avatessa matolle pöllähti ihana annos glitteriä mekon helmoista. No, ei kai elämässä voi olla liikaa tähtipölyä ;)


lauantai 9. syyskuuta 2017

Äitiyden iloja: omien sanojen syöminen


Tapahtui eilen illalla
Juttelin miehelle, että on kyllä mennyt niin hyvin nuo taaperon nukkumiset, kun nukkuu koko yöt, ja sitten vasta aamulla tulee kainaloon köllöttelemään. Mainostin vielä, että en rupea "opettamaan" sitä enää tulemaan yöllä  viereen, että sitten aamulla vasta, ettei ole liian ruuhkaista sängyssä sitten vauvan synnyttyä.

Tapahtui viime yönä
Villi ipana päätti kolmen aikaan aamuyöstä, että nyt on aamu. Lirkutteli sitten tunnin ajan omia juttujaan, kunnes neljältä kokeiltiin, saiskos se unta rattaissa. Saihan se, puolen tunnin ajan jopa. Heräsi itkemään, että "missä minun äiti on?" Että joopa joo :D Kainaloon otin, ja nukuttiin siitä sitten puoli kahdeksaan.

Heh heh.


torstai 7. syyskuuta 2017

Eniten ärsyttää kaikki, eli raskauskuulumisia 5


Täällä on asustellut nyt lähiaikoina semmoinen kiukkuinen ärrimörri. En muista esikoisen raskausajalta tämmöistä, mutta kyllä, eniten kiukuttaa kaikki. Ja sekin ärsyttää, että pitää olla niin kiukkupyllynä kaikesta. Onko ne ne raskaushormonit pelkästään, vai onko osansa myös mun tosi matalalalla hemoglobiinilla, että ei vaan jaksa ihan samalla tavalla?

Hemoglobiini oli miulla matala viime raskaudessakin, mutta en muista että ois tälleen väsyttänyt. Toki täällä on vieraillut myös syysflunssa, joka vieläkin vähän ottaa veronsa jaksamisesta. Tuosta hemoglobiinista sain saarnan myös neuvolassa, vaikka se oli nyt noussut alle sadasta sataan! Heh. Täytyy kyllä saada sitä vähän vielä nostettua. Ensimmäinen kokeiltu vahvempi rauta ei onneksi saanut pelättyä ummetusta aikaan, vaan mahakipua ja ripulia, hehheh..




Mutta joo. Ensimmäinen lääkärineuvola myös takana tässä raskaudessa. Eipä sielläkään mitään kummempaa ollut, ei mitään mitä en olisi jo tiennyt. Todettiin käsipelillä mahan päältä, että tyyppi olisi raivotarjonnassa tätä nykyä, ja pientä painostusta sisätutkimukselle "jotta voisi olla varma vauvan asennosta". Heh. Ei se toosan kautta kopelointi sitä asiaa sen kummemmaksi tee, joten jätin välistä tälläkin kertaa sisätutkimuksen, kuten esikoisen raskaudessakin joka kerta. Lääkärille ei vissiin ollut niin tuttu tilanne, kun selaili opustaan, sekä soitteli äitipolille asiasta. Mutta siellä todettiin sama, kuin minkä itsekin tiedän, ettei sisätutkimukselle ollut tarvetta, ja ultraankaan lähetettä ei naputeltu, kun tuo nyt kuitenkin tässä kohtaa raivotarjonnalta vaikuttaisi.
Toivottavasti ei ihan kuperkeikkoja mahtuisi tekemään enää vikoilla viikoilla..




Mun häpyluuliitos on kyllä huomannut tuon raivotarjontaan kääntymisen, sillä kyseinen alue on alkanut huutamaan hoosiannaa, ja esim. esikoisen kanssa kyykkäillessä lattiatasossa täytyy muistaa aina nousta ylös niin, ettei rasita liitoskohtaa ennestään. Ei meinaan oo mikään kivoin juttu tuo vihlonta! Voiskin soitella jo aikaa vielä yhdelle osteopaattikäynnille ennen synnytystä.

Mutta oikeasti nää kiukut, vihlonnat ja hemoglobiinit on miun mielestä aika pieniä juttuja kuitenkin, että ihan hyvillä mielin täällä oikeasti edelleen ollaan ja odotellaan :)




Ja joo, tämän hetkinen viihdyttävin kommentti mun olemuksesta taitaa olla viime viikonloppuna kuultu


"Nyt on ihan pakko kysyä, onko siellä kaksoset?"


Jepjep, eikun viisi. Miten voi olla ihan pakko kysyä? :D




Kuvat on lainattu Kos&Kaos

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ihana (tv-)syksy!



Aah, syksy ja tauoilta palaavat tv-sarjat! Niitä olen odottanut! (Ja toki sitä, että sohvalla istuminen tuntuisi taas mukavalta..No, ei ole pitkä aika enää..)

Havahduin hetki sitten siihen, että hei, kohtahan ne taas alkavat! Huomenna jatkuu jo yksi lemppareista, Ensitreffit alttarilla nimittäin :) Myös Outlander ja Siskonpeti jatkuvat tässä kuussa jo! Jee! Harmi vaan, Poldarkia joutuu odottelemaan vielä tammikuuhun saakka. 




Outlanderin alkaessa vähän jännitti, uskaltaisiko sarjaa katsoa, koska kirjat ovat olleet mun ihan lemppareita, enkä halunnut, että kirjat "menisivät pilalle", jos sarja olisikin huono. Onneksi niin ei käynyt, ja tosiaan odotan kovasti jo sarjan jatkumista.

Myös Ensitreffejä on katseltu ihan ensimmäisistä kausista ja jaksoista saakka, koska onhan se nyt jännää jännittää mukana, että minkälaisia pareja syntyy, vai syntyykö. ♥




Nappaako? Mitäs muuta katsomisen arvoisia sarjoja on alkamassa tai jatkumassa?




torstai 31. elokuuta 2017

Voiko omalle lapselle ostaa syntymäpäivälahjan kirpputorilta?


Niin, voiko? Sitä olen miettinyt tässä viime aikoina, vaikka toteutinkin jo asian. Pikkutyypin synttärit ovat parin viikon päästä, ja tuolla kaapissa odottelee tuota vauvoja rakastavaa pikkutyttöä kirpparilta ostettu, hyvässä kunnossa olevan Baby Born pottineen ja kantoreppuineen (tai no oikeasti se on rintareppu, mutta eiköhän nuken ergonomia sen kestä ;) ).
Saisihan noita kaupastakin, mutta ihan samanmoinen tuo nukke on, kuin kaupassa myytävätkin, ja haalitaanhan me muutenkin kirpparilta aina kaikki tarpeellinen ja tarpeeton.

Kulta, ei me osteta niitä nukkeja, katotaan vaan. -Minä saan hoitaa nämä vauvat!

En oikein osaa sanoa, miksi itselle tulee vähän semmoinen olo, että synttärilahja nimenomaan omalle lapselle pitäisi olla jotenkin "spesiaali", että se olisi kaupasta ostettu ja jotenkin viimeisen päälle? Että ihan kun olisin jotenkin huijannut, kun kävin kirpparilta nappaamassa saman asian halvemmalla ja ekologisemmin.



Ja kun sama toisin päin taas, että jos itse saan jotain kirpparilta ostettua, niin olen vaan ilahtunut hyvästä löydöstä.

Että oih ja voih.

tiistai 29. elokuuta 2017

Lapsellisten aamuriemuja


Eletään aamun aikaisia hetkiä. Muut perheestä vielä nukkuvat, itse olen noussut ylös jo aiemmin, unien loputtua.
5.45 makuuhuoneesta alkaa kuulua ääniä. Ehkä se on tuo jälkikasvu unissaan, yölläkin kertoili juttuja ukon autosta. Menen katsomaan, siellähän se pieni on, herännyt jo, ja tullut meidän sängyn viereen odottamaan aamun halihetkeä, höpöttää että äitin tainaloon pitäisi päästä, ja että isi töissä.



Vaan isiraukka on vielä ihan unessa, ei meillä yleensä näin aikaisin heräillä. Ipana ilahtuu, kun sängystä löytyykin myös isi, joka saa osansa ipanan haleista ja silityksistä. Isi katsoo kelloa, vartti olisi ollut vielä uniaikaa. Onneksi pienen jutut saavat kuitenkin nauramaan, isi haliiii, isi pieni possu röh röh, röh röh röh kuuluu taukoamaton höpinä. Hyväntuulinen ipana pelastaa melkein minkä tahansa aikaisen herätyksen. ♥



Aamupalalla hän vielä huolehtii, ettei lattialta löytynyt hämähäkki vaan syö hänen puuroaan, vaan hämähäkille oma puuro, ei hämähäkki syö minun puuroa. Että hyvää työpäivää vaan isi, olipas kyllä hyvänmielen aamu!


Oispa kaikki aamut tällaisia.. :D

lauantai 26. elokuuta 2017

Raskauskuulumisia 4


Puolitoista kuukautta laskettuun aikaan. Siis niin vähän aikaa enää! Edelleen, näin loppuraskaudestakin menee aika ihan huimaa vauhtia, vaikka muutama hitaampikin päivä on toki mahtunut joukkoon.

Jumppapallo on kaivettu jo kaappien perältä, ja otettu päivittäiseen käyttöön, sohvalla kun ei ole enää suuremmissa määrin mukava istua, ja  pidemmät lattialeikit ipanan kanssa sujuu parhaiten jumppapalloon nojaillen. "Äiti laita vumppapallo pois, nyt reippaasti!"  Myös rebozoa ollaan miehen kanssa käytetty melkein päivittäin rentouttamaan lihaksia, ettei mitään pahempia jumeja pääsisi syntymään. So far so good.

Viimeksi neuvolassa hemoglobiini oli kesäreissujen jälkimainingeissa laskenut alle sataan, ja sitä on nyt koitettu nostella nestemäisellä raudalla ja ruokavaliolla. Jospa se siitä olisi noususuunnassa jo :)




Unettomat yöt ovat vähän hellittäneet, jos vaan muistaa sitä magnesiumsitraattia illalla napata. Että joo, kannatti kokeilla, vaikka epäilinkin sen tehoa! Ei se uni toki vieläkään aamuyöstä niin kauhean syvää ole, mutta unta kuitenkin.

Vauvatyyppi kieppuu vieläkin mahassa niin epämääräisissä asennoissa, että saa nähdä, koska on asettuakseen.

Myös mahakommentteja alkaa jo aika hyvin tulla. Ihan jo huvittaa, nuo "onpa sulla iso maha" -jutut, vaikka vielä pari kuukautta sitten ne ei kyllä naurattanut. Että joo, ja vielä tässä on kasvuaikaa jäljellä :D
 Viihdyttävin tähän mennessä on erään puolitutun kanssa käyty keskustelu:


Eikö ole vielä mitään merkkejä? 
-Niin mitä tarkoitat?
Siis eikö se vieläkään synny??
-No toivottavasti ei ennen lokakuuta ;)
Aijaa...



Niin ja hei, mikä parasta, loppuraskauden imuroinnit ja pyykin silitykset on nyt miehen vastuulla, etten hajota selkääni ;)

perjantai 25. elokuuta 2017

Syksyn keskusteluillat


Alkaa olla taas syksy, ja synnytyskeskusteluillatkin jatkuvat taas täällä kotipuolessa :) Kiva syksy tulossa siis siltä osin! 

Erona viime kevääseen on sen verran, että nyt  ainakin syksyn illat pidetään eri paikassa, kuin viime kausi. Keskustan ytimessä, Me-talossa Oprissa. 

Tervetuloa mielenkiintoisten aiheiden äärelle! :)



torstai 17. elokuuta 2017

Jänniä hetkiä kirppiksellä


Yksi kirppisostelun omasta mielestä jännimmistä jutuista on se, ettei koskaan tiedä, mitä löytää, ja mihin hintaan. Pari iltaa sitten elettiin kuumottavia hetkiä paikallisella fb-kirppiksellä, kun eräs äiti myi hyvin huokeasti jälkikasvunsa käyttämiä vaatteita ja kenkiä. Mukana oli ainakin parisenkymmentä äitiä, jotka naputtelivat kilpaa av:tä ja yv:tä.

Ja juu toki, itse olin myös yksi tästä joukosta. Voi sitä onnistumisen riemua, kun onnistuu jotain nappaamaan ekana :D Huvittavaa huomata itsestään, kuinka oma tyytyväisyys nopeudesta vaan kasvoi sitä mukaa, kun jono-kommentteja ilmestyi perään lähemmäs kymmenen! Että "sainpas kerrankin"! Mutta olihan se juu Cupcaken hyvässä kunnossa oleva toppahaalari vitosella ihan huippu löytö! Olin ajatellut tuota rymyhaalariksi, mutta voih, raaskineeko, kun se on niin hyvässä kunnossa!


Meillä on myös metsästetty ipanan Barbapapa-perheenjäseniä varmaan vuoden päivät, jollei pitempäänkin? En tiedä, missä vaiheessa ajatus vaihtui vimmaksi saada koko barpsuperhe kasaan. Yhdestä Barbapapastahan se tietenkin lähti. Pitkään meiltä puuttui enää vain muutama, kunnes kesällä pihakirppiksellä tuli vastaan Barbapupu, ja sitten, vihdoin, muutama päivä sitten viimeinen, Barbapinko.

Barbapinko oli ottanut vähän osumaa edellisellä leikkijällään, ja käsi retkotti reppanalla. Onneksi hinta oli halpa, ja muutamalla tikillä sen sai kuntoon. Ja oli muuten eka sininen Barbapapa, joka edes on tullut kirpparilla vastaan!



Noita aika hyvin kirppareilla liikkuu nykyään, mutta välillä hinnat on kovia, kuutta, seitsemääkin euroa pienestä tyypistä. Me ollaan ostettu pelkästään niitä yhden, kahden tai kolmen euron barbsuja.
Nyt, kun tuo vuodenpäivät kestänyt metsästys on ohi, niin mitä sitä sitten ettisi erityisesti?

Miehen mielestä "ei mitään, nyt ei tarvitse enää mitään". Eipä ;)
Onneksi ainakin tulevan talven kengät pikkutyypille on vielä hankkimatta..

lauantai 12. elokuuta 2017

Taaperon vessajutut, eli kuivaksioppiminen


Me ollaan saatu nauttia kuivasta kesästä! Eli jätettiin pikkytyypiltä vaipat pois kesän alussa, kun ikää oli melkein 1v9kk. Mikään äkkijuttuhan tuo nyt ei ollut, pottailtu kun on istumaan oppimisesta lähtien hyvin tuloksin, ja ylipäätään vessatettu tyyppiä jo pariviikkoisesta saakka.




Loppukeväästä mun äiti kyseli, että miksi me oikein pidetään tuota tyyppiä vaipoissa, kun suurimmaksi osaksi ajasta vaipat on kuivia, kun kuitenkin ihan säännöllisesti pottailtiin. Noh, jaa-a, en osannut sanoa järkevää vastausta. Kai se, että Suomen vuodenajat, kerrospukeutuminen ja haalarit mahdollisten vahinkojen sattuessa kummasti saa mukavuudenhaluiseksi..




No, kesäkuun alussa (vai oliko toukokuun loppua..) vaipat siirrettiin yö- ja autokäyttöön enää. Ihan ihmeen hyvin on kyllä mennyt! Vahinkoja sattuu suunnilleen kerran viikossa, tai kerran kahdessa viikossa. Ihan ihmeellistä! Vaikea sanoa, mikä osuus on kestovaipoilla, vessahätäviestinnällä, omalla viitseliäisyydellä, tai ihan vaan ipanan oman pään sisäisillä jutuilla, mutta aika huikeeta kyllä, että saatiin tähän väliin useamman kuukauden vaipaton rupeama! Mies keväällä suunnittelikin, että kesällä neiti oppii kuivaksi. Mie sitten vähän toppuuttelin, että ei se välttis ihan niin mee. Mutta onneksi menikin :)

 Lokakuussa sitten sama vaippojen pesu alkaa uudestaan. Aika näyttää, vaikuttaako vauvan syntymä taaperolla tähän asiaan jotenkin. Välillä kuulee, että takapakkia tulisi silloin, mutta toki toivotaan, ettei tulisi :)


perjantai 11. elokuuta 2017

Superpitkät yöt

Helou loppuraskauden unettomat yöt! Nyt jo parisen viikkoa on ollut vähäunisempaa aikaa. Illalla nukahtaminen sujuu normaaliin tapaan, mutta aamuyöstä, kahden-kolmen-neljän aikaan unta ei enää riitäkään. Kuuntelen perheen ääniä, pikkutyyppi välillä höpisee muutaman sanan unissaan, masukaveri kääntää kylkeä, mies nukkuu tasaisen syvää unta.



Väsyttäisi, mutta ei nukuta. Tätäkään en muistanut viime raskaudessa olleen, kunnes se alkoi tälläkin kierroksella. Nyt muistan. Ihan hitsin pitkältä tuntuu yöt kyllä tällä hetkellä!



Kokeiluun menee magnesium sitraattimuodossa, joka kuulemma voisi auttaa tähänkin vaivaan. Vähän epäilyttää, mutta pakko kokeilla, ei siinä ainakaan mitään menetä :)

Onneksi toi pikkutyyppi nukkuu ihan hyviä päikkäreitä, yleensä. Niin tein eilen minäkin, ja varmaan tänäänkin..

maanantai 7. elokuuta 2017

Oman päivän vietossa Synnytystapahtumassa


Toissapäivänä oli elokuinen, viileän lämmin lauantaiaamu, kun suuntasin oman päivän viettoon miehen ja pikkutyypin matkatessa mummolaan.
Junamatka, kerrankin ihan yksin, vähin tavaroin. Tuntui luksukselta jo pelkästään se, että sai lähteä ilman hirmuista tavarakuormaa, ja huolehtia vain omista tavaroista. Eväät, kirja, laturi, puhelin ja juomapullo. Ihanan kevyt kantamus!



Mun oman päivän ohjelmana oli Synnytystapahtuma Helsingissä, Aktiivinen synnytys ry:n järjestämänä. Aiheet tuttuja, simppeleitä, mutta ah, niin hyviä, kuten aina. Pieniä uusia tiedonmurujakin tarttui mukaan, ja vähintään muistutuksia jo tutuista jutuista.

Joitakin tuttuja kasvoja, ja paljon ihania vauvamahoja joka puolella. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis olla taas, pitkästä aikaa, muiden synnytysasioista kiinnostuneiden (tai niihin hurahtaneiden ♥) keskellä. 




Vesisynnytysosio sisälsi paljon faktaa veden hyödyistä, ja myös sairaalakäytäntöjä vesisynnytyksiin liittyen. Hypnosynnytys keskittyi synnytyksessä rentoutumiseen, rentoutumattomuuteen ja sen vaikutuksiin kehossa ja synnytysprosessissa. Myös Gua Shan ja akupainannan hyötyjä tuotiin esiin, ja tehtiin guashausta pareittain. Siitä jäi niin hyvä olo kroppaan, että olis vaan voinut nukahtaa siihen paikkaan onnellisena :)
Kotisynnytys-aiheessa kuultiin kokemuksia kotisynnytyksestä, synnytyspaikan valinnasta ja vauvan virvoittelusta kotisynnytyksessä. 

Viimeisenä aiheena oli kokemuksia kätilöopiskelijavaihdosta Pennysylvaniasta amishien keskuudessa, heidän synnytyskulttuuristaan. Tosi mielenkiintoista oli kyllä kuulla erilaisista käytännöistä, etenkin, kuinka yleistä heillä on öljyjen käyttö raskaudessa, välilihan valmistelu synnytystä varten, olemattomat repeämisprosentit (myös ensareilla), nopeat synnytykset, kulttuurina erilainen suhtautuminen synnytykseen  jne. Uutta mietittävää taas! Onneksi Suomessakin synnytykseen valmistautumisesta puhutaan koko ajan enemmän.




Päivä kaikkineen oli ihana laskeutuminen omaan, tulevaan synnytykseen, synnytysajatuksiin ja syksyllä alkaviin kotikaupungin  synnytyskeskusteluiltoihin. Ja hei, voi olla, että kunnolla omaa aikaa viimeisen kerran taas hetkeen :)


perjantai 4. elokuuta 2017

Kesän lempparit

Kun kesäloma on ohi, niin kai myös kesä on ohi?

Kesäkuu oli vielä kesäelämisen harjoittelua, kun miehen loma ei vielä ollut alkanut, ja aurinkoisia päiviäkään ei nyt sinällään liikaa ollut... Heinäkuussa sitten lomailtiin ja ehdittiin nähdä ja kokea monenlaista, vaikka en nyt sanoisi, että niitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä silloinkaan ihan hirveesti oli. Mutta nyt, elokuu, ja monta päivää on jo satanut.. Eli onko syksy jo saapunut?

Miehen töihin paluuseen ei ole pikkutyyppi vielä tottunut, vaan on mietiskellyt useita kertoja päivässä "missä isi on? miksei isi tuu? Isi töissä, isi töissä. Missä meiän auto on??".





Kesään mahtui muun muuassa

Ystävien kanssa grillailua, muutama rantapäivä

Lastenkonsertti, muutama kotieläinpiha, pari huvipuistoa ja Ähtärin eläinpuisto

Juhannusmökkeilyt, ja viisi muuta mökkireissua sen lisäksi. Eli vähän liikaa grillailua ja lettuja. Sopivasti saunomista ja liian vähän uimista..

Lapsivapaa vuorokausi, eli pikkutyypin yökyläily mummolassa ekaa kertaa yksin

Kymmenen luettua kirjaa

Paljon kesäherkkuja, autossa istumista ja kävelyä

Koko perheen pieniä pyöräretkiä kotikaupungissa

Matka Riikaan


Kesä oli tosi kiva, leppoisa, vaikka täynnä tekemistä. Ihanaa kuitenkin, että syksykin jo ehkä kohta tulee. Tykkään!


Lapsonen edelleen vaan muistelee "huvipuisto, leima kädessä!" sekä "konseetissa, hiiohoi!", että ne taisivat olla hänelle kesän lemppareimmat, tai ainakin muistettavimmat jutut. ♥