tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevään iloa

Kevät! Se tekee joka vuosi niin iloiseksi, saa mielen täyteen onnellisia ajatuksia. Se on joka vuosi niin odotettu ja kaivattu. Se on täällä! Vaikkei puut ja pensaat vielä hetkeen viheriöikään, niin on se silti täällä jo!




Tätä tämänhetkisen kevään alkutaipaletta eläessä olen odotan ja odotan, että lumet sulaisivat pois, ja vaunuja olisi taas paljon kevyempi työntää. Ja sitten se ilon ja autuuden hetki, kun hiekat harjataan pois jalkakäytäviltä! Ah!



Eilen oli eka päivä, kun puolet parinsadanmetrin kerhomatkasta oli täysin sulana. Mie iloitsen siitä vieläkin :D Nyt alkuraskauden aikana vaunuja työntäessä, etenkin pitempää matkaa, on tullut jo joitain outoja tuntemuksia kohdun ja alaselän suunnille, niin ei parane kauheasti mennä hurjille vaunujentyöntelysessioille. Kävely ilman vaunuja sen sijaan on ihan tavallista, ei onneksi tunnu missään erinäisissä ruumiinosissa :)



Tässä keväässä on paljon eroja vuoden takaiseen. Silloin oli koko talvi elelty rauhallista aikaa, vauvavuotta uinuvassa Tammisaaressa. Myös Goodreads todistaa elon olleen aika hiljaisen puoleista. Siellä näkyy, että vuosi sitten alkuvuoden aikana tähän mennessä olin lukenut jo noin seitsemäntuhatta sivua tekstiä kirjoihin painettuna, tämän vuoden vastaava luku on hiuuukkasen vaatimattomammat tuhatneljäsataa, jakautuen kolmelle eri kirjalle. Jep jep! 

Viimeisin luettu teos löytyy kuvasta :) Tykkäsin kovasti. Katsoin samaan syssyyn sitten kirjasta tehdyn elokuvankin, koska se on aina niin haikeaa, kun hyvä kirja loppuu. Sitä miettii, että mitäs nyt? Mutta, nääh. Elokuva tuntui vain läpijuoksulta, eikä saanut miulla aikaiseksi sen suurempia tunteita. 




Kirjojen lukutahti on kenties hidastunut, mutta ehkä elämässä on enemmän sitä muuta sisältöä tällä hetkellä ♥

2 kommenttia:

  1. Vastavierailulla ihanan keväisenvärisessä blogissasi! Tulen toistekin!

    VastaaPoista