lauantai 19. toukokuuta 2018

Raskauden jäljet - synnytyksestä 7kk


Synnytyksestä ja raskaudesta on aikaa nyt jo seitsemän kuukautta. Mun lempijuttuja on kaikenmoinen havainnointi ja pähkäily, ja nyt listailinkin asioita, jotka raskaudesta jollain tapaa vielä muistuttaa.

Kiva miettiä sitten joskus, kun kaikki nämä raskauden tuomat kehomuutokset ovat kaukana takana päin, että oli vaan se niin jännää aikaa! Osaltaan mietin näitä myös siksi, koska joskus nuoruusvuosilta (hahaa mitä ne on!) itselleni on jäänyt tiukasti mieleen joidenkin ajatus siitä, että raskaus ja synnytys pilaisi naisen kropan ja muutenkin ulkonäön. Kun siis eihän se suinkaan onneksi niin mene :) Keskimäärin varmaan monella on raskausaikana ja vähän sen jälkeenkin pientä vaivaa ja kiloja, mutta harvemmin mitään isompaa tai lopullista.




Raskauden jälkimaininkeja ovat tällä hetkellä:



No ne hiushaituvat! Synnytyksestä x verran aikaa niin karvat alkavat usein tippumaan päästä. Liittyvät hormonimuutoksiin. Itse taisin huomata nämä pienet vauvahiukset otsalla ja ohimoilla joskus viiden kuukauden paikkeilla.

Erkauma. Mulla on edelleen vähän erkaumaa, navan kohdalta vatsalihasten väliin saa upotettua semmoiset 1,5 sormea. Ylempää ja alempaa se onkin jo ihan ok, ja toivon kyllä että tuo loppukin kuroutuisi siitä. Usein sanotaan että se erkauman spontaanein aika palautua on kuusi kuukautta synnytyksestä, joten tartteis kohta varmaan edistää asiaa enemmän.

Heikot vatsalihakset. Erkauman takia mitään vatsalihashommeleita en ole voinut vielä tehdä, ja sen kyllä huomaa :D Edelleenkin parhain tapa nousta selinmakuulta on kyljen kautta.

Pigmenttiläiskät. Molempien raskauden aikana mulla on tullut pigmenttiläiskät silmien alapuolelle ja ylähuulen ylle. Ihan tosi huvittavan näkösiä ovat olleet. Ei oo ihan yks eikä kaks kertaa kun multa kysyttiin, että mitä mulla on ylähuulessa, tai että onko mulla joku meikkivoideraja silmänympärysalueella. Mutta ehei, ne oli vaan ne mun raskauskaverit, pigmenttiläiskät! Ne lähtivät onneksi parin viikon sisään synnytyksen jälkeen, mutta vikassa raskaudessa tuli kynnenpään kokoinen pigmenttiläiskä myös rintojen alapuolelle, ja se mua koristaa vieläkin. Ihan hassua, ettei se lähtenyt minnekään, vaikka nuo kasvoista hävisivät! Vaalentunut se kyllä on.

Kilot. Tällä hetkellä mukana roikkuu vielä viisi-kuusi kiloa. Ja olenkin pitänyt nyt useamman viikon taukoa kiloprojektissa, koska ei mulla mikään hätä tässä enää ole, kun hyvä olo on kuitenkin jo saavutettu.

Mahanahka. Kahteen kertaan äärimmilleen ja sen yli venytetty vatsanahka sai koristeekseen raitoja jo ekasta raskaudesta, toinen mentiin niillä samoilla jäljillä, uusia ei enää tullut. Nyt kun on saanut painoa pudotettua, niin on semmoinen olo, että ah mun maha ei roiku enää polvissa! Vaikka edelleen kyllä jos syö vähän miten sattuu ja on turvotusta, niin kahdesti venynyt nahka sallii kyllä ihan kivan turvotuksen :D

Lempeys. Lasken tämän myös raskauden jälkimaininkeihin. Palautumisen ollessa alkutekijöissään sitä lempeyttä ei vielä löytynyt. Nyt jonkinlainen lempeys ja kehorakkaus on saavutettu. Mun kroppa on hyvä, toimiva ja soma, ja kelpaa mulle. ♥

Siinä ne. Eli ei mitään suurempaa! On kyllä ihanan onnekasta, ettei mulla ole mitään vaivoja tai kolotuksia missään osasissani. Edellisellä kierroksella mulla oli kovat alaselkäkivut erkauman (juoksun) takia, mutta silloinkaan ei muuta onneksi ollut.


Ei voi kyllä todeta muuta, kuin että on se naisen keho oikeasti niin ihmeellinen! 






Meidän touhuja ja toilailuja voi seurata myös instagramin puolella!

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea nyt, kun synnytyksestä on 3kk. Ehkä minullakin on siis toivoa ja valoa tunnelin seuraavan mutkan takana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on toivoa, pikkuhiljaa se palautuminen etenee 😊❤

      Poista
  2. Ihana kuulla, että se lempeys sieltä voi hiljalleen löytyä. <3 2kk synnytyksestä ja oon vähän hämmästynytkin, kuinka armottomia ajatuksia omaa kehoa kohtaan on, kun palautuminen ei ollutkaan yhtä nopeaa kuin viimeksi. Kuinka uskomattoman matkan keho onkaan käynyt toistamiseen läpi, se pitäisi koittaa vaam muistaa.
    http://viivyvierellain.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sieltä vähä kerrassaan löytyy ❤
      Itse kans hämmästelin omaa armottomuutta! Olin ajatellut, että kun ei ole ekaa kertaa asialla, niin oma suhtautuminen olisi ollut lempeämpi, kun kuitenkin tietää, että se keho palautuu pikkuhiljaa.

      Poista