maanantai 13. elokuuta 2018

Kliseiset sisarusten väliset asiat - näitä olen odottanut!




Yhä enemmän meillä alkaa arjessa näkyä se, että lapsia on kaksi. Vauva kasvaa, ja on koko ajan vähemmän vauvamaisempi. Lasten välinen sisaruussuhdekin on alkanut kehittyä vastavuoroiseksi, kun vauva osaa ilmaista mielipiteitään tahtomisistaan.


Tämäkin on kyllä niin hauskaa aikaa, jota olen kovasti odottanut!



Isosisko on parasta



Pikkusisko fanittaa isosiskoa ihan täysillä, ja usein heillä onnistuvat vierekkäiset leikit pitkänkin aikaa mukavasti.  Pienempi ei kuitenkaan enää suvaitse siskolta enää mitä tahansa, vaan osoittaa jo mieltänsä, jos on eri mieltä leikistä tai leikin rajuudesta. Tai siitä, mikä lelu kelläkin on! Isosiskon lelut, etenkin kaikki pikkuhärpäkkeet olilsivat luonnollisestikin se kivoin juttu. Kun pikkusisko huomaa näitä ihania aarteita horisontissaan, tulee tähän muutoin niin rauhalliseen vauvaan vauhtia, ja hän konttaa salaman lailla leluja kohden. Pettyäkseen karvaasti, kun sisko kerää kokoelmansa talteen.


Äiti, sisko kiusaa!


Tietenkään isosiskon mielestä se hänen leikkeihin tuppautuminen ei aina ole niin mukavaa, ja nykyään jo aika usein kuuluukin leikkihuoneesta, että äiti, sisko kiusaa! Vaikka eihän vauva tahallaan, ei tätä ainakaan. Hänkin nimittäin osaa tehdä isosiskolle pientä kiusaa! Ja toki isompikin osaa sen taidon. Kai se on jotenkin sisäsyntyistä?

Monet surkuhupaisat hetket nuo sisarukset ovat viettäneet pyöräkärryssä, vauva ottaa jalastaan kiinni ja työntää sen isomman suuhun. Isompi tietenkin harmistuu siitä, jolloin vauva alkaa nauraa rätkättää. Vauvan mielestä ihan parasta! Homma toistuu toisensa perään.





Ruoka on varmasti parempaa siskon lautasella!


Ruokailuhetket ovat myös mielenkiintoisia hetkiä, aina ajoittain. Aluksi se meni niin, että isosisko halusi samaa jännää sormiruokaa kuin siskollakin, ja olisi halunnut päälle samanlaisen ruokailuessunkin. Nyt kuitenkin osat ovat vaihtuneet. Vauva on tajunnut, että siskon sapuskat taitavat olla parempaa kamaa, ja välillä ruokakateus on yllättävän kovaäänistä, tuskaisen kuuloista ihan.

Alan paremmin ymmärtämään sitä, kun aina sanotaan, että esikoiselle on jaksettu pitää tiukempi linja ruokailujen suhteen, mutta seuraavien kohdalla on lähtenyt lipsumaan. Ei sillä, että vielä olisi lipsunut, mutta ymmärrän kuvion, koska vaikeampihan se on silloin, jos pienempi näkee että joku muu lapsi saa jotain, mitä hän ei.


Vaikka välillä setvitäänkin lasten riitoja

 ja kuunnellaan vinkumista, 

niin on tää vaan niin ihanaa aikaa silti! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti