perjantai 14. syyskuuta 2018

Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona - vauvan tämänhetkinen vessarytmi



Meidän vauva on himppusta vailla 11kk ikäinen, konttaileva maailmaan tutustuja. Me ollaan vessatettu vauvaa melkein syntymästä lähtien, ja hänen voikin sanoa jo tähän ikään mennessä olevan pieni pottakonkari.



Kotona ollessa pottahommat ja hänen vessarytminsä toteuttaminen on tällä hetkellä (ja tosiaan tällä hetkellä, tulevastahan minä en tiedä mitään!) suht samaa kaavaa toistavaa. Vessahommat ovat sujuneet nyt niin mallikkaasti, että kotona päiväsaikaan vauva on ollut jo useamman viikon kuiva. Tai sanoisinkin, että useamman viikon ajan olen uskaltanut pitää häntä kotona ilman vaippaa. Se olisi varmaankin onnistunut jo aiemminkin, mutta olen välillä joissain asioissa vähän jahkaaja.

Yöllä vauvalla on vaippa, ja vähän vaihtelevasti vaippa on aamulla kuiva, välillä märkä. Päiväunille käydessä en aina laita vauvalle vaippaa, riippuu siitä, onko hän juuri käynyt potalla vai ei. Joskus väsy yllättää nopeastikin, eikä väsynyt vauva koe pottailuja mielekkäinä. Silloin pottailut jäävät odottamaan unilta heräilyä.

Välillä myös kodin ulkopuolella vauva on saanut vapaasti viilettää ilman vaippaa. Isosiskoa kerhosta hakiessa ja viedessä ei aina laiteta hänelle vaippaa, ja esimerkiksi tällä viikolla perhemuskariin mennessä vauva kävi potalla, joten en sen jälkeen enää turhaan jaksanut vaippaa laittaa. Perhemuskari kestää 1,5h sisältäen laulujen lisäksi välipalaa ja hengailua, joten sinä aikana vauva myös söi ja imetin hänet. Muskarin jälkeen hän kävi taas potalla tuotoksin.





Minä vasta opettelen vauvan rytmiä muualla kuin kotona, sillä pissausväli kotona ja muualla ei ole aivan yksi yhteen. Muualla on usein jännempää, joten vauvan pissausväli on hieman pidempi. Tämä muskari-tapaus oli minulle itselleni rohkaisevaa, vaikka olen toki aiemminkin kerhoissa ja muualla  potattanut lasta.

Miten vauvan sitten saa pysymään potalla? Yleensä ihan hyvin, kai hän on jo niin tottunut siihen? Ainahan se ei tietenkään huvittaisi, mutta jos tiedän hänellä olevan jo vessahädän, niin myös kirjojen luku tai maissinaksun syöminen on meillä sallittua, sillä se on oiva tapa rauhoittua hetkeksi, jotta malttaa tarpeensa tehdä. Ja jos potalle istahtaessa harmittaakin lasta koko homma aivan vietävästi, niin sitten sylitellään hetki, ja kokeillaan kohta uudestaan. Useinkaan en ole koko hänen pottahetkeään siinä hänen nenänsä edessä, vaan vähän kauempana, näköyhteydessä kuitenkin, antaen vessarauhan. Tämä toimii juuri meidän vauvan kohdalla.

Kuulostaako kauhean rankalta? Tiedän, että monen korviin varmasti kuulostaakin, mutta meille se on ihan tavallinen osa arkea. Tottumuskysymys, ehkäpä? Ja toki käytännön asioita on mietitty niin, että homma sujuu. Potta voi tarpeen mukaan olla muuallakin kuin vessassa. Vauvan vaatetusta on meillä mietitty myös vessakäyntien kannalta, bodyt jäivät käytöstä pois jo joskus keväällä. Tunikat ja legginssit ovat vauvan vaatetuksena, leggareiden alla toki myös vauvojen alushousut.

Pottatuotoksia myös tietenkin ihastellaan yhdessä ja kehutaan taitavaa vauvaa. Hän on tottunutkin jo potalta noustessa kääntymään taakseen kurkistamaan, että mitä sinne pottaan tulikaan :) 





Vauvan vessarytmi näyttää tällä hetkellä suunnilleen tältä:



Vauva herää, sylittelyn jälkeen potalle

Aamupalan jälkeen potalle (aamun kaksi ekaa pissaa tulevat yleensä tiheämmällä välillä kuin päivän muina hetkinä)

Aamupäivän aikana imetän vauvaa yleensä 1-2 kertaa.  Noin puolen tunnin-kolmen vartin päästä imetyksestä on meidän vauvalle otollinen aika mennä vessaan, siispä pottailut silloin. Jos ei olla kotona, niin imetyksen ja pottailun väli pystyy olla pitempikin, kun vauvalla on jännää niin hän keskittyy muuhun. 

Lounaan jälkeen potalle

Päiväunien jälkeen potalle

Iltapäivällä pari, kolme imetystä vessakäynteineen

Iltaruoan jälkeen potalle

Iltapisut nukkumaan mennessä



Osa näistä kerroista saattaa yhdistyä, päivästä riippuen esimerkiksi imetyksen jälkeiset pisut ja ruoan jälkeinen pottailu osuvat samaan hetkeen, jolloin pottakerrat hieman vähenevät. Usein noihin aikoihin tärppää, jos ei, niin myöhemmin kokeillaan uudestaan.



Tämmöinen pottaharrastus meillä! Pottailusta tai kuivaksiopettelusta ei kannata kuitenkaan itselleen stressiä ottaa, sillä tyylejä on monia, ja hyvin ehtii myöhemminkin. Me ollaan tykätty toimia näin :)




Vauvavuoden edelliset vessapäivitykset löytyvät tästä ja täältä.


Meidän arkihömpötyksiin pääsee mukaan myös instagramin puolella, iloelolaura-nimimerkin takaa.

2 kommenttia:

  1. Ei voi sanoa, kun että uskomatonta :D Meidän 3-vuotiaamme tarina onkin ihan toisenlainen, vaikka yritystä on ollut jo puoli vuotiaasta asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on molemmilla lapsilla mennyt vähän samalla lailla. Kai se liittyy siihen, että on kestovaipat ja vessahätäviesteilyty alusta asti? En tiedä :D :)
      Voimia ja stressitöntä pottailua! :)

      Poista