tiistai 5. maaliskuuta 2019

Lopetus yöimetykselle? 1- ja 3-vuotiaiden kerrossänkykuulumisia

Mitä tapahtuu kun yksivuotias siirtyy kerrosänkyyn nukkumaan isosiskon kanssa? Entäs yöimetys?


Syksyllä saatiin meidän minimimmeille kerrossänky kirpparilta, kuten oltiin haaveiltu. Alusta asti se on ollut kolmevuotiaalle ihana ja tärkeä asia, "nukkua yläsängyssä kuin isot tytöt". Jo ennen joulua yksivuotias alkoi nukkumaan yön ekan unipätkänsä kerrossängyssä, sillä hän jäi sinne todella vaivattomasti unta odottamaan siskon kanssa.


Joululoman jälkeen kuitenkin unet olivat hetken aikaa sekaisin, ja silloin koin helpoimmaksi pitää pikkutyypin kainalossani yöunilla.

Kun unikuviot rauhoittuivat jatkoi yksivuotias taas nukkumaanmenoa kerrossängyssä. Aamuyöllä olen hakenut hänet sitten kainalooni nukkumaan, kun hän on herännyt maidolle. Itse olen hädin tuskin edes herännyt tällä nopealla lapsenhakureissullani, ja unet ovat jatkuneet melkein heti sänkyyn päästyä.


Nukkumaanmeno samassa huoneessa, miten se onnistuu?


Tyttömme ovat 3,5- ja 1,5-vuotiaita. Ollaan koettu näppärämmäksi, kun nukutuspuuhat tapahtuvat yhdessä huoneessa. Ja lisäksi minusta on kiva ajatus, ettei isompikaan joudu jäämään huoneeseen yksin unta hakemaan, sillä meillä iltaisin on iltalaulut ja iltarukous, jonka jälkeen lapset jäävät itse huoneeseen, rauhoittuvat hissukseen ja nukahtavat.

Kun iltarutiinien jälkeen poistumme huoneesta, aluksi sieltä välillä kuuluu hetken aikaa höpinää. Yleensä ei kuitenkaan kovin kauaa. Joskus huutelemme tytöille, että nyt pitää olla jo hiljaa, on aika nukkua. Nukahdettuaan esikoinen ei juurikaan hetkauta eväänsä vaikka pienempi yöllä itkeskelisi.

Mulla oli aiemmin haaveena, että vasta nyt, tässä vaiheessa olisivat molemmat tytöt siirtyneet yhtä aikaa leikkihuoneeseen nukkumaan. Esikoinen siirtyi kuitenkin jo viime vuoden loppukeväästä, tässä siitä kirjoitinkin silloin.


Loppu yömaidolle?


Jossain kohtaa talvella huomasin, että yksivuotias ei enää nuku vieressäni rauhallisesti, vaan pyörii ja hyörii  yöllä. Kiipeilee mun päälle nukkumaan ja koittaa käyttää äitiä tyynynä, ikään kuin parempaa nukkuma-asentoa hakien. Kerrossängyssä meno on paljon rauhaisampaa. Tästä ajatuksesta lähdinkin miettimään yksivuotiaan siirtymistä kerrossänkyyn kokonaan. Aiemmin nukuttiin hyvin kainaloikkain, mutta nyt se ei enää tuntunut palvelevan ketään.

Se tarkoittaa myös heippoja yöimetykselle, sillä en näe siinäkään mieltä, että juoksisin imettämässä yöllä toisessa huoneessa. Täällä kirjoitinkin aiemmin siitä, kuinka en aio tällä kertaa ottaa stressiä yöimetyksen lopettamisesta. Stressiä ei onneksi ole, vaan vaikuttaisi vain hyvältä saumalta meidän kohdalla luopua siitä viimeisestäkin yömaidon tilkkasesta. Päivisin imetys jatkuu.

Yksivuotias onkin nyt useamman yön nukkunut kokonaan kerrossängyssä. Toki hän on muutaman kerran herännyt noina öinä vähän itkuisena, mutta olen käynyt hänet sitten halimassa ja peittelemässä uudestaan nukkumaan. Olen tosi hämmästynyt, kuinka hän on vain laittanut pään tyynyyn ja käynyt jatkamaan unihommia. Voiko se olla näin helppoa? Toki aamulla lapset heräävät toistensa ääniin, mutta onneksi kuitenkin melko lailla ihmisten aikoihin.


Äidin kipuilut


Olen tosi iloinen siitä, miten nämä yöasiat ovat lähteneet sujumaan. Ei raivokohtauksia tai muutakaan. Samalla vähän jännittää, että miten asia reissuissa sujuu. Me ollaan aika usein yökyläilemässä jossain päin Suomea. No, sen näkee aika pian.

Mutta.. Samalla myös tuntuu tosi haikealta se, että oma pieni ihminen ei enää nukukaan vieressä, vaan omassa sängyssään, niin kuin isot ihmiset. Mun pieni ihmisen taimi. Meillä vierekkäin nukkuminen on pienen kanssa toiminut samalla läheisyystankkaamisena, ja on ollut ihanaa herätä poskikkain ja sylitellä sängyssä vielä ennen ylösponkaisua. Muutaman haikeuden kyyneleen olen asian vuoksi vuodattanutkin.

Ja tokihan me jatkossakin sylitellään ja paljon. Se vaan ei tunnu aivan samalta. Yhden aikakauden päätös. Luopumista ja kasvamista. Esikoisen aikaan näitä samoja tunteita kävin läpi, mutta nähtävästi vahvoilta tunteilta ei vältytty tälläkään kertaa.


Nukkuuko teillä useampi lapsi samassa huoneessa? Miten on mennyt? 



Lue myös






Tervetuloa mukaan arkeeen ja juhlaan myös IG: iloelolaura FB: Iloa, eloa! -blogi

2 kommenttia:

  1. Oi, miekin muistan tuon haikeuden, kun Veenu muutti (ööö tai siis jäi, me muutimme miehen kanssa pois ja sisko tuli tilalle) isosiskon kanssa samaan huoneeseen himpun päälle yksivuotiaana. Hänellä ei ole koskaan ollut asian kanssa yhtään mitään ongelmaa, mutta äiti kyllä tirautti useamman kyyneleen. Voihan kasvu!

    Meillä kohta-6v ja 2,5v jakavat huoneen, ovat jakaneet kohta puolitoista vuotta. Tosi hyvin on mennyt, ainoat haasteet ovat olleet silloin, kun toinen on sairastunut keskellä yötä. Toivotaan, että ainakin seuraava vuosi mentäisiin vielä näin, ja miksei toki pidempäänkin, mutta pitää seurailla, miten eskari/koululainen sitten suhtautuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin kyllä kätevää, että lapsen ei tarvitse vaihtaa huonetta, vaan itse vaan vaihtaa :D
      Kipeenä varmasti onkin vähän haastavampaa, kun tulee yöheräilyjä enemmän. Hyvä että muuten on mennyt mukavasti :)

      Poista