tiistai 26. maaliskuuta 2019

Sairaalasynnytyksen riskit, mitä ne ovat?

Sairaalasynnytyksen riskit, onko niitä? Kulttuurissamme yleisesti ajatellaan sairaalasynnytyksen olevan ainoa turvallinen vaihtoehto niin äidille kuin vauvallekin. Usein kuitenkin unohdetaan, että riskinsä on sairaalasynnytyksessäkin.  En puhu nyt synnyttämisestä ylipäätänsä, vaan synnyttämisestä sairaalaolosuhteissa.  


Minä ja vauvani olisimme kuolleet?


Melko usein kuulee synnytyskokemusten yhteydessä kommentin "minä ja lapseni olisimme kuolleet, jos olisimme jääneet kotiin". Se mitä tapahtui sairaalassa, tapahtui sairaalassa, eikä voida suoraan sanoa, että kaikki samat asiat olisivat tapahtuneet kotonakin. Sairaalassa puututaan synnytyksen kulkuun tavoilla, joissa on myös haittapuolensa. Jopa hyvää tarkoittavalla sisätutkimuksella on riskinsä, jokaisella niistä synnytyksen aikana tehdyistä.

Harmi, ettei kulttuurissamme opeteta tarpeeksi synnyttämisestä


Sairaalassa voi saada hyvän, hienon ja upeankin synnytyskokemuksen. Kätilömme ovat koulutettuja synnytysalan ammattilaisia, joista suurin osa myös tiedostaa toimivansa asiakaspalveluammatissa ja työskentelee suurella sydämellä. Synnyttäjät eivät kuitenkaan ole synnytysalan ammattilaisia, sillä harva on kovin perehtynyt synnytyksen luonnolliseen fysiologiaan. Ja miksi olisikaan, kun virallisista kanavista, kuten neuvolasta saatetaan antaa viestiksi, että kätilö kyllä tietää, ja kertoo sitten.

Synnytykseen liittyy kuitenkin niin paljon asioita, että ei ole mitenkään mahdollista kätilön siinä synnytyshetkellä kertoa kaikkea, etenkin, kun hän ei edes tunne synnyttäjää ennestään. Valmistautumattomuus samoin kuin valmistautuminenkin ohjaa synnytyksen kulkua omaan suuntaansa.



Hormonit synnytyksessä


Suurin osa sairaalaan liittyvistä riskeistä liittyy synnyttävän äidin hormonitoimintaan ja hänelle tehtäviin toimenpiteisiin. Jotta riskejä voi ymmärtää, tulee ensin tiedostaa mihin kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa synnytyksessä.

Hormonit vaikuttavat lähes kaikkeen synnytyksessä. Synnytys tarvitsee edistyäkseen kehon omia hormoneja, oksitosiinia ja endorfiinia, joita synnyttävän äidin oma keho tuottaa, mikäli hänellä on turvallinen ja luottavainen olo. Oksitosiini tuottaa supistuksia, avaa kohdunsuuta ja auttaa vauvaa laskeutumaan. Oman oksitosiinin puuttuminen pitkittää synnytystä. Se myös säätelee istukan irtoamista vauvan syntymän jälkeen, sekä estää sen irtoamisesta aiheutuvaa verenvuotoa. Endorfiini puolestaan rauhoittaa ja lievittää kipua. Epiduraali ja muut opiaatit heikentävät omaa endorfiinin tuotantoa, kuten myös pelko tekee.

Näiden hormonien puuttuessa tai vähentyessä kehosta, voi synnytys pysähtyä, kohdunsuukin voi alkaa sulkeutumaan. Pelko ja jännitys puolestaan lisäävät adrenaliinin tuotantoa, ja myös liika adrenaliini voi hidastaa tai pysäyttää synnytyksen.

Harmi, että kulttuurissamme ei opeteta synnytyksistä tarpeeksi. Sanotaan vain, että älä sinä tyttö kuule suunnittele, petyt vaan. Harva tietää tarkemmin, mitä synnytyksessä tapahtuu missäkin vaiheessa, ja mitkä asiat vaikuttavat.


Sairaalasynnytyksen riskit muodostuvat synnytyksen kulkuun puuttumisista ja niiden vaikutuksista


Mitä ovat synnytyksen kulkuun puuttumiset? Ne ovat kaikkia toimia, joita synnytyksen aikana tehdään. Vaikka ne ovat ns. hyvää tarkoittavia puuttumisia, niin silti. Puuttumisen motiivilla ei ole merkitystä siihen, että yhtä lailla kaikki toimenpiteet ovat puuttumisia luonnolliseen kulkuun.

Synnytyksen kulkuun liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi sisätutkimukset, sydänäänien kuunteleminen, kalvojen puhkaisu, scalp-anturin laitto, oksitosiini, antibiootin laittaminen, lääkkeellinen käynnistäminen, episiotomia, imukupilla avustaminen, ohjattu ponnistus, lääkkeelliset kivunlievitykset ja puudutukset, rajalliset asennot, sektiovalmius  (syömättömyys/juomattomuus) ja niin edelleen.   
Lisäksi myös henkilökemia sairaalan työntekijöiden kanssa voi vaikuttaa suuresti.

Suurin vaikutus toimenpiteillä on riski taas uudelle lisätoimenpiteelle, kun seuraavalla toimenpiteellä paikataan edellisen seuraamuksia. Esimerkiksi  synnytyshormonien häiritsemistä/häiriintymistä voidaan paikkailla synteettisellä oksitosiinilla. Synteettinen oksitosiini tarkoittaa usein järkyttäviä supistuksia, mutta sairaalassa on puudutteitakin antaa sitä varten. Ja jos yksi puudute ei toimi, niin sitten voi kokeilla seuraavaa. On scalpia, episiotomiaa, imukuppeja, ja jos nekään eivät auta, niin on se sektiomahdollisuus. Ja on myös valmius valvoa syntyneen vauvan vointia ja antaa tehohoitoa, mitä pitkittynyt synnytys ja/tai lääkkeiden käyttö synnytyksessä saattavat vaatia.

Näitä mahdollisia seuraamuksia synnytyksen kulkuun puuttumisesta ovat muun muuassa infektiot, pitkittynyt synnytys, repeämät, kohtulihaksen uupuminen, synnyttäjän uupuminen, vauvan uupuminen, vauvan hidastunut eteneminen synnytyskanavassa, lääkkein aikaansaadut infernaaliset supistukset, sektio, vauvan sydänäänien romahtaminen, lääkkeiden vaikutus hormoneihin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen, lääkkeiden vaikutus vauvaan, runsas verenvuoto, repaleinen istukka, istukan irtoamattomuus, laskeumat, vauvan imemisongelmat, vauvan kiputilat, kohtutulehdus ja niin edelleen.

En sano, etteikö listassa olevia asioita voisi tulla ilman puuttumisiakin, mutta silloin kun synnytyksen kulussa on runsaasti puuttumisiakin, on todennäköisesti enemmän seuraamuksiakin. Sen lisäksi myös synnyttäjät ovat hyvin erilaisia. Eri asiat vaikuttavat hyvinkin eri lailla ihmisestä ja tilanteesta riippuen.




Kaikessa on riskinsä


Kaikessa tässä elämässä on riskinsä. Jokainen synnytykseen puuttuminen on riski. Mutta koska sairaalassa näihin isoihinkin riskeihin pystytään reagoimaan nopeasti, voidaan myös tällaisia riskejä ottaa. Voiko tällaisen synnytyksen jälkeen sanoa, että kotiin olisi kuollut? Toki, jos kotona siis ensin olisi tehty runsaasti synnytyksen kulkuun puuttumisia, lääkkeellisiä vauhdituksia, kalvojen puhkaisu, laitettu puudutteita ja muita. Sitten voitaisiin sanoa, että kotiin olisi kuoltu, sillä kotonahan ei ole sektiovalmiutta. Ja juuri se on syy, miksi kotona ei tehdä samassa mittakaavassa puuttumisia, saati käytetä lääkkeellisiä vauhdituksia tai puudutteita. Ei voida ottaa niin suurta riskiä.


Minullakin on takana yksi ihan onnistunut sairaalasynnytys, vähillä puuttumisilla tosin. 

Silti koen, että sairaalan riskeistä puhutaan aivan liian vähän. 

On liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että synnytys nyt vain on niin vaarallista ja onneksi ollaan sairaalassa. 



Synnytyksen tärkein asia edelleen on se, että äiti ja vauva molemmat voivat hyvin. Nykyään tiedetään kuitenkin, että ne eivät ole ainoita merkittäviä asioita. Koko synnytys voi vaikuttaa vielä vuosia ja vuosikymmeniäkin eteenpäin. Synnytyskokemuksen lisäksi synnyttäneen äidin fyysinen terveys ja mielenterveys, kiintymyssuhteen syntyminen äidin ja lapsen välille, perheen lapsiluku, kokemukset joita kerrotaan seuraaville jälkipolville ja vaikutetaan näin heidän ajatuksiinsa. Siinä on jo monta asiaa joihin synnytyskokemus vaikuttaa, enkä varmasti edes muistanut kaikkia.

Onkin aika hienoa, että Maailman terveysjärjestö WHO viime vuoden uusissa synnytyksiin liittyvissä ohjeissa listasi yhdeksi  tärkeimmistä tavoitteistaan "Making childbirth a positive experience". Sitä kohti.



Lue myös

Kuvat Pixabay


Seuraa myös IG:@iloelolaura ja FB:Iloa, eloa! -blogi

19 kommenttia:

  1. Saat kyllä sairaalan kuulostamaan siltä kuin siellä ehdoin tahdoin haluttaisiin puuttua, sörkkiä, hankaloittaa ja aiheuttaa vaarallisia tilanteita kaikille jotka sinne joutuvat. Se jos mikä on riski sellaiselle joka ei tiedä asiasta enempää. Varmasti olet sitten "alan ammattilainen" kun uskallat näin päättäväisesti mustamaalata synnytys-henkilökuntaa suomessa jossa äiti-lapsikuolleisuus yksi maailman pienimmistä ja varmasti myös suurimmalla osalla ihan positiivisia kokemuksia sairaalasynnytyksestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, sulta taisi jäädä lukematta ne kohdat, joissa mainitsen, että puuttumisten takana on kuitenkin hyvä tarkoitus, kätilöt ovat hyviä tyyppejä ja ammattilaisia ja että mullakin on ihan hyvä kokemus sairaalasynnytyksestä :) Kannattaa lukaista vaikka uusiksi, niin huomaa vaikka sen, että sairaalaolosuhteissa omat hormonit eivät välttämättä pääse vaikuttamaan oikein , ja siksi puuttumisia tarvitaan.

      Kyse kun ei ole mustamaalaamisesta, vaan siitä että kaikessa on omat riskinsä, ja toimenpiteiden riskeistä harvemmin puhutaan :)

      Mukavaa päivää sinulle! :)

      Poista
    2. Minusta ihan asiallista pohdintaa, vaikka toki omat kokemukset voivat sävyyn itse kullakin vaikuttaa��

      Poista
    3. Jokaisen omat kokemukset voivat myös värittää mun kirjoituksen tulkintaa, koska jokainen lukee sitä omista lähtökohdistaan. Kyllä mä ihan ymmärrän senkin, että nämä asiat voivat ärsyttää monia, etenkin jos ei ole sairaalasynnytysten riskeistä aiemmin kuullutkaan.

      Poista
  2. Kiinnostava teksti! Erityisesti lisäoksitosiinin laitto taitaa olla se, joka voi vaikuttaa paljonkin siihen, että lisäpuuttumisia tarvitaan, kun kehon oma hormonitoiminta latistuu ja supistuksista tulee keinotekoisia ja kuulemma infernaalisia. Olen kokenut kolme synnytystä täysin ilman kipulääkkeitä, ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että vähillä puuttumisilla selvittiin. Kun synnyttäjä pääsee rentoon rauhalliseen tilaan, jossa omat "kipulääkehormonit" alkavat vaikuttaa ja synnytysregressio pääsee kunnolla vauhtiin, niin puuttumisten todennäköisyys pienenee aika hyvin. Se edellyttää sairaalalta oikeiden rauhallisten olosuhteiden luomista, synnyttäjän toiveiden kuulemista ja tietysti henkilökunnan myönteistä suhtautumista lääkkeettömään synnytykseen. Kun itse meni esikoista synnyttämään Naistenklinikalle ja sanoin, etten halua epiduraalia enkä muitakaan lääkkeitä, kommentti oli että "katsotaan sitten kun olet vähän pidemmällä että ajatteletko vielä noin...". Se ei ollut kovin rohkaisevaa! En uskaltaisi synnyttää kotona kuitenkaan, vaan enemmän liputan sen puolesta, että sairaalaan pitäisi saada kodinomaista tunnelmaa ja omien voimavarojen riittävyyteen ja oman kehon toimintaan luottamusta tuovaa ilmapiiriä, jotta nainen voi saada tuntea olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Se on edellytys oksitosiini- ja endorfiinihormonien erittymiseksi.
    Anna / Mustikkapasta-blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna :) Joo, ja kun synteettinen oksitosiini on monesti se, millä nämä aloitellaan..Silloin ei saa selville sitä, kuinka keho olisi toiminut omin hormononein.
      Juuri näin, nuo vaikuttavat paljon! Tuo on harmillista, että joillekin synnyttäjille sanotaan noin, se ei todellakaan ole rohkaisevaa, vaan päinvastoin latistavaa. Ja jo pelkästään se voi nakertaa sitä omaa luottamusta.
      Kyllä, olen aivan samaa mieltä siitä, että sairaalan olosuhteita ja ehkä vähän ajatustapaakin pitäisi muuttaa. Mutta uskon, että me ollaan vähä kerrassaan menossa siihen suuntaan, paljon on kuitenkin tapahtunut Suomessakin synnytyskulttuurissa lähivuosina :)

      Poista
  3. Hyvä teksti tärkeästä aiheesta ja vieläpä asiallisesti kirjoitettu huolimatta siitä, että aihe on aika tulenarka :) On tietysti hienoa että meillä on kehittynyt lääketiede apunamme ja sairaaloissa sektiovalmius, mutta jos synnyttäjän kokemus lähentelee koe-eläimen virkaa, on jotain pielessä :D oli synnytysympäristönä sairaala tai vaikka kesämökki, toivoisi läsnäolevien ihmisten kohtaavan synnyttävän naisen ihmisenä, ei koekohteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa tuohon tökerösti nauruhymiö, vaikka siinähän ei sinänsä ole mitään hauskaa, että synnyttäjän toiveita vähätellään. Minullekin naurettiin, kun toivelistaa tein ja synnytystäni pohdin. Salissa en sitten enää saanutkaan vaikuttaa mihinkään, vaikka yritin. Tietoa synnytyksestä pitäisi siis jakaa enemmän, sillä itse olin kyllä ihan pihalla viimeistään sitten, kun synnytyksen kulkuun oli puututtu kymmeniä kertoja ilman mitään kysymysiä - vastattiin vain että rutiinijuttu. Moni on kokenut saman, mikä on tietysti ikävää sattumankauppaa, että saa avukseen epäammatillisen kätilön.

      Poista
    2. Kiitos Jenny! Ajattelenkin, että näistä asioista olisi hyvä pystyä puhumaan ns. kiihkottomasti.
      Juuri tuo, että synnyttäjä on synnyttämässä, eikä vain toimenpiteiden kohde.
      Kurjaa, että sun toiveille ja ajatuksille on naurettu, oon pahoillani sun puolesta. Koskaan ei saisi sanoa, että rutiinijuttu :( Aina on aikaa selittää, jopa sillon jos juostaan sektioon, olisi oikeasti enemmän kuin asiallista samalla kertoa lyhyesti, että syystä x kävi y ja nyt pitäisi mennä.

      Poista
  4. Kiinnostavaa luettavaa sinun näkökantasi, saavat itsekin pohtimaan. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan eräs seikka pohdinnassasi, siitä nimittäin sai kuvan että sairaalasynnytys on itsessään mielestäsi riski juuri ns puuttumisen kannalta ja sen seurausten vuoksi. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan synnytyksen ohjaksissa on synnyttäjä mikäli hän on siihen kykenevä eikä edes suomen synnytyssairaalassa pakoteta yhteenkään toimenpiteeseen vaan niistä saa kieltäytyä. Minulla on takana viisi synnytystä, joista ensimmäinen suunnitellulla sektiolla virhetarjonnan vuoksi ja neljä alateitse ilman lääkintää, jokaisessa on vaadittu jätettävän väliin tarpeeton puuttuminen kulkuun ja olenkin saanut olla omassa kuplassani ja hiljaisuudessani nuo vähät hetket mitä olen sairaalassa viettänyt. Kaikki alatiet olivat nopeita, ja helppoja, joista jäi hyvä mieli ja tarvitsin henkilökuntaa vain sykkeen seurantaan sekä vauvan vastaanottamiseen ja synnytyksen loppuunsaattamiseen . Ymmärrän kuitenkin viidennen kohdalla mitä tarkoitetaan sillä "olisin kuollut kotiin" koska usean onnistumisen jälkeen kävin itse pohdintaa kotisynnytyksen mahdollisuudesta saadakseni olla vielä syvemmällä kuplassani. En uskaltanut, koska jokin pääni sisällä onneksi jarrutti.. Ensimmäisen kerran tarvitsin synnytyksen ja jälkeisten jälkeen apua verenvuotoni tyrehtymiseen ja supistumattoman kohdun hoitoon pikimmiten, tätä en olisi itse huomannut ja olen kovin iloinen ammattilaisista ynpärilläni. Itse olen sitämieltä, että äiti-ja lapsikuolleisuus suomessa on pieni nimenomaan siksi, että ammattilaisen on mahdollisuus puuttua tarvittaessa synnytyksen kulkuun ja äidin sekä vauvan saada nopea hoito. Minusta myös pitäisi tuoda jo neuvola-aikana esille enemmän keinoja luonnolliseen synnytykseen ja rentoutumiseen, sillä synnyttäjän paniikista ja pelosta,heittäytymiskyvystä, se lääkintäkierre varmasti on myös paljon kiinni ja tällöin synnytystä voi joutua vauvan turvallisuuden vuoksi avustamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on minusta niin kiinnostava puheenaihe, synnyttäminen ja vallitseva synnytyskulttuuri :)
      Olet aivan oikeassa, kaikista toimenpiteistä saa kieltäytyä. Ongelma on se, että monikaan synnyttäjä ei tiedä sitä, ja jos ei ole perehtynyt aiheeseen, ei ehkä kannata lähteä mitä tahansa kieltämäänkään.

      Kyllä, ajattelen sairaalasynnytyksen itsessään olevan riski. Mutta elämässä on joka tapauksessa otettava riskejä. Ja se, että asiassa on riskinsä, ei vielä tarkoita, että loppupeleissä ne riskien uhat toteutuisivat.

      Ihana kuulla, että olet saanut olla synnytyskuplassasi ja synnytyksistä jäi hyvä mieli. Näin soisin kaikilla olevan! :) Tuo olisikin hyvä, että synnytykseen valmistauduttaisiin enemmän jo koko raskauden ajan, ja että neuvolassa olisi osaavaa henkilökuntaa tähän. Itse koen, että raskausajan neuvolakäynnit pitäisi olla kätilöillä, ei terveydenhoitajilla.

      Äiti- ja lapsikuolleisuuteen vaikuttaa moni asia. Neuvolaseuranta ja näin ollen riskiraskauksien tarkempi seuranta ovat yksi osatekijä. Lisäksi jo pelkästään hygienia synnytyksen aikana ja sen jälkeen on aika huima asia. Ennen ei siitä tiedetty, ja äidit ja lapset saivatkin vakavia infektioita, jotka pahimmassa tapauksessa veivät hengen.
      Ravitsemus on myös isossa roolissa. Nykyään länsimaissa harvemmin kärsitään vakavista ravintoaineiden puutostiloista. Puutostilathan vaikuttavat mm. lantion alueen kehittymiseen, mikä vaikuttaa esimerkiksi lantion alueen joustamiseen synnytyksessä. Sen vuoksi aiemmin oli oikeasti tilanteita, että vauva ei vain mahtunut syntymään, ja sekä äiti että vauva menehtyivät. Summa summarum, monen asian yhteissumma on maamme pieni äiti- ja lapsikuolleisuus :)

      Poista
  5. "Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan synnytyksen ohjaksissa on synnyttäjä mikäli hän on siihen kykenevä eikä edes suomen synnytyssairaalassa pakoteta yhteenkään toimenpiteeseen vaan niistä saa kieltäytyä."

    Ideaalimaailmassa näin onkin, mutta todellisuudessa ei. Olen tukihenkilönä katsonut nähnyt, kun mallikkaasti ilman puuttumisia menneeseen synnytykseen yritetään puuttua synnytystoivelistasta huolimatta. Jos hoitohenkilökunta osaisi kunnioittaa synnyttäjän toiveita, niin synnytyksistä jäisi synnyttäjille varmasti paljon parempi mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, harmi, ettei se käytännössä toteudu. Eiväthän kaikki sairaalan henkilökunnastakaan tiedä sitä, että synnyttäjällä on oikeus kieltäytyä kaikesta, ja että syntymättömällä lapsella ei ole oikeuksia.
      Kätilön ja lääkärin ammatit ovat asiakaspalvelutyötä, mutta valitettavasti heidän opintoihinsa ei kuulu kursseja sosiaalisista taidoista. Näin ollen on puhtaasti työntekijästä itsestään kiinni se, miten hän asiakkaaseen, eli synnyttäjään suhtautuu.

      Poista
  6. Hyvä teksti! Itse 4pv sitten synnyttäneenä asia on hyvinkin mielen päällä.
    Kaksi synnytystä takana, joihin molempiin puututtu ensimmäisessä Cytotecilla, toisessa oksitosiinilla ja kalvojenpuhkaisulla. Koska supistuskivut ovat molemmissa olleet nimenomaan infernaaliset, olen jäänyt miettimään, olivatko nämä toimet synnytyksen nopeuttamiseksi todella ehdottomasti tarpeen.. Erityisesti asia mietityttää siksi, että viimeisimmässä synnytyksessä olin huomaamattani aunnut kolmeen senttiin. Kun synnytystä taas alettiin ”auttamaan”, olin kivusta hyvin nopeasti jälleen lähes tajuton.. Mihin tarvittiin jälleen epiduraali jne.
    Ehkä mietin sitä, onko lääkkeetön synnytys tosiaan kohdallani täysin mahdoton ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M-E! :) Onnea vauvasta! Sulla onkin varmasti tosiaan aika mielen päällä nämä asiat. Synnytyskokemuksessahan usein kestää muutama kuukausikin, että se pääsee muotoutumaan :)
      Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan sellaisia supistuksia. Vautsi, olit jo niin hyvin avautunut! Etenkin isoimmissa sairaaloissa on työntekijöillä suurempi paine vauhdittaa synnytyksiä. Aika monesti on niin, että jos synnyttäjä ei itse ääneen kieltäydy vauhdituksista, niitä tarjotaan ja annetaan. Suurimmassa osassa tilanteista ei vauvan voinnin ja äidin jaksamisen puolesta kiirettä olisi. Sekin kun on taito, että kätilö osaa olla vaan ja odottaa.

      Itse ajattelen, että jos joku on joutunut kokemaan noita infernaalisia supistuksia, joita en soisi kellekään, tietää tavallaan sen pahimman. Omat supistukset eivät ole samanlaista tauotonta sarjatulitusta, ja jos on yhtään perehtynyt, miten voisi omaa hormonitoimintaa auttaa, niin siitä saa jo paljon apuja omalle keholle :)

      Poista
    2. Käytiin tosiaan M-En kanssa synnyttämässä. Oli aika vaikeaa katsella niitä infernaalisia supistuksia vierestä jälleen kerran...

      Teksti oli todella hyvä ja asiallinen.

      Mietin sairaalassa ollessa juuri sitä, että se tuntuu laitokselta, jossa pusketaan lapsia ulos kuin liukuhihnalta. Heillä on tietty protokolla, jonka mukaan lapset on saatava ulos tietyssä aikaikkunassa. Tätä sitten seurataan melko orjallisesti, ja se miten yksilöt mihinkin reagoivat ei ole niinkään heidän intresseissä.

      Tarkoitus on tietenkin pelkästään hyvä. Protokollan mukaan kun mennään, kukaan ei lähes koskaan kuole. Mutta synnyttäjä on aika avuton ja vietävissä. Nämä lääkkeelliset jutut ja ronkkimiset ynnä muut vaan kuuluu asiaan ja niitä tehdään rutiinilla. Siinä jää synnyttäjän hiljaiset toiveet ja ajatukset täysin kuulematta. Aika harvalla varmaan on pokkaa edes kieltäytyä mistään, koska kuitenkin oma ja lapsen hyvinvointi on tärkeimpänä mielessä, ja lääketieteeseen luotetaan kuitenkin siinä määrin että se on parasta mitä voi sillä hetkellä saada.

      Vaikea aihe. Hyvin kirjoitettu. Kyllä kaikkea pitää voida tarkastella kriittisesti.

      Poista
    3. Onnea sinullekin Markus! :) Vaikea edes kuvitella, miltä tuntuu katsella omaa raskastaan sellaisten kourissa. Ei ole helppo osa sekään.

      Kiitos. Totta, tämä on vähän vaikea aihe, ja väärinymmärryksen vaara on näissä aina suuri. Ajattelen, että synnyttäjien asema paranisi, jos synnyttämiseen littyviä asioita opetettaisiin enemmän jo ennalta. Se, ja sairaalahenkilökunnan asiakaspalveluasenne, jossa asiakkaalle kerrotaan ja kysytään tähän liittyvistä päätöksistä, voisivat yhdessä jo muuttaa monta asiaa. "Pienillä" asioilla kun voi olla suurikin merkitys.

      Poista
  7. Minä tiedän parikin naista, jotka ovat päätyneet yhteen lapseen järkyttävän synnytyksen takia, vaikka aiemmin toiveissa oli enemmän lapsia. Se on tosi surullista.

    Itselläni esikoisen synnytyksen kesto oli melkein 28 h ja olin siitä syömättä 24 h sektiovalmiuden vuoksi. Jokainen voi vaan kuvitella miltä tuntuu synnyttää täysin voimattomana järkyttävän migreenin kourissa. Vannoin että meille ei enää enempää tule lapsia, mutta aika kultaa muistot ja nyt odotan neljättä. Enää ensimmäinen ajatus raskaustestin jälkeen ei ollut synnytys, kuten kaydellk edellisellä kerralla. Kolmannen synnytyksen aikana olin kotona mahdollisimman pitkään ja ehdin olla sairaalassa vain pari tuntia ennen kuin tyttö syntyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, nuo ovat aina niin kurjia kohtaloita, joita ei toivoisi kenellekään :(

      Huh, oot kyllä selvinnyt huimasta sektiovalmiudesta. Itselleni juominen on ollut niin tärkeää synnyttäessä, että en halua edes ajatella miten kaikki olisi mennyt ilman.
      Mulla oli vähän sama ekassa synnytyksessä kuin sulla kolmannessa, että sairaalassa ehdin olemaan vain muutaman tunnin ennen kuin tyttö syntyi. Tykkäsin siitä, että synnytys oli jo niin pitkällä sairaalaan mennessä, ettei se siirtyminen vaikuttanut omaan hormonitoimintaan suuresti.
      Ihanaa raskausaikaa sulle! :)

      Poista