sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Kantokopat Mailegin hiirivauvoille


Viime vuonna annettiin meidän tytöille joululahjaksi Mailegin pikkuiset hiiret. Hiirille tein jokaiselle pahvisalkkuun oman huoneen. Tuli aika ihanat. Näillä on nyt vuosi leikitty ahkerasti, joten saavat leikkiin jatkoa jouluna, vauvojen muodossa.

Kolmosvauvat, niin söpöt! Heillä oli mukanaan tuo rasia sänkynä, jossa triplamakuupussi. Pinterestistä selasin taas ideoita, mitä heille värkkäisi. Kantokopat tuli vastaan. Ohjetta ei ollut, mutta vaikuttivat mahdolliselta toteuttaa, joten sellaiset siis.

Ajattelin näihin menevän enemmän aikaa, säätämiseen ja sähläämiseen, mutta valmistuivatkin nopsaa. Ei siis mikään vaikea ompelus. Ensin pohja, ja siihen sitten seinämä. Kahvojen kanssa ei mennyt ihan nappiin, eivät tulleetkaan aivan haluttuun kohtaan, niin otin irti ja ompelin lopulta vain päälle. Ihan siistit kuitenkin silti, ei ole elämä aina niin justiinsa 🤗.

Kivat tuli,  lapset varmasti ilahtuvat! Viime vuoden hiirisalkut löytyvät täältä.


keskiviikko 22. marraskuuta 2023

Meidän Operaatio Joulun Lapsi 2023 -paketit



Joulunlapsi-pakettien palautusviikko päättyi juuri. Vielä ehtii pakkaamaan virtuaalipaketin tai lähettämään paketin suoraan keskusvarastolle. Mekin vietiin omat pakettimme paikalliselle Viadia-kirpparille, josta sitten lähtevät taas eteenpäin keskusvarastolle. 

Tänä vuonna tehtiin oma ennätysmäärä paketteja,  seitsemän kappaletta. Kolme poikien pakettia, neljä tyttöjen. Meidän kolme isointa tekivät taas omat paketit, eli valitsivat tavarat pakettiinsa, jollekin ikätoverilleen. Ihana, kun tämä on heillekin tärkeä juttu.

Meille on vakiutunut tavaksi etsiä tavaroita paketteihin ympäri vuoden. Tarjouksia ja poistohyllyjä tulee katseltua kaupoilla sillä silmällä. Tällä tavoin myös kustannukset pysyvät omalle kukkarolle sopivina, ja saadaan tehtyä useampi paketti. Eli useampi lapsi saa ilon ❤️. Hyvää tavaraa saa usein halvalla, kun ostamisella ei ole kiire, vaan voi odotella löytöjä. 




Tarkoitus ei ole ostaa huonoa halvalla, siitäkin on kokemusta, ja vaikkapa tigerin halpiskyniä ei enää olla ostettu paketteihin, kun niistä on itsellä huonoja käyttökokemuksia. (Ne katkeilee niin paljon, että koko ajan joutuu terottamaan ja koko kynä kuluu sen takia liian nopeasti.) Sen sijaan esimerkiksi poistopenaaleita Lidlistä löysin juuri eurolla, ihan loistavia ovat. Kuten vaikkapa myös tokmannin lelu- ja vaatepoistot, sieltä löytyy hyvin kaikkea. Ei aina, mutta usein.

Tänä vuonna tein myös muutaman asian paketteihin itse. Ennen vauvan syntymää urakoin lasten kanssa ison kasan hiusdonitseja meidän jämäkankaista. Nyt ennen pakettien palautusta ompelin vielä parille pikkunukelle peitot ja tyynyt. Ajatuksena oli ommella myös pikkupussukoita tyttöjen paketteihin pinnejä ja hiusponskuja varten, mutta palautusviikko yllätti niin nopeasti, että ei sitten kaikelta elämältä ehdittykään. Jospa ensi vuodeksi sitten. 







Kasa hiusdonitseja jäi vielä keskusvarastollekin vietäväksi, kippaan ne sinne kun mennään pakettien tarkastusvuoroon. Keskusvarastolla kun tosiaan myös täydennetään paketteja, joista puuttuu jotain tarvittavaa, niin donitseja voi laittaa täytteeksi paketteihin. 


Lisätietoa Joulunlapsi-keräyksestä löydät täältä. Lahjat menevät Suomesta Ukrainaan, Romaniaan ja Moldovaan. Vähävaraiset, sodista ja luonnonkatastrofeista kärsivät lapset ovat lahjojen saajia.


Meidän edellisten vuosien paketteja:


Vuoden 2020 paketista löytyy myös hintapohdintaa. 
Tosin nykyään hinta on vielä matalampi.

202220222022

2021

2020 

2019

2018

2017

2016


lauantai 21. lokakuuta 2023

Kotiäitikupla


Olen ollut kotona ensin lapsen, sittemmin lasten kanssa yhteensä jo yli kahdeksan vuotta. Itsestä se tuntuu lyhyeltä ajalta, muiden silmissä se taitanee näyttäytyä kummallisena. Taidankin elää omassa kotiäitikuplassani monen asian ja ajatuksen suhteen. 

Esikoisen vauvavuoden aikana useampi tuttu pohti, milloin meidän lapsemme tulisi menemään päivähoitoon. Se on yhteiskunnassamme edennyt tavallaan jo ihan oletukseksi, että tottakai jokainen lapsi menee päivähoitoon. Varhaiskasvatushan on lapsen etuoikeus, niinhän sitä sanotaan. Kaikkea sitä kuuleekin.. 

Sittemmin ei ole enää kyselty päiväkotihommeleista, heh. Kaiketi sitä omalla elämällään tekee joitakin arvojaan tiettäväksi. 

Äitinä olen vasta matkani alkupuolella. En enää äitiyden ensiaskelissa, mutta toivottavasti alkupäässä tätä matkaa kuitenkin. Jokainen askel on tuonut varmuutta siitä, että tehdyt valinnat ovat oikeita. Ei ole enää tarvetta selitellä muille vaikkapa lasten kotihoitoa, oli kuka siitä sitten mitä mieltä tahansa. Vaikka toisaalta aiheista mielelläni keskustelen kyllä.

Tässä kotiäitikuplassa myös vähän surettaa vaikkapa jokainen yksivuotias päiväkotilainen. Ei äitejä tai perheitä tuomiten, vaan pohtien, miten tästä maailmasta tuli tällainen? 

On paljon äitejä, jotka haluaisivat olla lasten kanssa kotona, mutta syystä tai toisesta eivät voi. Yhteiskunta näkee yleisellä tasolla päiväkodin, varhaiskasvatuksen ja päiväkodin aikuiset parempana vaihtoehtona omalle äidille ja oman kodin turvalle. Erikoinen tämä maailma.

Välillä tekee hyvää vaan laskeutua omaan kotiäitikuplaan ja unohtaa maailman murheet, normit ja odotukset. Elää omaa elämää, omia arvoja vastaavia valintoja tehden. Nämä lapset ovat meillä hetken vain. Niin lyhyen aikaa pikkuisia. Aika on korvaamatonta, sitä emme saa takaisin. 


Maidontuoksuisia terkkuja täältä, vauva kainalossa tuhisten ❤️ Siunausta ja iloa sun arkeen, äitikollega!

 

perjantai 8. syyskuuta 2023

Äiti neljälle lapselle


Kuopus viisi kuukautta. Sen verran olen ollut äitinä nyt neljälle lapselle. Aika juoksee ihan hurjaa vauhtia, ja minusta on tullut melkoinen klisee siihen liittyvien hokemien suhteen. Ihmettelen ajan kulumista jatkuvasti. Että miten se voi olla jo sen ikäinen /osata asiaa x/olla jo vaiheessa x menossa. 

Mutta millaista sitten on ollut neljän kanssa. No, aika ihanaa kyllä. Vaikka tokihan kädet on ihan kirjaimellisesti välillä täynnä. Mutta silti. Ihanan täynnä ne on. 

Kesä oli leppoisaa, vaikka toki lapset pitävät äidinkin jatkuvasti menossa. Oli ihanaa viettää lasten kanssa aikaa ilman kouluaikatauluja tai muuta. Suurempia suunnitelmia ei ollut, kesä oli kuitenkin vauvavuoden alkua, ja viehän se aina voimia, vaikka ollaankin nautittu vauvavuodesta. 

Sinällään neljän kanssa ei ole sen erilaisempaa kuin kolmenkaan kanssa. Tässä kohtaa kuitenkin on jo oppinut pitämään pääkopassa hirveän määrän välilehtiä auki. Keskeyttämään omia kotitöitä lasten tarpeiden mukaan, sietämään keskeneräisyyttä ja muuta. Joustamaan? Hommat on siis melkoista multitaskingia välillä. 

Nautin kuitenkin täysistä päivistä lasten kanssa. Ahertamisesta ja yhdessä puuhailusta. Ja koen, että koululaisia näkee liian vähän, kun ovat puolet päivästä koulumaailmassa.

Nyt kun vauvavuotta on jo se viisi kuukautta takana, alkaa voimiakin löytymään taas enemmän, kun vauvan elämässäkin on jo rytmiä ja ehdin tekemään paljon muutakin kuin istua imettelemässä. Ja samalla kouluun kuskaaminen haastaa ja aikatauluttaa arkea, vieden siitä leppoisan vauvantahtisuuden. Välillä kun on vaikkapa kaivettava se vauva sieltä rattaista kesken makoisimpien unien ja lähdettävä ajamaan koululle.

Vauva on meillä koko perheen aarre, jota kaikki haluavat sylitellä ja ihastella. Vauvaa kun katselee, unohtaa tämän maailman kaikki murheet. Katselee vauvaa silmiin ja kuuntelee kun tämä selittää silmät suurina omia asioitaan ja nauraa päälle. Sanoinko jo, että vauvat on ihania 😁🤭❤️.

Jotenkin lapsi lapselta sitä tajuaa enemmän, millaisia aarteita nuo pienet ovat, ja kuinka onnekas sitä onkaan, kun on heidät saanut. 


perjantai 2. kesäkuuta 2023

Lasten Raamis: Sakkeus 5-vuotiaan kertomana



Tällä kertaa me lasten Raamiksessa paneuduttiin Sakkeukseen. Aamulla ennen raamista ja koululaisen kuskaamista meinasi meidän Sakkeus-reppukirja olla aivan hukassa. Onneksi löytyi, yhden kirjakasan takaa! 


Laulu, rukous, Raamatunkertomus, askartelu ja lounas. Lasten leikkejä ja mukavaa rupattelua ystävän kanssa. Niistä oli meidän raamis tälläkin kertaa tehty.

Seuraavana päivänä palattiin Sakkeus-teemaan vielä omalla porukalla, niin saatiin syvennettyä tarinaa ja sen opetusta. Kuunneltiin Sakkeus-laulu ja katsottiin pari muutaman minuutin videota youtubesta. Pohdittiin viikunapuuta, ystävällisyyttä, epärehellisyyttä, Jeesusta.

Sakkeus viikunapuussa, toteutuksesta vastaa 2-vuotias. Sakkeus on isosiskon piirtämä. 


Meillä lapset ovat innostuneet kuvailemaan kaikenlaista mun kännykällä, ja pohdittiin sitten instagram-reelsin tekoa Sakkeuksesta. Koska yhteen soppaan ei mahdu montaa keittäjää, tuli tästä viisivuotiaan miniprojekti, ja sovittiin koululaisen saavan tehdä sitten seuraavan. 

Seuraavissa kuvissa kertomus Sakkeuksesta viisivuotiaan sanoin. Myös kuvat hän on ottanut itse, ja kuten tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näkyy, vastasi hän myös sommittelusta.

Kiva yhteinen puuha oli tämä. Joskin välissä imeteltiin vauvaa, vaihdettiin vaippaa, nukutettiin vauva kantoreppuun ja muuta kaikkea. Arkea! ❤️ Mutta valmistakin onneksi saatiin.