sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Taaperon äiti - Napanuora alkaa kasvaa pituutta



Vauvavuosi sujui tälläkin kertaa aika lailla kiinni vauvassa. Ja ihan omasta toiveestani. Vauvavuoden aikana minulla ei ollut tarvetta tai halua viettää pitempää aikaa erossa vauvastani. Pienet hetket riittivät. Nyt kun meillä on jo taapero, alkaa napanuora välillämme jo venyä hiukan. 


Meitä vanhempia on kaksi. En kummankaan lapsen kohdalla mitenkään ominut kuitenkaan vauvaa itselleni, vaan kotona ollessaan mies on ihan samalla lailla lastemme kanssa, kuin minäkin. Käyttää vessassa, ruokkii, leikkii, sylittelee, on. On tärkeä. Saatoin hilpaista kävelylle tai kauppaan välillä yksinkin, mutta en sen pidemmiksi ajoiksi. Perheessämme on ollut ihan luonnollista, että vauva on kulkenut äidin, minun, mukana lähes joka paikkaan. Ihan jo imetyksenkin takia, ja muutenkin. Eikä se ole minua vaivannut, sillä vauvavuosi on niin lyhyt aika, eikä sitä saa elettyä uudestaan.

Isän vuoro 


Nyt kun vauvaa ei enää ole, vaan 1v3kk ikäinen taapero, tuntuu oma henkinen napanuora jo hitusen venyneen minun ja yksivuotiaan välillä. Taapero ei tarvitse äitiä enää aivan niin paljon. Päiväreissuille hän voi lähteä isänkin kanssa. Aika kiva juttu kaikkia ajatellen!

Taaperoa toki imetän vielä, mutta hän pärjää kyllä ilmankin. Yökylässä hän ei ole vielä ollut minusta erossa, isän kanssa tokin sekin voisi onnistua. Kiire ei kuitenkaan ole, kun ei ole mitään pakottavaa tarvetta hänen yökyläilylleen.


Itsestä huolehtiminen


Toki vauvavuoden aikanakin on tärkeää pitää itsestään huolta. Onneksi niitä omia hetkiä sai otettua itselleen aina sieltä täältä, ja sitä omaa minuutta ylläpidettyä muutenkin, kuin olemalla vauvasta erossa. 

Nyt kun puhutaan jo taaperosta, on itselläkin ollut ajatus, että pidemmät omat hetket olisivat kivoja. Ja tätä itsestäni kumpuavaa toivetta olen halunnut kuunnella, oman hyvinvointini vuoksi. En siksi, että olisin ylikuormittunut ja väsynyt vauvavuoden jäljiltä, sillä niin ei ole. Vaan koska itsensä kuunteleminen on ylipäätänsä tärkeää.


Oman ajan ei tarvitse olla superihmeellistä


 Usein se oma hetki minulla on ollut lenkillä käynti tai muu vastaava. Entäs jos omaa aikaa on kokonainen päivä? Vietin juuri oman päivän, ja sitä ennen kovasti pähkäilin, mitä tällaisena harvinaisena päivänä sitten haluaisin tehdä.

Kovin eksoottisiin asioihin en päätynyt, sillä valitsin viettää oman päiväni kotona. Suunnitelmissa oli leffaa, herkkuja ja itsensä hemmottelua.  Todellisuudessa edellä mainittujen lisäksi myös järjestelin kaappeja urakalla. Ja se oli ihanaa! Sain rauhassa raivata tavaroita, ilman, että pikkuapulaiset apuroivat kaikkea.


Ah, se oli hyvä päivä se. Oman ajan ei tosiaankaan tarvitse olla niin erikoista, kunhan sitä vaan välillä on. 


tiistai 15. tammikuuta 2019

Testissä Naperosta nautiskelijaksi ja Simppeliä sormiruokailua +Arvonta

Kirjat saatu arvostelukappaleina



Molemmat lapsemme ovat aloittaneet ruokataipaleensa sormiruokaillen. On hienoa, kuinka helposti nykyään on saatavilla tietoa vauvojen sormiruokailusta. Meille se on ollut helppo ja vaivaton tapa lapsen tutustua makujen maailmaan. Kuopuksemme on reilu yksivuotias, joten sormiruokailun aikakausi on edelleenkin käynnissä perheessämme.


Kirjahyllyssämme on hetken aikaa majaillut kaksi viime vuonna ilmestynyttä sormiruokailun ruokaopusta, jotka olen saanut arvostelukappaleina.  Naperosta nautiskelijaksi ja Simppeliä sormiruokailua. Nämä molemmat kirjat ovat kattavia luku- ja reseptipaketteja. Kummankin kirjan takaa löytyy äitejä, joilla on ollut ideoita ja halua tuoda kehittelemänsä reseptit muidenkin iloksi. Kiitos siitä!

Rullailehan alaspäin, niin saat kuulla kirjoista vähän lisää!




Simppeliä sormiruokailua

Marjut Ollila/ 2018/ Wsoy/ 166 sivua

+etenee vauvan ikäkuukausien mukaisessa järjestyksessä 
+kattava tietopaketti sormiruokailusta, turvallisuudesta, lapsen valmiuksista, imetyksestä, vauvantahtisesta pulloruokinnasta jne
+selkeä, graafinen ulkonäkö
+reseptien muunneltavuus 
+nimensä mukaisesti ohjeet ovat ihanan simppeleitä, helppoja kenen tahansa toteuttaa. Perusruokaa lapselle.

Lempparit: Pähkinävoikeksit, Vihreät kuulat, Minimurekkeet 

Kenelle antaisin: Voisin antaa Simppeliä sormiruokailua lahjaksi vaikkapa ensimmäistä lastaan odottavalle perheelle, tai perheeseen, jossa sormiruokailu on ihan uusi juttu. Tästä kirjasta saa vastauksia varmasti moniin kysymyksiin, ehkäpä sellaisiinkin, joita ei ole vielä osannut miettiäkään, joten kirjaa voi hyvin lueskella jo ennen vauvan syntymää. 

Rapsakat kalapuikot Simppelin sormiruokailun tyyliin


Naperosta nautiskelijaksi

Anni Lehti, Anja Mahrenholz & Minna Vauhkonen/ 2018/ Readme/ 252 sivua

+reseptit jaoteltu päivän aterioiden mukaan
+reseptistä löytyy myös valmistusaika 
+lyhyt info sormiruokailusta 
+paljon kuvia, tosi kaunis kokonaisuus
+reseptit suunniteltu koko perhettä ajatellen, ei vain sormiruokailijoille

Lempparit: Marjaisat aamiaiskeksit, Peruna-kikhernepihvit, Kasvispannari, Sormiruokailijan suklaakakku

Kenelle antaisin: Naperosta nautiskelijaksi voisi päätyä perheeseen, jossa nautitaan kokkailusta ja tutustutaan uusiin ruokalajeihin. Vaikka sormiruokailu olisikin jo tuttua, saa tästä varmasti silti uusia ruokaideoita.




Arvonta


Nyt olisi tarjolla sekä Simppeliä sormiruokailua -opus, että Naperosta nautiskelijaksi -kirja, eli arvotaan kaksi onnekasta. Arvontaan voit osallistua 21.1.2019 klo 12 saakka facebookissa ja instagramissa.

Arpaonnea!



tiistai 8. tammikuuta 2019

Yksivuotias oli niin väsynyt, ettei osannut nukahtaa



Joulun aikaan tapahtui yksivuotiaan unielämässä kummia, kun ihanan vaivattomat iltaiset sänkyynlaitot muuttuivat lapsen osalta huuteluksi ja itkuksi.  Sama meno jatkui myös yöllä, sillä hän heräili aina välillä itkeskelemään kesken unien. Siihen ei auttanut edes tissi, tuo maaginen ruumiinosa, joka pystyy mihin vain. Ohhoh! 



Mietitytti (ja ärsytti) kovasti tuo pieni reppana (ja me muut raasut). Mikä vikana? Onko se kipeenä? Olisko hampaat? Korvat? Maha?

Kaikenlaista sitä ehti pyöritellä päässään usean päivän ajan, kunnes kotona sitten joulureissun päätteeksi mies muisteli vuoden takaisia tapahtumia. Viime vuonna tähän samaan aikaan oli isommalla lapsella univaikeuksia juurikin joulureissujen jäljiltä.

Totesimme lapsen silloin hyvin väsyneeksi. Hoitona toimi nukkuminen. Päikkäreille aikaisemmin, ja aikaisemmin alkavat yöunet.


Pienen elämä voi olla vähästä kiinni


Mitään pakkovalvomisia joululomalla ei ollut, eikä yksivuotiaalta skippailtu päiväunia tai muutakaan. Reissuolot vaan verottivat sen verran, että monena päivänä päiväunet olivat hiukan normaalia lyhyemmät, eikä hän sitten reissussa osannut nukkua aamullakaan pitempään ja ottaa unta sieltä päästä.


Vaikeus nukahtaa ja katkonaiset unet, ei muita oireita!


Tämän kautta sitä taas tajusi, että kyllä, ihan pelkkä vaikea nukutus voi olla oire jostakin. Tässä tapauksessa oire väsymyksestä. Onhan se juu vähän hassua, lapsi on niin väsynyt, ettei nukahda. Luulisi, että asia menisi toisin perin! Liian väsynyt lapsi voi alkaa nukkumaan entistä vähemmän, ihan hullua.

En olisi koskaan ennen äidiksi tuloa voinut arvata tällaista.

Onneksi tämä oli tällä kertaa suhteellisen tuttu asia, niin tiedettiin lisätä sitä unenmäärää. Muutoinhan sitä olisi voinut ajatella, että lapsi on nukkunut liikaa, kun nukahtaminen on niin vaikeaa! Hui. Ja olisi varmaan jätetty ne päikkärit välistä, tai vähemmälle, ajateltu, ettei hän enää tarvitse päiväunia. Yksivuotias tarvitsee unta kuitenkin sen 12-14 tuntia vuorokaudesta.




Miten yliväsymys saatiin purettua


Väsymysvyyhdin purkaminen aloitettiin taas päikkäreistä. Yksivuotiaamme elää yksien päikkäreiden rytmissä, joten muutaman päivän ajaksi vaihdettiin rytmi kaksiin uniin. (Vuosi sitten kaksivuotiaan kanssa asia ratkaistiin vaan antamalla hänen nukkua jättipitkiä päikkäreitä. Tämän yksivuotiaan kanssa se ei onnistu, sillä hän herää yleensä aina sen tietyn pituisen pätkän jälkeen.) 

Päiväunien aikaistaminen onnistui hyvin. Olin yllättynyt, että sain hänet nukkumaan jo joskus puoli yhdentoista maissa, kun normaalisti hän käy unille puolen päivän aikaan. Yksivuotias nukkuu päiväunet kotona rattaissa sisällä tällä hetkellä, joten niillä mentiin nytkin.

Toisten päikkäreiden ajoittaminen mietitytti, kun niin myöhäiseen kellonaikaan ei ole unia alotettu enää aikoihin. Noin 3,5h ekoilta unilta heräämisestään laitoin hänet toisille unille, joilta hän heräsi puoli viideltä illalla. Se tuntui kyllä hurjalta kellonajalta herätä päikkäreiltä, kun illalla kuitenkin tarkoituksena on olla joskus puoli kahdeksan-kahdeksan aikaan sängyssä. 

Hyvin sekin sitten loppupeleissä meni. Selvästikin uni houkuttelee unta, kuten sanonta on. Muutama päivä meni tällä mallilla, ja yksivuotiaan unet nukahtamisineen alkoivat parantua. Ihanaa. Todellakin. 


Saa nähdä, kuka se on yliväsynyt sitten ensi joulun jälkeen! Näyttäisi tuo joulun juhlinta olevan meillä niin kokonaisvaltaista, että aina joku uuvahtaa :D 



Hyppää meidän arkisoppaan mukaan instagramin puolella!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Ajattelitko kuukautiskupin olevan hippiä? Miltä kuulostaisi veren pidätteleminen?



Kuukautisveren pidätteleminen oli kyllä itselleni ihan ennen kuulematon asia, vaikka olenkin jokseenkin omistautunut monille naiseuteen liittyville asioille. Nyt ollaan villien menkkajuttujen äärellä!



Kuukautisveren pidättely, mitä ihmettä!


Lyhykäisyydessään kyse on siitä, että havainnoi itseään ja kehoaan niin, että kuukautisverisykäyksen tuntiessaan pystyy pidättelemään verta lantionpohjanlihaksilla sen aikaa, että pääsee vessanpöntön ääreen rentouttamaan lihakset ja valuttamaan veren suoraan pois.

Kuulostaa erikoiselta, vai kuinka? Vai onko kyse jostakin vanhasta, historiaan jääneestä menkkataidosta? Suomessakin on vielä parisataa vuotta sitten elelty ilman kuukautissuojia, villisti verivanoja jättäen.


Kuukautissuojien historia


1800-luvun alussa on Suomessakin ollut vielä yleistä, ettei kuukautissuojia ole käytetty ollenkaan. 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoliväliin kuukautissuojat ovat olleet itsetehtyjä siteitä, jotka pysyivät paikoillaan sidevyön avulla. Myöhemmin tulivat kauppoihin myös valmiit kuukautissuojat. Lähteenä suomalainen, supermielenkiintoinen gradu itsetehdyistä kuukautissuojista Suomessa. 


Terveys ja zerowaste


Onko kuukautisveren pidätteleminen kuitenkaan kovin terveellistä? Faktaahan en tästä löytänyt, mutta kun kyse on lyhyestä hetkestä, niin voisi mutuilla, ettei se ole sen hurjempaa, kuin lantionpohjan lihasten jännittäminen ylipäätänsä. Tuskin kukaan pystyy jännittämään lihaksiaan ihan loputtomasti.

Ystäväni totesi tällaisen toiminnan olevan myös melkoisen zerowaste-touhua, koska jätettä ei pääse syntymään :D


Niagaramenkat ja heikot lantionpohjanlihakset


Kuukautisveren hetkellinenkin pidättely kuulostaa jotenkin hyvin utopistiselta, etenkin jos omaa hyvin runsaan kuukautisvuodon. Ylempänä linkkaamassani gradussa kerrottiin, että itsetehtyjä siteitä vaihdettiin tyyliin kerran päivässä, kahdesti päivässä, tai joskus jopa muutaman päivän välein. 

Kai tuohonkin aikaan oli tulva-menkkoja joillakin naisilla? Ehkä sit on vaan loroteltu pitkin reisiä, kuten ennen kuukautissuojien keksimistä muutenkin. Ja joillakin oli jaloissa saappaat, joihin veri valui reisiä pitkin.

Ja toki täytyy otttaa huomioon, että veren hetkellinenkään pidättely tuskin onnistuu, jos lantionpohjan lihakset eivät ole kunnossa.


Seuraavia menkkoja odotellessa siis!


Heh. Ajattelin kotioloissa kokeilla tätä asiaa seuraavien menkkojen tullessa, toki kuitenkin siteen tai pikkuhousunsuojan kanssa. Tai sitten ne menkkasaappaat jalkaan :D Ei vaan. Jotenkin koominen ajatus nuo saappaat, vaikka joskus muinoin se on ollut totisinta totta.

Useastihan sen tuntee, kun kuukautisveri alkaa valumaan. En kuitenkaan usko, että tästä kohdallani valtava hitti tulisi, vaan turvaan jatkossakin kuukuppiini. Mutta onhan se jännä kokeilla, ja kerrankin on joku syy odottaa menkkoja!


Mitä muita erikoisen kuuloisia menkkajuttuja olet kuullut?



Hyppää arkihöpötyksiin mukaan instagramin puolella!

torstai 3. tammikuuta 2019

Lapset ja maito - maidon juonnin suositukset ovat jäänne historiasta


Lehmänmaito. Edelleen sitä tyrkytetään lapsille jokapäiväiseksi, elintärkeäksi juotavaksi. Päiväkodeissa ja kouluissa maito on se ruokajuoma, jota lasten pitäisi juoda. Jos lapsesi ei juo maitoa, saatat joutua kyselemään lupia asialle ympäri maita ja mantuja. Jossain tapauksessa jopa hakemaan lääkärintodistuksen, tai käymään keskustelemassa ravitsemuksesta jonkun ravitsemusalan työntekijän kanssa, jonka työnkuva pohjautuu yleisiin suosituksiin.


Kalsiumin saanti


Näitä asioita pähkäilin aamutuimaan, valmistaessani mantelimaitoa yön yli liotetuista manteleista. Emme ole vegaaneja, vaan tavallisia sekasyöjiä, jotka eivät juo maitoa. Rasvatonta maitoa emme missään tapauksessa pidä terveellisenä nesteenä. Kalsiumia saa myös monen monista ruoka-aineista, eikä maidottomalla ruokavaliollakaan kalsiumin saannista ole ongelmaa nykyään, jos yhtään perehtyy asiaan.

Emme siis korvaa kalsiumin saantia myöskään kasvimaidoilla (kaupan kasvimaitoihin  lisätään kalsium samalla lailla kuin lehmänmaitoonkin).

Se, että muut ihmiset juovat maitoa, ei haittaa minua millään tapaa. Saahan sitä juoda, etenkin jos tykkää mausta. Vaan sen terveelliseksi väittäminen, tapeellisuus kalsiumin saantiin, se on se erikoinen osuus asiasta. Se, että jokaisessa koulussa ja päiväkodissa ei riitä oma ilmoitus "lapsemme ei juo maitoa ruokajuomaksi" on vieläkin omituisempi yksityiskohta.


Koulumaitotuet & mainonta


 Tällä hetkellä lähes kaikissa kouluissa ja päiväkodeissa käytössä on rasvaton maito, koska maidosta saatavat tuet koskevat vain rasvatonta maitoa ja rasvatonta piimää. Omakustanteisesti koulut ja päiväkodit saavat toki tarjota rasvaisempiakin maitotuotteita, mutta se on kustannuskysymys.

Kouluille ja päiväkodeille maksetaan myös muiden, maksimissaan 1% rasvaa sisältävien maitotuotteiden käytöstä. Maksun ehtona on se, että maitotuotteiden mainokset ovat pysyvästi esillä. Eli homma toimii kuten mainostusasiat yleensäkin, sillä hyvin erikoisella poikkeuksella, että maito on lobattu elintärkeäksi tuotteeksi. Suositusten valossa jos asiaa katselee, niin sehän on jopa melkein jaloa, että näiden tuotteiden käytöstä saadaan sitten koulumaitotukea muutamaa hassua julistetta vastaan.

Vaan jos et  ole samaa mieltä näiden maitotuositusten kanssa, koko homma haiskahtaa aika pahasti.

Suositukset, absoluuttinen totuusko?


Eivätkö suositukset sitten pohjaudu faktatietoon? Faktana pidettyyn tietoon, toki. On olemassa hyviä suosituksia, ja sitten niiitä, jotka ovat tuulahduksia menneisyydestä ja terveisiä vahvasta meijeriteollisuudesta. Meillä Suomessa rasvattoman maidon mielletään olevan the juttu luuston kasvulle ja vahvuudelle, koska niin on vuosikymmeniä opetettu ja ohjattu meitä ajattelemaan.

Kyllä, joskus suositus voi olla vain yksi näkemys asiasta, olematta koko totuus. 


Kaikissa maissahan ei käytetä lehmänmaitoa samalla tavalla kuin meillä Suomessa, eikä silti esimerkiksi osteoporoosi esiinny sen enempää muuallakaan. Päinvastoin, me suomalaiset maidonlitkijäthän olemme huippulukemissa osteoporoositilastoissa.

"Lähteitä, lähteitä, kerro nyt niitä lähteitä, kun tällaista puppua kirjoittelet!", saatat ajatella. Asiasta löytyy paljon tietoa, osa suomeksi, osa englanniksi. Tämä oli vain pintapuolinen pohdinta, joka syntyi tosiaan mantelimaitoa tehdessä. Kannattaa tutustua asiaan, saatat yllättyä!

Olisikin mielenkiintoista tietää, oletko törmännyt keskusteluihin maidosta ja sen tärkeydestä? Mitä ajattelet asiasta? 



Hypäähän mukaan myös facebookissa ja instagramissa