keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Vieläkö vuonna 2019 uskotaan joulupukkiin? Oikeasti?

Joulun odotus on ihanaa aikaa. Instan puolelta onkin päässyt seurailemaan meidän joulun odotusta ja hypetystä. Lapset täpinöivät joululahjahaaveissaan ja ihastelevat ihania joulukoristeita. Ja tietävät kerrankin hyvin tarkkaan, minkä numeroisessa päivässä ollaan menossa. Parasta numeroiden opettelua pienille lapsille, kun motivaatio, eli jouluaatto on odotuksena.


Yhdessä keskusteluryhmässä törmäsin kysymykseen: vieläkö vuonna 2019 uskotaan joulupukkiin? Kyllähän niin on. Itse tunnen niin paljon perheitä, joissa joulupukkiin ei uskota, se on vain satuhahmo, että elän selvästi omassa kuplassani. Joulun aikaan aina havahdun siihen, kyllä siihen oikeasti edelleen uskotaan. Se ei onneksi ole minulta pois.

Viime vuonna mielestäni joulupukki oli vielä siinä mielessä hauska asia, että vein lapsetkin joulupukkia katsomaan, onhan omaankin lapsuuteeni kuulunut joulupukkisadut, vaikka joulupukkiin ei ollakaan uskottu. Tänä vuonna en ole kokenut tarpeelliseksi edistää joulupukki-asiaa edes perinteen vuoksi, lapsilla kun ei tunnu olevan mitään intressejä joulupukin suuntaan ja jouluperinteitä meillä kyllä riittää ilmankin.



Lapset toistavat perheen aikuisten ajatuksia


Edelleen itseäni mietityttävät nämä ikiaikaiset asiat. Syksyllä lapseni ja muutama muu lapsi keskustelivat eräissä lasten riennoissa näin:

-Jeesus ei oo totta, se on satua.

-Eikä ole, me uskotaan Jeesukseen.

-No mutta se on ihan höpöhöpöä.

-Höpöhöpö itelles.

-------------

-Mitä sä oot toivonut joulupukilta?

-Ei joulupukkia oo olemassa, ni en mitään.

-On joulupukki ihan oikee ja se tuo kaikille lapsille lahjoja.

-Eikä tuo, kun äiti ja isi tuo ne lahjat.

-Ei se mee niin.

-----------

Hehheh. Molemmat keskustelut peilaavat selvästi  kunkin perheen ajatuksia. Niinhän ylipäätään on, lapset juttelevat paljon niitä asioita, joita ovat kuulleet, toistavat muiden ajatuksia omiensa seassa. (Niinhän osa aikuisistakin tekee.)



Idyllisintä olisi, jos kukaan ei astuisi toisen perheen ajatusten varpaille. Että meidän lapset ei astuisi joulupukkiin uskovien varpaille, eikä muut lapset rienaisi Jeesusta, jos siihen eivät usko. Lapset möläyttelevät monia asioita, mutta sävy niihin tulee aika useasti perheen aikuisten ajatuksista. Vaikka toisaalta, ei meidän usko siihen kaadu, mitä muut sanovat.

Meillä käydään aika ahkerasti keskustelua siitä, että ihmiset uskovat eri asioihin, ja että sitä vapautta tulisi kunnioittaa. Se on suuri asia, että on vapaus uskoa tai olla uskomatta, oli asia mikä tahansa. Oli se sitten joku hassuttelu, tai elämänkatsomus. Vapaus päättää itseensä ja perheeseensä liittyvistä asioista. Sitä vapautta pidän suuressa arvossa.

Joten kyllä, myös vuonna 2019 uskotaan eri asioihin.

 Siksi en myöskään haluaisi, että meidän lapsi spoilaa muiden joulupukkeilut. Se kun ei ole meidän asiamme.  Viime vuonna kirjoitinkin mietteitä, pilaako lapseni muiden uskon joulupukkiin?

Jatkamme siis keskustelua muiden näkemysten kunnioittamisesta, puolin ja toisin :)


Lue myös



Instagramin puolelta löydät meidät nimimerkin @iloelolaura takaa!

maanantai 9. joulukuuta 2019

Tänään olisi ollut vauvani laskettu aika. Puoli vuotta keskenmenosta


Tänään olisi ollut se odotettu päivä, kolmannen lapsemme laskettu aika. Tuskin vauva juuri tänään olisi syntynyt, mutta kuitenkin se päivä, mihin päiviä ja raskausviikkoja peilataan. Toisin kuitenkin kävi.


Viimeisin raskaus meni kesken toukokuun viimeisinä päivinä, raskausviikolla 12. Tuntuu, että siitä hetkestä olisi aikaa jo useampi vuosi, niin kaukaiselta asialta se tuntuu.

Kaukaiselta, mutta silti itselle hyvin merkitykselliseltä. Olihan hän lapseni, vaikka hänen elämänsä ei päässytkään edes alkamaan kunnolla.

Näin puoli vuotta myöhemmin elämä on ihan tavallista arkea, lapsiperhe-sellaista. Tietenkin keskenmeno on välillä ajatuksissa. Mieli on hyvä, mutta pieniä surunripauksia on siellä täällä. 

Myös muiden kokemat keskenmenot koskettavat kovaa. Olen lukenut kokemuksia toisinaan alkuyön pimeinä tunteina, kun muu perheeni on jo nukkumassa. Vuodattanut kyyneleitä tuntemattomien ihmisten puolesta. Sitä tilannetta kun ei toivoisi kenellekään.

Samalla sitä miettii, että miksi oma keskenmeno on edelleen mielessä, kun kyse oli kuitenkin "vain" syntymättömästä lapsesta. Että miksi "teen" tästä niin ison asian (heittomerkit on tässä olennaiset). Näiden ajatusten kanssa on lohtua tuonut muiden kokemukset.

Te siellä, jotka olette kertoneet miettivänne omaa lasta, joka olisi jo yläasteella tai lasta joka olisi nyt kolmevuotias, jos asiat olisivat menneet toisin. Te olette lohduttaneet paljon, vaikka en olekaan sitä osannut kertoa.  Te olette vahvistaneet sitä ajatusta, että on ihan normaalia joskus ajatella lasta, jota ei saanutkaan. Että se on ihan ok, ei asian paisuttelua tai menneissä elämistä. Helpottavaa.


"Rakastettu on oikea nimesi". Ei sikiö.


Kaikki on ihan hyvin, mutta kyllähän elettyä elämää kantaa mukanaan. Ei sitä tarvitse unohtaa, vaikka olisikin surun käsitellyt jo. Kyllähän muitakin kuolleita muistellaan. Elämän olematon pituus kun ei tarkoita sitä, etteikö olisi ollut rakastettu.

Edelleen olen sitä mieltä, että sana "sikiö" on itselläni näiden ajatusten taustalla. Siis sen, että "pitäisi unohtaa" ja lakata ajattelemasta asiaa, sillä olihan vauvani "vain sikiö", ei mikään oikea lapsi vielä. Mukamas.

Vihaan sanaa sikiö. Se oksettaa minua. Se on sana, joka irrottaa sen todellisuuden, että puhutaan elämästä, vauvasta, ihmisestä. Toistan varmaankin itseäni,  sillä kirjoitin näistä jo aiemminkin jonkun keskenmenotekstini yhteydessä, mutta oikeastaan nuo sanat kuvottavat minua nykyään vielä enemmän, kun asiaa on keskenmenon jälkeen prosessoinut pitempään.

Samalla mietin, uskallanko edes käyttää noin vahvaa sanaa, kuin viha. Se ei ole minun tyylistäni, mutta se nyt vaan on tämän kokemukseni tuoma ajatus, ja jätän sen nyt kuitenkin tähän tekstiin, vaikka se voikin herättää kummastusta.

En ole traumatisoitunut tai katkera, ylläolevat sanat eivät vain kunnioita elämää. Ne ovat lääketieteellisiä termejä, todellisuudesta irrallisia kuvitelmia, joihin on ehkä tietyissä tilanteissa joidenkin ihmisten helppo tukeutua. Joskin oikeastaan valheellisesti.

Ei minua haittaa, että muut sanaa sikiö tai alkio käyttävät, en vain itse halua tai kykene puhumaan tai kirjoittamaan niitä käyttäen, omasta kokemuksestani käsin.


Ajattelin, että viettäisin lasketun ajan jo uutta vauvaa kohdussa kantaen


Lisämausteensa ajatusten sekametelisoppaan tuo se, että en ole vielä, tai kuten ajattelen, vieläkään raskaana. Ajattelin, että se onnistuisi nopeammin, koska kaksi viimeistä raskautta ovat alkaneet hyvin helposti. Toivoin, että viettäisin tämän päivän niin, että keskenmeno olisi vahvasti mielesttä, mutta kohdussa kuitenkin olisi jo kasvamassa vauva ja tuomassa lohtua omalla tavallaan.

No, aika vahvasti sitä on tullut huomanneeksi, ettei elämä mene niinkuin suunnittelisi.

Sen sijaan tuntuu, että menkat ovat alkamassa. Tässä kierrossa en ole juurikaan ajatellut koko asiaa, on ollut niin paljon muuta tekemistä ja mietittävää. Olen kuitenkin tavallaan kiitollinen noista ennakkoilmoituksista, jotka enteilevät menkkoja. On paljon helpompi suhtautua menkkoihin, jotka varoittavat itsestään, kuin niihin, jotka tuovat mukanaan pettymyksen kertarysäyksellä.


Siltikin elämä on hyvää, rikasta ja enimmäkseen iloistakin. Katsotaan, mitä meitä varten on luvassa. Varmasti vaikka mitä!



Keskenmenon käsittelyä löydät näistä:


 (ja ohhoh, onpas niitä paljon. No, asiaa on ainakin käsitelty perusteellisesti..)










Tuuhan mukaan myös Instagramin puolelle, arki ajatuksineen löytyy @iloelolaura !

tiistai 3. joulukuuta 2019

Kotisynnytysseminaari Kauniaisissa 18.1.2020. Tule mukaan!



Ah, synnytysaiheiset tapahtumat. Tykkään, kun kaikkea ihanaa järjestetään. Synnytyskeskusteluiltoja on monella eri paikkakunnalla (kurkkaa täältä), mutta isompia tapahtumia harvemmin. Nyt olisi tarjolla ihan huikea synnytysseminaari, nimittäin kotisynnytysseminaari.


Kotisynnytysseminaari kokoaa yhteen niin synnytysalalla toimivia ihmisiä (kätilöt, doulat, kaikki synnytyksistä kiinnostuneet) kuin perheitä, jotka miettivät tai suunnittelevat kotisynnytystä, tai ovat muuten vain aiheesta kiinnostuneita. Seminaarin järjestää Suomen Doulat ry ja Aktiivinen synnytys ry.  Seminaari on Kauniaisissa 18.1.2020 osoitteessa Vanha Turuntie 14. Lisätietoa löydät esimerkiksi Instagramista @aktiivinen_synnytys tai Facebookista.


(Tämä ei ole mainos, vaan oma listaukseni asiasta. Mahdollisista asiavirheistä voi siis suoraan syyttää minua, ei ketään muuta ;) )


Kannattaako tulla, vaikka ei olisi suunnitelmissa synnyttää kotona?


Tapahtuma kantaa nimeä kotisynnytysseminaari, mutta moni aiheista sopii myös ihan vaan synnyttämisestä tai synnytyskulttuurista kiinnostuneille. Kinesioteippaus raskausaikana, eteeriset öljyt synnytyksessä, normaalisynnytyksen hoitopolut, spinning babies ja muut.

Itse sain myös kotisynnytysaiheisista tilaisuuksista paljon uutta tietoa itselleni jo silloin, kun en ollut suunnittelemassa kotisynnytystä, vaan valmistautumassa synnyttämään sairaalassa. Kotisynnytystä suunnittelevat kun ovat yleensä melkoisen perehtyneitä aiheeseen, ja siksi heille suunnatuissa ohjelmissa on paljon mielenkiintoista kuultavaa. Näin olen ainakin itse kokenut.




Kotisynnytysseminaarin puhujakattaus on aika huikea. Tässä lyhyet esittelyt:


Normaalisynnytyksen hoitopolut - Anu Lampinen

Anu on todellinen kotisynnytyspioneeri, kätilö, akupunktioterapeutti ja WHO:n imetysohjaaja.


Eteeriset öljyt synnytyksessä - Maarit Korpijärvi

Maaritilla on tutkinto niin kasvilääkinnästä kuin aromaterapiasta. Hän on yrittäjä ja viiden lapsen kotiäiti.


Kotisynnytys Suomessa 2020 - Johanna Honkanen

Johanna on kotikätilöiden kokeneimpaa kaartia. Hän on myös ollut mukana kouluttamassa synnytysosastojen kätilöitä vesisynnytyksiin.


Kinesioteippaus raskausaikana ja synnytyksen yhteydessä - Tanja Mäkiharju

Tanja on kätilö ja urheiluhieroja. Hän kertoo kuinka odottaja voi hyötyä kinesioteippauksesta.


Synnytysympäristön merkitys - Laura Arpiainen

Laura on synnyttänyt kotonaan Kanadassa. Hän on terveys- ja hyvinvointialan arkkitehtuurin professori. Hänen puheenvuoronsa on synnytysalan ammattilaisten ohjelmistossa.


Spinning babies kotisynnytyksessä & synnytyskokemuksen työstäminen - Eeva Itkonen

Eeva on kätilö, terveydenhoitaja ja sertifioitu Spinning babies -ohjaaja. Hänen puheenvuoronsa on perheiden ohjelmistossa.


Synnytysväkivalta - Katri Immonen & Annamaria Mitchell

Katri ja Annamaria ovat Minä Myös Synnyttäjänä -kampanjan koordinaattorit. He puhuvat siitä, kuinka  synnytysalalla työskentelevät voivat edistää synnyttäjien oikeuksien toteutumista ja synnytyskulttuurin muuttumista.


Kotisynnytys kokemuksena - Elsa Markkinen Ilkka-puolisonsa kera

Elsa ja Ilkka tulevat jakamaan voimaannuttavan kotisynnytyskokemuksensa.


Imetyksen tila nykysuomessa - Riikka Ikonen

Riikka on THL:n imetyskoordinaattori, imetystutkija sekä vuoden keskosvaikuttaja 2018.


Kotisynnytykseen valmistautuminen - Jenna Hellstén

Jenna on synnytysvalmentaja, kotikätilö sekä doula. Hänen puheenvuoronsa on perheiden ohjelmistossa.




Lipun UPEAAN Kotisynnytysseminaariin voit ostaa kätevästi suoraan Aktiivinen synnytys ry:n verkkokaupasta. Nähdään seminaarissa! 


P.s. Early bird -hinnat vain 10.12.19 saakka. Muista ilmoittaa myös ruokavaliosi, seminaarilippuun kuuluu kaupan päälle aamupala, lounas sekä iltapäiväkahvit! 

maanantai 2. joulukuuta 2019

Se lempeämpi kuukuppi, Nomai (ARVONTA)

Kaupallinen yhteistyö Nomai



Ostin ensimmäisen kuukuppini viisitoista vuotta sitten, teini-ikäisenä. Näin jälkeenpäin ajateltuna vau, hyvä Laura-teini! Silloin kuukautiskuppimarkkinoilla ei ollut Suomessa niin laajaa valikoimaa, ja päädyinkin ulkomaiseen merkkiin. Nyt haluan kertoa teille Nomaista, lempeästä kuukupista.


Teini-iän jälkeen olen kokeillut muidenkin merkkien kuukautiskuppeja. Väliin on mahtunut myös ajanjakso, jolloin käytin tamponeja, mutta sitten siirryin taas kuppikuntaan. Jos kuukuppi ei ole tuttu, niin kyseessä on tosiaan kestokuukautissuoja, kurkkaa lisätietoja vaikkapa täältä.

Itselleni vahvin motiivi kuukupin käyttöön on valmistusmateriaali. Se, että kehoon ei imeydy ylimääräisä aineita. Nomain kuukuppi on tehty 100% lääketieteellisestä silikonista, eikä siinä ole lateksia, haitallisia kemikaaleja, ftalaatteja, BPA:ta tai parabeenejä.

Hyvänä kakkosmotiivina tulevat ne muut asiat, eli ekologisuus, raha (kuppi maksaa itsensä nopeasti takaisin pitkäikäisyydellään) ja se, että ei tarvitse muistaa ostaa siteitä tai tamponeita.


Edellinen kuppini ei ollut vanhakaan, miksi halusin uuden kuukupin?


Raskaudet ja imetyksen alkutaipaleet olivat ihanan menkatonta aikaa. Siinä suhteessa huoletonta. Menkkojen taas alkaessa muistin, miksi välillä olin vaihtanut tamponeihin: satunnaisten epämukavuusolojen vuoksi. Kuukuppi oli kätevä ja toimiva, mutta välillä se tuntui painavan johonkin alapäässä, asettuvan huonosti.

Etenkin synnytysten jälkeen, kun alapää ja kohdun alue tuntuu olevan aiempaa tuntoherkempi, nuo satunnaiset hetket häiritsivät. Muistan tosin jo teininäkin yhdet hautajaiset, joiden aikana kävin asettelemassa kuukautiskuppia useamman kerran vessassa. Muuta en niistä hautajaisista sitten muistakaan.

Oikeastihan kuukupin ei kuuluisi tuntua missään, ja eihän se enimmäkseen ole tuntunutkaan. Etenkään kuukautisten muutamana ensimmäisenä päivänä, kun verta tulee runsaasti, on kuppi asettunut helposti. Menkkojen muutamat viimeiset päivät ovat olleet nihkeämpiä, ja silloin noita asettumisongelmia on välillä ilmennyt.

En ollut oikeastaan ajatellut, että eri kuukautiskupeissa olisi kovinkaan paljon eroja, koska käyttätarkoitus kaikissa on sama, ja ulkonäkökin ainakin hyvin samantyylinen. Niissä kuitenkin on, materiaaleissa ja muotoiluissa on molemmissa eroja.

I love me -messuilla päädyin hypistelemään suomalaista Nomai-nimistä kuukuppia, ja jäinkin miettimään niitä. Pehmeitä ja ihanan siroja. Eron aiempiin kuppeihini huomasi kädessä kuppia kokeilemalla ja puristelemalla. Kiinnostus heräsi, joten päädyin laittamaan Nomaille viestiä.



Menkat ja Nomain kuukuppi kokeilussa 


Meillä on tällä hetkellä toiveissa raskaus ja vauva, joten menkat ei ole se mieltä ylentävin asia tässä ajanjaksossa. Jos menkkojen täytyy tulla, haluan niiden olevan mahdollisimman mukavat. Ne tilanteet kun aiempi kuukuppini on painanut epämukavasti kohdunsuulle tai avautunut liian nopeasti, olen kokenut inhottavina ja ärsyttävinä.

No, menkat alkoivat ja pääsin kokeilemaan kuppia. Kupin keittämisen jälkeen laitoin sen paikalleen emättimeen ja pyöräytin kuukuppia kevyesti, jotta se aukeaisi. Näin olen tottunut tekemään, ja hyvinhän se kuppi aukesikin paikoilleen. Kupin käyttämiseen löytyy hyvät, kuvalliset ohjeet Nomain sivuilta. Itse olen aina käyttänyt sydäntaittelua.

Nomain kuukautiskupin pehmeys ja sileys oli se syy miksi halusin sitä kokeilla, mutta tuota kupin avautumista mietin, että voiko niin pehmeä kuppi avautua, vai jäisikö se jumittamaan. Ei jäänyt. Kuppi avautuu aiempia kuppejani hellemmin, miellyttävämmin. Se on myös lempeä ottaa pois ja tyhjentää, koska se pehmeyden ansiosta myötää paremmin.

Viimeisimmät menkat olivat näin ollen mukavimmat pitkään aikaan. Aiemmin tutuksi tulleita epämukavia tuntemuksia ei ollut, edes niinä kuukautisten viimeisinä päivinä. Oikein arvelin. Kuppi ei painanut missään kohtaa, eikä myöskään falskannut (teen alapesun kuukuppia tyhjentäessä, ettei ohi valuvaa verta jäisi alapään seinämiin). Kupin antenniosaa pystyy myös halutessaan lyhentää, mutta itselleni se oli sopivan mittainen.

Uusi kuukuppini on M-kokoa, keskiverrolle kuukautisvuodolle tarkoitettu. Kuppia löytyy kokoa S, M ja L. Keitin kuukupin ensimmäisen käytön kunniaksi. Se suositellaan puhdistettavan keittämällä aina menkkojen alussa ja  niiden loputtua.

Vanha kuppini ei ole huono, se on perinteinen ja vähän jäykempi. Tämä Nomain pehmeä kuppi vaan sopii minulle paremmin. Jos Nomain kuukuppia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi lempeä.

Motiivina Nomain kupeille onkin ollut kuukuppi, joka on naisen anatomiaan mahdollisimman sopiva. Nomain kuukuppien pohjana on vahva gynekologian osaaminen. Kuukuppien markkinoilla Nomai onkin ainut laatuaan, sillä kuukautiskuppimerkeistä lääketieteellistä osaamista löytyy vain Nomailta. Kurkkaa lisää täältä.

Tiesitkö muuten tämän: Nomain kuukupin voi hävittää myös polttamalla! Minä en tiennyt :)




Lyhyesti Nomain kuukupista:


Nomain kuukuppi on erityisen pehmeä ja sileä

100% lääketieteellistä silikonia
Ei sisällä lateksia, haitallisia kemikaaleja, ftalaatteja, BPA:ta tai parabeenejä.

Gynekologin suunnittelema

Suomalainen tuote, valmistetaan Sastamalassa

Verkkokaupasta tai apteekeista

Kolme kokoa: S, M, L


Arvonta


Yhdessä Nomain kanssa me halutaan arpoa yhdelle onnekkaalle lempeä kuukautiskuppi. Arvonta löytyy Instagramin puolelta nimimerkin @iloelolaura takaa. Linkki tässä. Käyhän osallistumassa, arvonta on voimassa 9.12. klo 20 saakka!


torstai 28. marraskuuta 2019

Kulttuurieroja, vaikka välimatkaa vain 229km


Kesän alussa me muutettiin. Pakkaamista, heippojen sanomista, purkamista, uusiin elinkulmiin tutustumista. Sijainti 229 kilometriä etelämpänä aiemmasta. Tuntuu melkein, että olisi asunut maalla aiemmin, sen verran erilaista on elämänmeno pääkaupunkiseudulla.


Elämäni 14. muutto, yhdeksäs paikkakunta. Nykyään sen tietää jo, että ei se ennalta tunnu miltään. Aina jälkeenpäin se kirpaisee. Olen useimmiten ollut se lähtijä, en se joka jää. Ystävät vanhassa paikassa jatkavat elämäänsä. Omassa mielessä vanha elämä on usein. Vaikka ehkäpä hekin ajattelevat, että lähtijällä on uutta ja kivaa, ei se jouda vanhoja miettimään?

Vain se 229 kilometriä, mutta jotenkin silti ihan erilaista elämää. Uuden kodin ikkunoiden paras näkymä ja viihdyke on vieressä kulkeva junarata. Eksoottista. Junia kulkee kymmenen minuutin välein molempiin suuntiin. Kirjastoon ja ostarille kävelee kahdessa minuutissa. Helsingin keskustaan pääsee kahdessakymmenessä minuutissa sillä junalla, joka vilistää ikkunan vierestä.

Lähes joka paikkaan tulee liikuttua kännykän kartan kanssa, se kun näyttää myös julkisen liikenteen aikataulut. Ennen muistin bussien aikataulut ulkoa, nyt ei tarvitse, aina joku kulkee kohta. Suunnitelmia voi muuttaa lennosta, eikä kyytiä silti tarvitse kovin kauaa odotella.

Vantaa on kuulemma niiden asuinpaikka, joilla ei ollut varaa muuttaa Helsinkiin. Meille tämä oli kuitenkin "huh, onneksi ei tarvinnut muuttaa Helsinkiin". Tämäkin on jo aivan tarpeeksi pääkaupunkiseutua omaan makuun.

Syksy tuntuu pitkältä. Eikö talvi tule tähän paikkaan, jossa asumme? Vanhan paikkakunnan ihmiset postaavat lumisia kuvia, meillä sataa kylmää ja märkää joka päivä. Siirtyessä paikasta toiseen tulee cityulkoiltua sateenvarjon ja kumisaappaiden kanssa. Lapsikin tykkää prinsessasateenvarjosta paljon enemmän kuin kurahousuista. Ulkoilemalla ulkoillaan sitten, kun kukaan ei marise säästä. 

Milloin siihen tottuu, että ihmisiä on niin paljon? Ihmisjoukkoja, jotka juoksevat paikasta toiseen. Kiireistä väkeä, jotka eivät meinaa väistää mitään tai ketään. Viimeksi tällä viikolla eräs ihminen jäi lastenrattaiden alle, koska hyppäsi sinne ilman ennakkovaroitusta, kiireisesti juoksennellessaan.




Katukuvassa vilisee lukemattomia eri etnisyyksiä, ja toisinaan sitä itse tulee edustaneeksi vähemmistökieltä ja -ihonväriä vaikkapa junassa. Ei sillä, että se haittaisi, mutta se on vain hyvin erilaista, kuin mihin on tottunut.

Tähän mennessä pääkaupunkiseutuun on kyllä jo tottunut, mutta ei sopeutunut. Moni tuttu on kertonut, että heillä kesti useampi vuosi sopeutua pääkaupunkiseudulle. Oho. En ennalta olisi ajatellut niin olevan, mutta voin kyllä nyt uskoa sen. Tuntuu tutulta, mutta ei oikeastaan kotoisalta. Paitsi koti, seinien sisäpuolelta.

Aluksi lapsi jutteli usein sitä, kuinka muutto oli tyhmä ja typerä. Vanhassa kaikki oli paremmin kuulemma. Lapset kuitenkin sopeutuvat nopeammin kuin aikuiset, hyvässä ja pahassa. Silti lapsi kertoo, kuinka ikävöi vanhoja kavereita. Tärkeitä ihmisiä.

Kirppiselämäkin on täällä erilaista. Pääkaupunkiseudulla on laaja kirppistarjonta, sanotaan. Mutta missä ne hyvät kirppikset on? Tai isot sellaiset? Olen käynyt kurkkaamassa lähemmäs kaksikymmentä kirpparia, mutta vain muutama niistä on sellaisia, joihin viitsii palata toiste. Ja nekin pitkien matkojen päässä. Onneksi naapurissa on yksi pikkuinen ja mukava.

Eiköhän se talvi tännekin joskus ennätä, ja joulu nyt ainakin tulee!