maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kaipuu pois betonin keskeltä


Juhannus oli ja meni. Mökin rauhassa, sukulaisten ja itikoiden ympäröiminä. Mukavaa, leppoista oleilua. Kotiin viemisinä tuli taaperon itikansyömä naama, yöllä kun pääsivät hyökkäämään poloisen kimppuun, verenimijät.



Kotona taas. Samat fiilikset jatkuvat, mitkä heti vähänkään kesäpäivien oloiset päivät toivat mukanaan: mihinkäs voisi seuraavaksi lähteä täältä betonilähiöstä? Tai no oikeastaan jo ihan viikonloputkin ylipäätänsä saavat tuon saman ajatuksen kumpuamaan päähän, johonkin pois tästä ihmiskennostosta olisi päästävä.



Jos vaan pääsisi maalle, asumaan ja olemaan. Tai edes maan tasalle asumaan, olisi oma piha. Sekin olisi jo hurjan ihanaa! Ja elämää helpottaisi, kun samaan ikkunaan taas ilmestynyt linnun tuotos olisi helposti pestävissä pois kävelemällä ikkunan toiselle puolelle. Nyt tuo kaunis valkoinen ruikku on sulostuttanut elämää jo viikon ajan (koska onhan se ikkunan avaaminen niin kauhean työläs projekti ;) ).




Tällä hetkellä vaan meidän tilanne on, että ei kannata muuttaa, kun elämästä ei tiedä vuoden päähän, että missä sitä silloin ollaan. Täytynee vaan pestä pois linnunkakka, ja hankkia sisarusrattaat, joita jaksaa kantaa kerrostalon portaissa. Ja onneksi kaikki kivat harrastukset taas jatkuu syksyllä!




lauantai 17. kesäkuuta 2017

Synnytykseen valmistautuminen toisella kierroksella, osa 1


Aika, ja raskausviikot tuntuu hujahtavan tosi kovaa vauhtia tällä kertaa. Ollaan reippaasti yli puolen välin, lokakuu häämöttää pikkuhiljaa, vaikka onneksi tässä on ihana ja lämmin kesä välissä!
Ihanaa, mutta samalla vähän iik, koska tuntuu, etten ole samalla lailla konkreettisesti valmistautunut synnytykseen, kun esikoista odottaessa. Oon lorvinut vaan? Vaikka sitten taas mielen tasolla mulla kyllä on synnytysajatukset enemmän pinnalla, kuin edellisessä raskaudessa.


Mutta niin, miksi valmistautua?

Lyhyesti: no siksi, että synnytyksessä (jos puhutaan normaalista fysiologisesta synnytyksestä) on tietyt asiat, joihin voi vaikuttaa. Ei kaikkeen, mutta tiettyihin, yllättävän moneenkin.
Ja toki myös se, että tieto on aina tietoa, ja jos kaikki ei menekään putkeen, niin valmistautuminen, kerätty tieto ja sen sisäistäminen auttaa asian käsittelyssä. Ettei mitään valtavaa pettymystä  pääsisi syntymään, kun ymmärtää, miksi asiat menivät niin kuin menivät.


Onneksi miulla pohjana toimii kuitenkin myös se edelliseen synnytykseen valmistautuminen. Aktiivisesta synnytyksestä kiinnostuin jo joskus seitsemän vuotta sitten, ja siitä asti on päässä pyöritelty kaikenlaista; normaalista fysiologisesta synnytyksestä eri kivunlievitysmenetelmiin (lääkkeet ja niiden vaikutukset synnytyksen kulussa, sekä lääkkeettömät kivunlievitykset), välilihan öljyämiseen, swabbaukseen, douliin, spinning babiesiin, synnytysasentoihin ja niiden vaikutuksiin, ja raskausajan suotuisiin oleiluasentoihin. Lisäksi varmasti monta, monta muutakin juttua, jotka eivät nyt tällä hetkellä ole mielessä päällimmäisinä.

Esikoisen synnytykseen koen valmistautuneeni "ihan hyvin", mutta on paljon asioita, mistä haluaisin lukea/oppia/kerrata tämänkin raskauden aikana. Mutta näköjään täytyy oikeasti päättää niin tekevänsä, ettei jää vain aikeeksi ajan juostessa ohitse!
Toki myös kuukausittaiset synnytyskeskusteluillat on osaltaan pitäneet miut mukana synnytysajatuksissa, sekä aktiivisen synnytyksen ylläpitämä facebook-ryhmä.




Henkinen valmistautuminen


Oikeastihan tärkeintä on henkinen valmistautuminen. Ymmärrys, ja sen kautta saavutettava rentous ja luottaminen tapahtumaan. Musta tuntuu, että oikein imen itseeni tietoa naisen kehon ihmeellisyydestä, esimerkiksi autonomisen hermoston toiminnasta synnytykseen liittyen. Siksi, että sen sisäistäisi kunnolla, ja antaisi sen toimia. Kaikki se, pelko tai rentous, kaikki tuntemukset vaikuttavat kehon toimintaan, kohtulihakseen, veren- ja hapenkiertoon, sulkijalihaksiin.. Siis kaikkeen! Se on jotenkin niin vau-juttu!

Jos pelkää ja sen kautta tahtomattaan jännittää vääriä lihaksia kehossa, niin joo, ei oikein edistä synnytystä. Sulkijalihakset tekee hommansa, ettei lapsi syntyisi, jos äiti kokee tilanteen turvattomaksi. Kyllähän mie tiesin sen jo viime kerralla, mutta nyt, tällä kertaa uskoisin asian olevan enemmän sisäistetympi!




Viime kerralla skippasin rentoutusharjoitukset ja hypnosynnytykseen (syvärentoutus) tutustumisen, koska ne tuntui jotenkin kaukaisilta, ja ehkä oudoiltakin asioilta. Äänenkäytöstä, eli ns. synnytyslaulusta otin selvää vain vähän, enkä ehkä ihan saanut sitä omaksi jutuksi vielä silloin. Eli joo, en ottanut ihan kaikkia juttuja todesta, tai ymmärtänyt ihan kunnolla niiden merkitystä. Perus ensari siis.

Nyt ne ovat miulla tällä kertaa perehtymislistalla, kun ymmärryskin asiaan on kasvanut. Ja ehkä voisi myös suunnitella itselle tällä kertaa synnytysmusiikit mukaan :) Toki täytyy tehdä muutama erilainen lista, ei voi tietää mikä iskee kipinää siinä kohdassa :) Mutta tää on ehkä tämmönen bonus-juttu, jonka teen jos jaksan.






Tämän tekstin jälkeen alan oikestaan taas innostumaan vielä enemmän tulevasta! Koska tämäkin on jo niin pitkä sepustus, niin synnytykseen liittyvät ostokset, ja muut to do -asiat tulevat vielä omana tekstinään :)


Kuvat ovat vapaasti tulostettavat synnytysaffirmaatiokortit sivulta http://www.trustbreathebirth.com.au/blogdetail/FREE_Printable_Birth_Affirmations








perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lettuperjantai

Ihana, aurinkoinen perjantaiaamu! Sain rauhassa heräillä ja nousta ennen pikkutyyppiä, ja sieltä se taaperokin sitten heräili, itselleen höpöttäen hyvällä tuulella ♥
Lettuja kuulemma halusi aamupalaksi, joten lettuja sitten paistettiin.

Meillä jonkun verran rajataan noin pienen sokerihuurua, mutta kohtuudella, silloin tällöin saa :) Kyllähän herkuttelukin kuuluu elämään, oleellisesti.
Välillä tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää, että kun lapsi, pieni taapero saa kuitenkin sokerijuttuja, niin miksi me kuitenkin rajataan sitä sokerin olomuotoa (ja tottakai määrää..)?
Meille se kun on oleellinen asia, että onko se sokeri limsassa, karkeissa jne vai juurikin kotona tehdyssä pullassa tai letussa hilloineen, kuten tänään, tai rusinoissa, hedelmissä.. Ja toki lisäaineet ylipäätänsä ovat vielä asia erikseen.



Jotenkin tuntuu hassulta, kun sokerikeskustelut helposti kääntyy sellaisiksi, että sokeria rajoittavia kutsutaan sokerinatseiksi, vaikka kyse on rajoittamisesta, ei kiellosta. Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu monenlaisten rajojen asettamista, mutta ei niitäkään rajoja kutsuta natseiluksi, vai?

Kaverin alakouluikäiset lapset olivat vähän järkyttyneet, kun tuli puheeksi, että miehen kanssa jätskiä kaupasta hakiessa meidän taapero sai herkukseen riisipiirakan :D Ja oli vielä ihan onnellinen siitä piirakastaan! Miusta tuo on jotenkin tosi hauska juttu, kun tottakai se jo isompia lapsia ihmetyttää, että miksi toinen sai "vain" piirakan :D Mutta pointti meillä se, että kaikki sai jotain mistä tykkäsivät, ei noin pienten tarvitse vielä saada aina samaa, kuin vanhemmat :) Toki ehkä vanhemmillekin olis ollut parempi se piirakka ;)


Miten muilla on asiat ratkaistu? :)

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Vauvanvaateinventaario


Päiväuniaikaan mulla oli tänään pieni inventaario meneillään, vauvanvaatteet kokoa 50-80. Huh miten paljon niitä onkaan esikoisen jäljiltä! Oli kyllä huomattavasti helpompi urakka, kun pikkuapuri ei ollut mukana auttamassa ;)




Koottain lajiteltuina määrä ei enää tuntunutkaan niin suurelta. Jonkun verran olen jo aikaisemmin laittanut eteenpäin, ei niin lemppareita ja sellaisia joita ei tullut käytettyä esikoisella. Tässä karsinnassa lähti yhteensä enää kymmenisen vaatetta eteenpäin.

Suunnaksi niille koittaa jossain vaiheessa Bulgaria, saavat mennä siihen Pienimmän parhaaksi -keräykseen ilahduttamaan seuraavia käyttäjiä. 



Koot 50-56 pakkasin erikseen, jotta ne on sitten helpompi vielä pestä lähempänä lokakuuta, ja laittaa valmiiksi kaappiin. Vaikka kaikkihan ne puhtaita ovat, mutta joihinkin oli nyt ajan saatossa ilmestynyt vanhat, pestyt maitotahrat esiin.

Mutta. kyllä kannatti lajitella, nyt olen paremmin kartalla, että mitä sieltä kirpputorilta vielä saa kantaa kotiin, ja mitä ei :D

Laskeskelin myös, että koko kasassa taisi olla kolme uutena, alesta ostettua vaatetta, (muutaman uutena saadun lahjavaatteen lisäksi), ja kaikki muut onkin sitten kirpparilta haalittua ♥


torstai 8. kesäkuuta 2017

Raskauskuulumisia 2

Kela-neuvola on täällä takanapäin jo, ja hakemuksetkin äitiysavustuksesta ja -rahoista laitettu eteenpäin. Hassua, miten nopeasti aika menee! Päädyttiin ottamaan avustus rahana, niin kuin ajattelinkin, menee sisarusrattaiden ostoon se raha :)

Neuvolaan mennessä taapero ilmoitti tomerasti terkkarille, että "äiti, vauva!". On siis selvästi muistissa, mihin kyseinen paikka liittyy. Symppis :)

Maha kasvaa niin että kohisee, tai niin ainakin miusta tuntuu. Otettiin eka sf-mitta nyt, keskikäyrillä mennään. Tässä kohtaa maha alkaa olemaan sellainen ihanan kokoinen, ei vielä "liian" suuri, mitä varmasti jo elokuusta eteenpäin voi olla..


Oma olo on mitä parhain ja energisin, ainakin enimmäkseen. Ja silloin, kun saan nukuttua. Taaperohan nukkuu jo hienosti öitänsä, meidän sängyn vieressä omassa sängyssään, mutta miulle on itselle tullu nyt tyypilliset raskaus-yöunet, heräilen aamuyöstä, ja silloin on vaikea saada unta uudestaan.

Hemoglobiinihan miulla on matalalla, mutta nyt oli kuitenkin noussut jo sadasta sataanneljään, heh. Matalahan se miulla on luonnostaankin, mutta ei ollut terkkarikaan huolissaan, kun kuitenkin oli noussut nyt. Rautalisää en kyllä kehoituksista huolimatta ole nappaillut, mutta nokkosta ruoassa ja smoothieissa harvakseltaan kyllä.

Että juu, on se kasvanut! Vasen kuva on joskus huhtikuulta. Mua aina naurattaa nää kuvat, kun kaveri, jolle mammahousut  mahatuubeineen ei oo niin tutut, kysyi, että miks oon vetänyt alkkarit noin ylös :D :D 

Sydänääniä kuunnellessa vauva taas väisteli ja potkiskeli kuunteluanturia kovasti. Tiedossahan se on, ettei ne yleensä ole vauvojen lempijuttuja, ultraääni- ja sydänäänivehkeet, mutta tää meidän tyyppi kyllä selvästikään ei tykkää ollenkaan, kun häntä suvaitaan häiritä! :D

Istukkahan miulla on edelleen etuseinämässä, mutta riittävän ylhäällä onneksi. Vaimentaa potkuja jonkun verran, mutta edelleen sanoisin, että rauhallisempi tyyppi, kuin isosiskonsa :)

Seuraava neuvola on omasta tahdostani vasta elokuussa, jos ei mitään kummempaa tule eteen. Nyt on jotenkin niin hyvä olo kaikin puolin, että välillä sitä unohtaa olevansa raskaana, jos ei just satu kattomaan peiliin, tai mahassa ole jumpat menossa.

Elokuussa elelläänkin jo mukavasti loppuraskautta :) Vaikka siihen on se kaksi kuukautta vielä, niin eiköhän tuo aika mene vähintään yhtä nopeasti, kuin tähänkin asti!


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Taaperon automatkailu

Taaperon pieneen ikään on mahtunut monen monta pitempää automatkaa. Ensimmäiset pitemmät matkat taisi olla joskus kolmeviikkoisena, kun matkaa toiseen mummolaan oli yli kolmesataa kilometriä. Sitä väliä tulikin ajettu monen monet kerrat, ennen muuttoa takaisin Lappeenrantaan.

Nyt puolestaan mummila on kaukana, ja ipanan serkutkin. Autossa menee useampi tunti kerralla.



Pikkuvauva-aikana se matkailu olikin vähän taiteen lajinsa. Paljon pysähtymisiä, ihan vaan hetkeksi, jotta tyypin sai taas rauhoittumaan. Ei ollut mikään hilpein matkakumppani silloin, vaikkei se siis mahdotonta tai tosi vaikeaa ole ollutkaan. Ei vaan niin sujuvaa.

Saatiin vauva onneksi sitten leimautumaan tiettyyn musiikkiin, joka päälle laittaessa volyymi hiljeni huomattavasti, ja matkanteko helpottui kaikilta. Kyseinen levy toimii muuten vielä taaperoiässäkin! Onneksi tosin muukin kelpaa, vähän kävis itseä tylsistyttämään..




Nykyään tuo matkaaminen on jotenkin ihanan paljon helpompaa!
Tyyppi pakkaa itselleen vähän lukemista, Barbamaman (joka kulkee kaikkialle, paitsi sänkyyn se ei pääse, koska on likainen ulkomaailman reissuistaan jatkuvasti :D ), pari cd-levyä, aurinkolasit, kalapuikkoja, smoothieta ja pikkupiirakoita.

Ja niin me matkataan. Puheenpulputus kuuluu takapenkiltä aina, kun suussa ei ole ruokaa, tai keskittyminen musiikkiin herpaantuu.

Edelleen täytyy kyllä todeta, että on se vaan niin hauska tyyppi! ♥


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Rakenneultra


Käytiin rakenneultrassa moikkaamassa vauvaa. Siellä se  meidän tyyppi oleili, väisteli ja peitteli kasvojaan käsillä. Ja heristi etusormea meille! Esikoinen puolestaan rakenneultrassa vilkutteli ja keikisteli :)


Kaikki näytti olevan vauvalla hyvin ♥ Tyttöä meille varovaisesti veikattiin, vaikka kovin oli salaperäinen vauva kaikenkaikkiaan :)

Ihanien uutisten jälkeen onkin hyvä lähteä viikonlopun viettoon!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kevätpäiviä

Nyt, kun on kesäkuun eka päivä, niin kai se kevät on nyt sitten takana päin? Meni kyllä tosi nopeasti. Viime vuonna oli ihan varmasti paljon pitempi kevät! Aika paljon ollaan oltu reissuilla ja retkillä, tuntuu, että ollaan käyty kotona vain kääntymässä.





Toivottavasti sama meno jatkuu nyt, kun tämä kesä virallisesti alkoi! Kerhot ja avoimet päiväkodit jäi tauolle, joten arki täytyy täyttää muulla tekemisellä. Onneksi kohtahan on jo juhannus, ja sitten heinäkuussa miehen lomakin :)





Paljon on suunnitelmia vielä auki kesän suhteen. Tykkään! Ihanaa, kun on kaikkea kivaa menoa. Syksyä kohti sitä sitten kuitenkin elämä taas rauhottuu, tai viimestään vauvan synnyttyä :)