tiistai 31. lokakuuta 2017

Istukan istutus


Synnytyksen jälkeen jemmasin istukan jääkaappiin odottamaan, että keksisin, mitä haluan sille tehdä. Sairaalassahan tavallisesti nakataan istukka jätteeseen, jos ei sitä itselleen halua. 

Taloyhtiön roskikseen kiikuttaminen tuntui itsestä jotenkin tosi karulta, olihan se istukka pitänyt elämää yllä, kasvattanut vauvaa kohdussa sen yhdeksän kuukauden ajan.

Syödäkään sitä en halunnut, vaikka jossain vaiheessa sitäkin vaihtoehtoa mietin. Ei ole nykyään mitenkään tavatonta, että istukasta laitetaan palanen smoothien sekaan, tai istukka kuivataan ja jauhetaan kapseleiksi, joita sitten vitamiinien tapaan nappaillaan. Joidenkin lähteiden mukaan se mm. edistäisi maidon nousua ja toisi lisäboostia lapsivuodeaikaan. 

Mutta se ei jotenkin tuntunut omalta jutulta. En verta tai sisäelimiä harrasta muutenkaan, en verilettuina tai maksalaatikon muodossakaan. Ja sitten taas toisten lähteiden mukaan ei sen istukan sisäinen nauttiminen niin kauhean hyvä juttu olisikaan, vaan päinvastoin voisi häiritä joitain hormoneja. Että mene ja tiedä sitten. 

Päädyin sitten hautaamaan istukan maahan. Vierestä katselija kyseli, että onko tämä nyt jotain taikauskoa. Ei, ei minulle ainakaan. Se vain tuntui itsestä hyvältä, istukka sai ansaitsemansa lepopaikan. Synnytyksestä oli aikaa viikko, ja tuntui, että istukan hautaaminen jollain tapaa oli synnytyksen "päätesanat", loppukohtaus. 

Josko sitten kevään tullen siihen istuttaisi vaikka jonkun kukan päälle. 




Onneksi maa ei ollut vielä jäässä, vaikka jäätävän kylmää kyllä oli. Takkikin mahtui päälle vain mahaa sisään vetämällä ;) 


lauantai 28. lokakuuta 2017

Terveisiä remppakaaoksesta!


Meillä on täällä hilpeitä tunnelmia, kun keskellä vauvakuplaa ja lapsiperhearkea aloitettiin keittiön lattiaremontti, jonka tulemisesta kirjoittelinkin täällä.

Remontti alkoi torstaina. Jo keskiviikkona mies tyhjenteli keittiötä. Pöytä, tuolit, vitriini ja kaikki muu irtoroina piti ripotella ympäri kotia, muualle, kuin sinne keittiöön. Ja koska kukaan ei oikein tiennyt mistään mitään, eli sitä, kannattaako meidän lähteä evakkoon jonnekin, tai kuinka pitkään remontti kestää, niin me päätettiin jäädä kotiin, ja katsoa, miten käy. Eli myös kaikki arkiset asiat, mitä me syömiseen tarvittaisiin, piti saada mahtumaan jonnekin päin olohuonetta..

Eli täällä me elellään keskellä remonttia. Ja koska olohuone toimittaa tällä hetkellä myös keittiön virkaa, saa kai ihan luvan kanssa vissiin syödä sohvalla ;)



Torstaina täällä oli hulina, kävi monen monta työmiestä katselemassa ja tuomassa härveleitä. Lattia purettiin ja hiottiin. Hiomakoneen ääni oli niin kova, että me lähdettiin vauvan kanssa evakkoon siksi aikaa. Taaperoipana jäi isin ja kuulosuojainten kanssa toimintaa ihmettelemään, oli jännää kuulemma. Sen jälkeen tuotiin joku kuivauslaite, joka kuivailee lattiaaa suunnilleen viikon verran (jos me muistetaan sitä aina siirtää uutta kohtaa kuivailemaan..).

Tällä hetkellä onneksi keittiö on muutoin käytettävissä (eli lähinnä siis uuni ja hella), vaikka siellä kuivausvehje onkin, ja oviaukko muovitettuna. Viikon päästä sitten ollaan taas viisaampia, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei tähän mene sitä muutamaa kuukautta, vaan paremminkin muutama viikko vaan.



Onneksi, onneksi, ONNEKSI mies on ollut vielä isyyslomalla. Mitähän tästä olisi muuten tullut? :D

Mutta kyllä tää tilanne on vähän suklaata saattanut vaatia..

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Tää vauva todella osaa nukkua! Ajatuksia vauvan ensimmäiseltä viikolta

Meillä on täällä viikon ikäinen typykkä, joka on ainakin tähän astisen ikänsä nukkunut ihan valtavan hyvin! Niin päivällä, kuin yölläkin, monen tunnin pätkiä. Ihan ikään kuin vahingossa, ilman mitään nukuttamisia. Ja sitten taas toisaalta, jaksaa puolitoista tuntiakin tapittaa virkeänä hereillä. Oon kyllä ihan ihmeissäni tästä asiasta, esikoinen kun nukkui ekan vuoden ajan ihan minipieniä päikkäreitä, vartista puoleen tuntiin, ja etenkin iltaisin ja öisin nukahti parhaiten tissi suussa. Toivon tosiaan, että tää tämän uuden tyypin tyyli jatkuu, tykkään! 

Vauvalla on jo ihan selkeä rytmi, varmaan juurikin noiden pitkien päikkäreiden ansiosta, ne rytmittää päivää mukavasti. Ja tyypillä on kyllä tosi kova ruokahalu! Kuuden päivän ikäisenä oli jo syntymäpaino ohitettu! 



Ekoina päivinä meidän vointia kävi katsastamassa mun kätilö, ja muutaman päivän ikäisenä meillä olikin vuorossa sitten vauvan lääkärintarkastus sairaalassa. Mua jännitti tuo käynti etukäteen jonkun verran, koska tiedän monia kotisynnyttäjiä, jotka on nimenomaan tuossa vauvan tarkastuksessa saaneet kyykytystä kotisynnytysvalinnastaan, ja tosiaan kohdanneet melko ikävää kohtelua kaikin puolin, ja siitä sitten joutuneet valituksia tekemään eteenpäin. Vaan turhaa jännitin, meidän sairaalassa oli vastaanotto mukava, lämpimän asiallinen, niin kuin sen pitäisikin olla. Hyvä Lappeenranta, jälleen kerran :)
Käynti oli onnistunut senkin puolesta, että voitin sairaalassa olleen imetysviikon arvonnan, lahjakortin ravintolaan!

Muutoin meidän päivät on olleet mukavaa puuhastelua ja lepäilyä kotona, ja joitakin vieraitakin on käynyt vauvaa ihastelemassa. On ihanaa kyllä, kun mies on kotona. Vielä onneksi toinen viikko jäljellä isyyslomaa.




Myös pönttöpissailut on vauvan kanssa jo aloitettu. Eka pissa ja kakka pönttöön kahden päivän ikäisenä ;) Vauvan pissattaminen on kyllä niin jännää ja tavallaan hauskaakin, kuinka nopeasti pieni voi ymmärtää "pissamerkin", suhuäänteen, ja yhdistää sen pissaamiseen ja kakkaamiseen. Kyllä me vaippoja pidetään ihan tavalliseen tapaan, mutta annetaan myös mahdollisuus tehdä suoraan pönttöön, vaippaa vaihtaessa ja jos on ollut pitkään kuiva vaippa. 

Mun oma elo on aika hormonihuuruista ollut kyllä. Tunteet tosi pinnassa. Oon itkenyt miehen töistä tullutta ihanaa kukkakimppua, kovan tuntuista sänkyä, ja sitä, kun esikoinen vaan yhtäkkiä joutuu jakamaan vanhempansa tuon vauvatyypin kanssa. Vaikka esikoinen on kyllä hurjan hienosti ottanut vauvan vastaan, paijailee ja hoitaa mielellään, mutta kyllä vähän enemmän myös selvästi asiat häntä kiukuttavat, kuin aiemmin. Isoja tunteita siis molemmin puolin. 




Mutta kyllä on ihanaa olla kahden pienen murusen äiti ♥


maanantai 23. lokakuuta 2017

Upea syntymä - meidän kotisynnytys


Oi syntymän ihmettä! On vieläkin ihan sanattoman onnellinen olo tuon pienen tyypin syntymästä. Huh. Täällä ollaan tänään viiden päivän ikäisiä. ♥

Lyhyesti


Vauva syntyi yöllä veteen, kotona synnytysaltaassa. Synnytyksen alkamisesta vauvan syntymään meni kolmisen tuntia. Synnytystiimissä mies, kätilö ja doula. Käytössä oli jumppapallo, musiikki, suihku, synnytysallas, liike, akupainanta, ääni (ns. synnytyslaulu), kosketus, tsemppaaminen ja ennen kaikkea hengitys. Kalvot menivät vasta ihan lopussa, ja vauvan pää syntyikin vielä kalvopussissa. 
Synnytys oli upea ja tosi voimaannuttava. Voiko sanoa, että elämää mullistava?


Koko kotisynnytys, perusteellisen pitkästi


Varmaan jo viikon ajan ennen tyypin syntymää oli supistellut iltaisin hiljakseltaan, suunnilleen joka toinen ilta. Toisina iltoina taas ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Vähän jo ehkä turhautti. 

Vauvan syntymäyötä edeltävänä päivänä me puuhailtiin esikoisen kanssa tuttuun tapaan, käytiin kerhossa, kirpparilla ja kirjastossa. Mukava touhuntäyteinen päivä, ei mitään synnytystuntemuksia ennakoitavissa. Illalla katseltiin telkkarista ensitreffejä alttarilla, aika tylsää meno oli taaskin. Siinä jossain kohtaa ohjelman lomassa alkoi tulemaan jo tutuksi tulleita iltasupistuksia taas. Vähän napakampia olivat, kuin aiemmin, mutta eivät mitenkään kipeitä. Taaperon kassi oli odotellut eteisessä jo monta päivää, ja siihen nakkailin vielä joitain vaatteita, varmuuden vuoksi. Ilta meni tavalliseen tapaan, mutta nukkumaan menin kuumavesipullo selällä, helpotti oloa.

Puoli yhdeltä yöllä, tunnin parin yöunien jälkeen heräsin. Alkoi olla sellaisia supistuksia, ettei niitä ollut enää helppo makuullaan vastaanottaa. Nousin ylös ja mietin, että jes, nyt se alkaa! Halusin olla hetken aikaa yksin, rauhoittua omalla tavallani synnytyksen alkaessa, joten en vielä herättänyt miestä. Ja toki halusin, että mies saisi vielä vähän unta, koska kohtahan häntä tarvittaisiin tositoimissa.

Supistusten ollessa tuloillaan etsiydyin nojailemaan jumppapalloon, kuuntelemaan Juha Tapiota ja rentouttamaan koko kropan. Hengittämään. Supistusten väleissä puuhailin muita juttuja, siirtelin tavaroita pois tieltä ja hain synnytyksessä tarvittavia asioita esille. Ja sitten taas kipitin rivakasti jumppapalloa kohti. Tässä vaiheessa oli jo myös kauhea jano koko ajan, kohtu työskenteli niin kovasti.

Tunti kului näin. Supistukset kovenivat, joten menin herättämään miehen. Kello oli puoli kaksi. Silloin iski vielä vahvempi onnen tunne, että nyt se on oikeasti menoa! Kohta tapahtuu! Mies alkoi laittamaan ammetta käyttökuntoon, pressu alle, ammeeseen suojamuovi, vesiletku hanaan kiinni, vesilämpömittari esiin ja vesi valumaan altaaseen.

Kahden aikaan mies soitteli kätilölle ja doulalle, että nyt voi tulla. Samaan syssyyn myös taapero heräsi, joten soitettiin myös anopille, että tämä lähtisi samantien hakemaan ipanaa heille.

Keho tietää


Tässä kohtaa supistukset olivat jo niin mukavia, että olin alkanut käyttää ääntä rentoutumiseen niiden aikana. Mulla oli koko ajan vahva tunne siitä, että keho tietää, mikä keino milloinkin auttaa parhaiten, joten seuraavaksi suuntasinkin suihkuun, kun altaassa ei ollut vielä tarpeeksi vettä. Suihkussa jatkoin samaa menoa, keinuttelin kroppaa, nautin lämpimästä vedestä ja tuotin pitkiä vokaaleja supistusten aikana. Kätilö saapui. Huikkasin suihkusta, että eikö sinne altaaseen jo pääsisi? Pääsihän sinne.

Altaaseen päästyäni tuli taapero sanomaan heipat. Ihana hetki, halattiin ja pusuteltiin. Kerroin, että vauva syntyy kohta tänne altaaseen, ja aamulla nähtäisiin taas, syötäisiin vihdoin sitä pakastimessa odottavaa kakkua. Tyyppi lähti hyvällä mielellä mummon matkaan. Doula saapui.

Vastaanotin nyt jo tosi tiheitä supistuksia altaassa, vesi tuntui ihanalta koko kropassa. Edelleenkin äänenkäyttö jatkui, synnytystiimi tsemppasi mukana, ohjaten matalampiin äänteisiin, jotta keho pysyisi rennompana. Silittelyä, kädestä pitelyä. Mies laittoi Nina Leen ihanaa synnytysmusiikkia soimaan. Välillä taisin vähän ohjeistaaa, että nyt on väärä kappale. Siihen tunnelmaan ja olotilaan sopi selkeästi tietyt kappaleet. 
Supistukset olivat jo niin tuntuvia, että kaipasin akupisteiden painamista alaselästä, kovaa, ja kovempaa.

Kohta vauva syntyy!


Tunsin, että nyt vauva on jo tosi alhaalla, syntyy kohta! Ja siltä supistuksetkin jo tuntuivat. Mulla oli tosi hyvä mieli siitä, että tiesin koko ajan, mitä tapahtuu, ja missä kohtaa synnytys on menossa. Jossain kohtaa tarkistettiin myös vauvan sydänäänet dopplerilla.

Vauvan pää oli jo tuloillaan. Koitin olla liikaa ponnistamatta ja rentouttaa kehoa. Muutaman kerran työnsin keholla supistusten mukana, ja kätilö muistuttikin, etten työntäisi yhtään kovempaa. Ja kohta jo vauvan pää syntyi! Kokeilin heti päätä, ja voi ihmettä, pää olikin vielä kalvopussissa! Odotin seuraavaa supistusta, jolla sitten loputkin vauvasta putkahti ulos, minun myötäillessä supistuksen voimaa. 





Nostin vauvan vedestä syliini. Nauratti ja itketti, ihana vauva, upea synnytys! Hetken päästä nousin vedestä vauvan kanssa sohvalle odottelemaan istukkaa. Ihmeteltiin ja ihasteltiin vauvaa, ja vauva samalla hamusi myös rintaa. Jonkin ajan päästä mies leikkasi napanuoran. Istukkaa odoteltiin kolmisen varttia, jonka jälkeen se tulikin, kun nojailin polvillani sohvan reunaan. Vauva oli sen aikaa isin hellässä huomassa ihokontaktissa. 

Miehen kanssa punnittiin vauva, 3975g! Koko yllätti, omaan silmään vauva näytti paljon pienemmältä. Samalla myös ihmeteltiin istukkaa ja katseltiin napaverinäytteen ottamista. 

Vauvan kanssa mentiin makoilemaan sängylle ja vähän ottamaan evästä. Mulla oli kauhea nälkä! Sinä aikana muut tyhjensivät altaan ja siivoilivat paikkoja. Supertehokasta porukkaa. Yllättävän äkkiä olohuone näytti taas siltä, ettei siellä olisi kukaan syntynytkään.
Sängyllä tarkistettiin vielä kohdun palautumista, ja mahtavan synnytystiimin voimin maisteltiin kakkua vauvan syntymäpäivän kunniaksi. 

Myös oma rakas taapero saapui aamulla ihmettelemään syntynyttä siskoaan. On se kyllä niin ihmeellistä, miten se on lapselle niin luonnollinen asia. Siinä se oli, hänen siskovauvansa, ihana. Ja nyt sitä kauan odotettua suklaakakkua sitten ;) 




Esikoinen oli niin vähän aikaa poissa kotoa, että ei onneksi ollut sinä aikana ehtinyt kasvaa juurikaan isommaksi. Ihan yhtä iso pikkuinen tyttö tuo oli vieläkin, onneksi ♥

Mikä ihana synnytys, syntymä, kotisynnytys! Elämäni mahtavimpia kokemuksia, ihan heittämällä!



Kirjottelen toisella kertaa ajatuksia kotisynnytyksestä ja ensimmäisen ja tämänkertaisen synnytyksen eroista. 

torstai 19. lokakuuta 2017

She is here!



Meidän pieni kurttunaama saapui eilen aamuyöstä ♥  Kaikki meni vallan mainiosti, pienen tytön kohtaaminen oli suuri ilon hetki ♥

maanantai 16. lokakuuta 2017

Imetysviikko ja imetysvaateikävä


Tällä viikolla Suomessa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Lyhykäisyydessään imetysviikon tarkoitus on imetyksen edistäminen ja imetystietouden lisääminen. Koska meidän pienin tyyppi ei ole vieläkään (!!!!) syntynyt, niin voi vaan tässä kohtaa fiilistellä tulevia imetyshetkiä (ja -maratoneja).

Ympäri Suomea on tällä viikolla erilaisia imetykseen liittyviä tapahtumia. Itsekin ollaan taaperon kanssa menossa paikalliseen imetysviikon tapaamiseen, jollei tuo toinen tyyppi nyt päätä syntyä sitä ennen. (hahahahahaa, mikä vitsi! Se tulee varmaan sitten suoraan viisivuotissynttäreitään juhlimaan.. Esikoinen on lähipäivinä sanonut pariin kertaan oikein äkäisesti, että "nyt vauva tule pois sieltä!" Osansa saattaa ehkä olla sillä, että hänelle on kerrottu, että kun vauva on syntynyt, juhlitaan, ja saa suklaakakkua ;) )

Mutta vauvaa ja imetystä odotellessa, mulla on imetysvaateikävä! Huvittavaa sanoa näin, tässä vaiheessa, koska kohtahan niitä pääsee taas käyttämään. Ihan, ihan kohta. Ja ei paljoa muita vaatteita tarvitse katsellakaan, mutta kun joo, mulla on ikävä! Ollut jo mooonta viikkoa! Tai pari kuukautta ainakin. Saattaa toki vaikuttaa myös se, että tää loppuraskaus on kummasti kaventanut vaatevalikoimaa muutamaan asukokonaisuuteen..


Itsellä esikoisen imetystaipaleen teki paljon helpommaksi juurikin ihanat, toimivat imetysvaatteet. Ja nimenomaan ne julki-imetykset kaupassa, ravintolassa, kerhossa, bussipysäkillä jne. Kotonahan nyt  voi olla minkälaisissa vaatteissa vaan.

Miun imetysvaatteet koostuu Maitotytöistä, parista jonkun itseompelemasta tunikasta ja muutamasta ns. tavallisesta vaatteesta, joissa on imetysoptio. Muutama uutena ostettu, muut käytettyjä löytöjä. Kasassa odottelee myös muutama itselle uusi tuttavuus, joita ei ole vielä imetystarkoituksessa päästy käyttämään. ♥ Lisäksi kaapista löytyy toki myös muutama perus-imetystoppi, joita tulee välillä käytettyä tavallisen paidan alla.
Tuo kasa huutaa selkeästi, että missä kaikki keltaiset vaatteet ovat! Joku sellainen kiva vielä.. :p



Meidän vaatehuoneen iso naulakko hyllyineen päätti tippua alas tässä yhtenä yönä. Sen takia jouduin/sain käydä vaatteet läpi, ja laittaa nämä imetysvaatteet jo omaan kasaansa odottamaan käyttöön pääsyä. Jonkun mielestä naulakossa saattoi olla niin paljon vaatteita, mukamas, ettei kuulemma kestänyt enää niiden painoa..Siis miten niin ei naulakko muka kestä vaatteiden painoa, kysyn vaan? ;)

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kun "toiveet" toteutuu


Joskus sitä varmaan voisi miettiä, että minkälaisia toivomuksia sitä tulee esittäneeksi ääneen:  "täytyisi keksiä joku projekti tässä viime metreille, mihin voisi omaa keskittymistä suunnata, koska pelkkä odottelu on kyllä ihan sairaan tylsää hommaa"

Hehhehhee. Että miten olis kosteusvaurio keittiöön, maustettuna yhden, kahden kuukauden remontilla? Ja projektiksi evakko-kämpän etsintä siksi ajaksi! Hehe. Tätähän mie vissiin toivoin? Noo, ei tässä hätä, ei ollut meistä johtuva kosteusvaurio, ja saan synnyttää ensin, evakkoon lähdetään vasta sitten! Hilpeitä hetkiä siis :D






sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Raskauskuulumisia, vielä (ainakin) tämän kerran


Viimeisiä elellään tämän raskauden osalta! Mieli on tehnyt yhtäkkiä kyllä ihan ihmeellistä myllerrystä tässä viime päivien ajan. Ihmeen apaattinen olo hetkittäin. Täällä on vaan koitettu saada aikaa kulumaan. Täytyisi keksiä joku projekti tässä viime metreille, mihin voisi omaa keskittymistä suunnata, koska pelkkä odottelu on kyllä ihan sairaan tylsää hommaa. Muutamaa viimeisimpää päivää lukuunottamatta koko raskaus onkin mennyt tosi nopeasti.


Viime raskaudessa mulla ei ollut tällaista lopun fiilistä, että olisi mielialat heitellyt tai muutakaan. Miusta tuntuu, että viimeksi olin ihan yllättynyt, kun synnytys alkoi, kun sitä oli varautunut, että lasketusta ajasta mennään heittämällä se parisen viikkoa yli. Ja tuntuu, että sain silloin eri tavalla olla "rauhassa", näitä joko se on syntynyt -asioita ei kyselty niin kauheesti silloin. 

Nyt sitä eri lailla itsekin odottaa, että joko nyt alkaisi? Välillä on joinakin iltoina ja öinä tullut ihan supistuksiakin, mutta siihen ne on sitten jääneetkin. Päivällä ei mitään tuntemuksia, eikä tosiaan kaikkina iltoinakaan.

No, vaikka mieli onkin mitä on, niin fyysisesti nyt on mennyt paremmin, kuin varmaan koko raskauden aikana :D Keskiviikon osteopaattikäynnin jälkeen on ollut ihan autuaallinen olo, ei mihinkään kolota, sängystäkin pääsee yhtäkkiä vaan ihan kevyesti nousemaan, ja selkälihaksetkaan ei kramppaa pitempään kävellessä. Ohhoh! Että juu, kannatti kokeilla tuota itselle uutta osteopaattia, ei ollut kyllä kehuttu turhaan! Aivan varmasti käyn itseäni ja vauvaa hoidattamassa hänellä myös synnytyksen jälkeen :)



Ja pääsinpä sitten kuitenkin katsomaan ystävän kanssa myös sen Yösyötön vielä, vaikka aluksi näytti siltä, että Finnkino ahneuksissaan olisi evännyt miulta (ja ehkä muiltakin..) tämän ilon! Oli ihan viihdyttävä puolitoistatuntinen :)




tiistai 3. lokakuuta 2017

Arki-iloa


Tänään on ollut hyvä päivä. Tähän asti ainakin ;) Mieltä lämmittää monet asiat, kuten


Hyvä aamu. Ei yhtään kiukuttelua, ei äidillä eikä tyttärellä! Ei palaneita pinnoja, jes!

Mukava neuvolakäynti. Tykkään mun neuvolaterveydenhoitajasta. Ja vauvan pää paikannettiin johonkin lantion uumeniin. Hyvä vauva, lähtökuopissa! 

Viime viikolla saatu uusi puhelin. Voi ilo! Mikään ei enää tilttaa ja kamerakin toimii!

Huominen osteopaattikäynti. Olen menossa eri osteopaatille nyt, kuin viimeksi, ja tästä uudesta kuullut paljon hyvää, että on oikein guru-ainesta. Heh. Vaikka tässä kohtaa ei mikään kropan osa erityisesti vaivaa, niin on ihanaa, että ehtii käymään vielä ammattilaisen hoidossa ennen synnytystä. Sitten on lupa syntyä ;)

Noussut hemoglobiini. Tästä saan kyllä paljon iloa ihan käytännössäkin, kun jaksaa eri lailla.

Viime viikolla matkaan saatetut 40 laatikollista vauvanvaatteita, suuntana Bulgaria.



Lähestyvä synnytys ja vauva. Tietenkin. Mieli täyttyy tällä hetkellä aika paljon näistä kahdesta asiasta. Jostain kumman syystä!

Ipanan lauleskelut on niin symppiksiä. "Taas ytsi vuosi lisää onnea!" 

Tuleva viikonloppu, tai se, että tuleeko vauva ensin, vai ehtiikö vielä ystävän kanssa leffaan katsomaan Yösyöttöä. 

Spontaani bussikohtaaminen tutun kerhokaverin kanssa. Mukava pieni juttutuokio. :)



Lisää tällaisia päiviä, joohan? :)