lauantai 29. joulukuuta 2018

Vuoden luetuimmat postaukset - Lapsiperheilyä ja sisätutkimuksia




Vuosi alkaa olla ohi, joten pieni vuosikatsaus olisi paikallaan! Vuosi 2018 on tuntunut melkoisen nopealta hurahdukselta. Kiitos, kun olet mukana!


 Blogin vuosi on aika tasaisesti painottunut vauva-aiheisiin, äitiyteen ja synnytyksiin. Olen tänä vuonna julkaissut 145 blogipostausta. Tahti on ollut aika tasainen, paitsi nyt joulukuussa, kun päähän on mahtunut ainoastaan joulu. "Onneksi" joulut on vietetty, ja pääsee taas uuden äärelle!



Vuosikatsaus 2018 - luetuimmat postaukset 



Jälkitarkastus ja sisätutkimus - kun sisätutkimukseen painostetaan tukien menettämisellä


Syyskuussa kirjoitin jälkitarkastuksesta, tai etenkin sisätutkimuksesta, joka on vapaaehtoinen osa jälkitarkastusta. Aihe on herättänyt paljon tunteita suuntaan jos toiseen. En yhtään ihmettele, että kirjoitus on blogissani vuoden luetuin. Teksti muhi luonnoksissa puolen vuoden ajan, ja syntyi juuri oikealla hetkellä.


Miten kotisynnytys voi olla Suomessa laillinen, vaikka eutanasia ei ole?


Marraskuussa pohdin kotisynnytyksiin suhtautumista silloin tuoreen Syke-jakson kautta. Jaksossa meno oli kuin villissä lännessä, ja se liitettiin kotisynnytyksiin. Media, lukemamme ja katsomamme asiat ohjaavat helposti myös asenteitamme, jos asia ja siihen liittyvä fakta ei ole tuttua, oli asia mikä hyvänsä.


Laskeumat, nuo ei niin kivat kaverit - synnytysjuttuja


Kesällä mietin laskeuma-asioita. Laskeumia on paljon myös nuorilla naisilla, ja siitä puhutaan kovin vähän, liian vähän. Monet tuoreet äidit ovat yksin asian kanssa, ja epätietoisuus omasta olosta ja tulevaisuudesta kalvaa.




Kotisynnytyskertomus - Vuoden viimeisenä aamuna


Ystäväni lapsi valitsi syntymäpäiväkseen vuoden viimeisen aamun, ei huono valinta! Tämän upean synnytyskertomuksen sain tallentaa blogiini, ystäväni kertomana. Ihana, sanattoman upea, mullistava aamu!


Vapaus olla oma itsensä, vaikka on äiti


Alkuvuodesta mietin paljon itseäni, raskauskiloja, äitiyttä, ja sitä, mitä olen kaiken noiden asioiden alla. Ehkä vähän myös rivien välissä kipuilin jonkin sortin paineita, joita äitiyteen meinaa tulla ulkopuolelta. Ei ainneta muiden sanella sitä, millaisia äitejä me halutaan olla, mitkä on ne meidän valinnat.



Synnytys ja obstetrinen väkivalta


Alkukesästä vinkkasin luettavaa obstetrisesta väkivallasta. Obstetrinen väkivalta lienee melko uusi termi Suomessa, ja siksi monelle tuntematon. Synnytys- ja raskaustilanteissa tapahtuu paljon asioita, joita katsotaan läpi sormien. Muissa tilanteissa niin ei voisi olla. Kannattaa tutustua aiheeseen!


Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle


Tänä vuonna meillä on tainnut olla sotkuisempaa kuin koskaan. Ei likaista, mutta tavaroita hujan hajan. Toki meillä siivotaan, mutta kaaos kertyy järkyttävän nopeasti. Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle, paitsi että on se, ainakin toisinaan!


Uudet synnytyssuositukset


Huhtikuussa iloittiin uusista synnytyssuosituksista. Taas yksi askel eteenpäin synnytyskulttuurissamme! Vielä tosin on työsarkaa suosituksen jalkautumisessa synnytysyksikköiden omiin käytäntöihin. Tavoitteena siis vähemmän puuttumisia, synnytysrauha ja positiivisia synnytyskokemuksia kaikille. Peace on earth.




Kolmevuotisneuvola, jonka koimme meille turhaksi ja jätimme menemättä


Long story short, viesteilimme neuvolaterkkarimme kanssa, että emme tällä kertaa tule, ja kuvailimme sanallisesti kolmevuotiastamme sekä kotiarkea. Mikäs siinä, neuvolapalvelut ovat ihan mahtavia, mutta vapaaehtoisia. Käymme mielellämme neuvolassa, mutta emme aivan samalla rungolla, kuin asiakkaat keskimäärin.


Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona


Kuopuksen vauvavuoden aikana raportoin muutaman kerran vessahätäviestinnästä.  Hän on nyt 1v2kk ikäinen, ja vessahommat ovat olleet osa hänen päivittäisiä rutiinejaan syntymästä saakka. Paljon on kiinni ajoituksesta ja juuri oman lapsen rytmiin tutustumisesta. En kannata minkään sortin stressailua asiasta, me ollaan tykätty toimia näin.


Löytyikö näistä sun lempparipostausta? Minkälaisia aiheita kaipailet ensi vuodelle? 



Arkijuttuja löytyy instagramin puolelta, tule mukaan! 

perjantai 21. joulukuuta 2018

Lasten kautta joulutunnelmaan. Näin onnistut!





Lasten kautta pari viimeistä joulua on ollut helpompi päästä sellaiseen oikeaan joulutunnelmaan, jouluiseen mielentilaan. Se ei kuitenkaan ole käynyt mitenkään vahingossa, vaan lapsille jouluperinteitä luodessa on ollut ajatuksena samalla tavoitella sitä joulumieltä itselle.


Oman lapsuuteni ja omien lasten saamisen välissä on tyhjä kohta, jolloin joulu tarkoitti vain lähinnä mukavan pitkää vapaapäiväputkea. Olen aina tykännyt joulusta, mutta noihin aikoihin joulu ei oikein tuntunut miltään. Koen, että yksi tekijä tälle on ollut ongelma tunnelmaan virittäytymisessä, jota nyt sitten on lasten kanssa paikkailtu.


Joulutunnelmaan virittäytyminen lasten kanssa 


Parastahan on, jos joulutunnelmaan pääsee tuosta noin vaan. Näin aikuisena se ei aina käy kuitenkaan niin helposti. Tässä askeleet, joita etenemällä olen tänä vuonna päässyt hyvään joulupöhinään!


1. Joulusta voi aloittaa puhumaan lasten kanssa reilusti marraskuun puolella. Mitä kaikkea sitten joulukuussa tehdään, leivotaan, koetaan ja nähdään. Lapset alkavat odottaa, ja odotus ja jännitys tarttuu itseenkin. Ei pelkkää joulun odotusta, vaan koko joulukuun odotusta!

2. Lapset ovat hyvä syy kiertää monenmoisia joulutoreja, kauneimpia joululaulu -hetkiä, lasten kirkkoja, pikkujouluja, joulujuhlia, joulukonsertteja ja muita.



3. Tonttulakit. Joskus marraskuussa kaivettiin esiin tonttulakit, ja kolmevuotias on kulkenut tonttulakki päässä kotona harva se päivä. Joulun jälkeen tonttulakit lähtevät taas ansaitulle vuosilomalleen intensiivisen käyttöaikansa jälkeen.

4. Joulukalenteri. Ei väliä, onko kalenteri kuva, tavara, syötävä, vai jokin muu, kunhan jonkinlainen joulukalenteri ja siihen liittyvä seuraavan päivän odotus on olemassa. Sellainen, josta lapsi innostuu. Lapsen jännitys on kutkuttavaa, ja tarttuu itseenkin.

5. Jouluradio. Meillä soi jouluradio yksivuotiaan päiväuniaikaan taustahälynä, joten kolmevuotias on oppinut aika nopeasti ihan huiman määrän joululauluja, joita sitten laulelee ympäriinsä.

6. Parhaat palat oman lapsuuden aikaisesta joulun odotuksesta. Aika moni elementti meidän nykyisestä joulun odotuksesta on lapsuudestani.



7. Joulun näkyminen sisustuksessa oman tyylin mukaan. Kolmevuotias muisti viime joulusta monta asiaa, ja iloa on tuoneet niin joulukuusi, jouluhiiret kuin muutkin jouluiset tavarat, joita lapsi ihailee joka päivä.

8. Jouluvaatteet. Ei siis vain yhtä päivää varten, vaan jouluvaatteissa voi hillua menemään kaikki jouluiset kissanristiäiset, ottaa joulukuvat ja muuten vaan fiilistellä.

9. Jouluväkertäminen lasten kanssa. Kortit, muistamiset, itsetehdyt lahjat, joululeipominen, joulukoristeet.. Ja väkertämisen taustaksi joululaulut, tietenkin.

10. Jos ei se vielä tullut selväksi, niin kaikesta jouluun liittyvästä voi lasten kanssa tehdä pienimuotoisen elämyksen. Jos joulutunnelmaan pääsy kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla, saatat onnistua! Ei suorittamalla, vaan joulusta kaiken ilon irti ottamalla.


Löytyykö sulta joulutunnelmaa tänä vuonna?


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jouluihmisen jouluinhokit x9 - blogihaaste



Hep, jouluihminen ilmoittautuu! Arkeen kätketty aarre -blogin Petra kirjoitti jouluihmisen jouluinhokeista, sillä niitäkin kyllä löytyy, vaikka muuten rakastaisikin joulua. Ihan huippu aihe, jotenkin kaikessa koomisuudessaan tosi hauska. Pakkohan tähän aiheeseen oli tarttua, joten tässä tulee omat jouluinhokkini!



Jouluihmisen jouluinhokit x9



1. Varpunen jouluaamuna, Porsaita äidin oomme kaikki..


Varpunen jouluaamuna. Tykkään lähes kaikista joululauluista, mutta tästä en ole koskaan tykännyt. Lapsena ärsytti se veli joka muuttuu linnuksi ja tulee moikkailemaan muita. Nykyään laulua miettii enemmän Topeliuksen lapsen kuoleman kautta, mutta ei silti lukeudu lemppareihin.

Porsaita äidin oomme kaikki. On vaan niin älyvapaa laulu, miten se liittyy jouluun? Wikipedia kertoo, että ollaan äidin hemmottelemia lapsia, siksi. No, en siltikään lämpene tälle!

2. Joulupukki


Täällä kirjoitinkin juuri, kuinka joulupukki ei kuulu meillä jouluun aivan samalla lailla kuin se tuntuu kuuluvan suurimmalla osalla suomalaisista lapsiperheistä. 


3. Viime hetken  paniikkijoululahjat


Joka joulu käy niin, että jonkun lahjaa etsii ja etsii. Syy siis lähinnä se, että jollekin ei ole keksinyt lahjaa, ja sitten epätoivoisena kiertelee, josko jokin idea syntyisi kiertelyn lomassa. Argh! Parasta on se, kun kun lahjat on hankittu jo ennen joulukuuta.


4. Liköörikonvehdit


Jotain ihan kauheaa.



5. Sienisalaatti, graavilohi, lanttulaatikko, lipeäkala..


Mitä näitä nyt on? Näistä lanttulaatikkoa maistan toisinaan, mutta nuo kaikki muut, huhhuh. Jätän ne suosiolla muille. Meillä tosin lapsuuden jouluun noista ei ole kuulunut kuin se lanttulaatikko, onneksi!


6. Joulun järjestäminen yli omien varojen


Paljon hintavia lahjoja, luotoksi ostamista, osamaksut ja muut. Koska joulua halutaan meidän kulttuurissa usein juhlia tietyllä tapaa, toteuttaa moni sen maksupuolen yli tulojensa. Uuden vuoden ensimmäiset kuukaudet sitten maksellaan joulua pois. Toisaalta ymmärrän tämän, toisaalta en. 

7. Jouluaaton kiireinen aikataulu


Omissa haaveissani jouluaaton aikataulu on leppoisa. Heräillään hitaasti, katsellaan joulupukin kuumaa linjaa, syödään riisipuuroa. Saunotaan, valmistetaan jouluateria yhdessä, jaetaan lahjat.. Ei kiirettä tai stressaamista. Mutta sitä ei valitettavasti voi ennalta sanoa, etenkin jos on paljon ohjelmaa, lapsia, päiväuni-ikäisiä, jännitystä, pakko vähän aikatauluttaa.. Tai entä jos vaikka itse herääkin ihan mökötuulella? 


8. Liikaa lahjoja


Lahjat on ihania, niin saaminen kuin antaminen. Mikä sitten on se sopiva määrä? Jokaisella perheellä on varmastikin ne omat määrät, mitkä on sopivat.

Tänä vuonna esikoinen taitaa saada meiltä neljä pakettia, kuopus kaksi. Lisäksi toki lahjoja muilta perheenjäseniltä, kuten isovanhemmilta. Luulen, että esikoisen kokonaislahjamäärä tulee pyörimään suunnilleen 10-13 lahjan lukemissa.

Ja se on ihan ok meille, etenkin kun tiedän, ettei ole kysymys mistään överilahjoista, ja että kaikki ei suinkaan ole leluja. Kauhistuisin, jos niitä lahjoja olisikin vaikka 30! 

Itselleni puolestaan kymmenen paketin saaminen tuntuisi jotenkin vähän hassulta. Muutaman lahjan taidan saada, ja se on kivaa.  


9. Joulupaperijäte


Tykkään kauniisti paketoiduista lahjoista, mutta tykkäisin toki myös ihan vain pienestä määrästä jätettä. Lahjanauhoina meillä käytetään kangasnauhoja, jotka kerätään talteen ja käytetään uudestaan. Lahjakassejakin tulee laitettua ahkerasti eteenpäin, mutta lahjapaperit menevät roskiin. Lahjapaperikasasta tulee ihan kiva määrä silkkaa roskaa. Jouluinhokki, todellakin.


Kerhon joulupussin antimilla, jouluvaatteissa tietenkin.


Löytyikö samoja? Kuinka monta jouluinhokkia keksit? :D 


Tuu mukaan myös facebookissa ja instagramissa!

torstai 13. joulukuuta 2018

"Äiti miksi mulla ei ole tuollaista kuin muilla?" - Äitiyden suuria tunteita

Äitiydessä tulee koko ajan lisää asioita, jotka ovat ihan uusia. Tällä kertaa kyseessä oli uudenlainen tunne. Sydäntä raastava sellainen.



Tapaus Ti-Ti


Lapsi oli odottanut Ti-Ti Nallen konserttia varmaan kuukausikaupalla. Olin toki laittanut pökköä pesään näyttämällä sille myös kyseisiä dvd:itä, joita ollaan kotiutettu meille useampi kappale kirpputorilta (tykkään siitä, kun ovat ns. kilttejä ohjelmia, eikä tarvitse äitinä jännittää ohjelman sisältöä, kuten vaikka pikkukakkosen kanssa tarvitsee).

Konsertti-ilta koitti, ja se oli tosi ihana (saatiin liput yhteistyönä, kiitos! Yhteistyöpostaus täällä). Kolmevuotiaalla oli mukana nalle, jonka hän on itse nimennyt Ti-Ti Nalleksi, ja josta on tullut hänelle tosi tärkeä. Ja tottakai Ti-Ti Nalle pääsi mukaan myös nimikkokonserttiinsa.


Vääränlainen


Paikan päällä lapsi kuitenkin huomasi, että monella muulla lapsella oli ne oikeat nallepehmot mukana. "Muiden nallet on ton näköiset", osoitti lapsi Ti-Ti -julisteita. "Oikeet. Mun nalle ei oo oikee Titi". Lapsi oli ihan murtunut, ja mulla kurkussa iso pala. Apua, mitä tähän voi sanoa?

No, kerroin lapselle, että kaikilla on erilaiset nallet. Kaikki nallet voi olla hyviä Titejä,  ja voi olla vaikka ihan minkälainen nalle vaan. Ei tainnut kolmevuotias aivan vakuuttua tästä, mutta onneksi pian tuli jo aika siirtyä konserttisalin puolelle, ja siellä taas oli niin jännää, että muiden nallet unohtuivat.



Mulla ei unohtunut. Nämä on varmaan näitä äitiyden hetkiä, kun menee vähän liian lujaa tunteisiin. Tällä kertaa siis tämä nalle juuttui raastamaan sydäntäni.


Ajattelin, että nytkö jo se alkaa! Vertailu muihin, muiden leluihin, vaatteisiin, autoon, lomamatkoihin, kotiin..? Eihän toki elämä kilpailu ole, mutta kyllähän lapset vertailevat, tekeväthän aikuisetkin niin. Mutta pieni lapsi on vaan niin haavoittuvainen, pieni. Ja tunteet taas osaavat joskus olla niin isoja.

Mulla oli jo aiemmin ollut mielessä, että jos kirpparilla tulee vastaan näitä Ti-Ti Nallen perheenjäseniä, niin voisin kotiuttaa niitä meillekin, kun kuitenkin lemppareihin lapsella  lukeutuvat. Nyt tämän pienen välikohtauksen takia itselläni on vähän kaksijakoisia mietteitä.


What to do?


Jos ostan lapselle näitä "oikeita" nalleja, annanko hänelle viestin, että juuri se on se oikea, ja että sellainen pitää olla kun muillakin on? Olenko mä joku, mitä ne on, curling-vanhempi? Raivaan harmin aiheet lapsen tieltä, siloitan tien onnelliseen elämään? Tälle oli joku uudempikin termi, mutten muista mikä se oli!

Vai jätän ostamatta, ja tuen ajatusta ja lapsen mielikuvitusta, että kyllä pieni vaaleanruskea nallekin voi olla nimeltään Ti-Ti? Sitä paitsi se on lapsen oma rakas nalle kuitenkin!

Tai ehkä vain lopetan ylianalysoinnin, ja katson kuinka käy? Luulen, että lapsi kyllä ottaa tämän tapaus Ti-Ti Nallen esille vielä lähitulevaisuudesssa.

Kyllä näköjään voi pienestä asiasta saada suuria tunteita itselleen, äiti kun on. Olisipa joku kertonut mulle viisi vuotta sitten moisen tunteilun, en olisi uskonut!


Tsemppiä kaikki kanssatunteilijat! 


Lisää äitipohdintaa löytyy myös instagramissa ja facebookissa

tiistai 11. joulukuuta 2018

Itse tehden jouluun: DIY höyhenkuusi






Marraskuussa ihailin useammassakin kaupassa pientä, valkoista höyhenkuusta. Se jäikin mieleeni kummittelemaan pitkäksi aikaa. Hintaa kuusilla oli 20-30€, ja siksi pohdiskelinkin, osaisiko sellaisen tehdä itse. Ajatuksena "tein itse ja säästin", tietenkin.



DIY höyhenkuusi - näitä tarvitset:


-Styroksinen kartio tai valkoisesta kartongista tehty kartio

-Yleisliimaa tai kuumaliimaa

-Valkoisia höyheniä


Ja jotta homma ei kävisi liian helpoksi, mukaan askarteluun voi myös ottaa esimerkiksi kolmevuotiaan. Tuo sopivasti lisähaastetta ;)




Tee näin


1. Aloita höyhenien liimaaminen alhaaltapäin. Laita liimaa vain höyhenen yläosaan.

2. Jos höyhen on selvästi suurempi kuin muut, voit leikata ylimääräistä ylhäältä pois. 

3. Sommittele höyhenet melko tasaisesti ja tiiviisti.

4. Tee koko kierros ennen kuin jatkat ylempään kerrokseen.



Vinkit viimeistelyyn


1. Höyheniä voi lisätä lopuksi kohtiin, jotka kaipaavat lisätäytettä. 

2. Kovin vääntyneet höyhenet eivät näytä kivalta kuusessa. Suorat ja hiukan kaarevat höyhenet toimivat parhaiten.

3. Höyheniin kannattaa laittaa tarpeeksi liimaa, jotta ne kestävät kunnolla kiinni rungossa. Aluksi laitoin liimaa vain kartioon, mutta se ei ollut paras vaihtoehto.



Kuusesta tuli mukavan näköinen, kun lopuksi lisäilin vielä höyheniä sinne tänne. Ja aika samaltahan tuo näyttää, kun kaupan vastaavat. 

Olen kyllä tyytyväinen tähän höyhenkuuseen, ja varsinkin kun hintaa tälle tuli yhteensä 5,85€! Jos kartion tekee kartongista, tulee hinnaksi vielä vähemmän.


Ihania jouluaskarteluhetkiä!



maanantai 10. joulukuuta 2018

Vessan oven takaa kuuluu rapinaa ja ulinaa - Yksivuotiaan kehitysvaiheet




Mistä tietää, että talossa on yksivuotias? No siitä, että vessaan ei enää saisi mennä yksin. Johan olin saanutkin nauttia vessarauhasta melkein puolentoista vuoden ajan!


Jos äiti on erehtynyt vessareissulle aivan yksin, melko varmasti oven takaa alkaa pian kuulumaan vinkumista ja oven paukuttelua. Siitä tietää olevansa yksivuotiaan äiti. "Se mokoma äti ei ottanut minua mukaan, äiti mä oon täällää!", yksivuotias miettinee.


Yksivuotiaan sylitankkaamista


Pelkkään oven paukutteluunhan se ei kuitenkaan jää. Äidin  syli on tärkeä, ja sitä käydään tankkaamassa vähän väliä. Äiti missä olet, täältä tullaan! Äiti, näithän mitä hienoa tein? Vaikka yksivuotias ei vielä paljoa puhu, elekieli ja ääntely on mitä vivahteikkainta, ja moni asia tulee selväksi lasta katsomalla ja seuraamalla.

Myös pieniä halihetkiä yksivuotias tulee nappaamaan usein kesken touhujensa. Pieni hetki riittää, ja sitten voi jatkaa puuhia siskon kanssa. Välillä kuitenkaan se pikkuhetki ei riitä, etenkään silloin, jos äidin, minun, pitäisi tehdä juuri silloin jotain muuta samalla.


Raskaita hetkiä?


Halihetket ovat hellyyttävän suloisia, mutta sitten on myös niitä  äidissä roikkumishetkiä. Muistan esikoiselta tämän saman, ah niin ihanan vaiheen. Silloin se tuntui tosi raskaalta, uuvuttavalta. Tuntui, että aina joku roikkui lahkeessa ja vinkui.

Vaikka sitä kuulikin, että se on vain vaihe, ohimenevää, niin silti. Ehkä se tieto ei vain konkretisoitunut itselle, kun kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen lapsi. Epätietoisuus vaiheen kestosta ja siitä, että entä jos tämä onkin lapseni luonteenpiirre sen kuuluisan vaiheen sijaan!


Isosisko. Tuo yksivuotiaan viihdyttäjä ja paras kaveri. 

Joka päivä kerhoilua 


Se taisi olla minun ja lapsen aktiivisinta kerhoiluaikaa. Kerhoissa, muskareissa ja muissa lapsi harhautui kätevästi niin, että itse sain hetken huilahtaa. Kukaan ei roikkunut lahkeessa ruikuttaen. 

Kotona ruoanlaitossa kantoreppu olikin esikoisen aikoihin apuna melkoisen aktiivisessa käytössä, paljon useammin kuin vauvavuoden aikana. 



Toisella kertaa helpompaa


Ai että, jotenkin nyt tällä kertaa tämäkin on paljon helpompaa kuin edellisen kanssa! Ja lähinnä siis on kyse oman pääni kanssa elämisestä, sillä lapsihan on vähintään yhtä kovapäinen kuin esikoinenkin hänen iässään.

Tieto siitä, että se menee ohi, lapsi on ihan normaali, vaikka ripustautuukin äitiin. En ole tehnyt mitään väärin. Se on se, mikä helpottaa. Se, että muistaa, kohta se on jo ohi. Uusi vaihe taas vuorossa.


Ja se isosisko. Isosiskon olemassaolo tuo helpotusta tähänkin yksivuotiaan vaiheeseen.



Lue myös





Hyppää mukaan myös facebookissa ja instassa!

perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulu kirpputorilta? 8 vinkkiä kirppisjouluun



Entäs jos suurin osa jouluun liittyvästä materiasta olisikin kirpputorilta, uutena ostetun sijaan? Me löydettiin tänä vuonna suurin osa lasten lahjoista kirpparilta. Toivottavasti jatkossakin!


Joulun lelulehdet saapuivat jokavuotiseen tapaansa ajoissa marraskuussa, vaiko lokakuussa jo. Niitä ollaan kaikella hartaudella kolmevuotiaan kanssa läpi selailtu. Täynnä kaikkea ah niin ihanaa! Jokaiselta sivulta tuntuu löytyvän asioita, jotka olisi lapsen mielestä kiva saada. Muistan tämän kutkuttavan lelulehtien selailun omasta lapsuudestani. Ihanaa leluhaaveilua.


Toiveiden täyttymistä


Minusta, kuten varmasti kaikista vanhemmista, on ihanaa antaa lapselle jouluna jotain, mistä tietää hänen pitävän kovasti. Lahja, josta on lapsen leikeissä iloa pitkään. Olen aina ilahtunut, jos jotain ostoslistalla olevaa löytyy kaupan sijaan kirpputorilta. Käytettynä, hyväkuntoisena tai uutta vastaavassa kunnossa, uutta edullisemmin. Sama joululahjojen kanssa.

Tänä vuonna lähes kaikki lastemme lahjat ovat kierrätyslahjoja, kirpputorilta ostettuja. Reilu vuosi sitten painiskelin kirppislahjojen kanssa, nyt sitä ei enää tarvitse miettiä niin paljon, onhan tässä välissäkin taas osteltu kirppislahjoja synttäreiden ja viime joulun verran.


Ensimmäinen joululahjaostos kirpparilta taisi olla kesällä.


Vinkit kirppisjouluun



1. Ole ajoissa.  Joululahjoja on hyvä miettiä jo syksyn mittaan. Kirpputorilla voi silmiä pitää auki ympäri vuoden myös lahjoja ajatellen.

2. Joulun jälkeen kirppareilta löytyy usein joulukoristeita ja muuta jouluista sisustustavaraa edullisesti. Silloin on hyvää aikaa katsoa, löytyykö jotain omaan kotiin sopivaa. Joulu tulee joka vuosi kuitenkin. Toki joulukoristeita löytyy kirpputoreilta myös ennen joulua, mutta sesongin ollessa päällä hinta on usein korkeampi kysynnän vuoksi.

3. Kysele fb-kirppareilta. Voit säästää kiertämisen vaivan, jos on etsinnässä jotain tiettyä (kuten lapsille jonkun tietyn merkin tai sarjan lelua).

4. Älä osta kirppikseltä lahjaa sellaiselle, joka ei ole kierrätetyn tavaran ystävä. Joulun tarkoitus ei ole tuputtaa omia aatteitaan, jotain muutakin kivaa varmasti löytyy. Tietenkin kirpparilta voi löytää myös jotain uutta, paketeissaan olevaa. Ne ovat eri asia.

5. Juuri ennen joulua ja heti joulun jälkeen ei usein ole ne parhaat kirpparimarkkinat itsepalvelukirpputoreilla. Joulua kohti tarjonta yleensä hiljenee, ja lähtee käyntiin taas tammikuun edetessä.

6. Enemmän ei ole enemmän. Älä osta vain siksi, että halvalla saa. Osta vain sellaista, mikä oikeasti tiedät tai arvelet olevan lahjan saajan mieleen.

7. Älä osta rikkinäistä tai pikkuvikaista lahjaksi. Omaan kotiin on eri asia kotiuttaa jotain pikkuvikaista puoli-ilmaista, jos tietää saavansa asian käyttökuntoon. Lahjaksi annettavien suhteen kannattaa olla tarkempi.

8. Jos et löydä kirpparilta, osta kaupasta. Älä ota stressiä.



Myös Colour Outside the Lines -blogissa kysyttiin, ilahtuisitko sinä lahjasta kirpputorilta? Minä ilahtuisin, jos lahja muuten olisi juuri minua varten mietitty. Entä sinä? Löytyykö teidän pukinkontista tänä vuonna jotain kirppikseltä? 



Kirppislöytöjä löytyy myös täältä ja täältä.

Blogi löytyy myös facebookista ja arkipuuhia instagramin puolelta, tule mukaan!


perjantai 30. marraskuuta 2018

Pilaako lapseni muiden lasten uskon joulupukkiin?


Tuokohan joulupukki sulle lisää poneja, kysyn lapselta. "Ei! Joulupukkia ei ole olemassa!", vastaa kolmevuotias. Niin. Eihän sitä. Asiasta ollaan lapsen kanssa keskusteltu, sillä meillä ei "uskota" joulupukkiin, kuten ei myöskään Muumipeikkoon tai Ti-Ti Nalleen, niin ihania kuin ovatkin!



Joulupukkiin uskomattomuus on tietoinen valinta meillä vanhempina. Joulua me kyllä vietetään, juhlitaan ja hypetetäänkin. Joulu on ihanaa aikaa! Luetaan joulukirjoja, kuunnellaan joululauluja jo marraskuussa, ja pikkuhiljaa koristellaan kotiakin joulukuntoon. Joululahjoistakin on jo ostettuna suurin osa.

Ja voi olla, että tänä vuonna myös se joulupukkikin eksyy jouluna isovanhempien luokse käymään. Juuri se tyyppi, johon meillä ei uskota. Onhan meillä esimerkiksi se Muumimaailmaan menokin suunnitteilla. Mukava satuhahmohan joulupukki toki on, yhtä lailla kuin muutkin satuhahmot. Meille joulupukki ei ole kuitenkaan muuta kuin satu muiden joukossa. Jouluinen satuhahmo, josta on kiva kertoa satuja.


On yksi asia, josta lapsille on yleisesti hyväksyttävää valehdella, tai huijata. Joulupukki ja tontut. 


Aikuinenhan luo lapselle sen uskon joulupukkiin. Joko jättämällä kertomatta oikean laidan, tai sitten tarkoituksenmukaisesti kertoen joulupukin olevan totta, tuovan lahjat ja tonttujen kurkkivan. Taianomaisen lapsuuden joulun luomista?

Muutoinhan lapsien huijaamista ei pidetä yleisesti hyväksyttävänä, vaan vaikeistakin asioista kehotetaan puhumaan lapsen ikätason mukaisesti. Joulupukki tuntuu olevan monille vanhemmille melko pyhäkin asia.




Pilaako pieni kailottelija muiden joulun?



Ja sitten se lapsi, joka kailottaa ympäriinsä, ettei joulupukkia ole olemassa? Paheksutaanko sellaista? Elämältä kaiken sain -blogissa Jasu kirjoittaa, ettei usko tämän olevan kovin vahingollista muille lapsille. Samaa itsekin ajattelen. Kailottelevathan muutkin asioita, joita me emme allekirjoittaisi, eikä se haittaa.

Jokainen perhe tekee näissä omat ratkaisunsa omaa perhettään varten, ja niin kuuluu ollakin.


Uskooko sun lapset joulupukkiin? Onko joulupukki se joulun ydin? Miltä tuntuu jos joku kertoo sun lapselle, että joulupukki on satua?



Hyppää mukaan myös instagramissa ja facebookissa

maanantai 26. marraskuuta 2018

Papukastike, joka maistuu lapsillekin! (maidoton, gluteeniton)

Mitä teillä syödään tänään? Meillä syötiin lounaalla papukastiketta, joka yllättävää kyllä, upposi myös 1- ja 3-vuotiaille! Nämä ovat harvinaisia hetkiä, mutta siitäkin mieluisampia kokkaajalle. 


Jos lapsilta kysyttäisiin, taitaisivat he mieluiten syödä vain kanankoipia päivä toisensa perään, siksi tällainen ruoan uppoaminen tuntuu aina erävoitolta. Ruokanirsoilusta kirjoitinkin täällä aiemmin.

Meillä ei arkiruoanlaitossa käytetä ohjeita, vaan heitellään ainesosia sen mukaan, mitä kaapeissa sattuu kulloinkin olemaan. Tässä simppelin ja meidän lapsillekin maistuvan papukastikkeen ohje, eli terveisiä arjen keskeltä!


Tarvitset:


(Tästä annoksesta syö kaksi lasta ja kaksi aikuista)

2-3 dl kypsiä Mungpapuja (kaupan tetra tai liotus yön yli plus keittäminen 12min)
1 Sipuli
1 Tomaatti
1-2rkl Kookosöljyä
2dl Kookoskermaa
3-4rkl Tomaattisosetta tai vaikka ketsuppia
1tl Suolaa
1tl Pippuria
1tl Paprika-maustetta
2tl Juustokuminaa (jeera)




Tee näin:


Kuori ja pilko sipulit, laita pannulle kuullottumaan kookosöljyssä (muukin öljy/rasva käy, tosin kookoksessa paistaminen tuo makua. Pääasia, että jonkin sortin rasvaa tulee ruokaan).

Lisää pilkotut tomaatit. Paistele matalassa lämmössä.

Lisää sekaan parisen desiä mungpapuja ja kookoskerma (mulla oli sellainen pahvinen tetra). Kookoskermapurkin voi hyvin huuhtaista pienellä määrällä vettä ja heittää vedet sekaan myös.

Lisää mausteet ja tomaattisose (tomaattisose-tuubi on kätevä).

Anna muhia hetkisen matalalla lämmöllä, tai pitemmänkin tovin. Muhiminen tuo mausteet esiin, ja häivyttää kookoksen maun. Eli tämä maustumisasia on koko ruoan ydin. Itse samalla hääräilin perunoiden ja salaattiasioiden kanssa.

Valmis, tadaa!


Meneekö papukastike kokeiluun? Minkälaista arkiruokaa teillä syödään?



Huomasitko jo, että blogi löytyy facebookista ja instagramista!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Reissaaminen kahden vs. yhden lapsen kanssa



"Ootpas kyllä rohkea, kun lähdet kahden lapsen kanssa yksin reissuun!" ja "kahden lapsen kanssa on varmasti raskasta matkustaa", on minulle sanottu useamman kerran. Rohkea, minäkö! No enpä nyt tiedä. Raskasta, onko näin?



Liikkuvia palasia


Toki mitä enemmän lapsia mukana, sen enemmän on liikkuvia palasia reissupaletissa. Sanoisin kuitenkin, että kun mukana on "vain" kaksi lasta, on se matkanteko kuitenkin omalla tavallaan vielä suhteellisen helppoa.

Meillä tulee vuoden aikana matkustettua kotimaassa aika paljon. Lappeenranta-Tampere-Lappeenranta väliä tulee ajettua varmaan kerran kuukaudessa. Toisinaan tulee sama reitti mentyä myös junalla lasten kanssa. Siihen lisäksi vielä sitten muut satunnaiset matkat, niin onhan tuota tullut junissa ja autoissa köröteltyä, ja tulee varmasti jatkossakin.

Pikkulasten kanssa hommassa on aina oma jännityksensä. Meidän matkat ovat kuitenkin enimmäkseen sujuneet hyvinkin leppoisasti. Seuraavat kohdat pätevätkin lähinnä pieniin lapsiin, isompien kanssa onkin varmasti sitten omat metkunsa.



Junassa yhden lapsen kanssa


-Pidät seuraa ja viihdytät, vastaat kysymystulvaan, jos seurana on puhuva lapsi

-Jos seurana on taapero, juokset perässä ja lohdutat, kun joka tapauksessa niitä kolhuja sattuu, vaikka kuinka olisit leikkivaunussa ihan vieressä

-Yhden lapsen kanssa myös itsellä on olo, että täytyy olla 100% läsnä, ettei lapsi ole ns. yksin

-Lapsi tylsistyy, ja haluaisi koko ajan kaivella eväslaukkua. Jos sieltä vaikka löytyisikin muuta kuin mitä ollaan pakattu!

-Yhden lapsen kanssa mahtuu hyvin myös junan pieniin vessoihin, eikä pakko ole mennä juuri lastenhoitovessaan. Vessaan meneminen ei tunnu samanlaiselta operaatiolta yhden lapsen kanssa.

-Jos on uniaika, ja rattaat mahtuvat hyvin alas vaunuun, voi lapsen antaa nukkua vaunissa ja hengata itse sen aikaa. Tämä on ehdottomasti parasta, tästä aina haaveilen.


Junassa kahden lapsen kanssa


-Viihtyminen. Viihdytysvastuu on jaettu myös sisarukselle, kummankin lapsen kohdalla. Äitiä ei kaivata niin paljon, kun on se oma sisarus mukana.

-Peräänjuoksua ei tapahdu samassa mittasuhteessa. Lapset seurailevat myös toistensa menoa, ja ovat välillä jopa hetkiä paikallaankin.

-Äänikirja itselle kuulokkeisiin samalla kun touhuaa lasten kanssa tai katsoo niiden menoa. Toimii!

-Jos meinaa raahata koko komppanian vessaan, on suunnaksi otettava iso lastenhoitovessa vaunun alakerrassa. Siksi vessassakäynti on kätevin ajoittaa junamatkan alkuun ja loppuun, niin ei tarvitse ravata alas ja ylös. 

-Jos tullaan Intercity-junaan ja toinen lapsi nukkuu, on vähän huonosti jumissa, kun yksi on rattaissa ja toinen haluaisi leikkivaunuun. Herätätkö lapsen, annatko nukkua ja pidät toisen hiljaisena sen aikaa, koitatko siirtää nukkuvana kantovälineeseen, vai peräti kantaa kopan/istuimen ylös? Kaikkea näitä ollaan harrastettu vaihdellen, riippuen hetkestä ja lasten iästä kulloinkin. Toki perhehyttikin saattaa toimia tässä tilanteessa, joskus.

-Kaksi kättä, kaksi lasta ja joku kassi, jonka haluat mukaan sinne leikkivaunuun. Vauva-aikana koin käteväksi laittaa vauvan rengasliinaan, joten vapaana oli kaksi kättä. Otan aina vain pakolliset tavarat mukaan ylös, eli arvotavarat ja eväät.


Meidän tuplarattaisiin todellakin mahtuu tavaraa useamman päivän reissulle!

Bonuksena molemmissa reissuversioissa jännitys siitä, mahtuvatko rattaat vaunutilaan, ja junaa vaihtaessa niukalla vaihtoajalla jännäät ehtimistä. Mukavia reissuja! 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Äiti sä lupasit mulle kerrossängyn! - Kirppismetsästystä


"Äiti sä lupasit mulle kerrossängyn!", julisti kolmevuotias useampi viikko sitten. Olimme alkaneet teoreettisesti miettimään, että kerrossänky voisi olla kiva sitten joskus, kun pienempikin siirtyisi nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen.

Vaan niinhän se on, jos jotain ääneen miettii, nämä pienet ottavat ne kovin konkreettisesti. Äidin "oi oispa ihanaa sitten joskus" on kolmevuotiaalle yhtä kuin "huomenna, sähän sanoit niin".


Pakko saada


Haaveissa minulla oli Liisa pieni -kerrossänky. Ostamme kirppikseltä yleensä kaiken tarpeellisen, joten toiveissa oli, että kerrossänkykin löytyisi käytettynä. Ajattelin, että tämän löytämiseen saattaisi hyvin mennä useampi kuukausi. Sitten vielä se, että onnistuisiko ostoilmoituksen ilmestyässä huutamaan ekana hep, meille!

Niinpä alkoi tuttu tori.fi:n säännöllinen selailu. Olin metsästänyt varmaan vasta viikon päivät, kun katsoin, että mitä, just se, ja noin viiden kilsan päässä meiltä! Apuaaa pakko saada!

Yksi oli varannut kerrossängyn ennen minua, mutta hänestä ei kuulunut mitään, joten meille se kotiutui sitten.


Paljon iloa sängystä, kyllä!


Nyt meillä onkin ollut niin onnellinen kolmevuotias, joka on ylpeänä kaikille esittelemässä yläsänkyään. Ja juu, itseäkin sänky on piristänyt, metsästysvietin täyttyminen tuo tietynlaista tyytyväisyyttä, jotain kiksejä siitä kyllä aina saa.

Jossain vaiheessa sitten pikkusiskokin  siirtyy kaveriksi sinne, vielä ei ole kiire sen kanssa. Ja laittoipa tuo kerrossänky lastenhuoneen sisustuksenkin ihan uusiksi, tuoden mukanaan kaivattua vaihtelua.


Seuraavaksi saakin ryhtyä etsimään päiväpeittoja kerrossänkyihin. Kiva kun on aina joku pieni missio meneillään!

maanantai 19. marraskuuta 2018

Pieniä ekotekoja voi tehdä, vaikka muuten olisikin ihan tavallinen ihminen

"Äiti tää sun ekotouhu tympii mua", tuumii pienin pukeutuneena päästä varpaisiin kirppislöytöihin.


Vaikka ei lopettaisikaan lentämistä, ryhtyisi kasvissyöjäksi, ja se bambuinen take away -kahvikuppikin odottelisi vielä siellä kaupan hyllyllä, voi arkisia ekotekoja tehdä silti vallan mainiosti. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä.


Maapallomme saasteisuus, luonnonvarojen ylikäyttö, ekoilu, kestävyys ja vähempiroskainen arki ovat tänä syksynä tuntuneet olevan esillä vähän väliä. Ja hyvä niin, sillä pieni muistutus silloin tällöin on itselleni ainakin paikallaan. Bloggaajaystäväni Minna listaili heidän perheen ekoiluja, ja minäkin päätin tarttua haasteeseen.


Syitä ekoiluun?


Jokainen ekoteko on oleellinen ja tervetullut. Kestovaippakeskusteluissa puhutaan osittaiskestoilusta silloin, kun kestovaippojen lisäksi käytetään myös kertakäyttövaippoja. Miten olisi siis osittaisekoilu! Vaikka jokainen valinta elämässä ei olisikaan ekologisuuteen tähtäävää, ei se vie arvoa niiltä valinnoilta, jotka sellaisia ovat.

Mitään sen suurempaa ideologiaa ei välttämättä tarvitse omata, vaikkei siinäkään mitään pahaa ole. Itseäni näissä pienissä ekoteoissa ohjaavat sen ekoilun lisäksi monet järkisyyt, kuten raha, kätevyys, mukavuudenhalu, vähempiroskaisuus, kestävyys, pienempi määrä kemikaaleja, terveys, oma olo, sekä turvallisuus.




Arkiset ekovalinnat meillä


Jokaisen kohdan lopuksi on merkattuna tekijät, jotka tuovat sitä lisämotivaatiota itselläni kyseiseen valintaan.


Kestokassit, kulkeea aina mukana. (Raha)

Kirjasto. Kaikkia ihania kirjoja ei tarvitse omistaa, vaan ne voi lainata. Aiemmin ostin enemmän kirjoja, nykyään en niin paljoa enää. Me käydään kirjastossa vähintään kerran viikossa. (Raha)

Kuukuppi. Pitkäikäinen ja kestävä. Nykyään on myös ihanan värisiä kuukuppeja, tykkään omasta violetista versiosta. (Raha, kemikaalit, terveys)

Vessahätäviestintä ja kestovaippailu. Etenkin vessahätäviestintä on suorastaan melkoista ekoilua, sillä sehän vähentää rutkasti vaippojen kulutusta! Molempia lapsiamme olemme käyttäneet vessassa alusta asti. (Mukavuudenhalu, raha) 

Siivoamiseen ja pyykinpesuun luonnonmukaiset aineet. Tahranpoistoon sappisaippuaa tai eteeristä sitruunaöljyä. (Turvallisuus, kemikaalit)

Kirpputorit. Harrastan kirpputoreja, ja ostan lapsille vaatteita ja leluja ennakkoon. Koitan kuitenkin olla ostoksissani maltillinen, sillä ylimääräistä tavaraa en nurkkiin halua. Myös meiltä lähtee tavaroita ja vaatteita eteenpäin kavereille ja kirpparille. (Raha, kestävyys)

Kestotiskirätit ja -liinat. Nyt uutena kesto-asiana olen ottanut kokeiluun myös kestonenäliinat, jaiks! Ison kimmokkeen asialle sain Minitu-blogista. Ajatus oli alkuun mielestäni vähän etova. Yllättäen olen kuitenkin tykästynyt kestonenäliinoihin, ihanan pehmeää niistämistä.

Nyt en enää näe asiassa mitään ällöttävää, on vaan hyvä, kun roskikset ei nuhakausina täyty nenäliinoista, eikä haittaa jos kaupasta unohtaa ostaa lisää nessuja. (Raha, kestävyys, mukavuudenhalu)

Ei hormoniehkäisyä. Oikeastihan tämäkin on ihan huima ekoteko, sillä hormonivalmisteiden jäämät menevät suoraan vesistöihin, ja sillä on vaikutuksia ympäristöön (kaloista löydetty hormonipitoisuuksia, juomavesi jne). (Kemikaalit, terveys, oma olo)

Luonnonkosmetiikka. Vuosien mittaan käytöstäni on tippunut monta tuotetta pois. Tällä hetkellä palasaippua, kookosöljy, ekodödö, kasvorasva, hammastahna ja meikit ovat lähinnä asiat joita käytän. (Kemikaalit, terveys, raha)

Ruoka. Syömme paljon kasvisruokaa, välillä täysin vegaanisiakin aterioita, vaikka olemmekin tavallisia sekasyöjiä. (Terveys, oma olo, raha)

Roskien lajittelu. Aika peruskauraa jo nykyään?

Päiväysruoat kaupassa. Ei ole noloa ostaa laputettuja tuotteita, vaan just parasta. Kaikki kaupat kun eivät joka tapauksessa lahjoita "vanhoja" ruokia ruokajakeluunkaan. (Raha)




Muutama asia, joissa voisimme seuraavaksi petrata:


Ilmaisjakelu, se pitäisi kieltää. Mutta kun ilmaislehdistä saa tehtyä hyviä biojätepusseja, Lidlin mainokset ovat viikon kohokohta ja nyt joulun alla on tullut lelulehtiäkin, joista muutama on kuulunut tavalliseen mainospostiin.

Lisää kesto-asioita kertakäyttöisten sijaan. Kestovanulappuja olen toivonutkin jo Joulupukilta!

Omasta kaapista löytyvän ruoan huolellinen käyttö. Pakko myöntää, että joskus jämät jääkaapissa pääsee homehtumaan omilta jäljiltäni.


Mitkä ovat sun ekoteot? Minkä ekoteon otat seuraavaksi tavoitteeksi? 


Jos kirjoitat blogia, nappaa tästä haaste itsellesi ja kirjaa teidän ekoteot ylös! 


Iloa, eloa! -blogi löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä! 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Miten kotisynnytys voi olla Suomessa laillinen, vaikka eutanasia ei ole?



Perjantaina oli monen odottama ilta, kun sairaalasarja Syke sai uusia jaksoja parin kappalein 


Kausi avattiin tuttuun tapaan villillä sattumusten sarjalla, kun samaan tapaukseen oli mahdutettu narkkarin kaappaama ambulanssi sekä kotisynnytys, joka poikkitilan ja kohdun repeämisen takia päätyi hätäsektioksi ambulanssissa. Aikamoista menoa, jännitystä, kyyneleitä ja veriroiskeita! 

Jaksot olivat viihdyttävää katsottavaa, mutta eivät kovin realistisia, saati sitten todellisuutta vastaavaa. 


Miten kotisynnytys voi olla laillinen, vaikka eutanasia ei ole?


Ylläolevan sitaatin lausui sarjan ensihoitaja ensimmäisissä jaksoissa. Kun sen laukoo sairaalan henkilökuntaan kuuluva, katsoja voi pitää sitä ammatillisena mielipiteenä, tai peräti faktana. 

Se mitä, Salkkareiden Ismo sanoisi kotisynnytyksistä, olisi vain Ismon hassu lausahdus. Sairaalasarja Syke, joka mainostaa lääketieteellisten yksityiskohtien olevan todellisuutta vastaavia, voi antaa katsojalle sen kuvan, että lausuma on absoluuttinen totuus, että kotisynnytykset ovat hullujen, sairaiden, tyhmien, vastuuttomien ja välinpitämättömien ihmisten hommaa.


Alitajunta ja asennevaikuttaminen


Mielikuvavaikuttamisessa Sykkeen ensijaksot siis onnistuivat loistavasti. Tai nimenomaan siinä paheksunnan lisäämisessä kotisynnytyksiä kohtaan. Tällä hetkellähän asenne suunniteltuja kotisynnytyksiä vastaan on hyvin negatiivinen Suomessa muutenkin, vaikka monessa muussa länsimaassa suunnitellut kotisynnytykset ovat arkipäivää, ja ihan yleisesti suositeltujakin. 

Eutanasian ja kotisynnytysten vertaaminen jatkui Sykkeessä vielä, että "omasta hengestään ei saa päättää, mutta sikiön saa laittaa hengenvaaraan". Tämä vahvistaa sitä väärää tietoa kotisynnytyksistä, jota on paljon liikkeellä. Jos joku muu jakaisi tällaista väärää tietoa faktana, nousisi siitä haloo. Fiktiiviselle draamaohjelmalle se näkyy kuitenkin olevan sallittua, vaikka se jos mikä on asennevaikuttamista parhaillaan. Sellaista, joka jää alitajuntaan elämään, jos ihmisellä ei muuta tietoa asiasta ole. 



Epärealistisuus - poikkitila, jota ei huomattu


Syke-jakson kotisynnytyksessä vauva oli poikkitilassa, siis poikittain kohdussa.  Se huomattiin kuitenkin vasta ambulanssissa, kun vauvan sykkeet olivat jo heikentyneet. Jaksossa tämä yhdessä äidille aiemmin tehdyn sektion kanssa aiheuttivat vauvalle ja äidille hengenvaaran, kun vauvalla ei ollut kohdussa enää kaikki hyvin, ja äidin kohtu puolestaan repesi.

Kuulostaa melko villiltä. Kotisynnytys, jossa ei tiedetä, että vauva on poikkitilassa? Epärealistista! 

Toki myös kohdun repeämiseen ja  ambulanssissa suoritettuun hätäsektioon liittyi monta asiaa, jotka eivät ihan menneet niin kuin elävässä elämässä.  



Vaarallinen kotisynnytys -hyvää draamaa! 


Sykkeen kotisynnytys-hätäsektio -jaksot olivat kyllä hyvää draamaa, mutta eivät todellisuutta vastaavia. Harmi, koska se on niitä harvoja kotisynnytyksiä (edes näyteltyjä) Suomessa, jotka ovat näin laajassa levityksessä.

Tämän sarjan luonteeseen tuskin olisi käynyt sellainen ihan tavallinen, positiivinen kotisynnytys, jossa kaikki käy hyvin. Se ei taida olla niin myyvä aihe. Harmi, sillä sellainenkin olisi ihana näyttää kaikelle kansalle. 

Jään odottelemaan, milloin jossain laajan levikin ohjelmassa näytetään sairaalasynnytys, jossa toimenpide johtaa toiseen toimenpiteeseen, jonka johdosta päädytään hätäsektioon. Se jos mikä on sitä synnytysten arkipäivää, Suomessakin. 


Katsoitko Sykkeen jaksot? Mitä ajatuksia ne sinussa herättivät?




Kuvat ovat ystäväni Hannen upeasta kotisynnytyksestä, käy kurkkaamassa!
Oman kuopukseni ihana kotisynnytys löytyy täältä.
Myös julkisuudessakin paljon puhuttu Maria Nordinin kotisynnytys on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

torstai 15. marraskuuta 2018

Lehmänmaito aiheuttaakin yksivuotiaalle oireita, yllätys!




Voihan lehmänmaito. Tälläkin kertaa se taisi päästä yllättämään, niinkuin talvi yllättää Suomen autoilijat!


Kuopuksen lähennellessä 10kk ikää kirjoitinkin täällä, kuinka erilaista on, kun lapsella ei ole mitään ruoka-ainerajoituksia.

Taisinkin juhlia vähän liian aikaisin! Lehmänmaitoon tutustuminen aloitettiin ihan oikeaoppisesti hapanmaitotuotteita vähän maistellen. Aluksi näytti siltä, että homma toimii. Lapsi tykkäsi hurjasti raejuustosta ja muista, ja saikin niitä pieninä annoksina, harvakseltaan. Ei maitoa maidon muodossa tai muutakaan hurjaa.


Yöheräilyt


Yöheräilyt alkoivat lisääntyä melko lailla yks-yhteen. Raukka heräili itkun kanssa hyvin tiheästi, ja olisi halunnut nukkua vain tissi suussa. Ah, tämä nyt ei ole ihan normaali tai hyväkään juttu, mietittiin miehen kanssa. Pähkäiltiin, että mitä ollaan tehty eri lailla, onko ollut kipeän oloinen, mikä voisi olla?

Päädyttiin, että olisiko se se lehmänmaito sitten. Jätettiin se pois, ja kappas, myös öiset itkemiset jäivät ja tilanne rauhoittui. Nukuttiin taas hyvin.



Neuvolan näkemys


Samoihin aikoihin sattui myös kuopuksen yksivuotisneuvola, johon me päädyimme menemään. Kerroin myös neuvolassa tästä maito-asiasta, ja siitä, etten itse kuitenkaan ole huolissani asiasta sen enempää.

Terveydenhoitajamme neuvolassa antoikin tavallaan siunauksensa tälle maitotauolle. Hän kertoi, että taaperoikäisten oireilut lehmänmaidosta ovat hyvin yleisiä. Aijaa, oho! No joo, onhan lehmänmaito toisen nisäkkään maitoa, että sinällään ihan loogista tämä oireilujen yleisyys.


Lehmänmaidon tarpeettomuus


Sinälläänhän yksivuotiaamme ei muutenkaan edes tarvitsisi lehmänmaitoa mihinkään, sillä hän saa edelleen äidinmaitoa. Ja eihän lehmänmaito muutenkaan ole ihmisille "suunniteltua" ravintoa, ei millään tapaa välttämätöntä kenenkään kasvun tai kehityksen vuoksi. 

Meillä kuitenkin lehmänmaitoa käytetään, vaikka ei juomismielessä. Tällä hetkellä siis taaperomme ei saa aivan kaikkia niitä ruokia, mitä me muut syömme. 




Miten tästä eteenpäin?


Tilanne jatkuu varmaan jonkun aikaa melko samanlaisena, lehmänmaidon välttelynä. Muutama vahinkoaltistus on tapahtunut, joista on käynyt hyvin selväksi, että oireita tulee. Taidan myös taipua msas-testin tekemiseen, sillä keväällä saimme siitä paljon apua, ja se kertoo elimistön tilanteesta hurjan paljon. Katsotaan sitten sen jälkeen taas asiaa paremmalla tietämyksellä. 

Että voihan lehmänmaito, taas se ryökäle kiusaa meitä! Varmasti merkitystä on sillä, että itsellänikin on monenlaisia oireita maitotuotteista, ja lapsiraukat ovat perineet minulta sitäkin puolta.


Kuulostaako tutulta? Oireillaanko teillä jollekin ruoka-aineelle?



Arjen hyörinään ja mietteisiin pääset mukaan instagramin puolella tästä.

torstai 8. marraskuuta 2018

Operaatio Joulun Lapsi 2018 - mitä auttaminen maksaa?



Joulu lähenee, ja joululahjat ovat jo kovasti mielessä. Omille lapsille on meillä jo lahjat aika lailla hankittunakin. Sen lisäksi, että annamme toisillemme lahjoja perheen kesken, osallistumme myös Operaatio Joulun Lapsi -keräykseen, jonka kautta hankkimamme lahja pääsee perille jollekin lapselle Moldovassa tai Romaniassa.



Lapsi kasvaa auttamaan


Valitsimme lahjan saajaksi 2-4-vuotiaan tytön, sillä oma esikoisemme on 3-vuotias. Laatikkolahjan sisältö on ostettu juuri sen ikäistä lasta ajatellen. Kolmevuotias ymmärtää jo paljon, ja hänen kanssaan onkin käyty mielenkiintoisia keskusteluja Operaatio Joulun Lapsesta.

"Äiti miten nää sukat voi olla jollekin muulle, kun nää on mun kokoset?", mietti lapsi yhtenä päivänä. Kyllä, jossain kaukanakin on lapsi, jolla on samankokoiset jalat, jonka pää täyttyy miksi-kysymyksillä ja joka rakastaa leikkimistä. Lapsi, joka on arvokas ja rakastettava.  Jokainen lapsi on lahjan arvoinen, mutta maailmassa eivät tasan käy onnen lahjat. Onneksi saadaan olla auttamassa, yhdessä. 




Pitääkö ensin auttaa lähellä olevia, ja sitten vasta muita?


Itse en ajattele tällaisen, vapaaehtoisen auttamisen olevan keneltäkään pois. Suomalaisillekin lapsille kerätään joululahjoja esimerkiksi Hope ry:n kautta, ja sekin on mitä mainioin tapa auttaa! Hekin ovat tärkeitä, ja kyllä meillä täällä kotimaassakin on vähävaraisuutta ja lapsilla sosiaalisia paineita joulunvietosta ja lahjoista.


Mitä laatikkoon pakataan?


Operaatio Joulun Lapsessa laatikkolahjat eivät sisällä ihmeellisyyksiä, sieltä ei löydy yksisarvisen kakkaa tai vessatanssia tanssivaa sadan euron nukkea, joita instastoreissani ihmettelin tämän vuoden joululahjalehdistä. Laatikkolahjat täytetään tavallisilla asioilla. Paita, hanskat, pipo, hammasharja, saippua, jokin pieni lelu ja koulutarvikkeet ovat asioita, joita laatikkoon laitetaan. Ja lahjan saajalle, lapselle tämä lahja on maailman ihanin ja upein juttu!




Onko Operaatio Joulun Lapsi joku Jeesus-keräys?


Operaatio Joulun Lapsessa, kuten monessa muussakin avustushankkeessa on kristillinen tausta ja arvopohja. Auttamisen ilosanoma on kuitenkin ihan kaikkien asia, ei vain uskoville varattu. Keräykseen osallistuminen tai lahjan vastaanottaminen ei vaadi kristillistä vakaumusta, antajan halu ilahduttaa ja auttaa lasta riittää. 

Uskon asioita ei tuputeta lahjan saajille, ja monissa paikoissa, joihin lahjoja viedään, on uskonnoista tai Jeesuksesta puhuminen tai niihin liittyvien lippusten ja kirjojen jakaminen ylipäätänsä kiellettyä. Lapsi saa kuitenkin aina lahjan, lahjan joka on häntä ajatellen koottu. 


Lahjan hinta


Lahjan kokonaishinta riippuu siitä, mitä kaikkea laatikkoon ostaa, ja mistä, millä hinnalla. Viime vuoden paketti taisi muistaakseni olla hitusen kalliimpi kuin tämän vuoden, vaikka tällä kertaa paketissa on enemmän. Laatikkoon laitettiin tällaisia:

Villasukat 5,5€
Pitkähihainen paita 9,95€
Hanskat 5€
Pipo 4€
Hammasharjapakkaus 1,85€
Palasaippua 1€
Lyijykynät, pyyhekumit, terotin ja vihko 5€
Hiusharja 1€
Pehmolelu 4€

Näiden asioiden yhteishinnaksi tuli 37,30€. Netin kautta ostettavan pikapaketin hinta on 40€, aika lähelle siis tätä! Me ostimme lapsen kanssa näiden lisäksi vielä muutamia muita juttuja, koska halusin saada laatikon täyteen. Ja koska Tigerissä on niin halpaa.. JA koska oma kolmevuotias halusi valita lahjaan vielä lisää asioita, ymmärtäen, että ne tulevat jollekin pienelle tytölle jota haluamme auttaa ja ilahduttaa. 




Laatikkoon ostimme lisäksi myös 


Perusasioiden lisäksi laatikkolahjaamme tuli vielä penaali, värikynät, vesivärit, hiusponnarit ja pinnit, hammasharjakotelo, tarroja, lelutimantti ja kirpparilta ostettu UUSI (lahjaan ei laiteta mitään käytettyä) My Little Pony -korupakkaus. Nämä maksoivat yhteensä 12,49€.

Lahjamme kokonaishinnaksi tuli siis tällä kertaa 49.79€. Aluksi se kuulostaa omaan korvaan tosi isolta summalta, etenkin kun omat lapset saavat yleensä lahjansa kirpparilta edullisesti. Mutta hei, onhan tässä tosi iso kasa kaikkea! Ja omat lapseni eivät saakaan lahjaksi hammasharjoja ja palasaippuaa, sillä niitä on meillä kyllä saatavilla muutenkin täällä yltäkylläisyydessä.

Ei siis paha hinta enää kun mietin, että kaikkea noita lahjassa olevia asioita on meidän lapsillamme vapaasti saatavilla joka päivä.  




Ensi viikolla on näiden Operaatio Joulun Lapsi -laatikkolahjojen palautusviikko (12.-19.11.). Täältä löydät lahjojen palautuspaikat. Myös tyhjän lahjalaatikon voi käydä hakemassa palautuspaikasta. 


Vielä ehdit mukaan!  


Meidän edellisvuosien laatikkolahjat:

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Tarvitseeko kolmanteen synnytykseen valmistautua?


Rakastan teoreettista pohdintaa ja kaikenlaista analysointia (en jahkailua ja jossittelussa elämistä) ja sama pätee myös lempiaiheeseeni, synnytysjuttuihin. En ole raskaana, mutta pohdiskelen mahdollista seuraavaa raskautta ja synnytystä, sekä synnytykseen valmistautumista.

Vaikka tiedän synnytyksen normaalista fysiologiasta jonkun verran, ajattelen tietäväni silti vasta vähän. Aina voi oppia uutta!


Eräs monilapsisen perheen äiti antoi minulle hyvän vinkin synnyttämiseen liittyen. Jokaisesta omasta synnytyksestään kannattaa ottaa opiksi mahdollista seuraavaa varten, sillä kaikki synnytykset ovat erilaisia. 





Ensimmäisellä kerralla en uskonut kaikkea


Ensimmäinen synnytykseni oli hyvä synnytys. Olin valmistautunut ensimmäiseen synnytykseen ihan ok, mutta en uskonut rentoutumisen tärkeyteen. Tietoa oli, mutta se tieto ei vielä mennyt luihin ja ytimiin kohdallani. Nämä asiat halusin itse ottaa opiksi seuraavaan synnytykseeni, joten tankkasin lisää tietoa naisen ihmeellisestä kehosta. Siitä, mitä kropassa tapahtuu missäkin kohtaa, miten hormonit vaikuttavat, miten pelko ja jännitys vaikuttaa jne. Tuttuja juttuja, mutta halusin osata ne tyyliin ulkoa, jotta ne toisivat rauhan ja varmuuden. Ja toivathan ne. 


Rentoutumiseen panostaminen


Rentoutumiseen kiinnitin huomiota huomattavasti aiempaa enemmän toiseen synnytykseeni valmistautuessa. Siihen, miten muistaisi hengittää paremmin, rauhallisemmin. Harjoittelinkin sitä etukäteen, jotta se olisi muistissa sitten myös synnyttäessä.

Yksi rentoutumiskeino on synnytyslaulu, ja sitäkin mietin synnytykseen valmistautuessa. Kokeilin eri äänteitä ja koitin saada tästä ääntelyiden  tuottamisesta itselleni luonnollisempaa. Raskausaikana mietin myös erilaisia mielikuvia rentouden tueksi. Hengittelin ja keskityin.




Omalla kohdallani tämänlainen synnytykseen valmistautuminen kannatti. Synnytyksen ajan oma oloni oli aivan huippu luottavainen, kehoni ja mieleni rennon keskittynyt, jättäen taakseen kaiken epävarmuuden ja epäilyksen. Rento keho, ja äänen kautta rentouttaminen edisti synnytystäni, ja synnytyslaulu (se äänenkäyttö) helpotti huimien supistusten vastaanottamista vielä ponnistusvaiheessakin. 


Jos nyt olisin raskaana



Vaikka viimeisin synnytykseni oli todella upea, koen valmistatumisen myös seuraavaan synnytykseen tärkeäksi. Kerätä lisää tietoa, jota sitten lisätä aiemman pohjan päälle. Miettiä, kuinka tukea rentoutta vielä enemmän myös ponnistusvaiheen aikana.

Hyviä vinkkejä synnytykseen valmistautumisesta olen saanut mm. Aktiivinen synnytys ry:n keskusteluryhmästä facebookista ja Rento synnytys -verkkokurssilta.

Lääkkeetön synnytys?


Vaikka minulla on takanani vain lääkkeettömiä synnytyksiä, ei se lääkkeettömyys ole se itseisarvo. Tavoitteena ei edelleenkään ole mennä synnyttämään lääkkeettä hammasta purren, vaan kehoa ymmärtäen ja auttaen. Uskon, että iso tekijä lääkkeettömyyteen pyrkimisessä omalla kohdallani onkin ns. päästä helpommalla. Tieto ja sen tiedon sisäistäminen, ne ovat minun kohdallani olleet avaimia siihen. Jyllannin suomineito kirjoittaa mielenkiintoisia ajatuksia lääkkeettömiin synnytyksiin liittyen täällä.

Niin ja onhan minulla myös yksi huvittavan konkreettinen asia seuraavaa synnytykseen valmistautumistani varten. Laita hyvä nainen se bikinien yläosa päälle jo heti synnytyksen alkaessa, sillä muuten se unohtuu kyllä tärkeimpien asioiden jalkoihin! Sillä juuri näin minulle kävi. Ei siinä muuten mitään, mutta ajatuksissa oli saada synnytyskuvia muistoksi, sellaisiakin, joista muutama olisi myös julkaisukelpoinen. Vaan eipä tainnut sellaisia tulla tällä kertaa. Muutenhan kuvissa ei mitään intiimimpiä ruumiinosia näkynyt, mutta ne tissit! 

Miten sinä olet kokenut synnytykseen valmistautumisen? Minkälaisia eroja valmistautumisessasi on ollut eri synnytysten välillä?



Arkikuulumiset löytyvät instagramin puolelta iloelolaura-nimen takaa. Hyppää mukaan :)