sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Väliliha ja "suomalainen ote"


Jälleen uusi synnytyksiin liittyvä artikkeli, jolle täytyy muutama ajatus suoda. Aihe on tälläkin kertaa kirvoittanut jonkun verran some-keskusteluja ja erilaisia mielipiteitä.

On ihanaa, että synnytysasiat ovat esillä, mutta kurjaa on se, että faktat ja fiktiot sekoittuvat toisiinsa niin, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. 

Lyhyesti:


Hesarissa kirjoitettiin suomalaisesta kätilö & synnytyslääkäri -pariskunnasta, joka kouluttaa ympäri Pohjoismaita kätilöitä ja synnytyslääkäreitä välilihan tukemisesta synnytyksessä. Välilihaa tuetaan käsin, ja otetta on kutsuttukin nimellä "suomalainen ote".

Artikkelissa kerrotaan kätilöiden aktiivisuuden olevan tärkeä tekijä pahojen repeytymien vähenemisessä. Kertovat myös puoli-istuvan asennon/kylkimakuun olevan optimaalisimmat asennot ponnistaessa, koska silloin kätilö näkisi välilihan ja voisi sitä tukea. Veteen synnyttämistä he eivät suositelleet, koska silloin kätilö ei voi tukea välilihaa. He varoittavat myös "luomusynnytystrendistä", joka heidän mukaansa vähättelee kätilöitä, ja tekstistä voi ymmärtää heidän selittävän sillä myös vakavampien repeämien tuloa. Myös synnyttäjien halu synnyttää "kummallisissa asennoissa" mainittu, ja sitä ihmetelty. Tekstistä saa myös episiotomiaa, välilihan leikkausta yleisesti suosittelevan käsityksen.

Pariskunta kertoo, että ruotsissa 95% synnyttäjistä kirjaa toiveekseen vakavien synnytysvaurioiden välttämisen (no kukapa ei?). Heidän mielestään kätilöiden ja lääkärien koulutuksen avulla nämä vauriot on mahdollista välttää. Lähde Helsingin Sanomat


Kuva Pixabay

Ihan kiva, mutta...


Tosiaankin, niitä asiavirheitä on useampi! Tai ehkä lähinnä vanhentunutta tietoa. Ponnistusasento, välilihan leikkaus, repeämät, luomusynnytystrendi, vesisynnytys.. Hirmuinen lista! Ihan pakko kommentoida lyhyesti useampaa. 


Repeämien väheneminen. Repeämien väheneminen on huippu juttu, hyvä, ja uskonkin välilihan tukemisen olevan iso tekijä, niissä synnytyksissä, joissa käytetään paljon puudutteita. Mutta koko kunniaa siitä ei voi ottaa, kun kuitenkin ponnistusasento, ohjattu ponnistus vs. kehoa kuunnellen toteutettu ponnistus, lääkkeet yms vaikuttavat asiaan. 

Ponnistusasento. On ristiriitaista kannustaa puoli-istuvaan ponnistusasentoon ja markkinoida sitä kätilön hyvällä näköalalla välilihan tukemista ajatellen, kun samalla asento on synnyttäjän fysiikkaa JA välilihaa ajatellen juurikin se epäedullisin asento. 

Välilihan leikkaus. Rutiiniepisiotomia ei vähennä välilihan vaurioita, eikä estä pahojenkaan repeämien syntymistä, sillä leikkaushaavakin voi revetä. Fakta taas on, että luonnollinen repeämä paranee yleensä paremmin kuin episiotomia.  Toki joissain tilanteissa episiotomia on paikallaan, mutta tekstistä saa käsityksen, että näin olisi usein.

Repeämät & kätilön hands off -rooli. Kyllä, nämä ovat paljoltikin yhteydessä toisiinsa, JOS synnyttäjää ponnistutetaan naama punaisena -tekniikalla, eikä sitä välilihaa tueta niin tietenkään siitä ei hyvää seuraa. Mutta jo ihan lähtökohtaisesti tämä apinanraivolla ponnistaminen ei tee kenellekään hyvää. 

"Kätilö hoiti synnytyksen alusta loppuun asti." Elin tähän asti siinä käsityksessä, että nainen synnyttää ja kätilö avustaa. Tekstissä myös todettiin "luomusynnyttäjien" vähättelevän kätilön roolia, what? Kyllähän näissä "luomusynnytyksissäkin" (mielestäni ei mikään hyvä sana, mutta tekstissä tätä käytetty) kätilön rooli on tärkeä, vaikkakin sivustaseuraajana. Kyseisissä synnytyksissä ei tarvita niin paljoa synnytyksen kulkuun puuttumista, kuin mitä keskiverrosti. Eihän se silti ole kätilön roolin vähättelyä.

Luomusynnytystrendi. Mitenhän tämä nyt sitten lisäisi repeämisriskiä, kuten tekstissä on annettu ymmärtää? Ja hohhoijaa, taas tuo trendi-sanan käyttö. 

Rutiininomainen vauvan ohjailu synnytyskanavassa voi olla vauvalle haitallista. Etenkin vauvan niska ja kaula ovat näissä tilanteissa kovilla. Nämä tilanteet lisäävät mahdollisuutta imetysongelmiin, kuten esimerkiksi imukuppisynnytyksetkin. Syynä herkkä ja kivulias hartian- ja kaulanseutu. 

Vesisynnytys. Veteen synnyttäessä vesi tukee välilihaa, ja se on ihan tutkittuun tietoon perustuvaa. Myös kudokset joustavat paremmin, kun lämmin vesi on pehmittänyt niitä. Välilihan käsin tukemista ei silloin tarvita. Veteen upottautuminen ei ole yhteydessä peräaukon sulkijalihasrepeämiin. 



Mikä artikkelissa sitten oli faktaa?



Se, että synnytys on kätilön ja synnyttäjän yhteistyötä. Toivottavasti aina niin olisi! 

Se, että välilihan suojeleminen on tärkeää. (Sen suojeleminen on sitä tärkeämpää, mitä puudutetumpi synnyttäjä on. Puudutettu synnyttäjä tarvitsee useimmiten aktiivista ohjaamista ponnistamiseen, sekä välilihan tukemista, koska äiti ei tunne vauvan liikkeitä ja välilihan venymistä niin hyvin.)

Kätilön apu synnytyksessä on ihan kultaa. Synnytysosastoilta löytyy aivan ihania, sydämellään ja ammattitaidolla työtä tekeviä kätilöitä. Mutta tosiaan, on suorastaan vaarallista, että faktoja sekoitetaan tällä tavalla. Onko tässä oikeasti toimittaja ymmärtänyt jotain väärin, vai ovatko haastatellut ihmiset oikeasti vastanneet näin? Olisi mielenkiintoista tietää, koska artikkeli antaa kyseenalaisen kuvan henkilöiden asenteesta synnyttäjiin. Niin ja sitten vielä kaikki uusimmat synnytyksiin liittyvät suositukset ja tutkimukset, eikö niitä tarvitse huomioida.. 


Artikkeli on aika hyvä esimerkki siitä, kuinka maassamme synnytyksiin liittyvät käytännöt, ja synnytyshenkilökunnan näkemykset vaihtelevat todella hurjasti. 



Ajatuksia? Muita hassuja juttuja artikkelissa?



Lisää aiheesta








11 kommenttia:

  1. Minusta on erikoista sanoa "kätilön hoitaneen synnytyksen", koska niin kuin itsekin totesit, nainenhan se siinä synnyttäjän roolissa on. Mulla on myös hyvin vahva käsitys siitä, että mun kroppa tietää mitä sen pitää tehdä. Parhaiten se toimii ja täyttää tehtävänsä, kun sitä ei turruteta ylimääräisillä lääkkeillä tai puudutteilla, jotka paitsi - no, turruttavat - myös saattavat vaikuttaa hidastavasti synnytyksen kulkuun. Väitän, että kaksi viimeistä synnytystä ovat sujuneet ikään kuin "helpommin" juuri siksi, että ponnistettaessa on säilynyt tuntuma - vaikka kokemuksen kivuliaisuutta ei voikaan millään tavalla vähätellä.

    Niinhän se on, että käsitykset näistäkin asioista vaihtelevat todella radikaalisti. Tämän raskauden aikana olen huomannut, että yksi lääkäri saattaa hyvinkin sanoa yhtä - ja toinen toista, ja siinäpä sitten mietit, että kumpaa uskot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! En yleensä ole mielenipahoittaja, mutta kyllä mua harmittais, jos joku kertoisi mun synnytyksestä, kuinka on "hoitanut sen" :/

      Noita yhteneviä käytäntöjä tosiaankin tarvittaisiin!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen teksti ja onpa tosiaan erikoisia vastauksia. Juurikin tuo ohjatussa puoli-istuvassa asennossa apinanraivolla ponnistaminen... Tiesin että synnytys sattuu mutta kun tuntuu edelleen että lonkat ovat sijoiltaan :D parikymmentä minuuttia sammakkona ponnistamassa ohjatusti oli ikävää ja vaikeaakin. Toki olin myös lääkitty ja puudutettu, joten kätilön kulmasta otollisin asento.

    Trendi sana on ikävä kun se tungetaan joka paikkaan, mikä poikkeaa yhteisön massanormista. Joskus voisi hetkeksi poistua kuplastaan ja pohtia, voisiko asiat tosiaan joskus tehdä toisin.

    Olipa kyllä katkenneita ajatuksia hatarilla unilla keskellä yötä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä aihe on miusta tosi mielenkiintoinen! :)
      Heh, katkennetta on itselläkin ajatus, ja ihan päiväsaikaankin, että ihan hyvin olet saanut ajatuksia muodostettua tuohon aikaan yöstä! :D

      Poista
  3. Käytin kahdessa viimeisessä synnytyksessä homeopaattisia valmisteita. Ekassa synnytyksessä leikattiin väliliha ja itkin seuraavat pari viikkoa kun istuin tai kävelin. Toinen lapsi oli 4,5 kg ja sain vain pienen nirhauman, vaikka toisen pojan pää oli pari senttiä isompi kuin esikoisen. Uskon että homeopatia auttoi. Jollen aivan väärin muista niin Arnica oli se valmiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin järkyttynyt epparista, ettei edes sanottu kun leikattiin. Se vaan tehtiin. Pelkäsin kuollakseni toista synnytystä. Koin niin vahvasti että olin esikoisen synnytyksessä joku tahdoton kohde. Jälkikäteen sanottiin vaan että on kurjaa kun tunnen niin. :(((

      Poista
    2. Oi, tuo on niin kamalaa, kun ei edes varoiteta, vaan napsaistaan vaan :( Juuri tuolleen niitä traumoja pääsee syntymään :( Ja höh, ei ole mikään anteeksipyyntö tuollainen, että pahoitellaan vaan sun tuntemusta! Harmittaa sun puolesta, noin ei saisi ketään kohdella! ♥

      Poista
    3. Itselläkin on ollut synnytyksissä käytössä homeopaattisia, mutta en osaa sanoa, mikä niillä on vaikutus asioiden kulkuun ollut :)

      Poista
    4. Sen verran kommentoin tähän, että mullakin ekasta lapsesta (4030g) tuli tähän saakka isoimmat repeämät, tällöin käytössä oli epiduraali. Mutta taas tila (4610g) ja kolmas (4150g) saivat aikaan lähinnä pieniä nirhaumia. Noissa viimeisimmissä ei siis ollut käytössä lääkkeellistä kivunlievitystä. Eli mullakin on se kokemus, ettei lapsen koko välttämättä vaikuta asiaan. :)

      Poista
    5. Sen verran kommentoin tähän, että mullakin ekasta lapsesta (4030g) tuli tähän saakka isoimmat repeämät, tällöin käytössä oli epiduraali. Mutta taas tila (4610g) ja kolmas (4150g) saivat aikaan lähinnä pieniä nirhaumia. Noissa viimeisimmissä ei siis ollut käytössä lääkkeellistä kivunlievitystä. Eli mullakin on se kokemus, ettei lapsen koko välttämättä vaikuta asiaan. :)

      Poista
    6. Joo, niinhän se taitaa olla, kokoa enemmän vaikuttaa muut synnytykseen liittyvät seikat, ja usein juuri puudutuksiin liittyy isot repeämät. :(

      Poista