maanantai 30. huhtikuuta 2018

Arki-iloa 3

Atomi, paikallinen herkku


Nyt on sellainen olo, että on ollut niin paljon ihania, mukavia hetkiä, että niitä haluaa kirjoitella ylös! Viimeksi motiivina oli itsensä tsemppaaminen iloisilla jutuilla, iloisten juttujen kirjottelu kun yleensä aina ilahduttaa, oli lähtötilanne mikä hyvänsä :)




Arjen ilona lähipäivinä on ollut..



Vapun tuoma pidennetty viikonloppu! Miehen ekstravapaapäivät ovat tulleet tarpeeseen ja syöneet kiireen tuntua. 

Siivottu vaatehuone, vihdoin! Meidän vaatehuone pommiutuu aika herkästi, kun varastotilaa on liian vähän, ja vaatehuoneeseen tulee sitten jemmattua kaikenlaista.. Kaiken tavarakuorman alta löytyi monta yksinäistä sukkaa ja pitkään kadoksissa olleet sakset. Instagramin puolella (iloelolaura) olenkin useamman kerran kertonut, kuinka esikoinen piilottelee tavaroita, mutta tällä kertaa se jemmaaja olin ihan minä itse :D 

Tänään kylässä kävi muutaman tunnin varoajalla toimittaja Yleltä. Soitteli aamupäivällä kun oltiin koko perheellä kerhossa, että haluaisi haastatella lokakuisesta kotisynnytyksestä. Laitettiin siis se sopimaan aikatauluihin :) Ihan mukava juttutuokio, saas nähdä minkälainen on valmis tekele sitten. Ja heh, onneksi ehdin käydä suihkussa, videopätkää päätyy myös paikallisuutisiin!

Nurkkien siivoamisvimmassa olen antanut taas kaikenlaista tavaraa pois myös ilmaiseksi, isompaa ja pienempää. Vilpitön kiitos kantaa tosi pitkälle ja antaminen tekee itselle hyvää. Tämä olisi mun hyvä kyllä muistaa useammin.

Sauna. Lisääntyvä valo on herättänyt miussa selvästi taas sen todellisen saunojan. Ulkosauna, ah! Onneksi anoppila on melko lähellä ja siellä pääsy ulkosaunaan, joen solistessa vierellä. 

Huominen vapun juhlinta. Joukolla suunniteltu piknik vaihtunee sään vuoksi sisätilapiknikkiin, mutta ei se mitään, kivaa tulee varmasti olemaan niinkin :) 

Siivoamisvimman sivutuotteena kaivettiin esikoiselle myös seuraavaa vaatekokoa jo esiin. Ilahdutti huomata, että melkeinpä kaikkea löytyy, eikä mitään suurempia ostoksia tarvitse tehdä. Että kyllä on taas kannattanut kirppareita kierrellä :)



Iloa sinnekin! ♥


lauantai 28. huhtikuuta 2018

Sormiruokailun lieveilmiöt



Ah tuo sormiruokailu!


Reilussa viikossa on tullut tutuksi jo monen monta sormiruokailuun liittyvää lieveilmiötä.


1. Sukkia kuluu. Kyllä. Vauvan heittelemiä ylläriruokapommeja löytyy ties mistä, ja omia sukkia olen joutunut vaihtamaan joinakin päivinä kolmekin kertaa tämän takia. Onneksi pyysin ja sain synttärilahjaksi uusia sukkia, loppuis kesken muuten :D

2. Puuroiset kyynärpäät itsellä. Limaisen tahmaista vauvaa pesulle kiikuttaessa saan usein itsekin osumaa, ja sitten sitä puuroa löytyy ties mistä. "Äiti mitä sulla on tossa kyynärpäässä?", kysyikin esikoinen tässä eräänä päivänä. No hei, kuivunutta puuroahan se! Mulla on siis vielä vähän kerrattavaa tässä, että miten itse säilyisi pahimmilta tahmoilta.

3. Väsäily. Kaikenmoisten sormiruokalettusten ja pötköjen teko on oikeasti tosi kivaa! Ohjeita ei ole tähän mennessä vielä kaivattu, vaan ollaan menty helpoilla jutuilla. Ja usein esikoiselle on kelvannut myös nämä vauvalle tehdyt antimet, eli myös hänen välipala/ruoan lisäketarve on saatu näppärästi täytettyä! Puurokeksit on kyllä paras huijaus ikinä :D Se keksi-pääte tuossa nimessä varmaan tekee sen, että asia kelpaa tosiaan myös isommalle.

Itsellenihän tämä on vähän uusi juttu, koska esikoisella oli ongelmia useamman ruoka-aineen kanssa pienempänä, joten eväiden teko oli vähän haastavampaa niistä rajoitetuista ruoka-aineista. Hänen ruokataivaltaan aloittaessa oli hurjan paljon asioita poissa ruokalistalta.

4. Ruoanhimo. Vauvalle on ihan ekoista suupaloista lähtien kehkeytynyt kauhea ruoanhimo. Jos ei sapuskaa tule oikealla hetkellä, niin sen kyllä kuulee. Tää on jotenkin tosi hauska juttu, siis että kyllä ne pienetkin heti tietää, että ah syöminen on ihanaa! Ei tarvitse kun nähdä se parsakaali kattilassa niin ranteet alkaa pyörimään ja ilohihkunta raikaa :D

5. Voi valita joko lattian hinkkaamisen, tai ah-niin-ihanan lattian suojuksen. Näitähän olisi esim Ikeassa sellaista läpinäkyvää versiota, mutta esikoisen aikaan todettiin sellainen liian pieneksi, joten meillä keittiön lattiaa sulostuttamassa on sitten palanen vahaliinaa. Kätevä, muttei tosiaankaan kaunis ratkaisu :D

6. Välineurheilu. Minkälainen ruokalappu tai -essu suojaisi syöjää parhaiten, ja mikä olisi helpoin materiaali saada nopeasti puhtaaksi? Ja apua, kaikki ruokaessut ei pidä kosteutta kunnolla! Ja hei, entäs syöttötuoli, materiaali, merkki, malli? Puiset tuolit imee tahmat parhaiten itseensä kiinni, muovinen on näppärin putsata. Vaiko eikä? Syökö lapsi suoraan pöydältä, onko sillä joku lautanen vai ezpz-kippoalusta? Vai syöttötuoliin tarjotin? Imukorkit? Sormiruokailijan reikälusikat dippailuun? You name it! Kaikkea mahdollista löytyy kaupoista.

Vapiskaa puurokeksit! Esikoinenkin haluaa teidät!

..ja varmaan useampi muukin asia vielä, jotka listalta puuttuu! Kaikki uudet vaiheet, kuten tämäkin, tuo ihan uusia tuulahduksia arjen hyörinään :)

torstai 26. huhtikuuta 2018

Raskauskilokuulumisia



Puoli vuotta synnytyksestä. Mitäs mun raskauskiloille kuuluu? No hyvää! Tai no jos heiltä itseltään kysyisi, niin varmaan vähän huonompaa, koska raskauskiloja tippuu hiljalleen, eli heillä kaverit käy vähiin. Jes!


Vielä niitä tosiaan roikkuu mukanakin, mutta sen verran on jo tippunut, että alkaa olla hyvä olo ja hyvä mieli itsestä. Ja oon kyllä tosiaan nähnyt vaivaakin niiden karistamiseksi! Helmikuun alkupuolelta rupesin ahkerammin tiputtelemaan, ja siitä on nyt yhdeksän kiloa jäänyt taakse. Täällä mietinkin edlellisen kerran kiloasioita, ja ulkonäköpaineita pohdin täällä.


Iloa ja saavutuksia



Ihanaa. Tuntuu ihan tosi ihanalta! Ja oon vähäsen ylpeäkin itsestä, hyvällä tavalla :) Jäljellä olevat kilot ei lannista yhtään, koska nyt jo on taas semmoinen olo, että voi iloita itsestä. Joo, olisihan se toki suotavaa iloita aina, mutta mun oli hyvin vaikeaa kyllä tuossa kymmenen kiloa sitten. Ei tuntunut omalta itseltä, vaan vieraalta ja kurjalta. 

Olen myös koittanut muistaa tämän, eli muistaa iloita siitä peilikuvasta enemmän. Sillonkin kun tukka on likaisemman puoleinen ja päällä ne kotikalsarit, niin silti. ♥

Kivoja etappeja tässä kohtaa on olleet rintsikat, jotka mahtuu taas päälle ilman jatkopalaa. Jee! Ja lähes kaikki takeista taitaa mahtua jo päälle.

Vielä on tosiaan jonkun verran matkaa, mutta myös mieli on hyvä jatkaa eteenpäin :)



Löytyykö muita joilla on projekti päällä? :) 




tiistai 24. huhtikuuta 2018

Vauvanvaatekriisi



Meidän vauva on jo pitemmän aikaa ollut siirtymässä koosta 62 kokoon 68. Pitemmän aikaa siksi, että en millään haluaisi luopua noista kuuskakkosen vaatteista! Ei siksi, että olisi niin haikeaa kun vauva kasvaa, vaikka onhan se. Suurin syy vain on se, että 62-koossa on ollut mun superlemppari vaatteita, ja vaikka seuraavassa koossakin on kivoja vaatteita, niin ei läheskään niin kivoja kuin muutama lempparein edellisessä!

Vauva on puoli vuotta, ja tosiaan vielä osa menee, vaikka ei ole pienin vauva kyseessä. Neljä-viisi kuukautta ovat samat menneet, eikä kyllä vieläkään kyllästytä, vaikka ne on ne samat  kolme, neljä asukokonaisuutta, jotka tytöllä pyörii koko ajan päällä mun toimesta :D

On mulla hyvät ongelmat! Onko joku ratkaissut asiaa ostamalla lemppareimmat useammassa koossa? Meiltä satunnaisia vaatekappaleita löytyy myös isompana, kirpparimetsästettynä, luonnollisesti.



maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kuopuksen omat kiesit - Baby-Merc Zippy yhdistelmävaunut

Kaupallinen yhteistyö Preecon kanssa



Kun esikoista odottaessa mietintälistalle tuli tulevan lapsosen vaunut, ei itsellä ollut juurikaan käryä mistään vaunuihin liittyvistä asioista. Kauheasti eri merkkejä ja ominaisuuksia. Mitkä sitten olisivat ne hyvät vaunut? Sepä se. 


Hyviä vaunuja on vaunuviidakko pullollaan, eri asia sitten, mitkä ovat juuri itselle, omiin olosuhteisiin ja käyttötarkoitukseen ne sopivat vaunut. Ja vaunujakaan kun ei viitsisi kovin monia ostella, todetakseen vain, ettei sopinutkaan itselle (vaikka oikeasti miusta olisi tosi ihanaa, jos olisi vaunuja aina jokaiseen mielentilaan ja tarpeeseen ;) ).

Esikoisen aikaan ensimmäinen vaunuostos ei ollut meidän tarpeisiin se sopivin. Ne sitten aika lailla jäikin käytöstä jo ekan puolen vuoden jälkeen. Sen vuoksi tällä meidän nuoremmalla lapsosella on ollutkin käytössä nämä kuvissa olevat vaunut, sekä lisäksi tuplarattaat.




Ennakkoajatukset vaunuista 


Meidän nykyiset vaunut ovat Baby Merc Zippyt, jotka saatiin Preecolta. Mietittiin etukäteen, että minkähänlaiset vaunut mahtavat olla käytössä, itse kun ei oltu tästä merkistä ennen kuultukaan. Katukuvassa vastaan taitaa eniten tulla perusmerkkejä, kuten Emmaljungaa ja Brioa jne, enkä tiennyt ketään, jolla olisi ollut Baby Mercit. Ennakko-odotukset siis olivat miettiväiset, mutta positiivisen uteliaat. Toki nyt kun silmä on osannut niitä katukuvasta etsiä, niin olenkin bongannut useammat. Yhden äidin kanssa me aina moikkaillaan ohimennessä, ihan vaan koska meillä on samanlaiset vaunut :D

Arjen kokemuksia 


Vaunut saapuivat alkutalvesta, eli pääsivät heti kovaan testiin lumisiin maisemiin. Talvi onkin oikeasti paras aika testata, mitä vaunut on miehiään (vaunujaan?), koska ulkoiluolosuhteet on niin erilaiset kuin kesällä. Että juu, lunta tosiaan oli ihan kivasti menneenä talvena, joten myös sitä loskaa löytyi!

Me valittiin yhdistelmävaunut kääntyvillä eturenkailla, koska meidän vaunukäyttö sisältää kuitenkin pääasiassa kaupunkiolosuhteita, ja mulla on usein joko käsipuolessa tai seisomalaudalla esikoinen menossa mukana. Monesti siis ohjailen vaunuja yhdellä kädellä, ja ilmakumirenkaineen nämä ovatkin ihan tosi ketterät sellaiseen menoon. Vaunut ovat muutenkin melko kevyet, mikä on minulle ollut tosi kiva ominaisuus, koska me asutaan hissittömässä kerrostalossa ja säilytetään vaunuja kotona eteisessä. Se tarkoittaa siis vaunujen vetämistä toiseen kerrokseen päivittäin. Sanoisin, että nämä on keveydeltään kyllä mitä parhaimmat siihen!




Me myös matkustetaan busseilla paljon arkisin, ja koska nämä vaunut ovat tosiaan näppärän kokoiset ja ketterät, ei vaunujen renkaiden väli pituussuunnassa ole sarjaa hyökkäysvaunut, ja sen vuoksi bussiin mennessä olen useasti joutunut nostamaan vaunut sisään (vrt. nostat työntöaisasta vaan eturenkaat ja työnnät bussiin) jos bussikuski ei ole viitsinyt madaltaa bussiin pääsyä. Eli mur bussikuskeille!

Tavarakori tässä on tilava, syvänmallinen. Syvyyden ansiosta sinne saa paljon tavaraa lastattua ilman että on vaaraa niiden tippumisesta. Tavarakorin ja vaunukopan väliin jäävä aukko puolestaan on pienenlainen. Isompia tavaroita sinne ei saa tästä välistä laitettua, mutta olenpa kuullut joidenkin irrottavan kopan siksi aikaa, jos isompia tavaroita on lastattu kyytiin. Itsellä ei ole ollut tarvetta, olen saanut tarvittavat asiat mahtumaan muutoin, vaikka toki tuo irrotuskin on ihan vaan klik ja naps, nopeeta. Baby Mercin muissa malleissa tämä asia on ratkaistu toisin, ja myös tuo väli on suurempi.


Ihana harmaa väri


Harmaa kuosi valikoitui meille, ja se onkin ollut kyllä ihana! Tykkään näiden vaunujen ulkonäöstä ihan hirmuisesti, etenkin vaunukoppa on jotenkin kauniin pyöreä muodoltaan. Ja plussaa kuomua sekä vaunukoppaa kiertävästä heijastinnauhasta. Myös sekä vaunu- että ratasosan kuomut ovat muutenkin mun lemppareita, ne saa laskettua niin alas, että vaunuverhollekaan ei välttämättä ole tarvetta, kun kuomun alle pääsee kokonaan piiloon.




Talven ajan meidän vauva oli sen ikäinen ja kokoinen, että käytettiin vaunukoppaa. Näiden vaunujen koppa on tosi tilava, ja tänne mahtui vauva koko talven ajan paksun lämpöpussin kanssa, mikä ei esimerkiksi meidän tuplarattaiden kanssa onnistunut. Mittasin huvikseni, ja eroa vaunukopilla oli 10cm!

Toisen eturenkaan kanssa oli vähän ongelmaa talvella, mutta saimme nopeasti uuden renkaan tilalle. Maaliskuussa siirryttiin sitten ratasosaan, että vauva pääsi jo sieltä vähän maailmaa kuikuilemaan. Mua on ilahduttanut kovasti ratasosan jalkatuen kurasuojus, vaikkei meidän tyyppi vielä kuraiässä olekaan. Mutta pian jo on sekin vaihe edessä!



Esikoisen osuus rattaiden testaamisesta :)


Kaiken kaikkiaan toimivat ja söpöt yhdistelmävaunut, jotka tähän asti ovat palvelleet mukavasti meillä jokapäiväisessä käytössä. 

Minkälaisia vaunukokemuksia muilla on? Onko Baby Merc tuttu?









lauantai 21. huhtikuuta 2018

Lapsimessut 2018 - äitien pyhiinvaellus takana


Taas yksi eka kerta koettu! Tällä kertaa rastin voi laittaa "käy Lapsimessuilla"-ruutuun. Me vietettiinkin lasten kanssa koko perjantai messuillen. Jos kerran mennään, niin pitemmän kaavan mukaan näemmä :)

Blogimainonta on siitä ovelaa, että oikeastaan vain se, että vuosi sitten luin hirmuisen monia eri kokemuksia lapsimessuista blogipostausten muodossa, istutti päähän ajatuksen, että lapsimessuille mun kuuluu päästä. Hassua. Mutta niinhän ne mainokset toimii. Ajatus oli jo vuoden marinoitunut päässä, joten huhtikuun lähestyessä selvää oli, että sinne mekin mentäisiin, minä ja lapset.

Mä olen henkeen ja vereen kirppisshoppailija, eikä mulla ole kokemusta esimerkiksi gugguiden jonottamisesta puhelimella tuntikaupalla, tai tällaisista äiti-ihmisten ruuhkaisista tapahtumista. Siksikin odotin näitä messuja pienellä jännityksellä.

Ja kevyesti sitten valitsin junaliput niin, että paikallaoloaikaa jäi kahdeksan tuntia. Siis 8! Lasten kanssa kolmisin.  Elämässä pitää olla vähän haastetta :) Onneksi tosin sain kuitenkin houkuteltua siskon lapsineen mukaan, huomattavaati mukavampaa kun on seuraa. Ja hei, oli tosi kiva nähdä muutamaa tuttua kasvoa! ♥

Kahdeksan tuntia messuja takana, ja mitä jäi käteen? No iloinen mieli ja väsyneet jalat ainakin! Pieniä ostoksiakin tarttui mukaan.



Päivän puuhat



Me ei suinkaan käyty kaikissa aktiviteeteissa mitä olin ajatellut, ihan vaan koska aika meni niin nopsaa ja siksi missattiin suurin osa :D Oikeasti yllätyin, ettei aikaa tarvinnut tappamalla tappaa, vaikka kuten mainitsin, en ole mikään paras ja pitkäjänteisin ostostelija. Lasten kanssa puuhatessa ihan oikeasti miekin olisin saanut toisenkin päivän kulumaan!

Meidän päivään kuului Jamkidsin muskaria, maistiaisia (heh me maisteltiin varmaan kaikkea mitä oli tyrkyllä!), kuperkeikkoja, hyppimistä, poliisi-autoa, Muumeja, teatteriesitys, bobles-rakentelua, herkuttelua, yleistä ihmettelyä ja kiertelyä. Ja minä, kuten ilmeisesti aika moni muukin, olin ihan onnessani ilmaisista lasten smoothieista, Piltin onginnoista ja muista kivoista!

Kuulin että tämän vuoden messuilla olikin entistä enemmän puuhaa lapsille. Peukut sille :) Jossain kohden päivää oli käytävilläkin ruuhkan poikasta, jota muutama vastaantulija kutsui vaunuhelvetiksi. Mun mielestä oli kuitenkin ihan leppoisaa, kun ei kiire mihinkään ollut.  Kovin ruuhkakin taisi olla vain tiettyjen vaatemerkkien läheisyydessä.




Ostostelut


Ja kyllähän siellä messuilla oli kaikkea ihanaa ostettavaakin! Jos olisi ollut tarvetta, niin olisihan sitä voinut ostella enemmän. Tällä kertaa mukaan tarttui pieni lahja lapsen kaverin synttäreille, isommalle tytölle takki Tiitiäinen & Tylleröstä (Reiman second hand), aakkosjuliste KirpunKodista, muutama puinen leikkiruoka Emma's&Mama'sista, sekä mehujehu ja smoothiepussien korkit. Nämä mulla oli ostoslistalla muutenkin, niin ihan mukava juttu että ne messuilta vahingossa käveli vastaan. Melko maltilliset ostokset siis :)

Bonuksena vielä apinakorvikset itselle Rosebudista. Mietin kauan, että viitsinkö, mutta lopputulos mulla aina on, että kyllä mä kuitenkin taidan olla niin lapsi! Just tuollaiset jutut vetoaa muhun :D





Muut kivat


Aktiviteettien ja omien ostosten lisäksi minuu ilahdutti etenkin nämä:

Iloinen heppu -niminen puoti ja sen puinen meikkisetti. Upea!! Meillä isompi tyttö usein kärkkyy lähettyvillä kun meikkaan, on erittäin kiinnostunut hommasta. Mitään muovisia pilipalimeikkejä en aatellut hommata, mutta tällaisen ehkä voisi, jossain vaiheessa.

Nuppuprintin abaut kaikki! Hipelöin mekkoa itselle ja lapsille, kankaita, kortteja, laukkua.. Niin ihania! Ehkä toisella kertaa sitten, ennalta harkittuna :) Toki myös Versoa, Paapiita ja Ommellista kävin kurkkimassa.

Poopua -niminen pieni koju. Kenkärusetteja, nahkakoruja, vauvan leluja. Söpöjä! Vaikken mitään ostanutkaan niin ihastelin pitemmän tovin.

Aktiivisen synnytyksen kuvanottojuliste! Se on musta vaan joka kerta niin hauska :D

Kotileipomo  A-L Sorsa suoraan Pohjois-Karjalasta. Tää on ihan paras, mie olen viettänyt neljä teini-iän kesääni hommissa näillä :) Muistoja, ja ah niin hyviä piirakoita!



Ja hei, vitsi että mulla on reippaita lapsia! Kaikki meni tosi kivasti. Aluksi vauva oli vähän eri mieltä messujen äänitasosta, mutta rauhoittui kuitenkin Manducaan, niin sain tuplarattailla kärrättyä isosiskoa ja samanikäistä serkkutyttöä. Päivä oli niin touhukas, että esikoinen pyyteli puoli neljän aikaan, että äiti saanko mennä nukkumaan, minua väsyttää! Hän ottikin sitten puolentoista tunnin unet messujen hyörinässä!

Mukava reissu siis kaikenkaikkiaan! Kiitos bloggaajapassista Lapsimessuille!



Ensi vuonna sitten taas uudestaan! 


torstai 19. huhtikuuta 2018

Sormiruokasuunnitelma - kiinteiden aloitus



Meidän vauva tuli juuri puolen vuoden ikään. Samalle päivälle oli buukattu ravintolareissu, ja vauva pääsikin aloittamaan kulinaristiseen makumaailmaan tutustumisen suoraan ravintolan sormiruoka-annoksella. Eka ruoka ja heti ravintolassa, ei paha!


Ja ai että kun oli kyllä hauskaa katsottavaa! Tyyppi selvästi tiesi heti, mikä homman tarkoitus oli, ja mutusteli autuaana ateriaansa kokonaiset 50 minuuttia. Me oltiin vieressä vaan että vau, miten se osaakin! Motivaatio oli kyllä kova.


Eli tosiaan täällä on nyt uusi sormiruokailutaival alkanut. Esikoisen kanssa pelkästään sormiruokailtiin, ja se kyllä jotenkin tuntuu eniten omalta jutulta. 



Meiltä iso suositus sormiruokailulle, koska



-Laiskuus. En jaksa vääntää soseita, ja vielä vähemmän niitä haluan kaupasta ostaa.

-Lapsi syö samalla kuin itse. Vanhemmilla omat kädet vapaana omaan syömiseen!!

-Karkean ruoan käsittely suussa. Oppii alusta asti hommaa. Esikoisen kanssa ei ollut yhtään kunnon kakomistilannetta, sormiruokailija hänkin. Kuulin teorian, että pääsääntöisillä sormiruokailijoilla olisikin usein näin, että oppivat tuota ruoan käsittelyä hiukan soseilijoita paremmin. Mutta en faktasta tiedä! Mielenkiintoista nähdä, pitääkö tämän vauvan kohdalla millä lailla paikkansa.

-Mahdolliset apinaeväät ja muut väkerrykset todennäköisesti tulevat uppoamaan myös isosiskolle. Samaa kamaa molemmille, kätevää. Pääsääntöisesti mennään tosin varmaan ihan perushelpoilla jutuilla. 



Hauskaa, miten jo kiinteiden aloituksen perusteellakin nämä meidän lapsoset ovat aivan erilaisia! Täytyy kyllä taas kerran todeta, että on tää lapsiperhearki oikeasti vaan tosi jännää! ♥


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Räkäimureiden kuningatar Nosiboo ja muita räkäjuttuja

*Kaupallinen yhteistyö  Kidsmedin kanssa


Räkää imevät hippiäidit


Vuosia ennen kuin mulla oli lapsia, törmäsin ensimmäistä kertaa aiheeseen nimeltä räkäimuri. Kohtaaminen tapahtui senhetkisessä opiskeluuni liittyvässä harjoittelupaikassa, jossa eräs asiakas tuli kysymään imuria lainaan, koska hänen lapsellaan oli nuha. Olin vähintäänkin hämmästynyt, ehkä vähän kauhistunutkin. Ei kai se nyt oikeasti laita sitä imuria lapsen nenään! Niinpä sainkin nähdä kyseisen nenäimuroinnin ja ajattelin vielä senkin jälkeen, että olikohan tuo äiti joku hippi, koska en vaan ollut aiemmin kuullut sellaisesta :D Anteeksi että pidin sua vähän kahjona silloin!

Nyt kun asia on itselle ajankohtainen, niin voin vain todeta, että hei vähänpä tiesin taas! Minustakin on tullut tätä nykyä yksi räkää imuroivista vanhemmista. Ja onneksi kaikenlaisia vehkeitä on olemassa.

Räkä taitaa olla aika vakiokaveri pikkulapsiperheessä. Ja ah ihanaa kun pienet lapset ja vauvat ei vielä osaa niistää itse, niin sitä nenää saa kyllä nuhan yllättäessä olla niistämäsä harva se hetki.



Monenmoista niistäjää


Esikoisen aikaan me ostettiin NenäFriida, jota sitten tarpeen tullen käytettiin. Toimii, vaikkakaan ei tehokas ole, ja jos vaan mies oli kotona, niin pyysin häntä mieluummin käyttämään, itseltäni tuntui loppuvan happi ja imuteho kesken. Ja jos oli itselläkin yhtään flunssan poikasta, niin ai että se toisen rään imemisyritys sattuu aika kivasti omaan kurkkuun.

Kun kuopus syntyi, oli myös sitkeemmät räät jo kyseessä, kun me niitä pöpöjä aina tuodaan kotiin milloin mistäkin kerhoista ja lapsitreffeiltä. Nuoleskellaan vessanpönttöjä ja imeskellään sormia. Eipä tuntunut aiempi vehje enää tepsivän, joten hankittiin Baby-Vac. Joo, juuri sen samaisen vehkeen, jolle olin viitisen vuotta sitten naureskellut tietämättömyyttäni. Hah. Ja joo, se onkin tehokas, mutta ei mun mielestä kyllä kovin kätevä, kun vaatii aisaparikseen aina imurin, eikä sitä jaksaisi millään kaivaa joka kerta esiin, eikä kyllä pitää lattialla odottamassakaan sen puoleen!

Meillä on imuri siivouskaapissa, siivouskaapin tiellä ovi, ja oven tiellä aina rattaat eteisessä. Eli mikään nopea homma imurin kaivaminen ei meillä ole. Ja se, kun tiedät tarvitsevasi imuria parin tunnin päästä uudestaan, muttet viitsisi jättää sitä kuitenkaan lattialle viemään vähäistä liikkumatilaa ja odottamaan seuraavaa niistohetkeä. Ja hei, kerran yökyläreissulla mulla oli mukana räkäistä lasta varten juuri Baby-Vac, mutta sepä ei sopinutkaan kyläpaikan imuriin, jonka putki oli vääränmallinen, ja siinä oli sitten ne rään imuroimiset.


Nosiboo


Ja sitten tämä Nosiboo. Vitsi kuinka hyvään saumaan tämä sattuikaan, isommalla on jo viikon ollut joku kevätnuha ja pienempi nuhailee hampaitaan. Räkää räkää räkää ja kaupan päälle vielä tukkoista oloa.

Imuteho tässä on hyvä, ja sitä saa säädettyä useammalle voimakkuudelle. Ja hei kattokaa kuinka söpö tää on! Ihana! Näitähän saa myös vaaleanvihreänä ja vaaleansinisenä, mutta yllättäen se vaaleanpunainen oli mun valinta. Heh. Mä olen vähän innostunut tästä, oikeasti. Ei tarvitse enää kaivella sitä imuria, kun tuota voi näppärästi pitää missä vaan. Käytön jälkeen tästä pestään vain suulake osineen. Helppoa.

Tosin mikään taskuversiohan tuo ei ole, pitemmille junareissuille rään sattuessa on edelleen otettava joku pienempi vehje, mutta kotona ollessa ihan huippu, ja pidemmillä kyläilyillä autolla matkatessa aion kyllä kanniskella tuota ihanaa mukanani! Ja semmoista säilytyspussukkaa tässä ei tullut mukana, joten täytynee sellainen ommella tämän suojaksi.

Toki Nosiboo on myös hintava noihin muihin nuha-apureihin verrattuna, mutta on se kyllä hyväkin. Jos Nosiboo kiinnostelee, niin koodilla iloaeloa saa 10% alennusta 17.5.2018 saakka Kidsmedin verkkokaupasta.



Mitkä teillä on olleet parhaat flunssa-niksit? Onko jokin niistäjä jo tuttu?





tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kevät-kesän haaveita



Ihana kevät on herättänyt meidätkin talven tuomasta horroksesta! Ihan eri lailla sitä haluaakin taas mennä ja tehdä, ja vähän lisää vielä! Esikoinen kaipaa harva se päivä metsään, ja oma mieli laukkaa jo kesässä ja päivissä, jolloin voi olla aamusta iltaan ulkona, välillä syöden ja ehkä kavereita leikkipuistossa nähden? Voi ilo!



Kevään ja kesän haaveina meillä (no siis miulla) on ainakin:


Eläinpuistot, kotieläinpihat ja muut. Lapsen innostus ja eläinten ihastelu on vaan niin ihanaa. Ja hei hyödyllistä! Viime kesästä asti lapselle ovat kelvanneet myös porkkanat ja omenat, koska hei Ähtärin karhutkin söivät niitä!

Mahdollisimman monta piknik-eväsretki-asiaa. 

Ulkoilu. Enemmän. Ei liene vaikea toteuttaa :)

Itselle uudet kengät, mahdollisesti myös uusi ulkoilutakki. Jotta ulkoelot ei jäisi ainakaan välineistä kiinni.

Risteily. Kesään jotenkin kuuluu risteilyt, ah. Viime kesänä meillä risteilyn virkaa toimitti laivamatka auton kanssa Helsingistä Tallinnaan, josta ajeltiin sitten autolla kohti Riikaa. Tänä kesänä haluaisin myös ihan oikealle risteilylle Tukholmaan.

Sosiaalisoituminen. Kaikki kerhot ja muskarit jäävät taas tauolle kesäksi. Se on hassua, sillä aika harva perhe lomailee sitä kahta ja puolta kuukautta, minkä kaikki huvitukset ovat tauolla. Täytyy siis ahkerammin koittaa saada seuraa puistoihin ja muihin menoihin.

Hiekkalinna. Joka kesäksi tänne Lappeenrantaan rakennetaan isoja hiekkaveistoksia. Tänä vuonna hiekkalinnan koko on suuruusluokkaa "tavoitteena maailmanennätys", ja aiheena on erilaiset linnat. Ah, tykkään! Viime vuoden aihe ei napannut, joten siksikin odotan tätä nyt.

Telttailu. Miehen kanssa oli vähän puhetta, josko ostaisi suuremman teltan. Mahduttaisiin koko perhe paremmin telttaretkille. Viime kesänä tehtiin vain yksi telttaretki, josko tänä kesänä useampi.

Pääsisinköhän itse jo kevään tai kesän aikana juoksemaan? Vatsalihasten erkauma on ollut esteenä, ja tässä ollaan vain odoteltu että tilanne sallisi moisen. Ja vielä niin, ettei juoksu aiheuta sitä erkaumaa sitten, kuten minulla kävi esikoisen raskauden jälkeen kanssa.

Mökkeily. Ja kevyemmän mökkiruoan keksiminen! Musta tuntuu, etten vielä ole selvinnyt viime mökkikaudenkaan grilliruoista ja letuista...ehkä!

Pyöräily ympäriinsä. Vaatinee pyöräkärryn hankkimista, ja toki ensin niiden vertailua, jaiks! Saa kertoa vinkkejä hankintaa varten! Aiemmin selvittiin pelkällä pyöränistuimella, mutta siihen ei kahta mahdu :)




Minkälaisia haaveita ja aikomuksia muilta löytyy kevään ja kesän varalle? 


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Mitä kuuluu vauvan vessahätäviestinnälle?



Vauva alkaa olla jo puolen vuoden ikäinen. Vaan mitä kuuluukaan vessahätäviestinnälle? Marraskuussa kirjoittelin ylös mietteitä vauvan vessajutuista.



Vauvan vessataival lähti tälläkin kertaa ihan hyvin liikkeelle vauvan syntyessä. Vauva teki alusta asti useat pissat pönttöön päivittäin, kunnes tuli joulu ja reissailtiin ympäriinsä joululoman merkeissä. Vauvallakin meni elämä sen verran sekaisin, että pottailut stoppasivat hetkeksi. 

Pikkuhiljaa vauva taas alkoi osoittamaan merkkejä asiasta. Mutta vain isin kanssa! Äidin kanssa vessalakko jatkui useamman kuukauden. Mur. Esikoisellakin oli jossain vaiheessa vauvavuotta tällainen vaihe, että isiä suosittiin selvästi. 

Nyt on onneksi taas äitikin kelvannut vessakaveriksi. Tällä hetkellä tämä vessahätäviestintä on enemmänkin vain jo vessarutiineja. Potalle mennään unien jälkeen, syönnin jälkeen yms. Välillä vauva saattaa myös alkaa yhtäkkiä tihrustamaan itkua, jolloin hän kertookin, että nyt olisi pissihätä. Silloin hän suorastaan ilahtuu, kun pääsee potalle. 

Päivässä pottaan asti ehtii useammat pissat. Joinakin päivinä kaikki tuotokset. Lähiaikoina myös kakkaaminen on alkanut sujumaan potalla. On ihanaa, kun vauva osaa jo istua itse, ja pottajutut ovat sen vuoksi helppo homma. Myös vauvan oma potta on helpottanut asiaa, potassa olevan vyön takia ei tarvitse olla pitämässä kiinni, meidän vauva kun selvästi arvostaa omaa tilaa potalla ollessaankin.

Kun esikoinen oli vauva, meille naureskeltiin hyväntahtoisesti, että vauvan pissatushommat ovat sellaisia, jotka onnistuvat vain esikoisen kanssa, ja ettei niitä sen jälkeen seuraavilla lapsilla enää jaksa vouhottaa kun ei aikaakaan ole samalla lailla. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan kovinkaan aikaa vievää hommaa, ja aivan mainiosti on onnistunut toisenkin lapsen kohdalla meidän perheessä :)


Jännä nähdä taas, muuttaako kiinteiden aloitus vauvan vessarytmiä jotenkin! 


Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvan pottailuista? 




torstai 12. huhtikuuta 2018

Raskaus- ja imetyshormonien vaikutus näköön


Ah nuo raskaus- ja imetyshormonit, jotka vaikuttavat vähän kaikkeen! 



Onko asiaa, mihin ne ei vaikuttaisi? Olin melkein jo unohtanut, että näkö on yksi näistä listaan kuuluvista hommista, joihin ihanan ihanat hormonit voivat vaikuttaa. Näkö voi heiketä ja parantuakin, ja sitten se voi myös palautua ennalleen, kun hormonit tasoittuvat, tai kun raskaus on päättynyt/imetys on päättynyt.



Muutokset näössä


Täällä on mainittu, että näkö muuttuisi raskausaikana helpoiten likinäköisyyden suuntaan, eli että miinuslasien käyttäjät tarvitsevat vahvemmat lasit, kun taas pluslasit omistavat saattaisivat tarvitakin vähemmän vahvuutta nyt.

Raskaus- ja imetysaika ei olekaan kuulemma optimaalisin aika hankkia uusia silmälaseja, mutta joskus voi olla vaan pakko! Entä jos on vaikka kymmenenkin vuotta aina vuorotellen raskaana tai imettää?


Lasikaupoille pakon sanelemana


Mulle itselleni kävi pieni vahinko silmälasien kanssa, joten pakko oli edessä itsellänikin. Ajattelin ennalta, että mulla varmaan on näkö huonontunut jonkun verran ennestään, kun edellisestä käynnistäkin oli vierähtänyt jo kuutisen vuotta. Mutta mitä vielä! Mun näkö oli parempi kuin vuosiin!  Ja vaikka tosiaan olenkin miinuslasien käyttäjä.

Tietenkin aina vähän mietityttää, että pomppaako näkö kohta taas entisiin lukemiin, mutta ei kai niitä uusia laseja kannata sellaisilla vahvuuksillakaan ottaa, jotka eivät ole sopivat sillä hetkellä! Eli aika näyttää, miten tässä käy, nyt kuitenkin olen tyytyväinen uusien lasien omistaja :)


Mites muut! Onko teillä hormonit vallanneet myös näkökykyä?


keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Tosielämän lelut


Meidän taaperolle ei selvästikään omat lelut riitä enää! Kun silmä välttää, niin tuon kaksi- ja puolivuotiaan ipanan nukkelapsoset valtaavat alaa kotona.

Tämä on jotenkin niin suloisen hauskaa ja hupsua. Koskaan ei voi tietää, että mistä noita lapsosia löytää. Ja hei, koskaan vessaan mennessä et voi tietää, kuka siellä potalla istuukaan jo valmiina!

Hauskuuttaa kyllä montaa mun hetkeä, vaikka se tosiaan ei ole lapsen tarkoitus, vaan leikki on se tarkoitus. Kai nuo tosielämän lelut ja leikit ovat parhaita, todentuntuisia.




Huvittavinta on se, että näistä tosielämän leluista luovutaan vain pitkin hampain, pakon edessä. Lapseni ei välttämättä hae näitä lapsiaan pois kun vasta silloin, jos tavaroille on muuta käyttöä luvassa. 


"Äiti nyt hiljempaa! Peppi yrittää nukkua!"

"Ei saa mennä sinne! Emma on pissillä! Laita ovi kiinni!!"


Minkälaisilla leikeillä teillä lapset hauskuuttaa vanhempia? 



maanantai 9. huhtikuuta 2018

Vauvavuosi kiinni vauvassa?



Kun vauva syntyy, alkaa aika tiheä symbioosi-elo vauvatyypin kanssa. Syntyy uusi tiimi, minä ja vauva. Isosisko ja mies toki tiimiin kuuluvat yhtä lailla, mutta vauvavuoden aikana ei ihan hirveän roimasti kulu aikaa, ettenkö olisi vauvan kanssa. Isosisko yökyläilee isovanhemmilla, ja ne ovatkin lapselle tosi tärkeitä ja kivoja vierailuja. Vauva taas ei näihin yökyläilyihin osallistu, vaan jää kotiin nukkumaan äidin kainaloon.  


Oma henkinen napanuorani riittää kyllä siihen, että käyn yksin kävelyllä tai kaupassa, jos mies on kotosalla lasten kanssa. Toki tämäkin vauvan nälkä-aikataulujen puitteissa, koska imetän. Ja toki myös päiväuniajat ovat välillä sitä tärkeää minä-aikaa. Sen enempää en ole tällä hetkellä kaivannut. Vauva kulkee jatkeena joka paikkaan, ja se tuntuu hyvältä minusta.

Esikoinen taisi olla vuoden ikäinen, kun olin ensimmäistä kertaa illan ja hänen nukkumaanmenoaikansa poissa kotoa, niinkin villisti kuin pitämässä synnytyskeskusteluiltaa (vauva kulkee näissäkin mukana nyt). Samoihin aikoihin olin myös ensimmäisen kerran kuusi-seitsemän tuntia päiväsaikaan poissa esikoistaaperon luota. Miksi vasta silloin? No, koska se ei minusta tuntunut hyvältä aiemmin, vaan ehkä enemmänkin jopa ahdisti.


Baby Merc yhdistelmävaunut saatu Preecolta


Kuten jokainen lapsi on erilainen, niin niin on jokainen äitikin. Omien tarpeiden kuunteleminen, koski se sitten omaa aikaa, hengähtämistä, henkistä napanuoraa tai jotain muuta, on tärkeää. 

En koe tarvetta olla vauvasta erossa vauvavuoden aikana. Silti en ole mitenkään lapseeni ripustautuva, lapseni kautta elävä tai mikään "superäiti"-ihminen, vaan ihan vaan äiti. Ja joku toinen taas haluaa välillä irrottautua vauvasymbioosista pitemmäksi hetkeksi. Hänkään ei ole superäiti tai lastaan laiminlyövä äiti, vaan ihan vaan äiti. Molemmat itseään, omia tarpeitaan kuuntelevia äitejä. Kumpikaan ei parempi tai huonompi kuin toinen.

Joskus itsestäni on tuntunut, kuin olisi joku paine siihen, että kuuluisi asiaan olla vauvasta erossa enemmän. Tehdä sitä ja tätä. Ehkä tämä paine on vain omien korvien välissä, mene ja tiedä :)

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Minulla sen aika ei ole nyt, miksi olisi, jos se ei tunnu hyvältä? 

Onneksi saadaan tässäkin asiassa olla juuri sellaisia kuin ollaan!



perjantai 6. huhtikuuta 2018

Lapsimessut lähestyvät! Lippuarvonta

Kaupallinen yhteistyö/Lapsimessut



Tääkin Lapsimessu-noviisi olisi suuntaamassa messuille! Eka kerta tosiaan, niin ei ole vielä kokemusta. Kuullut olen, että Lapsimessuilla on lähes kaikkea mahdollista tekemistä, ihasteltavaa ja ostettavaa. Viime vuosi meni lähinnä ihmetellessä somen maailmassa, että mikä juttu nää Lapsimessut oikein on, ja siihen tulokseen tulin, että miekin haluan sinne!

Me suunnataan perjantaiksi noiden 6kk ja 2,5v tyttösten kanssa messuille kolmisin matkaan, joten yleisen kiertelyn ja ihmettelyn lisäksi katsastetaan todennäköisesti ainakin osa näistä:

- Jamkids soittopaja
-Plantoys leikkialue
-Hertan jumppatuokio
-Funky Monkey Club -muskari
-Muumimamman yllätysjuhlat
-Mielen rentoutumisharjoitteet synnytykseen valmistautumisessa



Oman lippuni lisäksi sain kaksi lippua arvottavaksi. Kerropa kommenttikentässä sähköpostiosoitteesi, ja mitä kivaa odotat Lapsimessuilta, niin olet mukana arvonnassa. Tai jos olet konkarikävijä, niin vinkkejäkin messuvierailuun lasten kanssa saa kertoa :) Instagram-seuraajille myös lisäarpa, joten hihkaise, jos olet seuraajana siellä.

Lapsimessut järjestetään 20.-22.4.2018 Messukeskuksessa.

Yksi voittaja saa kaksi lippua. Liput ovat voimassa kaikkina messupäivinä, lipuilla pääsee messuille sisään kerran. Samana viikonloppuna löytyy myös HupiCon, OutletExpo ja Eläinystäväni, joihin myös pääsee samalla sisäänpääsyllä.

Arvonta-aikaa 12.4. klo 12 saakka!


edit. Arvonta suoritettu. Arpakone suosi Heliä. Onneksi olkoon!


Kuvat Messukeskus

torstai 5. huhtikuuta 2018

Uudet synnytyssuositukset


Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut tänä vuonna uudet suositukset koskien hyvää synnytyskokemusta. Uuden suosituksen punainen lanka: älä puutu synnytyksen kulkuun liikaa. 



Älä häiritse synnytystä


Vuosikymmeniä vanha suositus on sisältänyt ajatuksen, että jos kohdunkaulansuu avautuu hitaammin kuin sentin tunnissa, täytyisi synnytyksen kulkua vauhdittaa, jotta synnytys pysyisi turvallisena tapahtumana. 

Uusi suositus kumoaa edellisen, ja ohjeistaa, ettei synnytystä häirittäisi, jos oikeita riskejä ei ole.




“We want women to give birth in a safe environment with skilled birth attendants in well-equipped facilities. However, the increasing medicalisation of normal childbirth processes are undermining a woman’s own capability to give birth and negatively impacting her birth experience” 

Dr Princess Nothemba Simelela, WHO



Vapaasti käännettynä lisääntyvä lääketieteellinen toiminta "normaalissa" synnytyksessä heikentää naisen omaa kykyä synnyttää, ja vaikuttaa negatiivisesti synnytyskokemukseen.

Ja synnytyskokemuksen tärkeydestä taas on olemassa useampia tutkimuksia, kuinka se heijastuu koko perheen hyvinvointiin pitkään vielä synnytyksen ollessa jo takanapäin.

Tärkeä juttu, koska ylimääräiset synnytyksen kulkuun puuttumiset monilla synnyttäjillä häiritsevät synnytystä, ei pelkästään synnyttäjän kokemuksen kautta, vaan ihan aidosti häiriten kehon omaa toimintaa, ja hyvää tarkoittavat toimenpiteet ovatkin loppupeleissä olleet vaan haitaksi. Mutta kuten yllä on jo mainittu, tämä silloin, kun oikeita riskejä ei ole, vaan toimenpiteitä tehdään rutiinin, vauhdittamisen yms vuoksi.




Taas ollaan siis yksi askel menty eteenpäin synnytyskulttuurin edistämisessä. 


Jospa tämä suositus myös pikkuhiljaa jalkautuisi kaikkialla myös käytännöksi!




Lähteet
WHO
The Guardian

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Vauvahehkutus

Miten ihanaa on kun on vauva talossa! Näköjään parissa vuodessa jo voi unohtaa sen vauvan ihanuuden, tai ainakin osan siitä.
Oma vauva on jotain niin hykerryttävän ihanaa. Kikattava, äidin kainalossa viihtyvä kalkattaja. Pienet, kaikkeen tarttuvat sormet, hellyttävät pullukkajalat. Suloisesti kaikelle naureskeleva pieni pallero.

Toki on myös mahdollista, ettei sitä viime kerralla vielä osannut nauttia ihan niin täydesti. Osa tuntemuksista kun olivat silloin kategoriaa uusi ja jännä.

Ja ehkä myös se, kun tällä vauvalla on kaikki hyvin, arki on huoletonta hänen kanssaan.



Vielä puolisen vuotta saa nauttia vauvaelämää ♥

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kotiäidin kohtalokas perjantai-ilta


Kotiäidin villissä arkielämässä perjantai-illat eivät ole yleensä sieltä hurjimmasta päästä, mutta tällä kertaa illassa oli vipinää siihen malliin, että seurauksena oli yhdet hajonneet silmälasit. Mun silmälasit.

Kun meidän ja muiden lapset oli perjantaina saatu nukkumaan, alkoi aikuisten hilpeä oma aika. Ja mitä se sisälsi? Meno oli niinkin hurjaa kuin että mies opetteli ranskalaisen letin tekoa mun hiuksiin, jotta onnistuisi sellaisen loihtimaan myös armaan jälkikasvun päähän. Riisuin lasit pois, etteivät olisi tiellä. Lattialle. Ja kas kummaa, ei tarvittu kuin yksi ohimennen osunut polvi (oma), niin lasit sanoi rits ja niiden sijasta mulla olikin sitten kaksi monokkelia. 


Buah! Että niinkin villi voi olla perjantai-ilta kotosalla! Kallis letti tuli kyllä :D 

Pikaliimaa ei meidän kyläpaikasta löytynyt, teippiä kokeilin, mutta ei oikein toiminut. Hauskaa oli, että seuraavana päivänä yhdellä vierailijalla sattuikin sitten olemaan pikaliimaa takin taskussa ja lasit saatiin liimattua. 



Oikeastihan olisin voinut mennä jo sinne optikolle pari vuotta sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. No, pakon sanelemana nyt sitten, yhteinen optikkoreissu vuorossa kolmisin lasten kanssa :D