keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Edessä 4000 kilometriä - roadtrip lasten kanssa



Miehen kesäloma lähestyy, ja samalla lähenee myös meidän kesän tuleva reissu,  roadtrip Manner-Eurooppaan. Haaveissa siintävät Tsekki, Puola, Liettua, Unkari ja Slovakia. Reitiksi on tällä hetkellä laskettu noin 4000km.

Ja koska me ollaan vauva- ja pikkulapsiperhe, tietenkin lapset ovat lähdössä mukaan tälle yhteiselle reissulle. Hilpeitä autohetkiä luvassa roppakaupalla! Mukaan lähtee siis ainakin potta, autopuuhaa, evästä ja keveitä vaatteita, unohtamatta matkarattaita ja Manducaa. Mulla olisi haaveissa päivittää myös oma rengasliina parempaan versioon ennen reissua, mutta katsotaan.

Onko tämä suunnitelma vähän liian iso pala kakkua, vai ihan perusjuttu? Tähän mennessä ei ole juurikaan asiaa, mitä ei oltaisi voitu tehdä nyt kun ollaan lapsiperhe, mutta toki hiukan pitkät ajomatkat mietityttävät. Aina kun se ajaminen lasten kanssa ei ole sitä hilpeintä puuhaa, if you know what I mean :D



Entisessä autossa oli valtava takakontti! Ihan mitä tahansa sai mahtumaan miten perin tahansa. Kuvassa kotiinpaluu eräältä viikon reissulta, kun kaikki tavarat oli jo moneen kertaan myllätty!

Kaikki vinkkivitoset pitkille matkoille lasten kanssa saa jakaa! Ja oisko noissa maissa jotain ihan pakollista nähtävää? Reitti kun vielä elää jonkin verran. Tämä, niinkuin muutkaan meidän reissut ei ole "lasten ehdoilla" -reissuja, vaan oikeastaan meidän kaikki tekemiset on sellaisia "koko perheen ehdoilla" -juttuja, eli välillä lasten lempparipuuhaa ja välillä sitten aikuisten.

Kuva on tosiaan meidän yhdeltä reissulta, kun takakonttiin vaan tungettiin tavaraa, eikä pakkaaminen ollut huolellista tai perinpohjaisen suunnitelmallista. Ei oikeastaan ole koskaan aiemmin tarvinnut pakata harkiten, koska kaikki mahdollinen on ennen kyllä aina mahtunut mukaan. Ja toki myös takakontissa olevat tuplarattaat vievät myös kivan osan takakontista. Nykyään meillä on eri auto, eikä takakonttikaan ole noin tilava!

Roadtripille onkin tarkoitus pakata huolella, kera ajatuksen, ja tosiaan tuplien sijaan mukaan lähtee matkarattaat.

Lasten viihdyttämiseksi suunnitelmissa on leluja, kirjoja, lastenmusiikkia, sekä autoon kiinnitettävä teline pädille lastenohjelmien katsomiseksi.. Tuo viimeisin taitaa olla pakollinen paha, kun kilometrejä on edessä järjetön määrä. Tähän asti sellaista ei olla edes mietitty, vaikka aika usein ajellaankin 300km matkoja lasten kanssa. 300km taitaa olla vielä aika kevyt setti!



Reissua ja muuta menoa voi seurata myös instagramin puolella :)

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kotisynnytykseen valmistautuminen


Kotisynnytys ja siihen valmistautuminen. Ajattelin avata vähän viime lokakuiseen kotisynnytykseen valmistautumistamme. Itse kotisynnytystarina löytyy täältä.



Koen itse, että synnytykseen valmistautuminen on tärkeä prosessi raskausmatkalla. Olipa sitten kyseessä sektiosynnytys tai alatiesynnytys sairaalassa tai kotona, niin valmistautuminen nimensä mukaisesti valmistaa tilanteen kohtaamiseen, kokemiseen ja siinä toimimiseen. 

Olin perehtynyt moniin asioihin jo esikoisen synnytykseen valmistautuessa, eikä se hukkaan mennyt. Kuopuksen raskausaikana ikään kuin syvensin jo olemassa olevia tietoja, ja jo yhden synnytyskokemuksen omaavana otinkin esimerkiksi rentoutusharjoitukset tosissani, toisin kuin ensimmäisellä kerralla!


Toive kotisynnytyksestä lähtee synnyttäjästä itsestä, joten tämä ei missään tapauksessa ole kehotus kenellekään synnyttää juuri kotona, vaan pelkästään avata omaa prosessia asian suhteen :) Kysymykseen "miksi?", löytyy oma vastaukseni tässä.

Aktiivinen synnytys ry Lapsimessuilla :)


Pääkoppa



Suurin valmistautuminen käydään pään sisällä. Varmuus ja luottamus kehon toimintaan on itselläni saavutettu tiedon kautta. Tiedän, miten keho toimii ja mitkä asiat siihen vaikuttavat, tiedän millainen on normaali fysiologinen synnytys. Opiskeltuna oli ne keinot, joilla mahdollisesti voin edistää synnytystä, ja tiedän myös asioita, jotka vaikuttavat päinvastaisella tavalla. Ja koska tiedän, pystyn valitsemaan. Tankkasinkin tietoa lisää raskausaikana kirjojen, nettikurssin, keskustelujen ja muun materiaalin pohjalta. On hyvä myös perehtyä eri tilanteisiin, mitä synnytyksen aikana voi tulla eteen, niin tietää miten toimia, ja osaa arvioida, mitkä tilanteet vaatisivat mahdollista sairaalaan siirtymistä.

Henkisen valmistautumisen lisäksi itse valmistauduin myös hengellisesti. Uskovana ihmisenä koin sen itselleni tärkeäksi. 

Kivunlievitys. En oikein osannut päättää laittaisinko tämän päänsisäiseen valmistautumiseen, vai fyysiseen valmistautumiseen, mutta valitsin sitten ensimmäisen, koska itselleni se, että on hihassa monta eri kivunlievitysvaihtoehtoa käytettävissä, tuo varmuutta. Jos yksi ei toimi siinä tilanteessa, niin on mitä kokeilla seuraavaksi.

On hyvä olla mietittynä kivunlievitysmenetelmiä valmiiksi. Kotisynnytyksissä käytössä ovat lääkkeettömät kivunlievityskeinot, koska ei olla sairaalassa ja ei sen vuoksi voida ottaa kontolle niitä lääkkeellisten kivunlievitysten mukana tulevia riskejä

Oman pään rauhoittaminen sulkemalla häiriötekijät. Joka tuutista tuntuu kuuluvan synnytyksestä pelottelua, ja juurikin niitä huonoja kokemuksia. Halusin suojata itseäni niiltä, ja sen vuoksi en kotisynnytyksestä hirveästi huudellutkaan etukäteen. Katselin kotisynnytysvideoita ja keskustelin paljon asiasta eri ihmisten kanssa.




Fyysinen valmistautuminen



Synnytystiimi


Koen oman synnytystiimin olevan tosi tärkeä asia synnytyksessä. En halua omaan synnytykseeni läsnäolijaksi ketä tahansa, vaan juurikin niitä ihania, hyviä tyyppejä, joihin voin luottaa, ja joiden kanssa on selkeät linjat, miten toimimme juuri minun synnytyksessäni. Mun huippuhyvässä synnytystiimissä oli itseni ja mieheni lisäksi myös kätilö ja doula.

Koska Suomessa vielä toistaiseksi raskaanaolevalle ei kerrota "hei, olet matalan riskin synnyttäjä, haluaisitko synnyttää kotona, sairaalassa vai synnytystuvassa?", ei näin ollen kätilönkään valitseminen kuulu raskauden ajan neuvolapalveluihin. Suomessa toistaiseksi kotikätilö täytyy hankkia itse. Kotikätilöitä toimii eniten pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja muutamassa muussa kaupungissa. Aktiivnen synnytys ry:n sivuilta löytyy listaa kotikätilöistä eli kotiloista, mutta muitakin kotikätilöitä saattaa löytyä, kun pitää korvat auki :) 

Sama pätee doulaan. On olemassa vapaaehtoisdoulia ja yksityisyrittäjiä, kaikilla on vähän eri osaamisia asian suhteen. Oma doulani oli minulle tuttu jo entuudestaan.


Tavarat


Kotikätilöiltä löytyy itseltään vähän vaihdellen tiettyjä synnytyksiin liittyviä tarvikkeita, jotka ovat sitten mukana synnytyksessä (napanuorajutut, lääkkeet mahdollista verenvuotoa varten, ompelutarvikkeet repeämien varalta yms).

Vesisynnytysjutut. Koska itselläni oli toiveessa synnyttää veteen, oli vesisynnytysallas oleellinen. Sen sain lainaan siskoltani ilmapumppuineen. Lisäksi ostimme puhtaan vesiletkun, jolla veden sai laskettua altaaseen. Hankimme myös suojamuovin altaaseen, sekä pressua altaan alle. Tummanvihreän pressun ansiosta meidän olohuone näyttikin ihan joltain sotaharjoitustantereelta, mutta ei sitä synnytellessä niin huomannut, kun oltiin hämärässä valaistuksessa ja olin keskittynyt muihin asioihin. Vesipumppua meillä ei ollut, joten allas tyhjennettiin vedestä ihan tavallisilla sankoilla synnytyksen jälkeen. Onneksi mun synnytystiimi oli hyvä tässäkin :D

Sydänääniä kotisynnytyksissä kuunnellaan yleensä dopplerilla, ja sellainen me hankittiinkin kotiin raskausaikana. Oma dopplerini toimi onneksi veden allakin.

Putki napaverinäytettä varten. Niin sairaalasynnytyksissä kuin kotonakin otetaan yleensä myös napaverinäyte, joka kiikutetaan labraan tutkittavaksi. Itse kävin hakemassa putken kotikaupunkimme sairaalan laboratorion toimistosta hyvissä ajoin. 

Astia istukalle. Sairaalassa istukalle ei halutessaan tarvitse kovin montaa ajatusta suoda, mutta kotona synnyttäessä täytyy miettiä tätäkin. Istukan kohtalosta löytyy lisää täältä. Loppujen lopuksi istukka taisi olla meillä muovipussissa jääkaapissa.

Suojia ja pyyhkeitä verta ja roiskeita varten. Meillä oli joitakin vanhoja poismeneviä pyyhkeitä, joita käytettiin tähän tarkoitukseen. Yllättävän siististi selvittiin kyllä.

Jumppapallo meiltä löytyikin ennestään, ja se oli käytössä myös synnytyksessä.

Synnytystoivelista jos olisikin käynyt niin, että olisimme siirtyneet sairaalaan.

Ruoka. Synnytyseväät ja synnytyksen jälkeiset syömiset. Sairaalassakin monilla on synnytyseväät omasta takaa, vaikka siellä kyllä palvelu pelaakin hyvin. Kotona asiaan täytyy vähän valmistautua. Synnytyksen aikana itse tyydyin vain juomaan, vettä sekä mehua. Jano oli kova, kohtu teki niin tehokkaasti työtänsä. Muiden eväiden lisäksi oltiin ostettu esikoisen kanssa pari kakkua pakastimeen, joilla sitten juhlistettiin vauvan syntymää heti synnytyksen jälkeen.




Miten te olette valmistautuneet synnytystä varten? Mitkä ovat olleet teille valmistautumisessa parhaimmiksi havaitut asiat?





Täältä löytyy:
Synnytykseen valmistautuminen 1 & 2
Ystäväni ihana kotisynnytys



Meidän arkea ja välillä synnytysjuttujakin voi seurata myös instagramin puolella :)

perjantai 25. toukokuuta 2018

Vinkki! - ilmainen luento vessahätäviestinnästä



Hei kerrankin jossain puhutaan vessahätäviestinnästä ihan ääneen! Tykkään! Mainostelen ihan vaan mainostelemisen ilosta, jotta vessahätäviestinnän ilosanoma tavoittaisi muitakin :) Omia ajatuksiani vessahätäviestinnästä löytyy tästä ja tästä.



Eli Maria Nordin järjestää ilmaisen luennon vessahätäviestinnästä. Myöhemmin myös kurssi aiheesta on tulossa, joten kannattaa pysyä kuulolla. 

Kannattaa ilmoittautua mukaan jos yhtään edes kiinnostaa tai mietityttää aihe :) www.vaipatonvauva.fi on osoite. Vaikka aihe on itselleni hyvinkin tuttu, niin klikkailin myös itseni osallistujaksi luennolle!






Kaikki kuvat on Maria Nordinin sivuilta www.vaipatonvauva.fi

torstai 24. toukokuuta 2018

Äidin kehitysvaihe: Harhauttaminen




Oma äitiyteni lähestyy koko ajan huimaa kolmen vuoden ikää! Monia eri vaiheita on tässä ehditty jo käymään läpi, mutta varmasti paljon enemmän on edessä päin.

Kaikki äitiyden vaiheet ja tuntemukset ovat välillä tuntuneet tosi isoilta ja kokonaisvaltaisilta, etenkin sillon kun elettiin vielä esikoisen vauvavuotta ja mukana kulki myös epävarmuuden ja oman toiminnan epäilyn vaihe. Myös turhautumisen vaihe läpikäytiin siinä olisiko ollut yhden vuoden kieppeillä, kun lapsella taas oli menossa kova äidissä kiinni olemisen tarve (Manduca oli silloin erittäin tarpeellinen, että sai keittiöhommia tehtyä!).

Lähiaikoina omassa äitiydessäni kestoaihe on ollut rennon jämptiyden opettelu sekä lapsen taajuudelle virittäytyminen. Ne oikeastaan itselläni liittyvät samoihin tilanteisiin nämä taidot, kun äidin tarvitsee löytää itsestään rajojen asettamista menettämättä hermoja. Rento, rakastava jämptiys on itselläni se tavoiteltavissa oleva olotila.

Ja sitten se lapsen taajuus. Mä välillä ajattelen, että lapsi on vähän niinkuin radio, ja mun täytyy löytää se oikea taajuus kuunnellakseni lasta oikein, ilman niitä säröjä, joita radiota kuunnellessa kuuluu jos asema ei ole täysin oikein. Jos mä en ole virittäytynyt oikealle taajuudelle, vaan elelen omissa ajatuksissani, somessa tai muissa jutuissa, enkä keskity, on kohtaaminenkin erilaista. Silloin mulla niissä hetkissä kun mut äitinä haastetaan käyttäytymään ja multa kysytään malttia, ei ehkä löydykään sitä rentoa jämptiyttä, lapsen tunteiden sanoittamista tai muuta. Mun on esimerkiksi  paljon helpompi luisua tiuskimiseen, jos taajuus on väärä.

Mutta tällä hetkellä äitiydessäni siis on menossa oiva vaihe, harhauttamisen vaihe. Huomaa kyllä, että tämä on melko uusi vaihe, sillä en oikein aina osaisi tätä vielä. Monesti tuntuu, että itsellä ei sytytä oikealla tapaa, kun harhauttamista tarvitsisi kuitenkin aina aika spontaanisti (kuten kaikkea muutakin!). Saada lapsen huomio harhautetuksi junnaavissa tilanteissa, ka siinääpä harjoiteltavaa :) Äitiyden lukutaitoa ja kekseliäisyyttä kysyy tämä vaihe.



Onneksi me äidit ja muut vanhemmat ollaan kuitenkin tosi kehityskelpoisia yksilöitä kaikenkaikkiaan :) Mitä äitiyden vaihetta teillä elellään?




Uusien äitivaiheiden opettelua ja muuta eloa voi seurata myös instagramissa :)

tiistai 22. toukokuuta 2018

"Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle"



Pari päivää sitten meillä siivottiin, oikein peusteellisesti. Esikoinen lähti edeltä isovanhempien luoksi pois jaloista pyörimästä , ja nuorempi katseli syöttötuolista käsin vanhempiensa vimmattua siivousyritystä. Kaaoksen taltuttaminen vei useamman hetken. Miten mun, ex-nurkkienhinkkaajan kodissa vallitsee välillä niin kauhea kaaos?

No, hyvin helposti! Etenkin nyt kun lämpimät säät ovat rantautuneet meillekin, me ollaan oltu ulkona paljon enemmän. Ja reissussakin. Käyty kotona vaan äkkiseltään, vaihdettu varusteita ja heitetty likaiset vaipat vaippapyykkiin, kasseja kassin viereen. Parhaimmillaan lapset ovat odottaneet pyöräkärryssä pihalla, kun olen käynyt täyttämässä vesipulloja ja tuomassa ruokaostokset, ja sitten matka on taas jatkunut. Hätäisiä sisälläkäyntejä, hätäisesti sinne tänne jätettyjä tavaroita.

Meillä on ajoittain aikamoista kaaosta, ennenkuin taas siivotaan kaaos pois, ja seuraavana päivänä se taas meille löytää tiensä. Miten se aina löytääkin! Mutta olkoon.


Laiskuutta, sanoisi moni.

Priorisointia, sanon minä.



Olenkin oikeasti sitä mieltä, että lapsiperheily on ihan hitsin hyvä syy ajoittaiselle kaaokselle. Elämässä on niin paljon kaikkea tekemistä, nähtävää, opittavaa, iloittavaa, ja aikaa vain se 24h vuorokaudessa. Välillä sitä on priorisoitava, ja katsottava vähän sormien läpi.

Onneksi tämä lapsiperheily onkin tuonut ihan uuden taidon, sotkunsietokyvyn! Mulla ei todellakaan ole aiemmin sellaista ollut, heh. Mutta nyt on. Olisihan se edelleen ihanaa, jos olisi aina siistiä, mutta se ei taida olla meillä tämän elämäntilanteen realititeetti. Vielä esikoisen vauvavuoden aikana hämmästelin, että helppoahan se on pitää koti siistinä, mutta mulla ei ollutkan silloin näitä pieniä apulaisia samassa määrin kuin nykyään!

Ja kyllä, olisihan se kodin ainainen siistinä pitäminen oikeasti sinällään aika helppoa. Mutta se vaatii sen, että sille on uhrattava aikaa. Ja aika on kuluva luonnonvara!


Ai miten niin sotkuista? Innokas kassinpurkaja (ei kuvassa) saattaa liittyä asiaan. 


Kyllä meillä siivotaankin. Pakkohan se on. Kaikki lapsiperheelliset tietävät, ettei ne hommat tekemällä lopu. Ja jos ei tee hetkeen, niin kaikki pommiutuu kaaokseksi. Vaikka kuinka veisi mennessään ja toisi tullessaan, niin ei se ratkaise asiaa. Mutta silti, joskus valitsen siivouksen ja jälkien korjaamisen sijaan lukea lapsen kanssa, tai vaikka istahtaa hetkeksi ihanan yrttiteen kanssa alas ja selata somea. Ah!

Tosin joissain perheissähän on kuulemma aina siistiä. Ja oli meilläkin mun lapsuudessa. Nyt se vaatisi melkoista konmaritusta, suurempaa kotia tai ajan nipistämistä muilta hommilta. Ehkä sitten eläkkeellä..



Harrastetaanko muilla vaatehuoneeseen
 ja kaappeihin siivousta vieraiden 
ollessa tuloillaan?  




Meidän arjen ilot ja sotkut löytyvät myös instagramista!

lauantai 19. toukokuuta 2018

Raskauden jäljet - synnytyksestä 7kk


Synnytyksestä ja raskaudesta on aikaa nyt jo seitsemän kuukautta. Mun lempijuttuja on kaikenmoinen havainnointi ja pähkäily, ja nyt listailinkin asioita, jotka raskaudesta jollain tapaa vielä muistuttaa.

Kiva miettiä sitten joskus, kun kaikki nämä raskauden tuomat kehomuutokset ovat kaukana takana päin, että oli vaan se niin jännää aikaa! Osaltaan mietin näitä myös siksi, koska joskus nuoruusvuosilta (hahaa mitä ne on!) itselleni on jäänyt tiukasti mieleen joidenkin ajatus siitä, että raskaus ja synnytys pilaisi naisen kropan ja muutenkin ulkonäön. Kun siis eihän se suinkaan onneksi niin mene :) Keskimäärin varmaan monella on raskausaikana ja vähän sen jälkeenkin pientä vaivaa ja kiloja, mutta harvemmin mitään isompaa tai lopullista.




Raskauden jälkimaininkeja ovat tällä hetkellä:



No ne hiushaituvat! Synnytyksestä x verran aikaa niin karvat alkavat usein tippumaan päästä. Liittyvät hormonimuutoksiin. Itse taisin huomata nämä pienet vauvahiukset otsalla ja ohimoilla joskus viiden kuukauden paikkeilla.

Erkauma. Mulla on edelleen vähän erkaumaa, navan kohdalta vatsalihasten väliin saa upotettua semmoiset 1,5 sormea. Ylempää ja alempaa se onkin jo ihan ok, ja toivon kyllä että tuo loppukin kuroutuisi siitä. Usein sanotaan että se erkauman spontaanein aika palautua on kuusi kuukautta synnytyksestä, joten tartteis kohta varmaan edistää asiaa enemmän.

Heikot vatsalihakset. Erkauman takia mitään vatsalihashommeleita en ole voinut vielä tehdä, ja sen kyllä huomaa :D Edelleenkin parhain tapa nousta selinmakuulta on kyljen kautta.

Pigmenttiläiskät. Molempien raskauden aikana mulla on tullut pigmenttiläiskät silmien alapuolelle ja ylähuulen ylle. Ihan tosi huvittavan näkösiä ovat olleet. Ei oo ihan yks eikä kaks kertaa kun multa kysyttiin, että mitä mulla on ylähuulessa, tai että onko mulla joku meikkivoideraja silmänympärysalueella. Mutta ehei, ne oli vaan ne mun raskauskaverit, pigmenttiläiskät! Ne lähtivät onneksi parin viikon sisään synnytyksen jälkeen, mutta vikassa raskaudessa tuli kynnenpään kokoinen pigmenttiläiskä myös rintojen alapuolelle, ja se mua koristaa vieläkin. Ihan hassua, ettei se lähtenyt minnekään, vaikka nuo kasvoista hävisivät! Vaalentunut se kyllä on.

Kilot. Tällä hetkellä mukana roikkuu vielä viisi-kuusi kiloa. Ja olenkin pitänyt nyt useamman viikon taukoa kiloprojektissa, koska ei mulla mikään hätä tässä enää ole, kun hyvä olo on kuitenkin jo saavutettu.

Mahanahka. Kahteen kertaan äärimmilleen ja sen yli venytetty vatsanahka sai koristeekseen raitoja jo ekasta raskaudesta, toinen mentiin niillä samoilla jäljillä, uusia ei enää tullut. Nyt kun on saanut painoa pudotettua, niin on semmoinen olo, että ah mun maha ei roiku enää polvissa! Vaikka edelleen kyllä jos syö vähän miten sattuu ja on turvotusta, niin kahdesti venynyt nahka sallii kyllä ihan kivan turvotuksen :D

Lempeys. Lasken tämän myös raskauden jälkimaininkeihin. Palautumisen ollessa alkutekijöissään sitä lempeyttä ei vielä löytynyt. Nyt jonkinlainen lempeys ja kehorakkaus on saavutettu. Mun kroppa on hyvä, toimiva ja soma, ja kelpaa mulle. ♥

Siinä ne. Eli ei mitään suurempaa! On kyllä ihanan onnekasta, ettei mulla ole mitään vaivoja tai kolotuksia missään osasissani. Edellisellä kierroksella mulla oli kovat alaselkäkivut erkauman (juoksun) takia, mutta silloinkaan ei muuta onneksi ollut.


Ei voi kyllä todeta muuta, kuin että on se naisen keho oikeasti niin ihmeellinen! 






Meidän touhuja ja toilailuja voi seurata myös instagramin puolella!

torstai 17. toukokuuta 2018

Tapaus Frozen ja muut lastenvaatteiden hahmot



Ihanat lastenhahmot


Oltiinpa tuossa jokunen päivä sitten kirppiksellä lasten kanssa. Meillä on isompi lapsi tullut siihen ikään, jolloin kaupasta bongaillaan paljon kaikkea ihanaa, joita sitten niiiin mielellään oltaisiin viemässä kassan kautta kotiin. Samaan aikaan meillä eletään myös Frozenin, Pepin, yms lastenhahmojen kulta-aikaa. 

Itse jo kauempaa huomasin eräässä pöydässä myynnissä olevat Frozen-leggarit. Ei mun lempparit, mutta tytön kyllä. Argh! Pöydän kylteissä luki isolla, että juuri sitä meidän tytön kokoa olisi saatavilla vaatteissa. Voih. Ajattelin kuitenkin, että annan tilanteen edetä painollaan, enkä tehnyt päätöksiä suuntaan tai toiseen.


Äiti päättää


Kyllä, meillä äiti päättää aika paljon siitä, mitä vaatteita lapsille kotiin ostellaan, mutta enenevässä määrin myös kaksivuotiaalla on mielipiteitä siitä, mitä niistä vaatteista päälle laitetaan. Kinuamalla tai ruikuttamalla meille ei kaupasta kotiuteta mitään, mutta perusteltu mielipide taas on asia erikseen.

Frozen- ja muut fanitusvaatteet eivät ole omaa silmääni eniten hiveleviä vaatteita. Hahmovaatteetkin voivat olla kivoja, meiltä löytyy muutama tarkoin valittu Minni-tunika ja Peppi-paita, mutta ei, Frozen-vaatteista en ole vielä nähnyt sellaista, jonka itse olisin mieltänyt niin kovin kivaksi. Mutta makuja on onneksi monia :)



Tapaus Frozen-leggarit etenikin tähän malliin:


Minä hipelöin pöydässä olevia kenkiä, sekä hellehattua nuoremmalle. Lapsi pyörii vieressä, koska hän myös tykkää kirppistelystä, ja innoissaan ehdottelee monesta asiasta, että ne olisivat kivoja. "Joo, niin on, tosi ihania", totean usein, ja jatkamme eteenpäin. 

Tottakai silmiin osuvat myös Frozen-leggarit. Tietenkin. En kai itsekään voi olla huomaamatta jotain, mistä kovasti tykkään. Kierroksen alussa oli jo ihasteltu Frozen-autoa, joka myös tietenkin laulaa luritteli tunnaria. Ah niin ihana kaksivuotiaan mielestä, mitäpä muutakaan se voisi olla! Mutta ne housut. Äiti onpa ihanat housut! Kato, se on se Vorsen, Anna ja Elsa on siinä! Äiti se on minun lempi!, kertoo lapsi. Lempparit, tietenkin. Juttelemme lapsen kanssa housuista, ja hän kysyykin; Äiti minä haluaisin nuo housut, ostetaanko ne? Ne olisi minulle hyvät housut!

Niin, ostetaanko? Meillä yleensä kotiutetaan värikkäitä vaatteita, iloisia kuoseja, joita on helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Pääkallokuoseja tai muita kuolemaan liittyviä vaatteita meille ei ostella. Frozen-legginssit eivät siis ole kieltolistalla, eivätkä muutenkaan ole sopimattomat, huonokuntoiset, rivot, mauttomat tai kalliitkaan. Ja kauneushan tosiaan on katsojan mielipide.

Meillä vanhemmat ohjailee ostoksia tarvittavissa määrin, mutta tällä kertaa leggarit lähtivät meidän matkaan, kuten kuvistakin näkyy. Onnellinen lapsi, ja äiti, joka miettii, ettei meiltä taida löytyä juurikaan pöksyihin sopivia yläosia :D 



Vaateperiaatteita, onko niitä? Vai riittääkö vain ehjät ja puhtaat vaatteet? Kuka teillä päättää lapsen vaatteista?



sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pyöräkärrykesä



Me ollaan nyt omistettu reilun viikon ajan pyöräkärry, ja ai että, ihanaa!


Kun lapsia oli vaan yksi, mentiin pyöränistuimella. Haaveissa oli kärry sitten kun lapsia olisi useampi, ja nythän heitä on :) Ei tarvitse enää pelätä kaatumista, kärryä kun ei hevin saa kaatumaan!

Kärryviidakko


Pyöräkärryviidakko tuntuu olevan yhtä monenkirjava kuin lastenvaunuviidakkokin. Ei mulla oikein ole edelleenkään mitään hajua noista noin miljoonasta merkistä ja mallista mitä myynnissä on, mutta me päädyttiin Croozeriin. Ja tämä siksi, koska useammassa fb-ryhmässä kehuttiin kahta merkkiä eniten, Thulea ja Croozeria. Kyllä, uskon vahvasti muiden juttuja aiheesta :)

Tässä merkissä on se hyvä puoli, että istuma-asento on vähän takakeno, ja istuin kuppimainen. Se antaa edes hiukan paremman asennon nukahtamisen sattuessa, koska joka kerta toinen tai molemmat lapsista tuonne nukahtaa! Monissa malleissa istuin kun on paljon simppelimpi, laveri vöillä varustettuna. Toimii varmasti isommilla lapsilla, mutta meidän tyypit on 7kk ja 2,5v. Vauvatukikin meillä tuli mukana, mutta sitä ei hyvien penkkien vuoksi olla tarvittu vauvalla, kun osaa jo istua kuitenkin.

Vähän hinnakkaitahan nämä on, ja siksi me ostettiinkin omamme käytettynä alle puolella hinnalla kärryn ostohinnasta. Ihan hyvä diili, vaikka oikeastihan vasta aika näyttää, käytetyissä kun ei tietenkään ole mitään takuuta jäljellä. Eli #kirppislöytö tämäkin :)


Helppoa menoa


Mutta kuten alkuun jo mainostinkin, oon tosi innoissani tästä kärrystä! Kotona ollessa ollaan joka päivä käytetty nyt tätä, ja haaveilenkin tämän kesän olevan oikea pyöräkärrykesä! Ylämäet on vähän lääh puuh hiki -raskaita, onhan kyydissä lapsia yli 20kg ja kärry vielä siihen päälle. Hyvin rullaa kuitenkin muitoin.

Ollaan tällä jo käyty kerhossa, puistossa, kaverilla ja muskarissa.  Ja piknikillä! Kerhon aikana tosin joku kurja tyyppi kävi nappaamassa pyöräkärryn viirin matkaansa. Jollakin oli kova tarve sille, ilmeisesti.

Kätevää on, kun mukaan mahtuu hoitolaukku, vaihtovaatteet, piknikviltti, eväät, pari ostoskassia, kirppisostokset, kirjoja, pikarengas.. Testattu on, mulla kun tuppaa aina tuota tavaraa olemaan.. Valtava peräluukku siis.


Ei stressilähtöjä bussiaikataulujen takia hetkeen, hurraa! Tän maman hermot siis pitää kesälomaa :D


Löytyykö teiltä pyöräkärryrakkautta?



torstai 10. toukokuuta 2018

Äitikirja - haaste



Äitiys. Näin äitienpäivän alla oma äitiys on mielessä monella tapaa. Tässä yksi niistä, omat vastaukseni Tehtävänimikkeenä Laura -blogin äitikirja-haasteeseen.



Kuinka monta lasta: 2

Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi: 26-vuotiaana

Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Iloa, mutta myös suurta epäilystä siitä, voisiko niin suuri onni osua omalle kohdalle oikeasti.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Kehon ihmeellinen synnytysvoima!

Parasta äitiydessä: Lapsi. Niin ihmeellinen lahja. Ylpeys ja ilo siitä omasta murusesta.

Pahinta äitiydessä: Oman pienuuden jatkuva kohtaaminen, tai paremminkin sen oman epätäydellisyyden kanssa jatkuva kasvokkain oleminen. Hetkittäinen pettyminen itseensä joissakin tilanteissa (hermostuminen).

Must have tavara joka helpottaa äitiyttä: Kyllä se mullakin on vaan se kännykkä. Vauvapalstat, äitikaverit, fb-kirpparit, google.. Ja toki kamerakin samassa, joten kyllä, kännykästä on moneksi.

Must have tavara vauvavuodelle: En tiedä, onko meillä ollut mitään tiettyä, mitä ilman ei olisi pärjännyt. Tai no ehkä imetysvaatteet! 

Paras arkiruoka: Pinaattiletut, tai munakas. Ei parasta makunsa takia vaan nopeuden :D

Olen hyvä äiti, koska:  Saan ihania haleja ja pusuja lapselta, kai se kertoo jonkinasteisesta suoriutumisesta? :)

Parasta lapsiperheen arjessa: No se arki, kiireettömyys ja kaikki mahdollisuudet olla, mennä ja tehdä. Lapsen oivallukset, kasvaminen, ilo ja muut kivat.

Pahinta lapsiperheen arjessa: Ajoittainen haastavuus kaaoksenhallinnassa. Mutta siihenkin on tottunut jo :D 

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Se ihan uusi maailma, jonka äitiys on tuonut tullessaan. Ja hei se, kuinka kivaa lapsien kanssa on mennä, tehdä ja nähdä! 

Minun vinkkini äideille: Etsiydy muiden äitien seuraan, jos yhtään seuraa kaipailet. Äitikaverit on äitiarjen suola :)

Minun mottoni arjessa: Tee arjesta mukavaa ja omannäköistä. 

Kun lapset menevät illalla nukkumaan minä: Haaveilen itsekin nukkumisesta jo, mutta koska lapset nyt vihdoin nukkuvat niin pakko olla hereillä :D Usein aika menee koomaillessa, koneella tai miehen kanssa. Ja sitten sitä huomaakin että ois voinut mennä nukkumaan jo tunti sitten! 






tiistai 8. toukokuuta 2018

Lapsen päiväunet reissussa -UHKA!

Vaunupäikkäreillä

Ah nuo iki-ihanat päiväunet. Luulen, että reissuun lähtiessä, tai jo ihan sitä suunnitellessakin, käy monessa pikkulapsiperheessä mielessä, että mites ne päiväunet? En ole vielä ihan päättänyt, että onko tämä reissupäiväunien toteuttaminen esikoisen kohdalla ehdoton uhka, vai ihan vaan haaste meille vanhemmille.


Kotonahan päiväunet on ihan simppeliä. Päivä muodostuu usein niiden ympärille, ja päikkärit nukutaan joko kotona sängyssä tai sitten rattaissa, jos äiti huitelee pitkin kyliä. Helppoo helppoo. Nyt kesän tullen, ja uuden pyöräkärryn myötä myös kärrypäikkärit on koettu. Miten vain, mutta toimii.

Me reissataan aika paljon, ja kohta olisi taas tiedossa useamman päivän reissua, ja kesällä pitempääkin autoreissua on luvassa. Mun mieli kovasti askartelee isomman lapsen päiväunissa, pienempi kun nukkuu kyllä ihan missä vaan miten vaan. Tai kyllähän isompikin nukkuu, jos olosuhteet sen sallivat!

Lähinnä ongelmallisin on se, että isotyyppi selvästi tarvitsisi ainakin sellaiset puolentoistatunnin tirsat. Nukkuu joskus pitempääkin, mutta ei ole välttämätöntä. Jos olosuhteet ei ole suosiolliset päikkäreiden suhteen, niin sen kyllä huomaa sitten yöheräilyinä ja itkeskelyinä. Sen takia oma ajatus onkin, että ihan sama missä nukutaan, kunhan nukutaan. Ajankohtakaan ei ole näyttänyt olevan mikään minuuttitarkka, vaan päiväunien aikaikkuna on aika suuri, onneksi.

Autossahan tyyppi nukkuu kyllä hyvät unet, jos vaan auto on liikenteessä. Jos pysähdytään, niin hereillä ollaan juu. Talvella mulla ja lapsilla oli pari ratkiriemukasta reissua, kun pienemmän nälkä yllätti aina kesken isomman unien. Bussipysäkillä imettäessä esikoinenkin aina heräsi, ja unet jäivät usein lyhyiksi, ja tiedossa oli tottakai, väsynyttä kitinää väsyneeltä reppanalta. 

Ja tuleehan niitä pysähdyksiä aina muitakin välillä, elämä kun ei pyöri pelkästään lapsien ympärillä. 

Ensimmäinen reissupäivä on yleensä aina helpoin, koska silloin usein päiväunet onnistuu hyvin menomatkalla autossa. Reissupäivät kohteessa taas, vaikeampi, jos kohteessa olo muodostuu monista eri asioista, ei niinkään paikallaolosta tai pitkistä automatkoista. 

Tämän ajatuksenvirran jälkeen alan ehkä taipua sittenkin siihen, että haastehan se tämä on! Ja haaste vastaanotettu, koska pakko :D 


Miten teillä onnistuu reissupäiväunet?




lauantai 5. toukokuuta 2018

Synnytysjutut - ajatuksia Ylen Perjantain synnytysjaksosta




Eilen synnytysaiheista kiinnostunutta hemmoteltiin, sillä Perjantai-nimisen ohjelman illan jakso oli kokonaan keskittynyt synnytyksiin. Aiheina muun muuassa kotisynnytykset, kokemusshoppailu sekä ohjelmassa mukana olleen kymmenlapsisen äidin kokemukset synnyttämisestä. Jos meni eilen ohi, niin areenasta löytyy täältä



Maria Nordin - mielen voima


Ihana Maria Nordin oli ohjelmassa kertomassa aivotreenin voimasta. Hän on päässyt home- ja kemikaaliyliherkkyyksistä eroon aktiivisella aivotreenilla, ja soveltaakin treeniä myös synnytykseen liittyviin harjoituksiin. 

Tämä on tosi mielenkiintoinen asia, ja varmasti hyvä vaihtoehto monelle! Synnytykseen valmistautuminen on tärkeää, ja tosiaan se pääkoppa on se tärkein väline, joten kyllä, ihan huippua Maria! :)


10 lasta synnyttänyt äiti


Siis vau mikä superstara oli tämä äiti! Ihan huikea tyyppi! 10 synnytystä, ja vieläpä kymmenen hyvää synnytyskokemustakin! Hän kertoikin, että on luottanut kehoonsa ja kehonsa synnytysvoimaan. Kertoi myös isän tärkeästä roolista synnytyksissä ♥ 

Vähän surullista oli minusta se, että vasta viidennen (5.!!) synnytyksen kohdalla häntä synnyttäjänä on alettu uskomaan, ja silloinkin vasta sitten kun hänen miehensä on synnytystilanteessa siitä paikallaolijoille muistuttanut tyyliin "uskokaa tätä naista, hän kyllä osaa!". Kun kuitenkin sen kuuluisi olla niin, että sitä synnyttäjää kuunnellaan aina, oli sitten eka tai vaikkapa se kymmenes synnytys kyseessä.

Mutta silti, vau oikeasti, rispektit tälle upealle naiselle! 


Kotisynnytys


Ohjelmassa näytettiin myös suunniteltu kotisynnytys ja synnyttäjän ajatuksia kotisynnytyksestä ja siihen valmistautumisessa. Paikalla ohjelmassa oli myös kyseisessä synnytyksessä avustanut kotikätilö. Kotisynnytyspätkä oli ihana ♥

Hassua mielestäni oli pätkässä mukana olleen lääkärin sanat, että jos hän kirjoittaa reseptit kotisynnytykseen varuilta hankittaviin lääkeaineisiin (esim. oksitosiini runsasta verenvuotoa varten ja puudutusaine jos tulee isoja repeämiä), niin olisi se häneltä siten kuin lupa kotisynnytykselle, eikä hän voi sellaista antaa. Vähän surkeaa, mutta kertoo paljolti tämänhetkisestä Suomen synnytyskulttuurin tilanteesta. Kotisynnytykset ovat vielä niin harvinaisia, että monet asiat ovat tehty vähän turhankin vaikeaksi.


Synnytyslääkäri 


Ohjelmassa oli myös mukana synnytyslääkäri, joka kertoi ajatuksistaan kotisynnytyksistä. Hänen kantansa oli hyvin tyypillinen synnytyslääkärin ammatillinen mielipide asiaan, mutta tutkimustulosten "huono" käyttö tilanteessa hämmensi. 

Lääkäri kertoi hollantilaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kotisynnytyksissä lapsen riskit ovat kolminkertaiset sairaalasynnytyksiin verrattuna. Tällainen tutkimus on toki olemassa, mutta tutkimusjoukkoon ei ole valikoitu pelkästään matalan riskin synnyttäjiä, vaan tyyliin kaikki saatavilla olevat tapaukset. Itse tutkimuksessakin sanotaan, ettei tulosta voi yleistää koko maahan :D 

Tutkimuksessa ei ole jätetty pois mm. huumeidenkäyttäjiä tai vaikkapa vähävaraisia perheitä, jotka asuvat kauempana sairaalasta ja siksi valitsivat kotisynnytyksen. Tietenkin riskit ovat suuremmat tällöin, eikö se ole ihan selvää? Myös raskaudenseuranta on monissa tapauksissa ollut heikkoa. Tällaisissa tapauksissa mietityttää myös se kotisynnytykseen valmistautuminen, koska valmistautuminen ei ole sitä että "vain" jäädään kotiin synnytyksen alkaessa. Lisää löytyy esim. täältä.

Hollannissa on myös uudempi, laajempi tutkimus, mutta kas kummaa lääkäri ei siitä halunnut kertoa, koska sen tutkimustulos ei ollut ilmeisesti hänen mieleensä :D Myös vastaavia tutkimuksia löytyy Englannista, jossa muutoinkin asiat ovat paremmin verrattavissa Suomeen. 

Mitä tästä voi päätellä? Oliko lääkäri lukenut koko tutkimusta ollenkaan, vai oliko tarkoitus vain vääristellä tai antaa huono kuva kotisynnyttäjistä, vähän suurennella riskiä? Mun mielestä on vähän epäammattimaista toimintaa.

Synnytyslääkärin sijasta olisi mielenkiintoisempaa ollut kuulla vaikka kokeneen salikätilön ajatuksia :)


Parhaat palat


Ohjelman parhaita paloja omasta mielestäni oli kymmenen lasta synnyttänyt supermama, rauhallinen Suvi-kotikätilö, sekä Maria Nordin, ja myös hänen kertomuksensa siitä, kuinka yhdessä synnytyksessä puolisonsa oli valitellut epämukavaa tuolia :D :D 

Ohjelma loppui todella koskettavaan videoon kohtukuolemasta. Itketti, kyllä. Sinänsä erikoinen valinta jakson päätökseksi, sillä tuo koskettava video olisi mielestäni ansainnut paremman paikan ohjelmasta, keskusteluineen. Myös vähän erikoinen päätös synnytysohjelmalle, kuolema. 


Kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen jakso, kannattaa katsoa :)



Mitä ajatuksia jakso herätti?





perjantai 4. toukokuuta 2018

Öistä karjumista ja lasten eroavaisuuksia


Voihan hampaat! Lähiöinä meiltä on voinut kuulua hienoista karjuntaa kuopuksen toimesta. Kyllä, täällä tehdään hampaita niin maan perusteellisesti, että! Mikään asento ei tunnu hänestä hyvältä, ja toissayönä hän miettikin, että voisinpa vain istuskella tässä sängyssä näin. Minua huvitti tämä jotenkin tosi kovasti, siis toki sen lisäksi että väsytti ja ehkä vähän ärsyttikin.

Meillä yleensä on ihan hyviä öitä, ja nyt sitten nämä hampaat. On kyllä taas niin mielenkiintoista huomata, miten tässäkin asiassa lapset ovat hyvin erilaisia. Toki kipukynnykset ja kiputuntemukset voivat olla myös hyvin erilaisia, mutta niin on myös käytös noissa hampomisissa!

Esikoinen lohduttautui hammasöinä tissillä. Nukkui tissi suussa niinä öinä, on ehkä voinut itkeskellä silloin vähän, mutta ei niin paljon, että minulle olisi jäänyt se edes mieleen. Kuopus puolestaan näyttää tekevän hampaita aivan eri lailla, sydänjuuriaan myöten. Ja kas jos erehdyn hänelle tarjoamaan, että kelpaisiko maito, niin oi sitä loukkaantumisen määrää. Äiti vie se tissi pois, mä koitan tässä keskittyä tän hampaan pukkaamiseen!

Väsynyt hampaiden tehtailija


Onneksi viikonlopuksi on luvassa kaikkea mukavaa puuhaa. Hammasöitä seuraavat päivät kun tuntuvat hurjasti pidemmiltä vain kotona vietettyinä.


Iloa viikonloppuun!


tiistai 1. toukokuuta 2018

Vauvan atooppinen iho & msas-analyysi



Meillä on edelleen vähän kuivuuteen taipuvainen tyyppi tuo meidän vauva, mutta pahin on tältä erää kuitenkin takana! Toki ne kovimmat pakkaset varmaankin kaikilla kuivanahkaisilla vaikuttivat asiaan, mutta meillä oli muitakin osatekijöitä, ja iholta atooppisen taipumuksen huomaa kyllä ihan näin kevätkeleissäkin.

Kirjoittelinkin ajatuksia aiheesta jo kuukaden päivät sitten täällä. Mietin silloin ruoka-aineiden vaikutusta, msas-testiä ja ihon rasvaamista.


Paha peruna


Msas-testin tulokset saatiin, ja niissä näkyi mm. heikko B6-vitamiinin taso elimistössä, sekä tärkkelykset. Vehnän aavistelinkin aiheuttavan kuivuutta ja punaisia läikkiä vauvan iholle, mutta peruna olikin pahempi! Ja nyt kun sen tietää, niin onhan tuo ihan selvä asia. Kyläillessä sitä perunaa olen edelleen syönyt, ja se kyllä aina heläyttää ihon punaiseksi ja röpöiseksi.

Sitä perunaa en ihan ensimmäisenä olisi muutenkaan ollut antamassa vauvalle kiinteiden aloituksen myötä, mutta noiden tärkkelysoireiden myötä olen suosiolla jättänyt sen pois laskuista, enkä ole perunaa hänelle siis antamassa vielä ainakaan hetkeen :)

Vitamiiniasioita


Tuo B6-vitamiini oli myös aika mielenkiintoinen juttu. Niinkin pieni asia, mutta sitäkin suurempi merkitys! Joku voi ehkä ajatella, että mitäs se nyt haittaa jos toisen iho vähän helottaa, mutta itse ajattelen, että ne ovat kehon niitä pieniä varoituksia, että kaikki ei ole kunnossa. En halua ottaa riskiä, että ongelmat kasvaisivat suuremmiksi.

B6-vitamiinia olenkin sitten ottanut itse purkista suurempaa annosta, jotta vauvakin on sitä saanut maidon kautta. Sen vaikutus on kyllä ollut ihan silmin havaittava. Vauvan iho on paljon paremmassa kunnossa, eikä niin karheakaan kuin ennen.

Eteenpäin


Täällä jatkuu siis edelleen B6, perunan pitäminen minimissä ja tietenkin se rasvaaminen. Sheavoi on ollut kyllä edelleenkin aivan ihana, ja sitä täytyykin kohta ostella lisää jo, kun sillä on rasvailtu muitakin kuin vauvaa vain. Myös atoopikkojen fb-ryhmään voisi seuraavaksi tutustua!