maanantai 30. heinäkuuta 2018

Laskeumat, nuo ei niin kivat kaverit - synnytysjuttuja




Raskauden ja synnytyksen jälkeisistä laskeumista, gynekologisista sellaisista, puhutaan aivan liian vähän. Ja jos puhutaankin, mielletään ne usein vain vanhojen ihmisten vaivoiksi, sellaisiksi, että sieltä alapäästä roikkuu jotain, ja että asia on tosi karmiva ja hävettävä. Lievien laskeumien yleisyydestä synnytyksen jälkeen en itsekään ollut tietoinen, en ennenkuin se osui omalle kohdalle. En, vaikka synnytysaiheet kiinnostivat itseä jo vuosia ennen kuin olivat millään lailla omakohtaisia.

Synnytyksenjälkeiset lievät laskeumat ovat todella yleisiä, eivätkä ne katso ikää. Ne ovat niin yleisiä, että edes jälkitarkastuksen sisätutkimuksessa niitä ei mainita erikseen (jos siis asiakas haluaa sisätutkimuksen. Sisätutkimus ei ole pakollinen.), jos asiakas ei itse niistä erikseen kysy tai valita oireita. Ajatus siinä on se, että jos asiakkaalla ei ole oireita, on laskeuma niin lievä, ettei se muutenkaan vaatisi mitään toimenpiteitä. Tyyliin, miksi kertoa ongelmasta, jota ei ole.


Lievä laskeuma ja sen tuntemukset



Lievät laskeumat oireilevat lähinnä synnytyksenjälkeisten viikkojen aikana, kunnes sitten kehon palautuessa häviävät muiden kolotusten mukana niin, ettei niistä ole välttämättä tietoakaan enää. Lievä laskeuma oireilee usein epämiellyttävänä tunteena emättimessä, esimerkiksi painon tunteena, tai muuna ikävänä tuntemuksena. Joillakin laskeuma voi aiheuttaa myös selkä- tai vatsakipua, kipua seistessä, ongelmia virtsaamisessa tai ulostamisessa.

Itsellenikin ekan synnytyksen jälkeen tuli lievä laskeuma kaveriksi muutamaksi viikoksi. Esikoisen synnytyksessä ponnistin aivan liian kovaa, joka varmasti oli omalla kohdallani yksi tekijä, vaikkakin jo täysiaikainen raskaus itsessään lisää laskeuman riskiä. Kiva hei! Toisessa synnytyksessäni sain toimittua toisin, ja ponnistusvaihe oli paljon lempeämpi kokemus, kun en ponnistanut apinanraivolla, vaan kuuntelin kehoa. Uskon näiden asioiden olevan yhteydessä toisiinsa.

Esimerkiksi imukuppiavusteisuus lisää riskiä laskeumaan, ja toki monet muutkin asiat. Mitä rajumpaa, sitä enemmän voi olla seurauksiakin. Onneksi tavallisesti kuitenkin hyvin ohimeneviä sellaisia.

Ahdistava epätietoisuus



Kun ensimmäinen lapsi syntyy, on kaikki uutta ja tosi ihmeellistä. Ilon keskellä on myös paljon epävarmuutta monesta asiasta. Tämä asia oli itselläni yksi niistä, etenkin, kun ei ollut hajuakaan, mistä on kysymys. Itselläni ei tullut repeämiä, mutta lievä laskeuma aiheutti sen, että tuntemus alapäässä oli epämiellyttävä, vaikkei kuitenkaan kivulias, ja olisi tehnyt mieli kävellä koko ajan käsi haaroissa, koska tuntui että sisuskalut valuisivat emättimen kautta ulos! Ja oikeasti alapäästäni ei siis valunut tai roikkunut mitään, mutta tuntemus oli juuri sellainen.

Tuntemus oli tosi ahdistava, vaikkei kysymyksessä olllutkaan pitkä aika. Se epätietoisuus, että olenko nyt sitten vain jatkossa tällainen, että kuuluuko tämä vain asiaan, ja näin sitten elellään loppuelämä. Jonkin sortin häpeä myös aiheesta, että onko minussa jotain vikana, vaikka asiahan ei näin ollut tai ole, onneksi



Oikeasti todella yleistä ja ohimenevää


Haluankin osaltani kertoa, että ne lievät laskeumat ovat oikeasti tosi yleisiä. Olen sittemmin etsinyt asiasta tietoa ja jutellut monien ihmisten kanssa ja kuullut useita kokemuksia laskeumista. Et siis ole yksin niiden kanssa!

Ja ne onneksi ovat enimmäkseen ohimeneviä. Itsellänikin nämä tuntemukset olivat loppuneet jo kauan ennen jälkitarkastusta. Jos taas tuntuu, että kyse on suuremmasta laskeumasta, kannattaa ottaa asia tosissaan, ja etsiä apua esim. neuvolasta, gynekologilta, äitiysfysioterapeutin kautta jne. Nykyään näistä tiedetään jo paljon, ja apua on saatavilla.
Ja monet onnekkaat välttyvät näiltä tuntemuksilta, se kun on monien tekijöiden summa.


Tunne pimppisi


Suosittelen tutustumaan omaan alapäähän. Kohdunkaulansuuhun, emättimen seinämiin, koko paikkaan. Isommat laskeumat ovat selkeästi havaittavissa omin kätösinkin, ja ne lievemmätkin voi löytää tutkimalla, vaikka ne ovatkin haastavampia, kun mitään ei roiku tai ensikosketuksella tunnu olevan poikkeavasti. Sormet ovat hyvä väline apuna saada tuntumaa ja lihakset toimimaan oikealla tavalla. Ja toki tietenkin täytyy antaa itselle myös ihan aikaa palautua koitoksesta.

Kun on oma alapää on itselle tuttu, silloin tietää parhaiten, mikä on itselle normaalia ja mikä ei. Tunne siis pimppisi, se kannattaa! Ja toki toivon myös kaikille ihania synnytyksiä, joissa ei tarvitse apinanraivolla ponnistella, vain ainoastaan myötäillä kehon tuntemuksia :)


Onko aihe tuttu? Ajatuksia ja kokemuksia saa jakaa!


Kuva Pixabay

2 kommenttia:

  1. Hei kiitos tästä! Kuvailemasi kuulosti tutulta ja kaiken muun kosmeettisen muutoksen lisäksi pelästyin toden teolla tuota paineentunnetta. Olin varma että kohtu ja kaikki tulevat ulos sillä seisomalla :D noh, nyt ei moisesta ole onneksi tietoakaan, mutta niin se epätietoisuus ja häpeä saavat aikaan melko kurjan olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :) Joo, se epätietoisuus on kyllä karmivaa. Yhdessä fb-keskustelussa tulikin hyvä idea, että laskeumasta olisi hyvä henkilökunnan jutella synnytyssairaalasta lähtiessä, siinä kun imetysjuttuja ja muita puhutaan, tai sitten ensimmäisellä neuvolakäynnillä.

      Poista