tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hoi raskaana oleva! Osallistu Olennainen odottaja -verkkokurssin arvontaan

Kaupallinen yhteistyö OlennainenFysio



Raskausaika on muutosta monelle asialle. Kasvavan perhekoon lisäksi mieli on täynnä ajatuksia ja kehokin muuttuu. Edellisissä raskauksissani olen kokenut hyväksi panostaa omaan hyvinvointiin ja synnytykseen valmistautumiseen, ja nyt saankin aloittaa tämän raskauden Olennainen odottaja -verkkokurssilla. Uskon saavani siitä työkaluja hyvinvointiini raskauden aikana.



Kohti tasapainoisempaa odotusaikaa, hyvinvointia ja hyvää oloa. Muun muuassa tällaisista asioista Olennainen odottaja -verkkokurssi on tehty. Verkkokurssin takana on Maija Korkeamäki, doula ja fysioterapeutti, jolla on erikoisosaamista äitiysfysioterapiasta. Hänellä on näky olla luomassa parempaa odotusajan hyvinvointia kaikille äideille. Lue alta, mistä kurssissa on kyse, ja osallistu lopussa olevaan arvontaan.


Mitä Olennainen odottaja -verkkokurssi antaa?


Kurssi painottuu odotusajan hyvinvointiin, mutta antaa työkaluja myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Keho ja mieli ovat yhteyksissä toisiinsa, ja siksi sekä kehon fyysisest muutokset kuin henkinen hyvinvointikin ovat esillä kurssilla.  Vinkkejä, tietoa, ennaltaehkäisyä, erilaisia harjoituksia, ohjeet lantionpohjan harjoittamiseen ja rentouttamiseen, rentoutusharjoituksia, pohdintatehtäviä, äitiysfysioterapeutin ja doulan tuki netin välityksellä. Tarkemmat tiedot kurssista löytyvät täältä.

Aika vau paketti! Itse arvostan sitä, että tämä kurssi ei ole pääpainoltaan varsinainen synnytysvalmennus, vaan siinä on pohdittu myös koko raskausaikaa, fysioterapeutin näkökulman ja ammattitaidon kautta. Itse kaipaan juurikin vinkkejä ja ohjeita fyysisen kropan kanssa olemiseen.

Verkkokurssi kestää kolme viikkoa, mutta kurssin materiaali on käytettävissä myös jälkeenpäin. Näin ollen asioihin voi palata uudestaan, ja ne pystyvät jäämään oikeasti mieleen. Verkkokurssi alkaa 22.4.2019, eli ihan pian jo. Kerron kurssin jälkeen myös omia kokemuksiani, jää siis kuulolle.





Arvonta


Yhdessä OlennainenFysion kanssa arvotaan yhdelle onnekkaalle Olennainen odottaja -verkkokurssi. Arvontaan osallistut kommentoimalla alle, jätä mukaan myös sähköpostiosoitteesi :) 

Aikaa osallistua on lauantaihin 20.4.2019 klo 15 saakka. 

Onnea arvontaan ja ihanaa odotusaikaa!



Seuraathan jo Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kolmas kierros alkaa - Vauvauutisia


Kolmas kierros on alkanut. Kolmas raskaus, kolmas vauva. Saa onnitella! Aika ihanaa ja kutkuttavaa aikaa. Ollaan niin alussa, että vauvaa ei voi silmämääräisesti havaita vielä mistään, eikä ultraakaan ole vielä näköpiirissä. Tikussa kuitenkin on kaksi viivaa, ja sillä mennnään. Meille on tulossa joulukuun vauva! 



Oikeastihan tietenkin tikkuja, niitä raskaustestejä oli useampi. Minulla oli kuopuksen jäljiltä vielä muutama käyttämätön raskaustesti tallessa. Oli aika ihanaa tehdä useampi testi, eri päivinä, ja nähdä kun viiva vahvistuu. Ja hei, niissä oli päiväyskin menossa tänä vuonna umpeen, pakkohan ne oli käyttää kaikki ;)

Tälläkin kertaa tuntuu luontevalta puhua asiasta avoimesti alusta lähtien. Maaliskuussa pohdinkin, voiko vauvahaaveista puhua ääneen. Silloin vasta odotettiin odotusta. Toisin sanoen nämä vauvauutiset tuskin tulevat kovin suurena yllätyksenä kenellekään.


Reilu kuukausi sitten mietin, että onneksi en ole raskaana vielä. Sen jälkeen olenkin muistanut jokapäiväiset vitamiinini ja toki myös rasvan ruokavaliossa, sillä suhtaudun asiaan vakavasti. Siksi en olekaan samalla tapaa huolissani asiasta enää. Ja toki jatkan laadukkaiden vitamiinien ottamista myös nyt raskausaikana. Mikään oma ansio tämä raskautuminen ei siltikään ole, sillä eiväthän nämä asiat ole omissa käsissä. Kehon puutostilat nyt kuitenkin ovat asioita, jotka oikeastikin vaikuttavat moneen.




Raskaaksi tuleminen on mielestäni tosi ihmeellistä ja kunnioitusta herättävää. Ei vaan voi tietää, mikä kaikki siihen kenelläkin vaikuttaa. Uskon kuitenkin, että se on hyvin monen asian yhteissumma. Minulla yksi tekijä taitaa olla myös yöimetyksen lopetus, sillä sen jälkeen hormonit keikkuivat ihan eri lailla, ja sen huomasi monesta asiasta.

Näin siis mennään, iloisesti odottaen ja elämää ihmetellen.



Raskausjuttuja ja arkea löytyy enemmän Instagramin puolelta @iloelolaura

torstai 11. huhtikuuta 2019

Ihanaa täyttää 30 vuotta - Itsensä hyväksymisen lähteillä

Täytän ensi viikolla 30 vuotta. Olen tavallaan odottanut sitä jo jonkun aikaa. En kauhulla tai kriiseillen, vaan hyvällä mielellä. Se tuntuu sellaiselta uskottavalta iältä, aikuisen ihmisen ikänumerolta. Olen iloinen siitä, että etenkin se kaksikymppisen alkupää on ohitse. Omalla kohdallani se oli aika kovaakin koulua, itsensä etsimistä ja epävarmuutta. 



Onnelliset +30-vuotiaat?


Elämä tuntuu jollain tavalla mielekkäämmältä koko ajan. Ei siksi, että se olisi millään tapaa helpompaa tällä hetkellä kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Toki olen tässä välissä myös saanut ihanan perheen, joka lisää elämän mielekkyyttä aika lailla. Sen lisäksi olen myös ihan vaan kasvanut ja elänyt sen kymmenen vuotta vanhemmaksi. Ja se jos mikä on ihanaa. "Nuoruuden" (koska olenhan niin valtavan vanha nyt ;) )   epävarmuuden, itsetuntohaasteiden ja itsensä etsimisen keskellä ei ollut helpointa elää, varmasti kenelläkään. Alan ymmärtää tutkimuksia, joissa kerrotaan yli 30-vuotiaiden olevan niitä onnellisimpia ihmisiä.

Ei enää epävarmuutta siitä, pidetäänkö minusta, olenko oikeanlainen, vai jonkun mielestä kenties väärän näköinen, kokoinen tai muotoinen. Tuskin olen sen suositumpi kuin aiemminkaan. Erona on vain se, että toisten mielipiteet eivät enää määrittele itseäni samalla tavalla. Oooon kolmekymppinen!





Ulkonäkö ja muutokset joita ikä tuo


Joitakin vuosia sitten meikkaaminen oli suuri osa itseäni ja sitä, millaiseksi itseni koin. Nykyään poistun kotoa useammin meikittä kuin meikin kanssa. Ei siksi, etten välittäisi ulkonäöstäni tai olisin jotenkin homssuisen "äitiytynyt" (no oon joskus kyllä sitäkin), vaan koska kelpaan nykyään itselleni ilmankin. Oma naama on enimmäkseen ihan kiva nykyään myös ilman meikkiä. Myös silmälasejani käytän nykään ihan mielelläni, enkä enää pukeudu pelkästään punaiseen, joka oli vuosien ajan voimavärini. Onneksi saa kasvaa ja muuttuakin.

Olen myös ollut raskaana ja synnyttänyt useamman kerran. Raskauskiloja olen kriiseillyt täällätäällä ja vielä täälläkin. Raskaudet ovat tuoneet joitakin jälkiä kehooni. Sen lisäksi myös ensimmäiset rypyt ovat jo pari vuotta kulkeneet mukana otsalla. En ennen ajatellut, että kenelläkään, jonka ikä alkaa kakkosella, voisi olla vielä ryppyjä. Mutta joskushan niiden ensimmäistenkin oli tultava.

Ehkä se on se ikä, joka on tuonut lempeyttä itseä kohtaan? 




Miltä pyöreiden täyttäminen ja uusi vuosikymmen on tuntunut susta? Onko sulla ollut joskus ikäkriisi?



Tuuhan seuraaman myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Ihanaa, kevätvaatteiden aika!

Kaupallinen yhteistyö Breden Kids


Jokaisen uuden vuodenajan lähestyessä varmaan kaikissa perheissä käydään läpi lasten varusteita tulevaa varten. Ulkovaatteet, hanskat, huivit, hatut, kengät. Inventaario siitä, mitä vielä puuttuu ja mitä kaapeista jo löytyy. Tätä meilläkin on harrastettu lähiaikoina ahkerasti, ja sen merkeissä saatiin Bredenin ihania kevätuutuuksia varustusta täydentämään.


Meillä oli tätä kevättä varten melkein kaikki kaapissa odottamassa. Hattuja vaille valmista. Saatiinkin Bredeniltä yhteistyönä tytöille keväthatut ja pari muuta kivaa ja tarpeellista, joihin ollaan nyt päästy tutustumaan. Breden Kids on perheyritys, jonka arvoja ovat eettisyys, ympäristöystävällinen tuotanto ja tuotteiden toimivuus. Bredenin tuotanto on Virossa, kankaat puolestaan tulevat Latviasta.



Luomupuuvillaa iholle


Breden Kids käyttää tuotteissaan GOTS-sertifioitua luomupuuvilla, joka tuntuu pehmeältä, mutta napakalta. Meille kotiutui molemmille tytöille ihanat vaaleanpunaiset lippapipot sudenkorennoilla aurinkoisia kevätpäiviä varten. Erityisesti kolmevuotias on mielissään, kun heillä on siskon kanssa samanlaiset hatut. Minua ilahduttaa erityisesti se, että lippapipot peittävät kunnolla myös korvat ja niskan.

Isompi tyttö sai lisäksi myös raidallisen Klaus-pipon. Kaikki Bredenin pipot mahtuvat hyvin kypärän alle, meilläkin on tämä jo pari kertaa todeksi havaittu. Breden Kidsin välikauden pipot ja lippapipot ovat vuorellisia, joten niillä tarkenee hyvin viidestä pakkasasteesta +15 asteeseen saakka. Kattaa siis toisin sanoen kaikenlaiset kevään ja syksyn säät, ja ne koleimmat kesäkuun päivät myös.



Pitkä käyttöikä


Bredenin mallistoissa on pipojen kanssa samoilla kuoseilla myös muita vaatteita, joten hyödynnettiin tämä mätsäysmahdollisuus kotiuttamalla housut pipojen kanssa samoilla kuvioilla. Eli sudenkorentoja ja raitoja. Tykkään tytöillä käyttää lähinnä legginsejä, ja nämä housut ovatkin lahkeiltaan mukavan kapeaa mallia, olematta kuitenkaan tiukkoja.

Arvostan sitä, että sisähousuissa on tuplakoot. Lahkeita voi siis aluksi käyttää käännettynä ja lapsen kasvaessa sitten pidentää taitoksen verran. Valitsin tytöille housut koossa 86/92 ja 98/104, ja molemmille jäi onneksi vielä  kääntövarat käyttämättä. Nämä tulevat ilahduttamaan käytössä pitkään. Tämä on hyvä oivallus etenkin pienten lasten vaatteissa.


Housujen tuplakoot näkyvät lahkeiden kääntövarana


Arvonta - voita teillekin pipo!


Kevätpipon arvonta Instagramissa @iloelolaura yhteistyössä Breden Kidsin kanssa. Arvonta löytyy kuvasta, jossa on ylläoleva raidallinen pipo. Kaksi onnekasta voittajaaa saavat vapaavalintaisen Klaus tai Dirk -pipo. Dirk-pipot julkaistaan 16.4., mutta Klaus-pipojen kuoseja voi käydä ihailemassa jo täältä. Osallistua voit sunnuntaihin 14.4.2019 klo 19 saakka. Onnea arvontaan!


Onko Breden Kids tuttu? Hankitko seuraavan kauden asiat etukäteen vai sitten kun on ajankohtaista?


Tule mukaan myös Fb: Iloa, eloa! -blogi ja IG @iloelolaura

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

DIY helppo imetyssuoja avaralle kaula-aukolle


Tykkään siitä, että imettäessä on kätevät vaatteet. Sellaiset, joissa saa helposti tissit tiskiin, mutta samalla myös sellaiset, joissa rinnat eivät kuitenkaan ole kaiken kansan nähtävillä. Siksi tämä imetyssuoja on näppärä lisä moneen tavalliseen vaatteeseen. Lisäksi se on supernopea tehdä, ja sen voi tehdä myös vanhasta vaatteesta, kuten minä tein.



Minulla on useampia imetysluukullisia vaatteita, ja lisäksi joitakin tavallisia vaatteita, jotka mahdollistavat imetyksen. Helpointa varmasti olisi, jos olisi housuihminen, sillä yksinkertaisinta olisi vain pitää alustoppia paidan alla, nostaa paidan helmaa ja laskea toppia. Mitään ei vilkkuisi. Vaan kun satun olemaan mekkoihmisiä, tuo se vaatteisiin lisähaastetta imetyksen muodossa.

Avarat kaula-aukot, kietaisumekot tai vetoketju edessä toimivat hyvin myös imettäessä. Ongelma itselleni on vaan se paljas rinta niissä tilanteissa. Siksi teinkin sovelletun ompeluksen tuomaan apuja näihin hetkiin. Netissä imetysvaatteita ja -tarvikkeita selaillessani olen muutaman kerran törmännyt vastaavanlaiseen, melko simppeliin suojaan, joka laitetaan rintaliivien olkaimiin kiinni ja pujotetaan paidan alle. Imettäessä sitten suojaa nostetaan niin, että rintaliivin ja suojan välistä pystyy imettämään, eikä paljasta ihoa jää näkyviin juurikaan. Tykkään.

Imetyssuoja käytössä

Itse ompelin (tai pikemminkin surautin) tämän vanhoista leggareista, joissa oli reikiä siellä täällä. Ehjiä kohtia oli kuitenkin tarpeeksi tätä suojaa varten. Tämän voi kuitenkin tehdä mistä tahansa kangaspalasta.


Tarvitset:


Jokin vanha vaate tai muu kangaspala
Kankaan väristä lankaa
ohutta kangasnauhaa tai painonapit


Näinkin simppeli voi imetyssuoja olla


Tee näin:


1. Leikkaa pala kangasta. Tarvittavaa kokoa voi arvioida mittaamalla rintaliivin olkaimien välin, edestä siitä kohtaa, mihin olkain loppuu ja rintaliivin kuppi alkaa. Lisää siihen vielä saumavarat eli yhteensä pari senttiä. Itselläni tämä leveys saumavaroineen 30cm, korkeus saumavaroineen 26cm. Korkeus on vähän makuasia, voi olla, että lyhennän sitä vielä myöhemmin, ja joku saattaa tykätä pitemmästä suojasta. Muutenkaan tämä ei ole ompelus, joka olisi niin justiinsa.

(Koska tein legginsseistä, leikkasin yhden lahkeen irti ja leikkasin sen saumoista auki. Jätin legginsien vyötärönauhan leikkaamatta, koska se helpottaa työtä, kun yksi sivu on jo ommeltuna. Siitä tuli minulla suojan yläreuna, eli se kohta, joka näkyy mekon alta koko ajan, jos kaula-aukko on avara.)

2. Käännä reunaan saumanvara (nurjalle puolelle) ja ompele. Toista jokaiseen reunaan.

3. Painonapit olisivat kätevimmät kiinnitysmekanismiksi (plus ompele lyhyt "kangasputki" johon painonapit laitetaan), mutta koska minulla ei sellaisia ollut, käytin ohutta kangasnauhaa. Kangasnauhan pätkä saa olla reiluhko, että sillä saa rusetin tehtyä helposti ja napakasti. Taita kangasnauhapätkä kaksinkerroin ja ompele yläreunoihin, joista nauhan saa sitten solmittua rintaliivien olkaimiin.



Tadaa, valmista tuli! Solmi suoja rintsikoihin, pue mekko päälle ja kurvaa kaupungille.


Millaisissa vaatteissa sun mielestä on hyvä imettää? Onko sillä itsellesi merkitystä, näkyykö paljasta ihoa vai ei?



Kurkkaa myös




Seuraa myös Facebookissa Iloa, eloa! -blogi ja Instagramissa @iloelolaura

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Yöimetys loppui, miten kävi hormonien?



Noin kuukausi sitten kerroin yöimetysten lopettamisesta. Meillä yöimetyksen loppuminen osui sujuvaan saumaan, sillä 1v5kk ikäinen taapero oli osoittanut merkkejä sopivasta kohdasta jo jonkun aikaa. Niinpä yöimetykset loppuivat meillä, voisiko sanoa, että tosi helposti? Siskokset nukkuvat yhdessä kerrossängyssään, ja tavallisesti yö menee niin, että huoneessa ei tarvitse käydä öisin.



Hormonit ja nukkuminen


Yöimetyksen loppuminen on kuitenkin vaikuttanut minuun itseeni, nimittäin omaan nukkumiseeni. Olen kyllä tiennyt sen, että yöimetys vaikuttaa äidin hormoneihin ja auttaa nukahtamaan, mutta huhhuh silti. Aluksi, kun yöimetys oli juuri lopetettu, oli mulla sellainen aivosumu-olo ja väsymys. Ja ei, ei siksi että "univelkojen kuorma" olisi ryöpsähtänyt päälle, sillä nukuin koko vauavuodenkin ajan hyvin ja riittävästi. Ei siis univelkaa, vaan jotain muuta, hormonaalista. Täällä kirjoitinkin aiemmin meidän helposta vauvavuodesta ja hyvin nukutuista öistä.

Aivosumut ja väsymys menivät onneksi ohi, mutta silti monenakin iltana olen kaivannut yöimetyksen apua omaan nukahtamiseen. Nukahdin aiemmin heti, nyt kestää tovi . Lisäksi oma uni tuntuu aamuyöltä jotenkin tavallista ohuemmalta, ja olen useana yönä havahtunut hereille joskus neljän maissa.




Vaikutukset kuukautiskiertoon


On mielenkiintoista, kuinka eri naisilla vaikuttaa imetys kuukautiskiertoon aivan eri lailla. Joillakinhan menkat saattaa alkaa jo pian jälkivuodon loppumisen jälkeen, itse taas kuulun siihen seurueeseen, joilla kestää vähän kauemmin. Ja siitä olen ollutkin iloinen kyllä.

Yöimetyksen lopettamisen jälkeen ovulaatio napakoitui huomattavasti. Alavatsa toiselta puolelta todella arkana,  huono olo parina aamuna jne. Hassua, mutta ihan loogista. Minullahan imetys on toiminut aika tehokkaana ehkäisykeinona molempien lapsien kohdalla suunnilleen ensimmäisen vuoden ajan, joten ihan järkeenkäypää tuo vaikutus myös ovulaation oireiden vahvistumiseen. Kehon toiminta vaan on jotain niin ihmeellistä.



Milloin ja miten teillä päättyi yöimetys? 

Vaikuttiko se hormoneihin?



Hyppää mukaan Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Visit Etelä-Karjala: Kivoimmat retkipaikat lasten kanssa

Kevään tuoksu ilmassa on tehnyt sen, että retkeily houkuttaa taas entistä enemmän. Ollaan talvellakin käyty useammalla laavuretkellä lasten kanssa, mutta kyllä vaan kevät ja kesä on mielestäni sitä ihaninta retkeilyaikaa. Lapsemme ovat vielä aika pieniä, joten retkikohteiksemme valikoituu kohteita ja reittejä, joissa patikointia on sopivassa suhteessa. Kantoreppu on vakiovaruste, mutta osaan paikoista pääsee myös rattailla tai talvella pulkalla.


Tämänhetkiset suosikkiretkipaikat lasten kanssa:


Hämmäauteensuo, Lappeenranta


Meidän vakio retkeilypaikka, keidassuon vuoksi ehkä melkein se kivoin. Tämä on siitä hyvä, että toimii kesät talvet. Ihanat pitkospuut, joita pitkin  tarpoa laavua kohti. Myös ylläoleva kuva on Hämmäauteensuolta. Kesällä suomaisema on upea. Talvella pienet tarpoja saa roudattua pulkalla kätevimmin. Laavulle on noin 1km matkaa. Ulkohuussi löytyy ja puitakin on aina ollut.

Hämmäauteensuon parkkipaikalle mahtuu noin kuusi autoa, mutta vähän kauemmaksikin saa laitettua. Menneenä talvena täällä käydessämme ei parkkipaikkaa oltu aurattu ollenkaan, ja jätimmekin auton toisella puolella tietä olevan tienpätkän alkuun.

Hämmäauteensuo, Lappeenranta

Karhusaari, Lappeenranta


Karhusaari on etenkin talvella aika suosittu kohde, koska sinne pääsee satamasta kävellen jäätä pitkin. Reitti onnistuu kulkea myös rattaiden kanssa. Talvella satamasta löytyy myös napakelkka ja mäenlaskupaikka, joten tähän reissuun saa yhdistettyä monta kivaa asiaa.

 Valoisan aikaan täällä vieraillessa ei olla kertaakaan oltu ainoita retkeilijöitä, mutta onneksi laavu on iso. Karhusaari on tosiaan saari, kesällä satamasta voi vuokrata veneen jolla pääsee saareen hurauttamaan. Ulkohuussi löytyy täältäkin, ja nuotiopuita.

Karhusaari, Lappeenranta


Mikonsaari /Kotaniemen laavu. Mikonsaarentie, Lappeenranta


Kahden kilometrin lenkki, noin kilsa laavulle. Rannan nuotiopaikka vielä lähempänä, jos ei laavua kaipaa. Täältä löytyy myös lähde. Kesällä parhaimmillaan, syksyllä kaunista, mutta talvellakin pääsee tallattuja polkuja pitkin. Tietojen mukaan ulkohuussi löytyy, täytynee seuraavalla kerralla katsoa että missä se on. Laavu on pieni ja söpö, kallioisella rannalla. Kaunista.

Parkkiin mahtuu useita autoja, ja polttopuita löytyy täältäkin.



Mikonsaari, Lappeenranta

Mikonsaaren laavu


Rovastinoja, Kammarlahdentie, Savitaipale


Ikiaikaisen näköiseksi rakennettu turvemaja. Rovastinojalla on ollut esihistoriallinen asuinpaikka, kuulemma. Talvella ei autolla pääse kovin lähelle, mutta kesällä auton saa halutessaan ihan viereenkin. Maasto on myös sellaista, että rattaiden kanssa meno onnistuu kesällä. Eväitä voi paistella ulkona tai sisällä majassa. Sijaitsee lahdenpoukamaassa. Niin nättiä!

Rovastinoja, Savitaipale

Rovastinoja, Savitaipale


Päihäniemi, Päihäniementie 439, Taipalsaari


Rantaa kilsan verran, näköalapaikkoja, puuportaita, useita nuotiopaikkoja ja -katoksia. Tämä on meillä vain kesäkohteena, sillä tämä ei ole ehkä samalla lailla talvikohde. Ollaan oltu täällä useamman kerran telttailemassakin lasten kanssa. Autolla pääsee ihan viereen. Ulkohuussit, joista toinen myös inva.

Päihäniemen rannalla





Vierailulistalla ensi kesälle meillä on lähiseuduilla ainakin:


Siikalahti, Parikkala
Lammassaari, Imatra. Tässä kiva postaus aiheesta.
Kärnäkoski, Partakoskentie 845, Savitaipale
Himanmäki, Tujulantie 50, Lappeenranta
Kummakivi, Ruokolahti


Mitkä on sun suosikkiretkipaikat ympäri Suomea? Suosittele!

 Löytyikö näistä meidän perheen Etelä-Karjalan lemppareista tuttuja paikkoja? 



Arkeen ja retkifiiliksiin pääset parhaiten mukaan Instagramin puolella @iloelolaura

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Sairaalasynnytyksen riskit, mitä ne ovat?

Sairaalasynnytyksen riskit, onko niitä? Kulttuurissamme yleisesti ajatellaan sairaalasynnytyksen olevan ainoa turvallinen vaihtoehto niin äidille kuin vauvallekin. Usein kuitenkin unohdetaan, että riskinsä on sairaalasynnytyksessäkin.  En puhu nyt synnyttämisestä ylipäätänsä, vaan synnyttämisestä sairaalaolosuhteissa.  


Minä ja vauvani olisimme kuolleet?


Melko usein kuulee synnytyskokemusten yhteydessä kommentin "minä ja lapseni olisimme kuolleet, jos olisimme jääneet kotiin". Se mitä tapahtui sairaalassa, tapahtui sairaalassa, eikä voida suoraan sanoa, että kaikki samat asiat olisivat tapahtuneet kotonakin. Sairaalassa puututaan synnytyksen kulkuun tavoilla, joissa on myös haittapuolensa. Jopa hyvää tarkoittavalla sisätutkimuksella on riskinsä, jokaisella niistä synnytyksen aikana tehdyistä.

Harmi, ettei kulttuurissamme opeteta tarpeeksi synnyttämisestä


Sairaalassa voi saada hyvän, hienon ja upeankin synnytyskokemuksen. Kätilömme ovat koulutettuja synnytysalan ammattilaisia, joista suurin osa myös tiedostaa toimivansa asiakaspalveluammatissa ja työskentelee suurella sydämellä. Synnyttäjät eivät kuitenkaan ole synnytysalan ammattilaisia, sillä harva on kovin perehtynyt synnytyksen luonnolliseen fysiologiaan. Ja miksi olisikaan, kun virallisista kanavista, kuten neuvolasta saatetaan antaa viestiksi, että kätilö kyllä tietää, ja kertoo sitten.

Synnytykseen liittyy kuitenkin niin paljon asioita, että ei ole mitenkään mahdollista kätilön siinä synnytyshetkellä kertoa kaikkea, etenkin, kun hän ei edes tunne synnyttäjää ennestään. Valmistautumattomuus samoin kuin valmistautuminenkin ohjaa synnytyksen kulkua omaan suuntaansa.



Hormonit synnytyksessä


Suurin osa sairaalaan liittyvistä riskeistä liittyy synnyttävän äidin hormonitoimintaan ja hänelle tehtäviin toimenpiteisiin. Jotta riskejä voi ymmärtää, tulee ensin tiedostaa mihin kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa synnytyksessä.

Hormonit vaikuttavat lähes kaikkeen synnytyksessä. Synnytys tarvitsee edistyäkseen kehon omia hormoneja, oksitosiinia ja endorfiinia, joita synnyttävän äidin oma keho tuottaa, mikäli hänellä on turvallinen ja luottavainen olo. Oksitosiini tuottaa supistuksia, avaa kohdunsuuta ja auttaa vauvaa laskeutumaan. Oman oksitosiinin puuttuminen pitkittää synnytystä. Se myös säätelee istukan irtoamista vauvan syntymän jälkeen, sekä estää sen irtoamisesta aiheutuvaa verenvuotoa. Endorfiini puolestaan rauhoittaa ja lievittää kipua. Epiduraali ja muut opiaatit heikentävät omaa endorfiinin tuotantoa, kuten myös pelko tekee.

Näiden hormonien puuttuessa tai vähentyessä kehosta, voi synnytys pysähtyä, kohdunsuukin voi alkaa sulkeutumaan. Pelko ja jännitys puolestaan lisäävät adrenaliinin tuotantoa, ja myös liika adrenaliini voi hidastaa tai pysäyttää synnytyksen.

Harmi, että kulttuurissamme ei opeteta synnytyksistä tarpeeksi. Sanotaan vain, että älä sinä tyttö kuule suunnittele, petyt vaan. Harva tietää tarkemmin, mitä synnytyksessä tapahtuu missäkin vaiheessa, ja mitkä asiat vaikuttavat.


Sairaalasynnytyksen riskit muodostuvat synnytyksen kulkuun puuttumisista ja niiden vaikutuksista


Mitä ovat synnytyksen kulkuun puuttumiset? Ne ovat kaikkia toimia, joita synnytyksen aikana tehdään. Vaikka ne ovat ns. hyvää tarkoittavia puuttumisia, niin silti. Puuttumisen motiivilla ei ole merkitystä siihen, että yhtä lailla kaikki toimenpiteet ovat puuttumisia luonnolliseen kulkuun.

Synnytyksen kulkuun liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi sisätutkimukset, sydänäänien kuunteleminen, kalvojen puhkaisu, scalp-anturin laitto, oksitosiini, antibiootin laittaminen, lääkkeellinen käynnistäminen, episiotomia, imukupilla avustaminen, ohjattu ponnistus, lääkkeelliset kivunlievitykset ja puudutukset, rajalliset asennot, sektiovalmius  (syömättömyys/juomattomuus) ja niin edelleen.   
Lisäksi myös henkilökemia sairaalan työntekijöiden kanssa voi vaikuttaa suuresti.

Suurin vaikutus toimenpiteillä on riski taas uudelle lisätoimenpiteelle, kun seuraavalla toimenpiteellä paikataan edellisen seuraamuksia. Esimerkiksi  synnytyshormonien häiritsemistä/häiriintymistä voidaan paikkailla synteettisellä oksitosiinilla. Synteettinen oksitosiini tarkoittaa usein järkyttäviä supistuksia, mutta sairaalassa on puudutteitakin antaa sitä varten. Ja jos yksi puudute ei toimi, niin sitten voi kokeilla seuraavaa. On scalpia, episiotomiaa, imukuppeja, ja jos nekään eivät auta, niin on se sektiomahdollisuus. Ja on myös valmius valvoa syntyneen vauvan vointia ja antaa tehohoitoa, mitä pitkittynyt synnytys ja/tai lääkkeiden käyttö synnytyksessä saattavat vaatia.

Näitä mahdollisia seuraamuksia synnytyksen kulkuun puuttumisesta ovat muun muuassa infektiot, pitkittynyt synnytys, repeämät, kohtulihaksen uupuminen, synnyttäjän uupuminen, vauvan uupuminen, vauvan hidastunut eteneminen synnytyskanavassa, lääkkein aikaansaadut infernaaliset supistukset, sektio, vauvan sydänäänien romahtaminen, lääkkeiden vaikutus hormoneihin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen, lääkkeiden vaikutus vauvaan, runsas verenvuoto, repaleinen istukka, istukan irtoamattomuus, laskeumat, vauvan imemisongelmat, vauvan kiputilat, kohtutulehdus ja niin edelleen.

En sano, etteikö listassa olevia asioita voisi tulla ilman puuttumisiakin, mutta silloin kun synnytyksen kulussa on runsaasti puuttumisiakin, on todennäköisesti enemmän seuraamuksiakin. Sen lisäksi myös synnyttäjät ovat hyvin erilaisia. Eri asiat vaikuttavat hyvinkin eri lailla ihmisestä ja tilanteesta riippuen.




Kaikessa on riskinsä


Kaikessa tässä elämässä on riskinsä. Jokainen synnytykseen puuttuminen on riski. Mutta koska sairaalassa näihin isoihinkin riskeihin pystytään reagoimaan nopeasti, voidaan myös tällaisia riskejä ottaa. Voiko tällaisen synnytyksen jälkeen sanoa, että kotiin olisi kuollut? Toki, jos kotona siis ensin olisi tehty runsaasti synnytyksen kulkuun puuttumisia, lääkkeellisiä vauhdituksia, kalvojen puhkaisu, laitettu puudutteita ja muita. Sitten voitaisiin sanoa, että kotiin olisi kuoltu, sillä kotonahan ei ole sektiovalmiutta. Ja juuri se on syy, miksi kotona ei tehdä samassa mittakaavassa puuttumisia, saati käytetä lääkkeellisiä vauhdituksia tai puudutteita. Ei voida ottaa niin suurta riskiä.


Minullakin on takana yksi ihan onnistunut sairaalasynnytys, vähillä puuttumisilla tosin. 

Silti koen, että sairaalan riskeistä puhutaan aivan liian vähän. 

On liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että synnytys nyt vain on niin vaarallista ja onneksi ollaan sairaalassa. 



Synnytyksen tärkein asia edelleen on se, että äiti ja vauva molemmat voivat hyvin. Nykyään tiedetään kuitenkin, että ne eivät ole ainoita merkittäviä asioita. Koko synnytys voi vaikuttaa vielä vuosia ja vuosikymmeniäkin eteenpäin. Synnytyskokemuksen lisäksi synnyttäneen äidin fyysinen terveys ja mielenterveys, kiintymyssuhteen syntyminen äidin ja lapsen välille, perheen lapsiluku, kokemukset joita kerrotaan seuraaville jälkipolville ja vaikutetaan näin heidän ajatuksiinsa. Siinä on jo monta asiaa joihin synnytyskokemus vaikuttaa, enkä varmasti edes muistanut kaikkia.

Onkin aika hienoa, että Maailman terveysjärjestö WHO viime vuoden uusissa synnytyksiin liittyvissä ohjeissa listasi yhdeksi  tärkeimmistä tavoitteistaan "Making childbirth a positive experience". Sitä kohti.



Lue myös

Kuvat Pixabay


Seuraa myös IG:@iloelolaura ja FB:Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Matkapotat testissä - Buubla, Potette & My Carry Potty

Kaupallinen yhteistyö Moimini.fi


Me ollaan jonkun verran reissun päällä, ja ollaan todettu käteväksi kuljettaa myös matkapottaa mukana. Kaikissa paikoissa ei pottaa tai vessamahdollisuutta ole, ja pienimmät tyypit eivät aina pääse yhteisymmärrykseen pöntön kanssa. Meillä onkin ollut matkapotta mukana niin ulkomailla, kotimaan autoreissuilla kuin kyläillessäkin.


Onkin aika kätevää, kun on olemassa matkapottia, jota menevät pieneen tilaan ja kulkevat kätevästi mukana rattaiden alakorissa, takakontissa tai laukussa. Olen tutustunut kolmeen erilaiseen matkapottaan, joista Buubla ja Potette meiltä löytyy itseltä, My Carry Pottyä olen lainannut tuttavalta aiemmin.



Buubla: muuta pottaa ei välttämättä tarvita


Buubla on uusin tuttavuuteni, mutta on päässyt jo muutamalle kyläreissulle ja hotelliin mukaan. Postauksen lopussa on ohjeet Buubla-arvontaan.

Buubla näyttää ihan tavalliselta potalta, mutta sen saa mukana tulevalla tarranauhalla kasaan, jolloin se mahtuu pieneen tilaan. Sen taittuvat osat ovat silikonia, sivuosat muovia. Buublalle on olemassa myös oma säilytyslaukku, joka meillä on. Siinä on näppärä kantokahva, ja tykkään sen mustasta ajattomasta ulkonäöstä. Pussi näyttää samalta kuin mieheni maskipussi, eikä siis huuda että "tässä on potta".

Buublahan toimii ihan tavallisena pottanakin, eikä sen lisäksi välttämättä tarvitse muuta pottaa kotiin. Halutessaan siihen saa viritettyä muovipussin samalla lailla kuin Potetteenkin, jos potan tyhjennyspaikkaa ei ole lähettyvillä.

Buubla-matkapotta kokoontaitettuna



Potette: potta ja pöntön supistaja samassa


Hankimme Poteten esikoisen vauva-aikaan, kin olimme lähdössä käymään Saksassa. Potettea voi käyttää joko pöntön supistajana tai pottana, sillä sen jalat ovat käännettävät. Tätä voisi käyttää kotonakin, jos ostaisi lisäosana silikonisen tyhjennysosan, jolloin se toimisi myös tavallisena pottana.

Meillä on reissussa aina mukana muovipusseja, jotka viritetään potalle. Potetteen myydään omia pusseja, joissa on imupaperia pohjalla. Ne ovat tosin aika arvokkaita, ja me ollaankin niiden sijaan käytetty ihan tavallisia muovipusseja.

Potan mukana tulee muovinen säilytyspussi, joka meillä tosin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Täytyisi ommella sille itse uusi ja hienompi.

Näin Poteten saa laitettua vessanpöntölle supistajaksi.


My Carry Potty: pottalaukku, jota lapsi tykkää kantaa itse


My Carry Potty on ikäänkuin salkku, joka avataan kun potalle käydään. Jos tuotoksia ei pysty kippaamaan minnekään, voi potan laittaa kiinni, sillä se on tiiviisti tehty, ja pissat ja kakat kyllä pysyvät siellä tallessa. Ehkä vähän liiankin tallessa, sillä pahimmassa tapauksessa ne saattavat unohtua sinne, ja muistua vasta sitten kun pottaa käyttää seuraavan kerran (hups), sillä hajukaan ei tule läpi.

My Carry Potty ei ole mikään käsilaukkuversio, sillä kannen vuoksi se on suurempi kuin Buubla tai Potette. Tämän potan vahvuus onkin sen sijaan se ekologisuus, koska muovipusseja tai muita ei tarvita. Meille tätä ei ole kuitenkaan omaksi hankittu juurikin koon vuoksi.




Arvonta


Kannattaa kurkata Instagramin puolelle, sillä siellä arvotaan yksi Buubla-matkapotta säilytyslaukkuineen yhdessä Moiminin kanssa. Arvonnan löydät @iloelolaura-nimimerkin takaa. Osallistua voi 31.3.2019 klo 19 saakka. Onnea arvontaan!

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Mehevä kesäkurpitsalasagne - gluteenitonta ja viljatonta arkiruokaa



Olen arkiruokailuissani kotona päätynyt viljattomaan ruokavalioon tällä hetkellä, sillä suurin osa viljoista ei vaan sovi minulle. Tai ehkä jopa kaikki viljat. 20 vuoden ruoka-aineoireiluni on aina pistetty maitotuotteiden piikkiin, sillä keliakiaa minulla ei ole, ja sen sijaan laktoosi-intoleranssi löytyy. Vaan ei oireilu lakannut koskaan, vaikka olen aiemmin ollut kuukausia myös täysin maidottomalla ruokavaliolla, sekä ilman lihaa.


Viime keväänä kun tiputin elopainoani , jätin gluteeniviljat minimiin. Olo oli parempi, mutta ei täysin oireeton. Söin silloin kuitenkin kauraa, maissia, tattaria, riisiä jne. Nyt vuodenvaihteessa kokeilin jättää nekin tauolle.

En oikeastaan ensin edes tajunnut, että ei enää turvottanut, sattunut mahaan, ollut ummetusta tai kivuliaan näppyläistä ihoa. Kun tajusin, rupesin kiinnittämään huomiota olooni esim. reissujen ja kyläilyjen jälkeen, kun olin syönyt ns. tavallisesti. Kaikki oireet palasivat taas, ihan yhdenkin päivän vehnänsyönnit saa ihoon nousemaan kipeitä paukamia seuraavana päivänä. Näppyjen katoamiseen taas tarvitsee vähintään viikon ilman viljoja. Ei kivaa. Mahakivut ja muut onneksi loppuvat nopeammin.



Kyläilyt on siitä pahoja, koska eihän mulla ole allergiaa, enkä haluaisi olla vaivaksi kenellekään. Ja Suomessa syödään paljon viljatuotteita. Omat eväät voisin hyvin kuljettaa aina mukana, mutta sekin voi loukata jotakuta. Mutta sitten taas, oma hyvinvointi on kyllä paljon tärkeämpää kuin se, että joku kokee minut vaikeaksi. Katsellaan, miten tätä asiaa prosessoin pääkopassani, nyt kun tiedän oireiden aiheuttajan.

Siispä arkiruoat on rukattu meillä viljattomaan suuntaan. Lapset saavat toisinaan tavallista leipää tai pastaa, mutta eivät päivittäin, sillä eihän ihminen niitä välttämättä tarvitse. Monipuolisesti voi onneksi syödä muutenkin.



Tämän pohjalta yhdeksi arkiruoaksi on rantautunut kesäkurpitsalasagne. Ja miten hyvää se onkaan! Ohje on kokeilemalla muotoutunut, ja näyttää tällä hetkellä tältä:


225c n. 30-40min

Tarvitset:

2 kesäkurpitsaa (koko ei ole niin justiinsa)
1 sipuli
1 rasia jauhelihaa
200g sulatejuustoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
1 kananmuna
1 dl nestettä esim. kookoskerma, maito, kasvimaito (tein kookoskermalla)
Voita vuoan voiteluun
1 dl juustoraastetta

Tee näin:

1. Kuullota sipulit pannulla öljyssä (meillä oliiviöljy), lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää mausteet ja sulatejuusto, anna sulatejuuston sulaa sekaan pannulla.

2. Voitele vuoka voilla. Viipaloi kesäkurpitsat, ja asettele vuokaan yksi kerros kesäkurppia. Saa olla päällekkäinkin, mieluummin niin kuin että jäisi aukkoja.

3. Laita kerros jauhelihaa. Sekoita muna ja neste keskenään ja kaada siitä osa tähän väliin. Sitten uusi kerros kesäkurpitsaa, jauhelihaa jne, kunnes sun ainekset on käytetty. Kippaa loput munanesteseoksesta mukaan.

4. Päälle vielä juustoraastetta ja uuniin 225c. Kesäkurpitsa kypsyy melko nopeasti, joten riippuu uunista ja vuoan mallista, kuinka kauan paistuu. Itse otan pois uunista silloin kun juusto alkaa olla mukavan kypsynyttä.



Tää on ihanaa, kokeile! Millaisia arkiruokia teillä syödään?



Lue myös nämä:



Löydät mukaan myös Instagramissa:@iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

torstai 21. maaliskuuta 2019

Nostetta arkeen - piknik lastenhuoneessa

Kaupallinen yhteistyö Ella's Kitchen



Muutama viikko sitten sain kutsun mammatreffeille viettämään mukavaa iltapäivää muutamaan muun äidin ja pienen lapsilauman kanssa. Tällaiset äitilapsitreffit on mun lemppareita, sillä lapset yleensä viihdyttävät toisiaan porukalla, niin äidit voivat samalla jutella ja vaihtaa kuulumisia.


Nämä kyseiset mammatreffit oli siitä erilaiset, että kaiken muun kivan lisäksi päästiin maistelemaan Ella's Kitchenin tämän kevään uutuustuotteita, nimittäin käteviä oat&fruit -välipalapatukoita ja uusia smoothiemakuja. Tuunattiin itsellemme ihanat smoothiekupot, ja upposi kyllä aikuiseenkin makuun.

Puolitoistavuotiaamme vetäisikin aika vauhdikkaasti pienen pussillisen mansikkabanaaninaksuja, kaksi kaurapatukkaa sekä kesäkurpitsaa, avocadoa ja omenaa sisältävän smoothien. Vau! Eikä kolmevuotiastakaan tarvinnut liiemmin houkutella, sillä hän oli odottanut mammatreffejä ja kutsuikin niitä sosejuhliksi.



Arjesta juhlaa - piknik lastenhuoneessa


Joka päivä ei voi olla mammatreffejä, mutta arjestakin voi tehdä hauskaa ja mieleenpainuvaa. Kolmevuotias on kysellyt harva se päivä, että koska tulee kesä ja päästään pyöräretkille, uimaan ja piknikille. Noita muita ei ole vielä näköpiirissä, mutta piknik nyt on onneksi ihan järjestettävissä. Päätettiin laittaa lasten kanssa aamupalapiknik lastenhuoneeseen, nyt kun aamuisinkin on jo valoisaa. 

Piknikviltin lisäksi tärkeitä piknikillä ovat kuulemma huolella valitut pehmolelukaverit, sekä tärkeimpänä tietenkin ne eväät. Aamupalapiknikin antimiksi valikoitui aamiaismuffinit, oat& fruit -patukoita, päärynää, maustettuja naksuja, smoothieta sekä juomista hienoista laseista.

Ella's Kitchenin kaikki tuotteet ovat luomua ja ilman ylimääräisiä lisäaineita, joten niitä voi huoletta ottaa osaksi arkeakin, kuten me näin tehtiin. Tykkään siitä, että Ella's Kitchenin soseet eivät ole aina pelkkää hedelmää, vaan sekaan on saatu myös vihanneksia, kuten vaikkapa kesäkurpitsaa, palsternakkaa ja porkkanaa, ja silti ne ovat lastenkin makuun.



Ennen piknikiä leipaistiin tietenkin aamupalamuffinit mukaan. Se oli onneksi niin yksinkertainen leipominen, että kolmevuotias teki muffinit lähes kokonaan itse. Mufferot toimivat hyvin vaikkapa puuron sijasta, ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä ainesosia. Niiden paistuessa pilkoin eväspäärynät mukaan. Esikoinen puolestaan valitsi piknikkokoonpanoon seuralaisia lastenhuoneen asukkaiden joukosta. 


Mehevät smoothiemuffinit


6 muffinia
Paista 225c 20min

1 pussi Ella's Kitchen smoothieta
1dl mantelijauhoja
1 muna
puolikas banaani
1tl leivinjauhetta
1 Ella's Kitchen välipalapatukka

Tee näin:

1. Muussaa banaani haarukalla kulhoon. Voit hyvin laittaa kokonaisenkin banaanin, meillä sattui olemaan puolikas. Muussausjäljen ei tarvitse olla mitenkään erityisen tasaista, sillä banaanisattumatkin tuovat kivaa makua.

2. Lisää muut aineet. Me käytettiin vadelmaa, omenaa ja tattaria sisältänyt smoothie. Lopuksi murenna oat&fruit -patukka joukkoon. Sekoita haarukalla.

3. Nostele taikina muffinivuokiin ja paista uunissa 225c noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa. Silikonivuoista muffinit irtoavat helposti jäähdyttyään. Nauti!




Mukavia piknikhetkiä!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?


Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että "ehkä joskus", vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa? 



Haurasta ja hiljaista 


Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.

En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.

Oikeastaan koko raskausajan tunsin "miltä nyt tuntuu?" ja "eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?" -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.



Toinen raskaus oli aivan erilainen


Toinen raskautuminen oli erilainen, ja jo pelkästä vauvahaaveestakin kerroin useammalle. Kahdesta viivasta tikussa kerroin tosi monelle jo heti samana päivänä, kun olin siihen tikkuun pissannut. Tännekin kirjoitin asiasta jo aika piakkoin tämän jälkeen. Ajattelin, että nyt otan kaiken ilon kautta. Uskallan tuntea. Iloita ja nauttia. Jos jotain kävisi, se olisi sen ajan murhe.

Se oli aika ihanaa, aivan erilaista aikaa kuin ensimmäinen raskaus, monellakin tapaa. Uskoin aktiivisesti koko raskausajan, että raskaus menee hyvin, ja synnytyksestä tulee ihana. (Ja siitä tuli!)


Entäs seuraavaksi?


Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.

Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.




Onko kiusallista puhua toiveesta raskautua?


En enää osaa ajatella, että olisi jotenkin outoa puhua asiasta. Olen jo elänyt sen ajan, ja itselleni se itseeni käpertyminen ei ollut mitenkään hohdokasta tai mieltä ylentävää aikaa, joten en kaipaa elää sitä uudelleen. Kukin olkoon vapaa toimimaan hyväksi katsomallaan tavalla, joillekinhan se voi myös olla kutkuttavan ihanaa aikaa oman salaisuuden kanssa. Ja onhan aivan eri asia vaikka pitkä lapsettomuus kuin toive kolmannesta lapsesta. 

"Tuossa on se naisraukka, joka yrittää tulla raskaaksi, mutta ei ole vielä onnistunut" on tyyli, millä lailla en itse ajattele, ja jollaisena en näe itseäni. Sen sijaan voisin olla nainen, joka on neljä vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt, ja jonka hormonitoiminta on vielä vähän sekaisin. Sellainen.


Miten  koet, voiko raskautumistoiveesta puhua ääneen? Miten olet itse toiminut?



Lue myös


Tuu mukaan myös IG:iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi