torstai 28. helmikuuta 2019

Äitiydessä raskainta on se, kun itse unohtaa hyvät käytöstavat


Täällä yleensä blogin nimen mukaisesti keskitytään niihin iloisiin asioihin, sillä onhan äitiys ja lapsiperhevuodet täynnä niitä ihania hetkiä, rakkaudentäyteisiä tunteita ja muuta kivaa. Sekaan mahtuu kuitenkin myös niitä hetkiä, jolloin sitä arkeaan ei katso ne vaaleanpunaiset lasit silmillä.


Ne ovat vain niitä hetkiä sen muun mukavan ja auvoisan välissä. Ne vähän niinkuin kuuluvat tähän kaikkeen mukaan, halusi tai ei. En siis koe lapsiperhe-elämää itsessään raskaaksi. Tämä on oikeastaan aihe, jonka kirjoittamisesta on vähän ristiriitaiset olotilat. Toisaalta sitä haluaa jakaa ajatuksia, ja toisaalta taas ei halua antaa asialle liikaa palstatilaa, koska se saa asian vaikuttamaan suuremmalta kuin mistä on kysymys. Ei siksi, että millään tapaa häpeäisi, vaan koska koen, että elämässä kannattaa keskittyä asioihin, jotka ovat positiivisia ja vievät eteenpäin.



Raskaat hetket


Raskaat hetket. Ne voi olla niin erilaisia eri ihmisillä. Mulla ehdottomasti ne raskaimmat hetket liittyy huonoon käytökseen, puolin ja toisin. Lapset eivät itsessään ole raskaita, tai se lasten huono käytöskään itselläni syy negistellä, sillä he ovat lapsia, pieniä vasta, ja opettelavat ja tutustuvat tähän maailmaan ja sen sääntöihin ja tapoihin. Mutta se, miten itse reagoin toisten kiukkuun ja muuhun aina toisinaan. Minua ärsyttää se, että ärsyynnyn. Tokikin on paljon myös tilanteita, jolloin oma käytökseni menee juurikin pedagogisten ihanteiden ja lehmänhermojen kanssa yhtä linjaa. Mutta harmi vaan, että niin ei aina ole.

Oma huono käytökseni aiheuttaa päänvaivaa, sillä kyllä sitä vaan jälkikäteen aina pyörittelee ajatuksissaan, että mitä tuli lapsille sanottua, ja oliko pakko taas hermostua ja nostaa äänialaa.



Pieni lapsi on kuitenkin niin eri asia kuin aikuinen. Miksi aikuinen ihminen provosoituu ja menettää hermonsa? Tiuskii ja äksyilee, kun pitäisi olla aikuinen ja kaiken lisäksi näyttää esimerkkiä lapselle tunteiden käsittelystä ja vaikkapa siitä, miten reagoida kun suututtaa aivan tajuttomasti. Ja joo, tiedän senkin, että lapsi tarvitsee sen mallin siitä, että joskus suututaan ja sitten sovitaan, että aikuisetkin mokailee. Mutta silti, miksi ei voisi mokailla niin, että vaikka vain murisisi. Sanoisi että mur mur mua kiukuttaa ja siksi kihisen, eikä karjuisi siitä, miksi et tottele ja hermot menee ja tulee kiire ja en jaksa kuunnella ja ole hiljaa, ala tulla, miksi sun pitää olla noin, SUU KIINNI NYT. Ja muuta sellaista ei niin mieltä ylentävää.


Ärsyttävän todellinen klisee "sinun arkesi on jonkun lapsuus"


Sillä niinhän se on. Lasteni lapsuus. Oli paljon helpompaa olla töissä se varhaiskasvattaja, sillä vieraiden lasten kasvatus ei mene samalla lailla tunteisiin. Omat kultapallerot ajavat ne tunteet esiin, hyvässä ja pahassa.  

Tiedostan, ettei kukaan ole täydellinen. Silti oma käytös harmittaa. Se, että haluaisi aina hoitaa kriisitilanteet rakentavasti, mutta epäonnistuu niin usein. Etenkin, kun ei ole kyse siitä, että kokisin olevani väsynyt tai ylikuormittunut, vaan olen aivan tavallinen äiti, kaikessa epätäydellisyydessäni. Hyvä äiti, kuitenkin.




Vauvan kanssa oli helpompaa, mutta elämä opettaa


Vauvavuodet on olleet sinällään tosi auvoista aikaa, koska vastaavanlaisia ärsytyksen tunteita ei ole tullut vielä esille silloin. Joka aikakauteen kuuluu ne omat murheensa ja ilonsa. Silloin en  vielä ymmärtänyt, kun muilta äideiltä kuulin heidän töksäyttelyistä ja muista. Onneksi elämä opettaa meitä kaikkia.


Ja onneksi voi aina sopia, pyytää anteeksi, kertoa rakastavansa, ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan. Ja olla itselleen armollinen. 




Kuvat eivät ole mitenkään raskaista hetkistä, vaan viime vuoden Lapsimessuilta, joissa oli huippukivaa. Huhtikuun Lapsimessuja odotellessa!



Hyppää mukaan myös instagramissa, arki löytyy sieltä.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Talvilomalla Silja Serenadella - Nyt ymmärrän miksi lapsiperheet tykkää risteillä



Olin jo useamman vuoden haaveillut ihan tavallisesta risteilystä perheen kanssa. Olemme muutaman kerran ylittäneet vironlahden laivalla, mutta se on turhan nopea pyrähdys, jossa risteilyfiilis ei ehdi tarttumaan matkaan. Niinpä otettiinkin talvilomalla suunnaksi ihan oikea ruotsinristeily ja Silja Serenade.



Vapautena loma silloin kun muilla ei ole


Koska elämme vielä pikkulapsivuosia, eikä kukaan ole vielä kouluikäinen, eivät yleiset loma-ajat vielä sido meitä millään tavalla. Mikä vapaus! Siksi pystyttiinkin ottamaan talviloma sellaiselle viikolle, kun muilla ei vielä lomaa ole. Ihan huippua, sillä se tarkoittaa aika lailla sitä, että missään ei ole niin ruuhkaista, ja toki myös hinnatkin ovat talvilomaviikkoja edullisemmat. Tykkään.

Väkeä kuitenkin oli liikkeellä, mukavan verran, sanoisin.Tokikin virallisilla hiihtolomilla olisi sitten lisäksi enemmän hiihtolomapuuhaa juurikin lapsille, mutta meillä ei kyllä ollut tekemisen puutetta näinkään.




Silja Serenade ja Siljaland


Olen aikuisena matkaillut lähinnä toisen merkkisillä laivoilla, joten yllätyin ihan, kuinka kiva laiva tuo Silja Serenade oli. Kivan näköinen ja toimiva. Ja se Siljaland, lasten leikkimaa. Ah. Silja Serenaden Siljaland on iso leikkipaikka, jossa on tarpeeksi istumapaikkoja kalkkiksille (mulle) ja tekemistä monen ikäisille. Ja yhä paranee: kolme vessaa. Ei vessaruuhkia, parasta (heh, oikeasti). Moneen seikkaan on selvästi panostettu kun leikkipaikkoja on uusittu.


Hytin lapsiperhevarustelut


Kyllä sitä voi ihminen tulla onnelliseksi siitä, että hyttijärjestelyt ovat toimivat. Silja Serenadella sai ennakkoon varata hyttiin samaan hintaan potan, sängyn laidat ja matkasängyn pienimmälle. Ne odottivat meitä hytissä valmiina. Toisen yrityksen laivalla matkatessa ainakin viime kesänä sängyn laitoihin on liittynyt nopeat syövät hitaimmat -taktiikka, sillä laitoja on voinut kysellä ja noutaa vasta laivassa.





 Me valittiin promenade-hytti ihan sillä perusteella, että ikkunasyvennyksestä on lasten kiva ihmetellä laivan menoa, siitä kun näkee suoraan ostoskadulle ja muiden hytteihin. Kyyläämisen iloa, ah. Näissä hyteissä myös alasängyt saa siirrettyä parisängyksi, mikä on tosi toimiva ratkaisu. Tilaa jäi vielä laivan omalle matkasängylle, joka on kyllä tarkkaan mitoitettu mahtuvaksi sänkyjen kanssa vierekkäin. Ennen risteilyä kuulin, että matkasänky olisi jotenkin kummallisen pieni, mutta ihan hyvän kokoinen tuo oli, tokikin normaalia kapeampaa mallia, mutta hyvin sinne mahtui reilu yksivuotias.

Silja Serenadelta saa lainattua myös lastenvaunuja, mutta meillä oli omat rattaat mukana, vieläpä kaksin kappalein, koska matkasimme Helsinkiin junalla. Mahduttiin siltikin hyttiin hienosti, kun rattaat laitettiin kasaan.



Lapsiperhelomailun helppous


Olen jonkun aikaa ajatellut, että perusristeilykonsepti on aika tylsää, ettei se tarjoa itselleni mitään. Nyt tajusin sen ihanuuden eri lailla. Sehän on ihan loistavaa reissaamista lasten kanssa. Helppoa, ja kuitenkin ihan loman tuntuista. Ei varmasti jää meidän viimeiseksi risteilyksi. Rupesin jo haaveilemaan seuraavasta reissusta, josko sinne lähtisi vaikka jonkun äitikaverin ja lapsikatraan kera.


Jaa ihmeessä parhaat vinkit ja vierailukohteet Tukholmaan ja Tallinnaan! 




Hyppää mukaan myös instagramissa. Sieltä löytyy kokokohdista myös risteilypöhinää :)

torstai 21. helmikuuta 2019

Lasten myötä talvi-ihmisestä kesää hullun lailla odottavaksi



En varmasti ole ainoa, joka odottaa jo kesää. Ja vielä vähemmän olen ainoa äiti-ihminen, joka odottaa kesää hullun lailla. Ennen lapsia olin kuitenkin aika lailla talvi-ihminen. Jopa meidän häät olivat talvella, koska miksi ei. Talvella on kaunista ja ihanaa, mikäs siinä.



Vai miten se menikään? 


Nyt äitinä ollessa ajatukset on vähän eriävät. Talvi on edelleen kaunista, ja talviset retket ovat kivoja yhäkin. Mutta talvinen arki ei aina ole niin ihanaa, vaan välillä aikaa vievää ja hetkittäin uuvuttavaa. Myönnän. Ja sen lisäksi välillä on kylmä, vaikka miten pukisi.

Tänän talvena on ollut ihanan paljon lunta, mutta aura-auto ei ole kerennyt läheskään niin usein aurailemaan, kuin olisi olllut tarvetta. Siispä lasten kanssa vaunuilla tarpominen on ollut välillä sangen mielenkiintoista, kun jalkakäytävää ei ole ollut paikoitellen ollenkaan näkyvissä.  Kävelystä on pitänyt suoritutua autotien laidassa. Jalankulkijoiden väyläthän ovatkin se oiva paikka kasata lumi kinoksiksi, on ilmeisen moni auraaja-ihminen tuuminut hätäratkaisuja miettiessään. No, johonkinhan ne pitää kipata.




Taaperon talvenvihaus-ikä


Lisäksi nuorimmainen on lähes koko talven ollut talvenvihaus-iässä, joka on melko yleinen kuulemma tuommoisilla abaut yksivuotiailla. Ja ymmärtäähän sen, lumessa talvikamppeet päällä ei ole helpointa tarpoa eteenpäin.

Ensiksi lumi itketti ja kauhistutti, sitten tuli vaihe kun sen kanssa pärjäsi, jos siihen ei tarvitse koskea. Nyt yksivuotias tulee jo lumen kanssa toimeen, mutta ei halua viettää liian pitkiä aikoja sen parissa.

Ja seuraavaksi on vuorosssa se loskakausi lasten kanssa. Kyllä, en ole enää talvi-ihminen. Onneksi kevät on jo nurkan takana, eikös? Loskahan on hyvin, hyvin hyvin väliaikainen aihe!





Pyöräkärrykelit, spontaanit retket, kuiva maa ja ulkovaatteettomuus. 

Tänä vuonna aion rakastaa teitä entistä enemmän!




Arjen tekemiseen pääset mukaan myös instagramin puolella!

maanantai 18. helmikuuta 2019

Parhaat lastenkirjat opettavat lapselle arkisesta elämästä - 8 kirjavinkkiä

Aikuisena lastenkirjojen lukeminen ei aina ole niin mieltä ylentävää. Tai juu, on se omalle lapselle lukeminen, mutta ne lastenkirjat. Tykkään kirjoista ylipäätään, mutta en suinkaan pidä jokaisesta kirjasta, eivätkä kaikki ole sellaisia, joita haluaisin lukea päivästä toiseen, tai edes kahta kertaa. 


Meillä käydään paljon kirjastossa, ja tykätään lukea. Niin lukeminen kuin lastenohjelmatkin ovat lapsille usein niitä väyliä, joiden kautta uudet asiat menevät nopeiten perille. Useinhan lapsille lukeminen on toistoa. Lapsi pyytää lukemaan lempparikirjojaan uudestaan ja uudestaan, päivistä ja viikoista toiseen. Ne jäävät mieleen, ja osaltaan opettavat lasta. 

Kuten sanoin, kaikki kirjat eivät ole mieleisiä, edes lapsillekaan. Joidenkin kirjojen graafinen ilme ei sykähdytä, osassa kieli on kankeaa. Tylsiä lastenkirjojakin on olemassa vaikka kuinka paljon. Sekään ei ole kivaa, jos kirja opettaa lapselle jonkun kurjan jutun, joka ei ollut vielä muuten tullut tutuksi, esim. joku mälsä hokema, nimittely, huono tapa tai muu. Kaikista kirjoista kun ei nimestä vielä tiedä, että mitä kaikkea se pitänee sisällään.



Ne parhaat kirjat liittyvät arkiseen elämään


Parhaita ovatkin sellaiset kirjat, jotka opettavat lapselle jotain arkisesta elämästä. Asioista, joiden kanssa painitaan joka päivä. 

Esimerkiksi tällaisia kirjoja kaipaisin:

Syö reippaasti ruokasi Niilo Nalle

Siskoa ei voi nostaa kaulasta, Pentti Poni

Poni-alkkarit ovat pyykissä, tänään on tyydyttävä toisiin alkkareihin, Sepe Susi

Joskus riidellään, ja sitten sovitaan. Sellaista elämä on, Veijo Kani

Näitä lukisin vielä ahkerammin, kuin muita kirjoja, ihan varmasti! Paljon mieluummin, kuin minkään ponin taikavoimista, Arendelin prinsessojen ainaisista synttäreistä tai apinasta, joka muutti kaiken ruoan jäätelöksi. 


Tässä 8 kirjavinkkiä, asioita arkisesta elämästä:



Vessavintiöt: Muistele tätä kun sinulla on hätä!

Hope Vestergaard & Valeria Petrone

Ihan loistava kirja vessaan liittyvistä asioista. Kaikilla eläimillä on joku asia, jonka he unohtavat. Ainikki lorvii, Simppa ei pesisi käsiään, Kössi ei haluaisi pyyhkiä. Lue tämä!


Pää tyynyyn!

Jory John & Benji Davies

Karhu on väsynyt ja menossa nukkumaan, mutta Ankka haluaisi sosialiseerata ja herättää karhua koko ajan. Hyvä kirja keskustella siitä, että yöllä nukutaan, illalla käydään nukkumaan.


Minun, sanoi orava

Rachel Bright & Jim Field

Tarina siitä, kuinka toisten kanssa jakaminen on kivempaa, kuin kisailu ja riitely.


Aina ei voi voittaa, Sateenkarikala

Marcus Pfisfer

Niinpä, aina ei voi voittaa, sellaista elämä on.


Kaapo Kanin känkkäränkkä 

Christina Butler & Frank Endersby

Joskus kiukuttaa kaikki, mutta siitäkin voi yrittää päästä yli.



Tämä on minun! 


Tracey Corderoy & Caroline Pedler

Pikkunalle ei halua lainata lelujaan. Tai ainakaan Roope-tiikeriään. Tyypillistä lähes aina kun on kavereita kylässä, ainakin näin meilläpäin.


Näin harjaat krokotiilin hampaat ja syötät ovelan apinan! sekä
Näin kylvetät dinosauruksen ja peittelet leijonan nukkumaan

Jane Clarke & Georgie Birkett

Näissä on aika vähän tekstiä, ja uppoavat siksi myös yksivuotiaallemme. Myös kolmevuotias tykkää näistä edelleen, on tykännyt jo parin vuoden ajan. Näissä tapahtuu nimensä mukaisia asioita, arjen hetkiä siis.



Oliko tuttuja kirjoja? 


Mitä arjen tilanteisiin liittyviä kirjoja teillä on osunut kohdalle? Nyt saa vinkata! 





Seuraathan meitä jo instagramissa!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kylässä Ti-Ti Nallen kotona - talviloman odotetuin hetki

Yhteistyössä Ti-Ti Nallen Koti Oy


Meidän talviloman loppuhuipennuksena oli vierailu Ti-Ti Nallen kotiin Lempäälän Ideaparkiin. Meillä asuu kolmevuotias Ti-Ti -fani, joten tätä kyläilyä odotettiin suurella hartaudella. Olimme asialla ensimmäistä kertaa, joten muuta emme vielä tieneet, kuin että kivaa olisi luvassa.






Helposti lähestyttävät nallet


Meidän lapset olivat juuri heränneet päiväunilta autosta ennen Ideaparkiin tuloa, joten ensin vain ihmeteltiin nalletaloa, että mihin oltiin tultu. Ensimmäisenä bongattiin Tau-nalle, jota hetken aikaa ihailtiin vain kaukaa, kunnes rohkeus riitti hali-etäisyydelle nallen kanssa.

Nallet ovat talossa lasten kanssa,  sylittelevät, halivat, silittelevät, tai vain vilkuttelevat kaukaa, jos lapsi vaikuttaa arvostavan reviiriään, kuten meidän yksivuotias aluksi. Myöhemmin jo hänkin juoksenteli nallejen syliin, eikä olisi halunnut lähteä ollenkaan pois.

Nallejen läsnäolosta jäi itsellekin hyvä mieli. Nalleilla oli oikeasti aikaa, ja sylissä sai viivähtää, tai ottaa nallea tassusta kiinni taloa tutkiessa. Nallet myös huomioivat lapsia tasaisesti, niin että huomiota riitti kaikille.




Virikeseinällä riitti näperreltävää taaperollekin



Ei mikään nallemuseo  


Nallejen kanssa oleilu oli selvästi esikoisellemme se the juttu Ti-Ti Nallen kodissa, mutta paljon muutakin siellä tuli tehtyä.  Ti-Ti Nallen koti on toteutettu niin, että lapsi on aktiivinen toimija. Saa kokeilla, tutkia, leikkiä, tehdä ja räpeltää. Ei siis mikään nallemuseo, vaan pedagogisesti suunniteltu nallekoti, joka tukee ja ruokkii lapsen luontaista uteliaisuutta. Talossa löytyi virikettä niin yksivuotiaalle kuin kolmevuotiaallekin, ja varmasti vielä isommillekin lapsille.

Aloitimme nallejen keittiöstä ja Hirsimetsän kyläkaupasta, jatkoimme seikkailemalla Hirsimetsässä, tutkimalla nallelasten huoneita ja tutustumalla paloautoon sekä kaiku-ukkoon. Ja sama kierros useampaan kertaan. Myös tuttiseinät olivat lapsillamme ihmetyksen kohteena, niin suuri määrä tutteja! Ennen kotimatkalle lähtemistä kävimme vielä maalailemassa nalleäidin ateljeessa. Isänallen nikkarointiverstas ja tarinahuoneen koluaminen jäivät meillä vielä seuraavaan kertaan.


Isosisko yrittämässä saada pienempää lähtemään Ti-Ti Nallen sylistä




Varaa reilusti aikaa, Ti-Ti Nallen koti on 1000-neliöinen!


Tasatunnein nalletalossa on myös nallejen kanssa yhteiset touhutuokiot, mitkä jaksottivat kivasti seikkailuja talossa. Ehdimme osallistumaan useampaan tuokioon, joissa nallejen kanssa tanssittiin, jumpattiin ja temppuiltiin. Isompi lapsi tanssi käsi kädessä Tau-Nallen kanssa, selvästi onnessaan. Näiden tuokioiden välissä sitten oli taas hyvä suunnata talon muihin puuhiin.

Vietimme nallejen kanssa suunnilleen kolme ja puoli tuntia, mutta se tuntui kyllä omasta mielestäni paljon lyhyemmältä ajalta, sillä koko ajan oli jotain tekemistä. Voisin hyvin kuvitella, että toisella kertaa oltaisiin vielä pidempään, sillä 15€ sisäänpääsymaksulla saa rannekkeen koko päiväksi, niin välissä voi hyvin käydä vaikka syömässä. Ruokapaikat Ideaparkissa kun ovat aivan nalletalon alapuolella. Me tehtiin myös niin, että mies kävi välillä kiertelemässä Ideaparkissa, ja tuli sitten takaisin nalletaloon.

Nalletalo on esteettömästi toteutettu, ja siellä vierailu onnistuu hyvin myös rattaiden tai pyörätuolin kanssa.

Nalletalon yhteydessä on myös Ti-Ti Nallen puoti, josta ostimme kotiin leikittäväksi paperinukkeja. Paperinuket pääsivätkin jo laminoitaviksi, niin niistä riittää varmasti iloa pitkäksi aikaa.




Kiitos Ti-Ti Nallen koti, me tullaan varmasti kylään toistekin!



Onko teillä suunnitelmissa vierailla nallejen luona, vai onko nalletalo jo ennestään tuttu?




Myös instagramin puolelta löytyy kohokohdista hetkiä nalletalossa, tulehan mukaan seuraamaan! 

perjantai 8. helmikuuta 2019

Arkista parisuhdeaikaa - Osta lautapeli!

Olen aina tykännyt lautapeleistä. Pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, ja porukalla pelaaminen on yleensä hauskaakin. Miehen kanssa pelaaminen lasten nukkuessa on meillä yksi tapa viettää parisuhdeaikaa. 



Yhteinen hääpäivälahja


Tänään on meidän viides hääpäivämme. Yhteisestä toiveesta emme harrasta lahjojen ostamista toisillemme tällöin, vaan olemme jo useamman vuoden ajan ostaneet yhteiseksi hääpäivälahjaksi lautapelejä. Eli toisin sanoen olemme ostaneet aikaa, jota viettää yhdessä.

Tänä vuonna ostimme käytettynä Splendorin ja Alhambran, sekä uutena, hyvästä tarjouksesta Blokuksen ja Scrabblen. Näin ollen hääpäivälahjaamme meni 73€. Aika paljon rahaa, mutta mun mielestä todella hyvin käytettyä rahaa, sillä olemme satsanneet sen meihin, ja näiden pelien on tarkoitus palvella pitkään. Bonuksena toki se, että näitä pystyy pelaamaan kavereidenkin kanssa.

Ennestäänkin meiltä löytyy jo joitakin pelejä, mutta pelikaapin suhteen minulla ei ole minkään sortin minimalistisia tavoitteita. Itselleni ainakin käy helposti niin, että jos pelejä on vain muutama, pelaamiseen ei tule tarpeeksi vaihtelua, ja sitä tuppaa kyllästymään. Viime hääpäiväksi taisimme hankkia Cacaon, Honshun ja Bohnanza: Al Cabohne & Ladybohnin. Vähä kerrassaan kartutellaan pelihyllyjen sisältöä.



Pelien lainaaminen


Meillä oli useampaan kertaan kirjastosta lainasta Splendor, ihan huippua, että joistain kirjastoista löytyy nykyään pelejäkin. Se on kätevä keino kokeilla, olisiko joku peli mieluinen. Itselle tuntemattomia pelejä on vaikeampi lähteä ostelemaan, etenkään uutena, isolla rahalla. Kirpparilta olen pari kertaa tehnyt uusia löytöjä, viimeisimpänä Tobago neljällä eurolla, joka osoittautuikin tosi hyväksi peliksi.

Siskon kanssa mietittiin myös, että joitakin pelejä voisi lainailla keskenään, vaihdella vaikka pari kertaa vuodessa. Tämä onkin hyvä idea, jota voisi toteuttaa, etenkin kun tietää, että pelejä arvostetaan ja kohdellaan hyvin toisessakin kodissa. Ne, ketkä lautapelejä omistavat itsekin, ovat yleensä tarkempia huolehtimaan myös toisten peleistä. Kirjaston peleistäkin huomaa, että kaikki lainaajat eivät kohtele pelejä samalla tavoin. Pelit ovat kuitenkin aika arvokkaita, ja yhdenkin osan tuhoutuminen tai häviäminen voi vaikuttaa koko peliin kohtalokkaasti.


Tässä muutama meidän lemppari tällä hetkellä


Cacao - Kaakaopapujen viljelyä, simppeli perusidea kasvattaa, myydä  ja ansaita pisteitä. Toimii hyvin kaksinpelinäkin, useammalla pelaajalla enemmän tuurista kyse.

Bohnanza: Al Cabohne & Ladybohn - Bohnanza-pelin sisarpeli. Al Cabohnessa kasvatetaan ja myydään papuja pelikaverin lisäksi papumafiaa vastaan. Ladybohn tuo peliin rouvapavut ja vauvapavut, sekä eriarvoiset paputaksat.

Carcassonne - Vanha hittipeli, joka toimii aina uudestaankin, kun antaa sen välillä muhia kaapissa. Rakennetaan kaupunkeja, hamstrataan peltoja ja sabotoidaan toisten hommia. Meillä tässä kulkee mukana myös muutama lisäosa. Toimii.

Sushi Go - Nopea korttipeli, jota voi pelata myös kaksin. Eri susheista ja sushisarjoista saa vaihtelevasti pisteitä. Hauska!

Tobago - Jossain luin, että tätä verrattiin Afrikan tähteen, monimutkaisempi, eli parempi versio vain. Tavoitteena taktikoida, löytää aarteet ja napata ne. Kahdella pelaajalla on tosi viihdyttävä, kavereiden kanssa ei olla tätä vielä pelattu.




Ostohaaveissa on myös useampi peli, mutta kaikki aikanaan. Nyt pelaillaan ensin kyllästymiseen asti uusia pelejä, sitten voikin taas jatkaa vanhoilla peleillä. Kirppiksillä aion kuitenkin pitää silmät auki, josko jotain kiinnostavaa osuisi kohdalle! Peliarsenaali kasvaa pikkuhiljaa, ja vuosien saatossa omat lapsetkin kasvaa peli-ikäiseksi. Sitä odotellessa!

Minkälaisia pelejä teiltä löytyy? Miten te vietätte parisuhdeaikaa arkisin?



Seuraa myös instagramissa ja facebookissa

tiistai 5. helmikuuta 2019

Perheenkasvattamisvuodet haastavat vaatevaraston



Lähivuodet ovat minulla kuluneet tähän malliin: 2018 imetin, 2017 raskaana, 2016 imetin, 2015 raskaana. Neljä edellistä vuotta on siis kulunut joko raskaana tai imettäessä, tai molempia samaan aikaan. Meillä on toiveissa vielä lisää lapsia, joten tähän kuvioon ei toivon mukaan ole tulossa juurikaan muutoksia lähivuosina. Raskaana, imettäen, raskaana imettäen.


Niin raskaus kuin imetyskin tuntuvat välillä haastavan koko vaatevaraston, kun oma vaatekoko elää jatkuvassa muutoksessa, ja vaatteen olisi mahdollistettava myös vauvan maitohommat vähän väliä.


Ullava pullava


Huomaan usein miettiväni, etten jaksa hankkia jotain isompaa vaateostosta itselleni, koska "kuitenkin on toiveissa olla pian raskaana, ja sitten taas ei hetkeen mahtuisi siihen, eikä heti synnytyksen jälkeenkään". Joillakin saattaa mennä koko raskausaika niin, että jättää vain housujen napin ja vetoketjun auki ja painelee menemän niillä omilla, tavallisen kokoisilla pöksyillään.

En valitettavasti kuulu siihen joukkoon, enkä myöskään ole ollut heti lapsen syntymän jälkeen vanhoissa mitoissani. Olen ollut alkuun hieman pullava. Kutistumisoperaationi on hitaampaa, ja oikeasti vaatekoot ovat heitelleet sen takia paljonkin. Nyt on ihan hyvä olotila, mutta vuosi sitten painoin suunnilleen sen 15kg enemmän kuin nyt. Kuopuksen syntymän jälkeen kysyinkin, että Saahan pömpöttää?


Raskaudet ja 45kg


Laskeskelin, että raskauksien jälkeen painoni on tippunut yhteensä 45 kiloa. En toki siis ole ollut 45 kiloa painavampi kuin nyt, vaan 25 tippui ekalla kerralla, ja kuopuksen jälkeen se 20 kiloa. Viisi onkin vielä sitten jäljellä. Esikoisen kohdalla 15 näistä kiloista oli raskauskiloja, 10 ylimääräistä oli kaikki mun lihakset ja toki ihan vaan puhdasta rasvaa. Kuopuksen jälkeen tippuneet ovat kiloja, jotka kertyivät kuopuksen raskausaikana.

Mutta aika moista hommaa se kyllä on, niin mielelle kuin kehollekin. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi kroppani kerää niin paljon raskauskiloja, vaikka en herkkuja mutustellutkaan jatkuvasti. Oma ajatukseni on, että kehoni hormonitoiminta muuttuu sen verran, että se vaikuttaa myös aineenvaihduntaan ja insuliiniresistenssiin. Siitä lisää toisella kertaa.




Vaatejahkailua


Alkutalvella mietin, että pitäisi ostaa toppahousut. Niitäkin olen jäänyt jahkailemaan juuri sen takia, koska ei jaksa sijoittaa tällä hetkellä, jos ne ei sitten kohta mahdukaan, raskaana ollessa. Viime talvena taas en viitsinyt ostaa, kun oli niin paljon vielä raskauskiloja jäljellä. Jahkailua, jahkailua. Juuri jahkailun takia minulla jäi myös kuopusta odottaessa harmittamaan yksi ihana kuoritakki, jota en ostanut siksi, koska olin raskaana silloin, eikä se olisi mahtunut. No, sitten kun en ollut raskaana enää, ei sitä takkia löytynyt enää mistään. Ja kyllä, vieläkin harmittaa! Olisihan sen voinut ostaa valmiiksi sen kokoisena, mitä ennen raskautta olin.

Nyt olen jopa saanut hankittua itselleni merinovillapitkikset, hurraa! Muilla perheeni jäsenille sellaiset on ollutkin koko ajan, mutta ei minulla, koska olen viivytellyt juurikin alati muuttuvan ulkomuotoni vuoksi. Olen siis selkeästi menossa asiassa eteenpäin, kun nyt ne sain hankittua. Hurraa!



Synnytyksen jälkeiset makkarat


Muistan hyvin elävästi vuosi ja kohta neljä kuukautta sitten sen, kun olin juuri synnyttänyt, ja oli tarkoitus lähteä sairaalaan vauvan lääkärintarkastukseen. Vauvalla oli silloin pari vuorokautta ikää, ja siihen asti olimme olleet vain kotona, minulla vaatteena aamutakki, jossa oli kätevä imettää. 

Joka paikka tuntui olevan yhtä makkaraa ja höllyvää löllyvää. Maha näytti alkuun siltä, että olisin ollut vielä edelleenkin raskaana. Imetysrintsikatkin mahtuivat alkuksi päälle vain jatkopalan kanssa. Ei ollut kovin mieltä ylentävä olo omasta ulkonäöstä. Vedin päälleni punaisen pilkkutunikan (kuvassa), ja hengähdin helpotuksesta. Kellohelmainen leikkaus tunikassa antoi palautuvan vatsani olla rauhassa, mistään tursuamatta.

Edes jossain vaatteessa alkuviikkojen makkarani saivat olla rauhassa, hyppimättä liikaa silmille. Hauskaa, että sama vaate on mennyt suht säädyllisesti päälle vuosien varrella, vaikka paino on heitellyt alle kuudestakympistä siihen raskauden viimeisimpään lukemaan, yli kahdeksaankymppiin. Kuvissa olevat tunikat ovat tällaisia. Maitotytön imetystunikat, tykkään teistä.


Löytyykö teiltä luottovaatteita, jotka ovat menneet niin raskaana kuin imettäessäkin? Ovatko perheenkasvatusvuodet haastaneet sun vaatevarastoa?



Lue myös





Seuraa myös facebookissa ja instagramissa

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Pikkulapsiarki ja voimavarat - top5




Pikkulapsiarki on aikaa, joka meillä ainakin juoksee huimaa vauhtia.  Tämä on ihanaa aikaa elämässä, mutta myös melkoista hulabaloota välillä, ja siksi ajoittain kuormittavaa. Arjessa tarvitsee niitä kantavia voimia, joilla saa itseensä ladattua virtaa. Unelmalandia-blogissa haastettiin listaamaan omia voimavaroja, haaste vastaanotettu!


Meillä arjesta on tällä hetkellä mahdollista muodostaa sellaista, että se tukee myös sitä omaa hyvää oloa. Arjen tekemisiin ja menemisiin onkin valikoitunut sellaisia asioita, mistä myös minä tykkään, ja jotka tuovat iloa minullekin. Emme elä päiväkoti- tai koulurumbaa, vaan kotiarkea, joten pystyn itse aika vahvasti vaikuttamaan arjen sisältöihin.

Meillä pikkulapsiarki tarkoittaa kolmevuotiaan päiväkerhoa, muskaria, avointa päiväkotia, kotiäititreffejä, kirjastokäyntejä ja kirppisreissuja. Lisäksi toki myös paljon pukemista, riisumista, siivoamista, bussille ehtimistä, ruoanlaittoa, päiväunia, pottailuja, ikäkausihepuleita, lukemista, ulkoilua, askartelua, muovailua, leikkimistä, pyykinpesua ja loputonta ravaamista rappukäytävässä lasten, rattaiden ja ostosten perässä, koska hissiä ei ole.




Voimavaroja lataavat asiat


5. Kilpavarustelu. Heh. Multa löytyy mm. kunnollinen termosmuki ja langattomat kuulokkeet. Kaupungilla rattaita työnnellessä teen hörppiminen termosmukista tuo mulle luksuksen tuntua arkeen. Siivotessa langattomat kuulokkeet on ihan huiput, kun voi puhua puhelimessa tai kuunnella äänikirjaa samalla.

4. Omiin asioihin uppoutuminen hetkeksi. Hetken ei tarvitse olla pitkä, mutta näitä hetkiä varten meiltä löytyy leluja jemmoista.  Harvinaisten hetkien lelut tai tekemiset pitää lasten mielenkiintoa yllä sen aikaa, että itse saa tarvittavan lataushetken. Kotona päikkäriaikaan ollessa myös lasten uniaika on sellainen.

3. Samaa elämänvaihetta elävät ystävät. Se ymmärrys. Ei tarvitse olla edes läsnä, viestitkin toimii hyvin. Ihan korvaamatonta! Näitä ystäviä on löytynyt pikkuhiljaa tässä elämän edetessä.

2. Liikunta ja hyvin syöminen. Tällä hetkellä mun liikunnat ovat lähinnä kävelyjä rattaiden tai ystävän kanssa, tai kotijumppaa silloin kun lapset katselevat lastenohjelmia. Ei mitään hurjaa actionia, mutta sellaista, mistä tulee hyvä olo niin fyysisestikin, kuin myös hymy korviin. Mulla kulkee aika lailla käsikädessä liikunta ja syöminen. Silloin kun tulee liikuttua tarpeeksi, omat ruokailutkin suuntautuvat helpommin terveellisempään.

1. Usko. Tämä on varmasti suurin asia, josta saan ammentaa voimia kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Mulla on taivaan Iskä jonka puoleen voin kääntyä niin huolissani kuin iloissakin. Se tuntuu kannattelevana voimana, sekä olona, etten ole yksin.



Minkälaisia pikkulapsiarjen voimavaroja teiltä löytyy? Uskon, että kaikilta löytyy joku asia, pieni tai suuri! Kannattaa listailla ylös, mua ainakin näiden asioiden miettiminenkin jo ilahduttaa!



Lue myös






Hyppää mukaan facebookissa ja instagramissa!