perjantai 29. maaliskuuta 2019

Visit Etelä-Karjala: Kivoimmat retkipaikat lasten kanssa

Kevään tuoksu ilmassa on tehnyt sen, että retkeily houkuttaa taas entistä enemmän. Ollaan talvellakin käyty useammalla laavuretkellä lasten kanssa, mutta kyllä vaan kevät ja kesä on mielestäni sitä ihaninta retkeilyaikaa. Lapsemme ovat vielä aika pieniä, joten retkikohteiksemme valikoituu kohteita ja reittejä, joissa patikointia on sopivassa suhteessa. Kantoreppu on vakiovaruste, mutta osaan paikoista pääsee myös rattailla tai talvella pulkalla.


Tämänhetkiset suosikkiretkipaikat lasten kanssa:


Hämmäauteensuo, Lappeenranta


Meidän vakio retkeilypaikka, keidassuon vuoksi ehkä melkein se kivoin. Tämä on siitä hyvä, että toimii kesät talvet. Ihanat pitkospuut, joita pitkin  tarpoa laavua kohti. Myös ylläoleva kuva on Hämmäauteensuolta. Kesällä suomaisema on upea. Talvella pienet tarpoja saa roudattua pulkalla kätevimmin. Laavulle on noin 1km matkaa. Ulkohuussi löytyy ja puitakin on aina ollut.

Hämmäauteensuon parkkipaikalle mahtuu noin kuusi autoa, mutta vähän kauemmaksikin saa laitettua. Menneenä talvena täällä käydessämme ei parkkipaikkaa oltu aurattu ollenkaan, ja jätimmekin auton toisella puolella tietä olevan tienpätkän alkuun.

Hämmäauteensuo, Lappeenranta

Karhusaari, Lappeenranta


Karhusaari on etenkin talvella aika suosittu kohde, koska sinne pääsee satamasta kävellen jäätä pitkin. Reitti onnistuu kulkea myös rattaiden kanssa. Talvella satamasta löytyy myös napakelkka ja mäenlaskupaikka, joten tähän reissuun saa yhdistettyä monta kivaa asiaa.

 Valoisan aikaan täällä vieraillessa ei olla kertaakaan oltu ainoita retkeilijöitä, mutta onneksi laavu on iso. Karhusaari on tosiaan saari, kesällä satamasta voi vuokrata veneen jolla pääsee saareen hurauttamaan. Ulkohuussi löytyy täältäkin, ja nuotiopuita.

Karhusaari, Lappeenranta


Mikonsaari /Kotaniemen laavu. Mikonsaarentie, Lappeenranta


Kahden kilometrin lenkki, noin kilsa laavulle. Rannan nuotiopaikka vielä lähempänä, jos ei laavua kaipaa. Täältä löytyy myös lähde. Kesällä parhaimmillaan, syksyllä kaunista, mutta talvellakin pääsee tallattuja polkuja pitkin. Tietojen mukaan ulkohuussi löytyy, täytynee seuraavalla kerralla katsoa että missä se on. Laavu on pieni ja söpö, kallioisella rannalla. Kaunista.

Parkkiin mahtuu useita autoja, ja polttopuita löytyy täältäkin.



Mikonsaari, Lappeenranta

Mikonsaaren laavu


Rovastinoja, Kammarlahdentie, Savitaipale


Ikiaikaisen näköiseksi rakennettu turvemaja. Rovastinojalla on ollut esihistoriallinen asuinpaikka, kuulemma. Talvella ei autolla pääse kovin lähelle, mutta kesällä auton saa halutessaan ihan viereenkin. Maasto on myös sellaista, että rattaiden kanssa meno onnistuu kesällä. Eväitä voi paistella ulkona tai sisällä majassa. Sijaitsee lahdenpoukamaassa. Niin nättiä!

Rovastinoja, Savitaipale

Rovastinoja, Savitaipale


Päihäniemi, Päihäniementie 439, Taipalsaari


Rantaa kilsan verran, näköalapaikkoja, puuportaita, useita nuotiopaikkoja ja -katoksia. Tämä on meillä vain kesäkohteena, sillä tämä ei ole ehkä samalla lailla talvikohde. Ollaan oltu täällä useamman kerran telttailemassakin lasten kanssa. Autolla pääsee ihan viereen. Ulkohuussit, joista toinen myös inva.

Päihäniemen rannalla





Vierailulistalla ensi kesälle meillä on lähiseuduilla ainakin:


Siikalahti, Parikkala
Lammassaari, Imatra. Tässä kiva postaus aiheesta.
Kärnäkoski, Partakoskentie 845, Savitaipale
Himanmäki, Tujulantie 50, Lappeenranta
Kummakivi, Ruokolahti


Mitkä on sun suosikkiretkipaikat ympäri Suomea? Suosittele!

 Löytyikö näistä meidän perheen Etelä-Karjalan lemppareista tuttuja paikkoja? 



Arkeen ja retkifiiliksiin pääset parhaiten mukaan Instagramin puolella @iloelolaura

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Sairaalasynnytyksen riskit, mitä ne ovat?

Sairaalasynnytyksen riskit, onko niitä? Kulttuurissamme yleisesti ajatellaan sairaalasynnytyksen olevan ainoa turvallinen vaihtoehto niin äidille kuin vauvallekin. Usein kuitenkin unohdetaan, että riskinsä on sairaalasynnytyksessäkin.  En puhu nyt synnyttämisestä ylipäätänsä, vaan synnyttämisestä sairaalaolosuhteissa.  


Minä ja vauvani olisimme kuolleet?


Melko usein kuulee synnytyskokemusten yhteydessä kommentin "minä ja lapseni olisimme kuolleet, jos olisimme jääneet kotiin". Se mitä tapahtui sairaalassa, tapahtui sairaalassa, eikä voida suoraan sanoa, että kaikki samat asiat olisivat tapahtuneet kotonakin. Sairaalassa puututaan synnytyksen kulkuun tavoilla, joissa on myös haittapuolensa. Jopa hyvää tarkoittavalla sisätutkimuksella on riskinsä, jokaisella niistä synnytyksen aikana tehdyistä.

Harmi, ettei kulttuurissamme opeteta tarpeeksi synnyttämisestä


Sairaalassa voi saada hyvän, hienon ja upeankin synnytyskokemuksen. Kätilömme ovat koulutettuja synnytysalan ammattilaisia, joista suurin osa myös tiedostaa toimivansa asiakaspalveluammatissa ja työskentelee suurella sydämellä. Synnyttäjät eivät kuitenkaan ole synnytysalan ammattilaisia, sillä harva on kovin perehtynyt synnytyksen luonnolliseen fysiologiaan. Ja miksi olisikaan, kun virallisista kanavista, kuten neuvolasta saatetaan antaa viestiksi, että kätilö kyllä tietää, ja kertoo sitten.

Synnytykseen liittyy kuitenkin niin paljon asioita, että ei ole mitenkään mahdollista kätilön siinä synnytyshetkellä kertoa kaikkea, etenkin, kun hän ei edes tunne synnyttäjää ennestään. Valmistautumattomuus samoin kuin valmistautuminenkin ohjaa synnytyksen kulkua omaan suuntaansa.



Hormonit synnytyksessä


Suurin osa sairaalaan liittyvistä riskeistä liittyy synnyttävän äidin hormonitoimintaan ja hänelle tehtäviin toimenpiteisiin. Jotta riskejä voi ymmärtää, tulee ensin tiedostaa mihin kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa synnytyksessä.

Hormonit vaikuttavat lähes kaikkeen synnytyksessä. Synnytys tarvitsee edistyäkseen kehon omia hormoneja, oksitosiinia ja endorfiinia, joita synnyttävän äidin oma keho tuottaa, mikäli hänellä on turvallinen ja luottavainen olo. Oksitosiini tuottaa supistuksia, avaa kohdunsuuta ja auttaa vauvaa laskeutumaan. Oman oksitosiinin puuttuminen pitkittää synnytystä. Se myös säätelee istukan irtoamista vauvan syntymän jälkeen, sekä estää sen irtoamisesta aiheutuvaa verenvuotoa. Endorfiini puolestaan rauhoittaa ja lievittää kipua. Epiduraali ja muut opiaatit heikentävät omaa endorfiinin tuotantoa, kuten myös pelko tekee.

Näiden hormonien puuttuessa tai vähentyessä kehosta, voi synnytys pysähtyä, kohdunsuukin voi alkaa sulkeutumaan. Pelko ja jännitys puolestaan lisäävät adrenaliinin tuotantoa, ja myös liika adrenaliini voi hidastaa tai pysäyttää synnytyksen.

Harmi, että kulttuurissamme ei opeteta synnytyksistä tarpeeksi. Sanotaan vain, että älä sinä tyttö kuule suunnittele, petyt vaan. Harva tietää tarkemmin, mitä synnytyksessä tapahtuu missäkin vaiheessa, ja mitkä asiat vaikuttavat.


Sairaalasynnytyksen riskit muodostuvat synnytyksen kulkuun puuttumisista ja niiden vaikutuksista


Mitä ovat synnytyksen kulkuun puuttumiset? Ne ovat kaikkia toimia, joita synnytyksen aikana tehdään. Vaikka ne ovat ns. hyvää tarkoittavia puuttumisia, niin silti. Puuttumisen motiivilla ei ole merkitystä siihen, että yhtä lailla kaikki toimenpiteet ovat puuttumisia luonnolliseen kulkuun.

Synnytyksen kulkuun liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi sisätutkimukset, sydänäänien kuunteleminen, kalvojen puhkaisu, scalp-anturin laitto, oksitosiini, antibiootin laittaminen, lääkkeellinen käynnistäminen, episiotomia, imukupilla avustaminen, ohjattu ponnistus, lääkkeelliset kivunlievitykset ja puudutukset, rajalliset asennot, sektiovalmius  (syömättömyys/juomattomuus) ja niin edelleen.   
Lisäksi myös henkilökemia sairaalan työntekijöiden kanssa voi vaikuttaa suuresti.

Suurin vaikutus toimenpiteillä on riski taas uudelle lisätoimenpiteelle, kun seuraavalla toimenpiteellä paikataan edellisen seuraamuksia. Esimerkiksi  synnytyshormonien häiritsemistä/häiriintymistä voidaan paikkailla synteettisellä oksitosiinilla. Synteettinen oksitosiini tarkoittaa usein järkyttäviä supistuksia, mutta sairaalassa on puudutteitakin antaa sitä varten. Ja jos yksi puudute ei toimi, niin sitten voi kokeilla seuraavaa. On scalpia, episiotomiaa, imukuppeja, ja jos nekään eivät auta, niin on se sektiomahdollisuus. Ja on myös valmius valvoa syntyneen vauvan vointia ja antaa tehohoitoa, mitä pitkittynyt synnytys ja/tai lääkkeiden käyttö synnytyksessä saattavat vaatia.

Näitä mahdollisia seuraamuksia synnytyksen kulkuun puuttumisesta ovat muun muuassa infektiot, pitkittynyt synnytys, repeämät, kohtulihaksen uupuminen, synnyttäjän uupuminen, vauvan uupuminen, vauvan hidastunut eteneminen synnytyskanavassa, lääkkein aikaansaadut infernaaliset supistukset, sektio, vauvan sydänäänien romahtaminen, lääkkeiden vaikutus hormoneihin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen, lääkkeiden vaikutus vauvaan, runsas verenvuoto, repaleinen istukka, istukan irtoamattomuus, laskeumat, vauvan imemisongelmat, vauvan kiputilat, kohtutulehdus ja niin edelleen.

En sano, etteikö listassa olevia asioita voisi tulla ilman puuttumisiakin, mutta silloin kun synnytyksen kulussa on runsaasti puuttumisiakin, on todennäköisesti enemmän seuraamuksiakin. Sen lisäksi myös synnyttäjät ovat hyvin erilaisia. Eri asiat vaikuttavat hyvinkin eri lailla ihmisestä ja tilanteesta riippuen.




Kaikessa on riskinsä


Kaikessa tässä elämässä on riskinsä. Jokainen synnytykseen puuttuminen on riski. Mutta koska sairaalassa näihin isoihinkin riskeihin pystytään reagoimaan nopeasti, voidaan myös tällaisia riskejä ottaa. Voiko tällaisen synnytyksen jälkeen sanoa, että kotiin olisi kuollut? Toki, jos kotona siis ensin olisi tehty runsaasti synnytyksen kulkuun puuttumisia, lääkkeellisiä vauhdituksia, kalvojen puhkaisu, laitettu puudutteita ja muita. Sitten voitaisiin sanoa, että kotiin olisi kuoltu, sillä kotonahan ei ole sektiovalmiutta. Ja juuri se on syy, miksi kotona ei tehdä samassa mittakaavassa puuttumisia, saati käytetä lääkkeellisiä vauhdituksia tai puudutteita. Ei voida ottaa niin suurta riskiä.


Minullakin on takana yksi ihan onnistunut sairaalasynnytys, vähillä puuttumisilla tosin. 

Silti koen, että sairaalan riskeistä puhutaan aivan liian vähän. 

On liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että synnytys nyt vain on niin vaarallista ja onneksi ollaan sairaalassa. 



Synnytyksen tärkein asia edelleen on se, että äiti ja vauva molemmat voivat hyvin. Nykyään tiedetään kuitenkin, että ne eivät ole ainoita merkittäviä asioita. Koko synnytys voi vaikuttaa vielä vuosia ja vuosikymmeniäkin eteenpäin. Synnytyskokemuksen lisäksi synnyttäneen äidin fyysinen terveys ja mielenterveys, kiintymyssuhteen syntyminen äidin ja lapsen välille, perheen lapsiluku, kokemukset joita kerrotaan seuraaville jälkipolville ja vaikutetaan näin heidän ajatuksiinsa. Siinä on jo monta asiaa joihin synnytyskokemus vaikuttaa, enkä varmasti edes muistanut kaikkia.

Onkin aika hienoa, että Maailman terveysjärjestö WHO viime vuoden uusissa synnytyksiin liittyvissä ohjeissa listasi yhdeksi  tärkeimmistä tavoitteistaan "Making childbirth a positive experience". Sitä kohti.



Lue myös

Kuvat Pixabay


Seuraa myös IG:@iloelolaura ja FB:Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Matkapotat testissä - Buubla, Potette & My Carry Potty

Kaupallinen yhteistyö Moimini.fi


Me ollaan jonkun verran reissun päällä, ja ollaan todettu käteväksi kuljettaa myös matkapottaa mukana. Kaikissa paikoissa ei pottaa tai vessamahdollisuutta ole, ja pienimmät tyypit eivät aina pääse yhteisymmärrykseen pöntön kanssa. Meillä onkin ollut matkapotta mukana niin ulkomailla, kotimaan autoreissuilla kuin kyläillessäkin.


Onkin aika kätevää, kun on olemassa matkapottia, jota menevät pieneen tilaan ja kulkevat kätevästi mukana rattaiden alakorissa, takakontissa tai laukussa. Olen tutustunut kolmeen erilaiseen matkapottaan, joista Buubla ja Potette meiltä löytyy itseltä, My Carry Pottyä olen lainannut tuttavalta aiemmin.



Buubla: muuta pottaa ei välttämättä tarvita


Buubla on uusin tuttavuuteni, mutta on päässyt jo muutamalle kyläreissulle ja hotelliin mukaan. Postauksen lopussa on ohjeet Buubla-arvontaan.

Buubla näyttää ihan tavalliselta potalta, mutta sen saa mukana tulevalla tarranauhalla kasaan, jolloin se mahtuu pieneen tilaan. Sen taittuvat osat ovat silikonia, sivuosat muovia. Buublalle on olemassa myös oma säilytyslaukku, joka meillä on. Siinä on näppärä kantokahva, ja tykkään sen mustasta ajattomasta ulkonäöstä. Pussi näyttää samalta kuin mieheni maskipussi, eikä siis huuda että "tässä on potta".

Buublahan toimii ihan tavallisena pottanakin, eikä sen lisäksi välttämättä tarvitse muuta pottaa kotiin. Halutessaan siihen saa viritettyä muovipussin samalla lailla kuin Potetteenkin, jos potan tyhjennyspaikkaa ei ole lähettyvillä.

Buubla-matkapotta kokoontaitettuna



Potette: potta ja pöntön supistaja samassa


Hankimme Poteten esikoisen vauva-aikaan, kin olimme lähdössä käymään Saksassa. Potettea voi käyttää joko pöntön supistajana tai pottana, sillä sen jalat ovat käännettävät. Tätä voisi käyttää kotonakin, jos ostaisi lisäosana silikonisen tyhjennysosan, jolloin se toimisi myös tavallisena pottana.

Meillä on reissussa aina mukana muovipusseja, jotka viritetään potalle. Potetteen myydään omia pusseja, joissa on imupaperia pohjalla. Ne ovat tosin aika arvokkaita, ja me ollaankin niiden sijaan käytetty ihan tavallisia muovipusseja.

Potan mukana tulee muovinen säilytyspussi, joka meillä tosin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Täytyisi ommella sille itse uusi ja hienompi.

Näin Poteten saa laitettua vessanpöntölle supistajaksi.


My Carry Potty: pottalaukku, jota lapsi tykkää kantaa itse


My Carry Potty on ikäänkuin salkku, joka avataan kun potalle käydään. Jos tuotoksia ei pysty kippaamaan minnekään, voi potan laittaa kiinni, sillä se on tiiviisti tehty, ja pissat ja kakat kyllä pysyvät siellä tallessa. Ehkä vähän liiankin tallessa, sillä pahimmassa tapauksessa ne saattavat unohtua sinne, ja muistua vasta sitten kun pottaa käyttää seuraavan kerran (hups), sillä hajukaan ei tule läpi.

My Carry Potty ei ole mikään käsilaukkuversio, sillä kannen vuoksi se on suurempi kuin Buubla tai Potette. Tämän potan vahvuus onkin sen sijaan se ekologisuus, koska muovipusseja tai muita ei tarvita. Meille tätä ei ole kuitenkaan omaksi hankittu juurikin koon vuoksi.




Arvonta


Kannattaa kurkata Instagramin puolelle, sillä siellä arvotaan yksi Buubla-matkapotta säilytyslaukkuineen yhdessä Moiminin kanssa. Arvonnan löydät @iloelolaura-nimimerkin takaa. Osallistua voi 31.3.2019 klo 19 saakka. Onnea arvontaan!

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Mehevä kesäkurpitsalasagne - gluteenitonta ja viljatonta arkiruokaa



Olen arkiruokailuissani kotona päätynyt viljattomaan ruokavalioon tällä hetkellä, sillä suurin osa viljoista ei vaan sovi minulle. Tai ehkä jopa kaikki viljat. 20 vuoden ruoka-aineoireiluni on aina pistetty maitotuotteiden piikkiin, sillä keliakiaa minulla ei ole, ja sen sijaan laktoosi-intoleranssi löytyy. Vaan ei oireilu lakannut koskaan, vaikka olen aiemmin ollut kuukausia myös täysin maidottomalla ruokavaliolla, sekä ilman lihaa.


Viime keväänä kun tiputin elopainoani , jätin gluteeniviljat minimiin. Olo oli parempi, mutta ei täysin oireeton. Söin silloin kuitenkin kauraa, maissia, tattaria, riisiä jne. Nyt vuodenvaihteessa kokeilin jättää nekin tauolle.

En oikeastaan ensin edes tajunnut, että ei enää turvottanut, sattunut mahaan, ollut ummetusta tai kivuliaan näppyläistä ihoa. Kun tajusin, rupesin kiinnittämään huomiota olooni esim. reissujen ja kyläilyjen jälkeen, kun olin syönyt ns. tavallisesti. Kaikki oireet palasivat taas, ihan yhdenkin päivän vehnänsyönnit saa ihoon nousemaan kipeitä paukamia seuraavana päivänä. Näppyjen katoamiseen taas tarvitsee vähintään viikon ilman viljoja. Ei kivaa. Mahakivut ja muut onneksi loppuvat nopeammin.



Kyläilyt on siitä pahoja, koska eihän mulla ole allergiaa, enkä haluaisi olla vaivaksi kenellekään. Ja Suomessa syödään paljon viljatuotteita. Omat eväät voisin hyvin kuljettaa aina mukana, mutta sekin voi loukata jotakuta. Mutta sitten taas, oma hyvinvointi on kyllä paljon tärkeämpää kuin se, että joku kokee minut vaikeaksi. Katsellaan, miten tätä asiaa prosessoin pääkopassani, nyt kun tiedän oireiden aiheuttajan.

Siispä arkiruoat on rukattu meillä viljattomaan suuntaan. Lapset saavat toisinaan tavallista leipää tai pastaa, mutta eivät päivittäin, sillä eihän ihminen niitä välttämättä tarvitse. Monipuolisesti voi onneksi syödä muutenkin.



Tämän pohjalta yhdeksi arkiruoaksi on rantautunut kesäkurpitsalasagne. Ja miten hyvää se onkaan! Ohje on kokeilemalla muotoutunut, ja näyttää tällä hetkellä tältä:


225c n. 30-40min

Tarvitset:

2 kesäkurpitsaa (koko ei ole niin justiinsa)
1 sipuli
1 rasia jauhelihaa
200g sulatejuustoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
1 kananmuna
1 dl nestettä esim. kookoskerma, maito, kasvimaito (tein kookoskermalla)
Voita vuoan voiteluun
1 dl juustoraastetta

Tee näin:

1. Kuullota sipulit pannulla öljyssä (meillä oliiviöljy), lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää mausteet ja sulatejuusto, anna sulatejuuston sulaa sekaan pannulla.

2. Voitele vuoka voilla. Viipaloi kesäkurpitsat, ja asettele vuokaan yksi kerros kesäkurppia. Saa olla päällekkäinkin, mieluummin niin kuin että jäisi aukkoja.

3. Laita kerros jauhelihaa. Sekoita muna ja neste keskenään ja kaada siitä osa tähän väliin. Sitten uusi kerros kesäkurpitsaa, jauhelihaa jne, kunnes sun ainekset on käytetty. Kippaa loput munanesteseoksesta mukaan.

4. Päälle vielä juustoraastetta ja uuniin 225c. Kesäkurpitsa kypsyy melko nopeasti, joten riippuu uunista ja vuoan mallista, kuinka kauan paistuu. Itse otan pois uunista silloin kun juusto alkaa olla mukavan kypsynyttä.



Tää on ihanaa, kokeile! Millaisia arkiruokia teillä syödään?



Lue myös nämä:



Löydät mukaan myös Instagramissa:@iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

torstai 21. maaliskuuta 2019

Nostetta arkeen - piknik lastenhuoneessa

Kaupallinen yhteistyö Ella's Kitchen



Muutama viikko sitten sain kutsun mammatreffeille viettämään mukavaa iltapäivää muutamaan muun äidin ja pienen lapsilauman kanssa. Tällaiset äitilapsitreffit on mun lemppareita, sillä lapset yleensä viihdyttävät toisiaan porukalla, niin äidit voivat samalla jutella ja vaihtaa kuulumisia.


Nämä kyseiset mammatreffit oli siitä erilaiset, että kaiken muun kivan lisäksi päästiin maistelemaan Ella's Kitchenin tämän kevään uutuustuotteita, nimittäin käteviä oat&fruit -välipalapatukoita ja uusia smoothiemakuja. Tuunattiin itsellemme ihanat smoothiekupot, ja upposi kyllä aikuiseenkin makuun.

Puolitoistavuotiaamme vetäisikin aika vauhdikkaasti pienen pussillisen mansikkabanaaninaksuja, kaksi kaurapatukkaa sekä kesäkurpitsaa, avocadoa ja omenaa sisältävän smoothien. Vau! Eikä kolmevuotiastakaan tarvinnut liiemmin houkutella, sillä hän oli odottanut mammatreffejä ja kutsuikin niitä sosejuhliksi.



Arjesta juhlaa - piknik lastenhuoneessa


Joka päivä ei voi olla mammatreffejä, mutta arjestakin voi tehdä hauskaa ja mieleenpainuvaa. Kolmevuotias on kysellyt harva se päivä, että koska tulee kesä ja päästään pyöräretkille, uimaan ja piknikille. Noita muita ei ole vielä näköpiirissä, mutta piknik nyt on onneksi ihan järjestettävissä. Päätettiin laittaa lasten kanssa aamupalapiknik lastenhuoneeseen, nyt kun aamuisinkin on jo valoisaa. 

Piknikviltin lisäksi tärkeitä piknikillä ovat kuulemma huolella valitut pehmolelukaverit, sekä tärkeimpänä tietenkin ne eväät. Aamupalapiknikin antimiksi valikoitui aamiaismuffinit, oat& fruit -patukoita, päärynää, maustettuja naksuja, smoothieta sekä juomista hienoista laseista.

Ella's Kitchenin kaikki tuotteet ovat luomua ja ilman ylimääräisiä lisäaineita, joten niitä voi huoletta ottaa osaksi arkeakin, kuten me näin tehtiin. Tykkään siitä, että Ella's Kitchenin soseet eivät ole aina pelkkää hedelmää, vaan sekaan on saatu myös vihanneksia, kuten vaikkapa kesäkurpitsaa, palsternakkaa ja porkkanaa, ja silti ne ovat lastenkin makuun.



Ennen piknikiä leipaistiin tietenkin aamupalamuffinit mukaan. Se oli onneksi niin yksinkertainen leipominen, että kolmevuotias teki muffinit lähes kokonaan itse. Mufferot toimivat hyvin vaikkapa puuron sijasta, ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä ainesosia. Niiden paistuessa pilkoin eväspäärynät mukaan. Esikoinen puolestaan valitsi piknikkokoonpanoon seuralaisia lastenhuoneen asukkaiden joukosta. 


Mehevät smoothiemuffinit


6 muffinia
Paista 225c 20min

1 pussi Ella's Kitchen smoothieta
1dl mantelijauhoja
1 muna
puolikas banaani
1tl leivinjauhetta
1 Ella's Kitchen välipalapatukka

Tee näin:

1. Muussaa banaani haarukalla kulhoon. Voit hyvin laittaa kokonaisenkin banaanin, meillä sattui olemaan puolikas. Muussausjäljen ei tarvitse olla mitenkään erityisen tasaista, sillä banaanisattumatkin tuovat kivaa makua.

2. Lisää muut aineet. Me käytettiin vadelmaa, omenaa ja tattaria sisältänyt smoothie. Lopuksi murenna oat&fruit -patukka joukkoon. Sekoita haarukalla.

3. Nostele taikina muffinivuokiin ja paista uunissa 225c noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa. Silikonivuoista muffinit irtoavat helposti jäähdyttyään. Nauti!




Mukavia piknikhetkiä!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?


Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että "ehkä joskus", vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa? 



Haurasta ja hiljaista 


Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.

En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.

Oikeastaan koko raskausajan tunsin "miltä nyt tuntuu?" ja "eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?" -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.



Toinen raskaus oli aivan erilainen


Toinen raskautuminen oli erilainen, ja jo pelkästä vauvahaaveestakin kerroin useammalle. Kahdesta viivasta tikussa kerroin tosi monelle jo heti samana päivänä, kun olin siihen tikkuun pissannut. Tännekin kirjoitin asiasta jo aika piakkoin tämän jälkeen. Ajattelin, että nyt otan kaiken ilon kautta. Uskallan tuntea. Iloita ja nauttia. Jos jotain kävisi, se olisi sen ajan murhe.

Se oli aika ihanaa, aivan erilaista aikaa kuin ensimmäinen raskaus, monellakin tapaa. Uskoin aktiivisesti koko raskausajan, että raskaus menee hyvin, ja synnytyksestä tulee ihana. (Ja siitä tuli!)


Entäs seuraavaksi?


Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.

Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.




Onko kiusallista puhua toiveesta raskautua?


En enää osaa ajatella, että olisi jotenkin outoa puhua asiasta. Olen jo elänyt sen ajan, ja itselleni se itseeni käpertyminen ei ollut mitenkään hohdokasta tai mieltä ylentävää aikaa, joten en kaipaa elää sitä uudelleen. Kukin olkoon vapaa toimimaan hyväksi katsomallaan tavalla, joillekinhan se voi myös olla kutkuttavan ihanaa aikaa oman salaisuuden kanssa. Ja onhan aivan eri asia vaikka pitkä lapsettomuus kuin toive kolmannesta lapsesta. 

"Tuossa on se naisraukka, joka yrittää tulla raskaaksi, mutta ei ole vielä onnistunut" on tyyli, millä lailla en itse ajattele, ja jollaisena en näe itseäni. Sen sijaan voisin olla nainen, joka on neljä vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt, ja jonka hormonitoiminta on vielä vähän sekaisin. Sellainen.


Miten  koet, voiko raskautumistoiveesta puhua ääneen? Miten olet itse toiminut?



Lue myös


Tuu mukaan myös IG:iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tätä et vielä ole kokeillut kuukautiskipuihin - yoni steam


Tiedätkö mikä on yoni steam, tai kuinka se voi mahdollisesti auttaa kuukautiskipuihin? Kerron vähän lisää! Lopussa myös oma kokemukseni aiheesta.



Pimppihöyrytys, oikeastiko?


Yoni steam on kuin kohdun ja pimpin detox, jossa lämpimän höyryn ja yrttien avulla on tarkoitus puhdistaa kehoa. Siitä kerrotaan, että kuumassa vedessä yrttien lääkinnälliset hyödyt pääsevät käyttöön, kulkeutuvat iholle, lisäävät alapään ja kohdun verenkiertoa ja puhdistavat lisääntymisjärjestelmää. Puhdistus pienentää kohdun kuukausittaisen tekemän työn määrää, mikä on yhteydessä mm. kuukautiskipuihin.

Joidenkin lähteiden mukaan yoni steaming on  muinainen korealainen hoitomuoto, jonka tarkoitus on parantaa, elvyttää ja puhdistaa emättimen ja kohdun alueita. Jotkut kertovat sen tulleen maya-kulttuurista.

Yleisimpiä höyrytysyrttejä ovat basilika, rosmariini, ruusun lehdet, kehäkukka, laventeli, oregano, kamomilla jne. Eri yrteillä on eri ominaisuudet. Myös merisuolaa voidaan käyttää yrttien lisänä. Yrttien annetaan hautua hetken aikaa, jonka jälkeen istutaan höyryastian yläpuolelle ilman housuja, viltti ympärillä, ettei höyry karkaa ennen aikojaan. Yleisin suositeltu aika höyrytykselle on noin 20 minuuttia.


Oletetut hyödyt


Mitään tieteellisesti tutkittua dataa asiasta ei ole, mutta huimaan määrään asioita höyrytyksen kerrotaan voivan auttaa:

Kuukautiskrampit, poissaolevat kuukautiset, hedelmällisyys ja raskautuminen, endometrioosi, epäsäännöllinen kuukautiskierto, pitkä kuukautiskierto, lyhyt kuukautiskierto, vaihdevuosioireet, hiiva, libido, emättimen kuivuus, alapään kudosvauriot, emättimen bakteerien tasapainotus, synnytyksestä palautuminen ja monet muut naiseuteen ja hormoneihin liittyvät asiat.


Höyrytys on vaarallista?


Jenkeissä muutamat lääkärit ovat varoitelleet tästä höyrytyksestä, sen olevan kuulemma huijausta, voivan aiheuttaa palovammoja, eikä sen voida todistaa auttavan. Ei varmasti voidakaan todistaa auttavan, sillä asiasta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, vaan pelkästään ihmisten omakohtaisia kokemuksia.

Ajattelen yoni steam -höyrytyksessä olevan paljolti samaa kuin hyöryhengityksessä, paitsi että hengitysteiden sijaan hoidettavana on kohtu ja alapää. Palovammojakin on aika vaikea saada, koska sen huomaa kyllä heti, jos höyry on liian kuumaa. Ja rahaahan tähän ei juuri mene, kun sen voi tehdä kotonakin.


Oma tarinani rajuine kuukautiskipuineen 


Minulla oli jo nuorempana kivuliaat kuukautiset. Nuorena aikuisena niitä helpottamaan kokeiltiin hormonivalmisteita, jotka vähäksi aikaa auttoivat, kunnes homma vain paheni. Näiden valmisteiden ansiosta sitten oma hormonitoiminta meni hyvin sekaisin. Kun se saatiin hiukan normaalimmaksi,  olivat menkkani entistä kivuliaammat. Kamalat. Sellaiset, että kipulääke tuli ottaa tyyliin sillä sekunnilla kun menkat alkoivat, tai lääke ei ehtisi vaikuttaa ja vastassa olisi krampit, joissa pyörin kivuissani vessan lattialla.

Minulle tarjottu apu oli aina vain uusia reseptilääkkeitä, joilla olisi varmaan jo tainnuttanut hevosenkin. Kokeilin myös lisäravinteita, eri ruokavalioita, magnesiumia, rautaa, muutamaa täydentävää hoitomuotoa ja vaikka mitä muuta, mistä kerrottiin joillekin olleen apua. Välillä sainkin apua muutamiin kuukautisiin, mutta kivut palasivat aina.

Höyrytetään sitten, ei siinä mitään ainakaan menetä!


Joskus aikoja myöhemmin eräs ystävä vinkkasi yoni steamista, pimppihöyrytyksestä. Vaikutti niin helpolta, hullulta ja samalla loogiselta, että päätin kokeilla sitä. Etenkin, kun toteutus oli helppo ja naurettavan edullinen. Lueskelin kymmeniä eri nettisivuja asiasta, koittaen summata kaikesta tiedosta itselleni oleellisimmat, jättäen vähän liian hörhöt asiat sivuun. 

Kokeilin. Odottelin menkkoja ja yllätyin. Siitä on reilu neljä vuotta, mutta muistan kun ne menkat alkoivat. Tuntui pienen pieni nipistys alavatsalla, ja mietin, että mitähän tämä on. Käväisin vessassa ja totesin, että menkat! Ja vain pieni nippaisu. Jos olisin ollut kotona silloin, olisin varmaan itkenyt onnesta, niin helpottavalta ja uskomattomalta se tuntui. Nämä ensimmäiset kuukautiset alapäähöyrytyksen jälkeen olivat myös ruskeat, kypsän jauhelihan väriset, kuten olin lukenut, että ne voisivatkin ensimmäisen höyrytyksen jälkeen olla.




Mulla ei ole ollut infernaalisia menkkakipuja sen jälkeen. Joskus jotain pientä, mutta kuitenkin sellaista, etten mitään lääkkeitä ole kaivannut. Ja toki omalla kohdallani yoni steam auttoi myös raskautumiseen välittömästi. Sekin oli ollut yrityksen alla silloin, ja epäilinkin hormonitoiminnallani ja raskautumisen viivästymisellä olevan salaisia yhteyksiä.

Silloin kun en ole raskaana, teen tätä höyrytystä edelleen, hyvin epäsäännöllisesti tosin. Raskaana ollessa en menisi höyryttelemään. Silloin harvoin, kun olen kertonut tästä pimppihöyrytyksestä, olen saanut osakseni kummastelua ja naurua. Vaan minkäs teet. Kuulostaahan se aika hauskalta, sellaiselta höpöhöpö jutulta, ja herättää epämieluisia mielikuvia ihmisistä höyryttelemässä pimpslooraansa. On helppo nauraa kaikelle vieraalle ja oudon kuuloiselle, jos ei tiedä. Jos asia kiinnostaa sinua, ota ihmeessä itse selvää asiasta. En siis varsinaisesti suosittele tätä juuri sinulle, vaan suosittelen pohtimaan ja ottamaan itse selvää.


Onko sulla kuukautiskipuja? Mitä kaikkea olet kokeillut niihin?



Kaikki kuvat ovat Pixabayn

torstai 14. maaliskuuta 2019

Mitä useampi lapsi, sen nöyrempi vanhempi?


 Nyt kun kahden lapsen myötä meidät lasketaan useamman lapsen perheeksi, monelta lapsiperheeltä olen kuullut ajatusta siitä, kuinka myös oman pienuutensa huomaa entistä selkeämmin. Lasten määrä kuulemma vaikuttaa tähän jollain tapaa. Lasten eroavaisuudet tuovat esille koko ajan uusia ajatuksia, tilanteita ja tunteita. Niiden keskellä huomaa olevansa vain ihminen, eikä olo ole aina niin kaikkivoipa.



Tylsä klisee, mutta kyllä ne lapset vaan opettavat koko ajan vanhempiaan


Lapsi opettaa vanhempaansa koko ajan. Mitä useampi lapsi, sen useampi opettaja? Meidän lapset ovat vasta kolme- ja yksivuotiaat, mutta silti sitä on alkanut ymmärtämään, että mitään yleispäteviä sääntöjä lastenkasvatukseen ei ole olemassa. Tällä pienellä kokemuksella sanoisin, että edellisestä lapsesta kerrytetyt kokemukset  eivät päde seuraavaan lapseen kovinkaan monessa asiassa. Valitettavasti. Ja onneksi. Siinähän saattaisi päästä ylpistymään tiedoilla ja taidoillaan, ehkä?

Toki tyypillisimmät kehitysvaiheet menevät yleensä melko lailla samalla tavoin. Mutta kaikki muu voi olla ihan päinvastaista.



Nöyryyden lähteillä


Pistää nöyräksi. Aikuisiälläkin voi oppia näin paljon kaikkea. Tai oikeastaan koen, että oma kasvamiseni on alkanut vasta siinä kohtaa, kun myös raskausmahan kasvattaminen on alkanut. Kaikki muu sitä ennen on tavallaan ollut ihan lasten leikkiä. Vaikka kyllähän jokaisessa, eri näköisessä elämässä löytyy ne omat kasvunpaikat ja kipupisteet.

Elämä lasten kanssa on ihanaa ja rikasta, mutta koen sen myös melkoisena koulunkäyntinä. Kun lapsi kasvaa, niitä kasvunpaikkoja luonnollisesti tulee koko ajan lisää. Ja tosiaan, kun on enemmän lapsia, on runsaammin kasvunpaikkojakin. Ja tokikin mahdollisia kompuroinnin kohtia itselle. Mutta niistä selviäminen taitaa olla se kasvattavin osuus?


Ensimmäinen lapsi mullisti elämän, seuraava lapsi ajattelun


Ensimmäisen lapsen syntyminen mullisti elämän, muuttuihan lapsettoman pariskunnan arki yhtäkkiä lapselliseksi. Näinhän se lähes kaikilla taitaa olla. Toisen lapsen syntymä ei enää vavisuttanut arkea, koska lapsiperhearjen raamithan olivat jo tuttuja, ja se alun hurja sopeutuminen jo takana päin.

 Sen sijaan toisen lapsen syntymä mullisti ajattelun ja puhkaisi jonkinlaisen kuplan, joka yhden lapsen kanssa eläessä oli päässyt syntymään.

Puhun nyt itsestäni, en suinkaan muista yksilapsisista perheistä. Yhden lapsen kanssa minulla oli aika matala kynnys miettiä ja ihmetellä muiden ratkaisuja lastensa kanssa. Että miksi joku tekee noin, ja miten ihmeessä joku nyt ei tee näin? Tai että "näin olisi paljon helpompaa, miksei ne tajua sitä?" Ei pahalla tai arvostelevasti, mutta ihmetellen kuitenkin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä on joskus ollutkin. Nyt sitä lähinnä hymähtää noille aiemmille ajatuksilleen, ja toteaa, että onneksi sitä näköjään oppii elämässä aina uutta. Niin kuin vaikka senkin, että erilaiset ratkaisut toimivat eri ihmisillä, ja että enpä kovin lähtisi muita neuvomaan.




Onko teillä toisen lapsen syntymä pistänyt pakkaa eri lailla sekaisin? Entäs kolmas tai sitä useampi lapsi?



Lue myös

Kun lasten ikäerona on kaksi vuotta
Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?
Yksilapsinen perjantai - yhden lapsen viihdyttämisestä


Tuu mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Seikkailu Helsingissä - Myö Hostel lapsiperheen yöpaikkana

Kaupallinen yhteistyö Myö Hostellin kanssa


Menneellä viikolla meillä oli lasten kanssa menoa pääkaupunkiseudulla, ja saatiin majapaikaksi upea Myö Hostel. Olin jo jonkun aikaa haaveillut Myössä kyläilystä, sillä sehän ei ole ihan mikä tahansa hostelli, vaan jotain paljon parempaa.



Kaunis ja uniikki Myö Hostel, joka kantaa myös yhteiskuntavastuuta


Myö ei kuulu perinteisten hostellien kategoriaan ollenkaan, vaan heidän kuvaksensa onkin aika osuva: ripaus luksusta ja designia jokaisen kukkaron ulottuville. 40-luvun miljöö luo tunnelmallisen ympäristön tälle boutique-hostellille, jonka jokainen huone on erilainen. Sisustuksessa on yhdistetty uutta ja vanhaa, ja hei, täällä on värejä! Ei siis ollenkaan tavallisen turvallisia hotellivärejä, vaan omia silmiäni hiveleviä yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan ole millään lailla övereitä, vaan juuri sopivia. 

Myö Hostel osallistuu myös tekemään työelämästä hitusen tasa-arvoisempaa, sillä he työllistävät kehitysvammaisia ihmisiä oikeisiin työsuhteisiin. Myössä työntekijät saavat työehtosopimuksen mukaista, oikeaa palkkaa.

"Myö-henki tarkoittaa, että ketään ei syrjitä". Toisin kuin Myö Hostellissa, harvat kehitysvammaiset saavat työstään oikeaa palkkaa. Usein päivätienestit liikkuvat pyöreän nollan ja 12 euron välillä. Kehitysvammaisten työllistäminen ja oikean palkan maksaminen on tosi upea asia, sillä Suomessa on paljon kehitysvammaisia, jotka pystyisivät ja haluaisivat tehdä töitä. Myön perustajat ovat sosiaalialan ammattilaisia, ja itsekin sosionomina sitä alkaa melkeinpä haaveilemaan tällaisen upean paikan perustamisesta. 



Bussilla suoraan ovelle


Tultiin Myöhön Helsingin keskustasta päin, ja nappasimme allemme lähijunan sen kummemmin miettimättä. Arvoin Ilmalan ja Pasilan aseman väliltä, sillä molemmista on alle kahden kilometrin kävelymatka Ruskeasuolle Myön luo. Junamatka ei montaa minuuttia kestänyt, ja päädyinkin jäämään Ilmalaan,  josta käveltiin reilun kilometrin matka Myö Hostellille metsäisiä kävelyteitä.

Hostelliin oli helppoa tulla, kun ovikoodit tulivat kännykkään viestinä. Ei stressiä avainkorteista tai kellonajoista, jolloin työntekijät ovat paikalla. Puhelinsoiton päästä päivystys on tosin saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa.

Myö hostel on itsepalveluhostelli, mutta satuttiin sellaiseen kellonaikaan, jolloin myös hotellin omaa väkeä oli paikalla, ja saatiinkin iloisen ystävällinen vastaanotto. Kyselin myös busseista, ja kuulinkin, että suunnilleen heti Myön ovelta lähtevällä bussilla pääsisi näpsäkästi Pasilaan, jonne oltiin suuntaamassa, ja samalla bussilla pääsisi myös Helsingin rautatieasemalle asti. Helppoa. Kun Myö vielä sijaitsee 23 bussin päättärillä, niin ei tarvitse stressailla oikealla pysäkillä jäämistä.

Seuraavalla kerralla otan Myö Hostelliin mukaan aikuistakin seuraa, niin pääsee pelailemaan.


Myöhön mahtuu erilaiset matkaajat


Käytiin tyttöjen kanssa nakkaamassa enimmät tavaramme Myöhön, josta suuntasimme vielä illan menoillemme. Kolmevuotias bongasi heti eteisessä lehtitelineestä Prinsessa-lehtiä, joista muutama lähti lainaan meille huoneeseemme.

Myössä onkin ajeteltu eri-ikäisten matkaajien viihtyvyyttä. Paikanpäällä luettavien lehtien ja kirjojen lisäksi Myön yhteisistä tiloista löytyy myös leluja, piirustusvälineitä, elokuvia ja sarjoja katsottavaksi sekä  valikoima lautapelejä niin lapsille kuin aikuisillekin. Pieniä asioita, jotka vaikuttaa isosti viihtyvyyteen. Itselleni ainakin tuli niin iloinen olo, kun lapsetkin on huomioitu, ja yhteisissä tiloissa saa leikkiä ja viettää aikaa. Ja mietin heti, että sitten seuraavalla kerralla otan mukaan myös aikuista seuraa, niin pääsee testaamaan pelihyllyn aarteita.


Yhteiset tilat lasten kanssa matkatessa


Illalla, kun palattiin lasten kanssa Myöhön, pistäydyttiin vielä vieressä olevassa kaupassa hakemassa iltapalatarvikkeita. Suunnattiinkin suoraan keittiöön, jossa oli muitakin matkalaisia iltapalapuuhissa. Hyvin joukkoon mahtui myös lasten äänet ja heidän ilo yhteisissä tiloissa olevista leluista. Vaikka oleskelutiloissa oli useampia matkaajia, oleilu oli jotenkin mukavan rentoa, ei yhtään kiusallista vaikka joukko tuntemattomia ihmisiä olikin samassa huoneessa.

Myön keittiön jokaisen kaapin ovesta löytyy kyltit, mitä missäkin on. Sellaista asiaa ei taida ollakaan, mitä keittiöstä ei löytyisi, vaan keittiö on todella hyvin varusteltu.  Myös roskien lajittelu on ohjeistettu hyvin. Uunin käyttöön kysyin toisilta matkaajilta apua, sillä en ole kovin kokenut älyuunien käytössä, mutta aika simppeliä se sitten olikin.

Lasten kanssa paljon reissaavana arvostan hyvin varusteltua keittiötä sekä yhteistä oleskelutilaa, ja paljon arvostankin. Kyllähän sitä itse eläisi millä tahansa matkaeväällä, ja viettäisi aikaa vaikka huoneessaan. Lapsille kuitenkin on kiva päästä tekemään ihan oikeaakin ruokaa välillä, ja koska lapset saivat ajan kulumaan yhteisissä tiloissa leikkien, siirryimme huoneeseemme vasta nukkumaan mennessä.

Ilta-auringon värittämä huone.

Sleeping Beauty Myö Hostellin pehmeissä lakanoissa.

Huone Konnevedeltä


Ylempiin kerroksiin pääsee pienellä sympaattisella hissillä. Meidän huoneemme oli viidennessä kerroksessa, jonka nimi on Konnevesi. Rattaat me jätettiin alas eteiseen, vaikka olisi ne mahtuneet huoneemme eteiseenkin. Myö Hostellista löytyy myös esteettömiä huoneita ensimmäisestä kerroksesta. Myöstä löytyy huoneita jokaisen budjetille, sillä heiltä löytyy hotellitasoisia huoneita omalla kylpyhuoneella, huoneita yhteisellä kylpyhuoneella, sekä yhteismajoitusvaihtoehtoja. Meillä oli huone parisängyllä, vessalla ja suihkulla.

Yö oli tosi rauhallinen, ja sängyissä oli hyvä nukkua. Olin varuiksi napannut käytävältä mukaani korvatulpat, mutta niitä ei sitten tarvittukaan. Me taidettiin olla itse ne äänekkäimmät vieraat, sillä lapset havahtuivat unesta muutaman kerran yöllä, kuten heillä on reissussa tapana. Onneksi hyvien verhojen ansiosta huone oli kunnolla pimeä, joten tytöt jatkoivat kuitenkin uniaan saman tien.



Meidän aamu alkoi melko aikaisin, joten keräsin lapseni ja tavarat kokoon ja suunnattiin alakertaan aamupalalle. Aamupala kuuluu yöpymisen hintaan, ja sieltä löytyi hedelmiä, leipiä, levitteitä, leivänpäällisiä, mysliä, siemeniä, jogurttia, kahvia, teetä jne. Ja mitä ei löydy, voi itse tuoda ja keittiössä kokkailla itselleen lisäksi.

Tavallisemman yöpaikan jälkeen sitä vaan suuntaa seuraavia kokemuksia kohti, mutta Myö Hostellin jälkeen jäi mieleen muhimaan ajatus, että "sinne täytyy mennä uudestaankin". Vieraskirjaa selaillessa näytti siltä, että useammallakin reissaajalla on ollut samanlainen ajatus. Täytynee mennä kylään seuraavan kerran kesäaikaan, sillä Myö Hostellista pääsee myös suoraan luonnon keskelle.




Oletko kuullut Myö Hostellista aiemmin? Mitä asioita arvostat lasten kanssa reissatessa?


Myö Hostel, Tenholantie 10F, 00280 Helsinki

Käy kurkkaamassa Instagramin storeista meidän hetkiä Myö Hostellista: @iloelolaura

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Onneksi en ole raskaana vielä - vitamiinit ja raskautuminen



Saatiin lahjaksi vitamiinien mittaus. Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa uusi raskaus ja vauva, joten oman kropan vitamiinitilanne on kiinnostanut pitempään jo. Viimeiset neljä vuotta olen ollut joko raskaana ja imettänyt, tai molempia samaan aikaan. Että kuormitusta on ainakin ollut tavallista enemmän.



Tarpeeksi vitamiineja?


Imetys ei kuulemma kuluta äidin ravintoainevarastoja, jos syö monipuolisesti ja terveelllisesti. Epäilen kuitenkin aika lailla tätä. Jos ruoasta ei tule tarpeeksi vitamiineja, imettävän äidin elimistö vetää ne maitoa varten äidin omasta kehosta. Lapsi ensin, äidille jää loput.

Vaikka meillä Suomessa suositusten mukaan pelkän D-vitamiinin nappailu purkista riittäisi (ja sekin määrä on hyvin vähäinen), koen itse monesta muustakin purkista saatavalla vitamiinilla olevan hyvät, tarpeelliset terveyshyödyt.

Kehon vitamiinivarastot selvitimme msas-testillä, sillä siinä näkyy hyvin myös lievät puutokset. Verikokeissahan ei useinkaan näy kuin suuremmat puutostilat, eikä aina nekään. Itseäni kuitenkin kiinnostaa kehon vitamiinivarastot senkin vuoksi, jotta osaisi optimoida oikein sen, mitä vitamiineja oikeasti tarvitsee lisätä ruoka- tai vitamiinivalikoimaan. Vitamiineissakin on laatueroja, osa on aika heikkolaatuista, täynnä täyteaineita tai huonosti imeytyvässä muodossa. Kannattaa olla tarkkana mitä syö.



Testin tulokset 


Vitamiinimittauksesta ilmeni, että monien vitamiinien suhteen asiat olivat hyvin. Esim. D-vitamiinin tilanne oli hyvä, niinkuin olin ajatellutkin. D:tä syön yli virallisten suositusten.

Vaan mikä yllätti, oli monien B-vitamiinien tilanne kehossani. B6-vitamiinia olen vetänyt purkista, ja se olikin B-ryhmästä se paras, vaikka sekään ei hyvällä tasolla vielä ollut. Muut B:t olivat heikolla tasolla. B1 ja B5 olivat niin heikossa hapessa, että vaje aiheuttaa jo ongelmia useassa elintoiminnossa. Apua. Nopeiten tämä on korjattavissa juurikin ravintolisällä. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, eli joka päivä olisi hyvä raahautua pilleripurkin äärelle. 

Toisaalta tämä yllättää, toisaalta ei. Ei yllätä siksi, koska tiedän, ettei nykyravinto ole niin laadukasta että se yksistään riittäisi. Yllättää siksi, koska B:itä saa viljasta, lihasta, kalasta, maitotuotteista ja kasviksista. Kasviksia syön paljon, lihaa ja kalaa jonkun verran, ja maitotuotteitakin päivittäin. Viljaa harvemmin, koska se aiheuttaa ongelmia minulle.



Vitamiinit, raskautuminen ja raskauden jatkuminen


Elimistömme vitamiinivarastot vaikuttavat lähes kaikkeen meissä. Myös raskautumiseen ja raskauden jatkumiseen. Esimerkiksi B12-vitamiini vaikuttaa alkion kiinnittymiseen, folaattia eli B9-vitamiinia tarvitaan kohdun limakalvon ja istukan kehittymiseen (foolihappo on folaatin synteettinen muoto. Folaatti on noista huomattavasti parempi vaihtoehto) B9 vaikuttaa osaltaan myös raskauden jatkumiseen myös pidemmällä raskaudessa. Niasiinistä eli B3:ta on muutamia tutkimuksia, joiden mukaan sen puutos olisi yhteydessä sikiön epämuodostumisiin ja keskenmenoihin, mutta virallisesti Suomessa näitä tutkimuksia on pidetty epäluotettavina. 

Hyperemeesi.fi sivulta löytyy tieto, että "kaikkien hyperemeesistä kärsivien naisten elimistössä on havaittu olevan puutoksia muun muassa pyridoksiinin (B6) ja sinkin osalta". Hyperemeesi, eli raskaudenaikainen vakava pahoinvointi ei houkuttele, ja otankin vakavasti nämä vitamiinivarastojeni tulokset. Ja samalla olen tosi iloinen siitää, että tämä vitamiiniasia tuli testattua tässä kohtaa.

Lisäksi magnesiumin puute voi haitata alkion kiinnittymistä, sinkki vaikuttaa munasolujen laatuun, B6 edistää progesteronin muodostumista, jodin puute aiheuttaa keskenmenoja ja niin edelleen. Elimistön hyvinvointi, raskautuminen  ja raskauden jatkuminen on monen asian summa. Siksi mielestäni vitamiinivarastoja pitäisi mitata paljon enemmän. Tokikaan ne eivät ole ainoa raskauteen vaikuttava asia, mutta yksi merkittävä sellainen. Ja mitään taikanappejahan vitamiinit eivät kuitenkaan ole, kehon varastojen kartuttaminen ei aina käy ihan silmänräpäyksessä.



Jotkut kokevat vitamiinit rahan haaskaukseksi, minä taas koen omalla kohdallani, että se on kuin rahan laittamista säästötilille. Panostus omaan tulevaisuuteen.



Onko sulta tutkittu vitamiinivarastoja? Valmistauduitko raskauteen vitamiinein?



Kuvat ovat Helsingin Lasten kaupungista, jossa kävimme talvilomalla. Kiva paikka, ja ilmainen vieläpä.


Tuu mukaan myös Instagramissa: iloelolaura ja Facebookissa: Iloa, eloa! -blogi