keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?


Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että "ehkä joskus", vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa? 



Haurasta ja hiljaista 


Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.

En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.

Oikeastaan koko raskausajan tunsin "miltä nyt tuntuu?" ja "eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?" -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.



Toinen raskaus oli aivan erilainen


Toinen raskautuminen oli erilainen, ja jo pelkästä vauvahaaveestakin kerroin useammalle. Kahdesta viivasta tikussa kerroin tosi monelle jo heti samana päivänä, kun olin siihen tikkuun pissannut. Tännekin kirjoitin asiasta jo aika piakkoin tämän jälkeen. Ajattelin, että nyt otan kaiken ilon kautta. Uskallan tuntea. Iloita ja nauttia. Jos jotain kävisi, se olisi sen ajan murhe.

Se oli aika ihanaa, aivan erilaista aikaa kuin ensimmäinen raskaus, monellakin tapaa. Uskoin aktiivisesti koko raskausajan, että raskaus menee hyvin, ja synnytyksestä tulee ihana. (Ja siitä tuli!)


Entäs seuraavaksi?


Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.

Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.




Onko kiusallista puhua toiveesta raskautua?


En enää osaa ajatella, että olisi jotenkin outoa puhua asiasta. Olen jo elänyt sen ajan, ja itselleni se itseeni käpertyminen ei ollut mitenkään hohdokasta tai mieltä ylentävää aikaa, joten en kaipaa elää sitä uudelleen. Kukin olkoon vapaa toimimaan hyväksi katsomallaan tavalla, joillekinhan se voi myös olla kutkuttavan ihanaa aikaa oman salaisuuden kanssa. Ja onhan aivan eri asia vaikka pitkä lapsettomuus kuin toive kolmannesta lapsesta. 

"Tuossa on se naisraukka, joka yrittää tulla raskaaksi, mutta ei ole vielä onnistunut" on tyyli, millä lailla en itse ajattele, ja jollaisena en näe itseäni. Sen sijaan voisin olla nainen, joka on neljä vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt, ja jonka hormonitoiminta on vielä vähän sekaisin. Sellainen.


Miten  koet, voiko raskautumistoiveesta puhua ääneen? Miten olet itse toiminut?



Lue myös


Tuu mukaan myös IG:iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe. Kolmatta toivoessa kuulutin vauvakuumetta ympäripyöreästi kaikille ja moni nyt sanoikin, ettei raskaus tullut yllätyksenä vaikka miehen mieli muuttuikin vasta. Kakkonen taisi olla ulkopuoliselle aikoinaan isompi yllätys koska olin (muka) menossa kouluun eikä annettu vihjettä haaveista 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan olekin :) hassua noinkin perin, että yllätytään jos vauvahaaveista ei oo puhuttu :p

      Poista
  2. Tottakai voi ja tottakai saa puhua vauvatoiveista ! Moni varmaan jättää puhumatta, koska ei jaksa uteliaita kysymyksiä että 'jokojoko'. Jos meillä olisi haaveissa lisää lapsia, niin varmaan puhuisin siitä ääneen, mutta omistani puhuin aina vain 'sitten joskus jos käy tuuri . Lähipiirissä oli niin surullisen paljon keskenmenoja parina vuonna ennen kuin aloin odottaa Ellua, etten uskaltanut sanoa toiveita ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, ja toki myös se, jos odotusta pitääkon odottaa pitkään. Se voi olla tarpeeks kipeetä joillekin jo niinkin.

      <3

      Poista
  3. Totta kai vauvahaaveista saa puhua! Varmasti löytyy niitä, jotka ihmettelevät joko avoimuutta asian suhteen tai ylipäätään toivetta suhteellisen tiheistäkin raskauksista. Mutta ainahan ihnettelijöitä riittää :) Itse en ole toiveistani kovin avoimesti uskaltanut puhua kuin lähipiirille, mutta onneksi edes heille.

    Onnea hirmuisesti tulevasta vauvasta!

    VastaaPoista