torstai 10. lokakuuta 2019

Mitä, eikö teidän neljävuotias ole vielä päiväkodissa?



Syksyn myötä arki on alkanut, iso joukko lapsia löytyy taas päiväkodeista ja kouluista. Meillä kuitenkin arki jatkuu entisenlaisena, myös neljävuotias on kotona. Miksi sen ikäinen lapsi ei ole jo päiväkodissa?



Tosiaan, meidän esikoisemme ei ole päivähoidossa. Ei edes osa-aikaisena. Se tuntuu välillä hämmästyttävän ihmisiä, joiden kanssa keskustelen. Vielä vuosi sitten se ei tuntunut olevan niin suuri asia, kun hän oli juuri sen kolme vuotta täyttänyt. Miksi se mietityttää kysyjiä nyt?

Onko hän jo niin iso, että päivähoidossa kuuluisi olla, vai tarjoaako päiväkoti jotain sellaista, mistä kysyjä ajattelee lapseni jäävän paitsi? Vaiko se, että "kaikkihan siellä ovat"?


Isompi hoitoon, pienemmän lapsen kanssa kotiin


Nykyään on mahdollista saada isompi lapsi hoitoon, vaikka vanhempi olisi vauvan tai pienemmän lapsen kanssa kotona. Hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja joka tarpeeseen. Meille sopivin vaihtoehto on se, että molemmat lapset ovat kotona. Onneksi on vapaus valita. Meidän tilanteessa en keksi yhtään syytä, miksi laittaisimme neljävuotiaan hoitoon.

Miksi meidän valinta sitten on joidenkin mielestä erikoista, jos kuitenkin on vapaus valita? En tiedä. Meillä ei ole tarvetta virikehoidolle, enkä myöskään kuopuksen syntymän jälkeen ole kokenut, että arki olisi helpompaa, jos isompi olisi hoidossa. Ehkä päinvastoin jopa?

Asiat muuttuvat aikojen myötä, eikä tosiaan ole enää mikään kirjoittamaton sääntö, etteikö osa lapsista olisi hoidossa vaikka vanhempi onkin kotona. Silti minusta on hassua, miksi jollekin pitää perustella sitä, että on lapsen kanssa kotona. Kun tavallaan sehän on se "perinteisin" malli. Tokikaan ei enää nykyään se yleisin vaihtoehto.

Päivähoito ja muut varhaiskasvatuspalvelut ovat perheitä varten, eivät lapset päivähoitoa varten.




Neljävuotias on kotona, koska.. 


Esikoinen on kotihoidossa, koska minä ja taaperokin olemme kotona. Yhteinen arki on se meidän juttu, me pidämme tästä vaihtoehdosta eniten. Kaksi lasta tarkoittaa myös tuplasti enemmän sisältöä omaankin päivään, yhteen lapseen verrattuna. Viihdyn kahden lapsen kanssa hyvin. Tavallaan "pelkän" vauvan kanssa muinoin oli ehkä vähän tylsääkin. Nyt ei kyllä ole sitä ongelmaa havaittavissa!

Arki kotona (ja menoillamme) on usein sellaista, että varhaiskasvatuksen eri osa-alueita tulee käytyä ihan vahingossakin. Kotonaolon ei tarvitse olla samanlaista kuin varhaiskasvatus päiväkodissa. Tavallisestihan lapset oppivat myös siinä sivussa, kun yhdessä touhuaa, juttelee ja pyörittää sitä arkea.

On myös ihanaa, ettei tarvitse olla sidoksissa jatkuvaan hakemiseen ja viemiseen, tai tiettyihin päiviin, joihin ei voisi suunnitella muuta ohjelmaa. 

Tokikin lapsi käy päiväkerhossa, mutta ei sielläkään mitenkään orjallisesti jokaisena kerhopäivänä, vaan hiukan harvemmin. Niin, että jos on muuta menoa, menemme menoillemme. Se sopii meille parhaiten. Sekään ei olisi paha vaihtoehto, vaikka kerhossa ei kävisi ollenkaan.


Varhaiskasvatus siellä ja täällä


Koen, että päivähoidolla ei ole tarjota meille mitään sellaista spesiaalia, josta lapsi jäisi paitsi. Laadukas päivähoito/perhepäivähoito on hieno asia, kuten kotihoitokin. Aina ja kaikille se ei ole hienoa ja laadukasta, oli sitten kyse kotihoidosta tai päivähoidosta. Ei siis ole olemassa absoluuttista, kaikille sopivaa vaihtoehtoa.


Ehkä se on se, kun puhutaan varhaiskasvatuksesta, saa se sana kuulostamaan päivähoidon sellaiselta palvelulta, joka tarjoaa jotain enemmän kuin koti? 

Päivähoito-sana taas kuulostaa siltä, että vanhempien työn vuoksi lapsi on hoidossa, ikään kuin säilössä jossain odottelemassa vanhempiaan. Olla kotona, kotihoidossa. Se ei käsitteenä kuulosta niin hienolta kuin varhaiskasvatuspalvelut.






Varhaiskasvatus on varhaista kasvatusta, tapahtui se sitten kotona tai päivähoidossa. Että kyllä, ei neljävuotiaskaan ole vielä liian vanha saamaan varhaiskasvatustaan kotoa käsin.

Miksi sama kasvatus virallisen tahon antamana on paljon arvostetumpaa kuin oman vanhemman antamana?



Millaisia valintoja teillä on tehty? 





P.s. Jos luit tämän niin, että mielestäsi parjasin varhaiskasvatuspalveluja tai muiden valintoja, niin kannattaa lukea ajatuksella uudestaan! :)



Me ollaan myös Instagramissa @iloelolaura, tuu sinne! 

9 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja itsellä paljon samoja ajatuksia. Meillä kotihoidossa on peräti viisivuotias, ja kyllä siitäkin on kyselty =). Mutta samantyyppisin perustein olen ajatellut tämän kotihoidon, itselleni aina ollut luontevinta ja itsestään selvää, että isompi / isommat on kotona kun vauva syntyy. Just esimerkiksi arjen sujuvuuden vuoksi, ei tartte kuljetella päiväkotiin ja hakea sieltä. Kun meillä kuopus syntyi, esikoinen kävi eskaria ja silloin sain tuntumaa siihen viemiseen ja hakemiseen. Arki siitä hankaloitui vaan. =) Ja sitten tuo kasvatus /virikepuoli, siitä nyt en oo huolissaan ollenkaan koska ei siitä mun mielestä tartte olla. Jos kotiympäristö on vähänkään ns.normaali, niin kotihoito on aivan riittävän virikkeellistä. Eri asia on, jos on ongelmaperheitä kuten päihdejuttuja tai syrjäytymistä, silloin päivähoito voi puoltaa paikkaansa.

    Ja tietysti asia on aina jokaisen perheen oma ja vanhempien päätettävissä, ja hyvin toitkin esiin että omaa valintaa esiin tuomalla ei ole tarkoitus arvostella muiden valintoja. Mutta jännä juttu on se, miten usein kotihoitoa kuitenkin vähän kummastellaan ja jopa arvostellaan. =) Ja toisaalta myös sitäkin, jos isomman vie hoitoon vaikka on kotona vauvan kanssa!

    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmasti koko ajan kysellään enemmän, sitä mukaa kun lapset kasvaa.
      Totta, kyllä päivähoidolle on myös paikkansa :)

      Poista
  2. Mulla on esikoinen ollut kotihoidossa (ja kerhossa) eskariin saakka. Just hiljattain oli leops-keskustelu ja omalla kotihoidetulla on mm. tosi hyvät leikitaidot, motoriset taidot, akateemiset taidot ja sosiaaliset taidot. Ollaan toki tehty lasten kanssa vaikka sun mitä ja käyty puistoissa, kirjastoissa, tapahtumissa, metsässä ym. ja järkätty leikkitreffejä. Meille tämä oli paras vaihtoehto ja esikoiselle varmasti paras ratkaisu. Kyllä hän eskarissakin viihtyy mutta hälinä siellä selvästi kuormittaa häntä.

    Mutta ymmärrän kyllä, ettei sama sovi kaikille ja niin se saa ollakin. Jokainen tekee omalle perheelleen parhaat valinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että hälinä ja ryhmässäolo myös kuormittaa lasta aika tavalla, vaikka siellä viihtyisikin hyvin. Kiva kuulla, että teillä kotihoidettu lapsi on pärjännyt taidollisesti ja tiedollisesti hyvin :)
      Kuulostaa tutulta, mekin puuhaillaan paljon lasten kanssa ja käydään eri paikoissa :)

      Poista
  3. Meillä esikoinen on ollut kaksivuotiaasta asti kerhossa. Meille on osunut niin ihana puistokerho, että sieltä saa juuri ne varhaiskasvatuksen parhaat puolet. Minusta kerhoista ja muista avoimen varhaiskasvatuksen palveluista puhutaan aivan liian vähän. Aina vain päiväkoti. Arvostan varhaiskasvattajien ja vakaopejen ammattitaitoa, mutta silti en ole vielä omaa lastani laittaa päiväkotiin. Kerho riittää.

    Toki on niinkin, että kaikissa perheissä ei ihan oikeasti niitä virikkeitä sille kotiin jäävälle lapselle ole tarpeeksi, silloin säännöllinen varhaiskasvatus olisi paikallaan.

    Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut tämän kommentin blogiisi ennenkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kerho on kyllä ihan toimiva vaihtoehto monille perheille.
      Heh, no mäkin aina kirjotan näköjään samasta aiheesta vähän eri ajatuksin uudestaan ja uudestaan :D :D

      Poista
  4. Meillä on 4 lasta, kaikki nyt jo koululaisia. Kaksi vanhinta oli kotihoidossa eskarin alkamiseen asti, kolmas kävi 20h/viikko päiväkodissa viskarivuonna. Kaikki 3 kävivät seurakunnan päiväkerhossa. Aamu-tai iltapäiväkerhoja eivät käyneet eskarissa tai koulussakaan. Iltatähtemme oli kotihoidossa 4,5v asti, seurakunnan kerhossa kävi hänkin 3-4 vuotiaana.

    Kaikilla lapsilla on ollut kavereita (muitakin kun sisaruksia), ollaan ulkoiltu, retkeilty ja askarreltu paljon. Koulussa kaikki ovat pärjänneet hyvin ja opettajat ovat kehuneet ystävällisiä, reippaita ja tasapainoisia lapsia.

    Kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa, ja hyviä muistoja on jäänyt lapsillekin. Nauttikaa te joilla se aika on nyt. Älkääkä stressatko vaikka ympäristö niin tekisikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Minäkin ajattelen, että nämä on ne parhaat ajat :)

      Poista
  5. Meidän kaikki neljä lasta ovat olleet toistaiseksi vain kotihoidossa. En malttaisi viedä hoitoon eikä ole tullut mieleenkään, kun itse olen kotona. Päiväkerhossa yms. ovat saaneet ikäistään seuraa. Monena päivänä on jotain ohjelmaa, käymme yhteisissä jutuissa, harrastuksissa jne. On ollut ihana kuulla, että nyt jo koulussa oleva esikoinen on ollut erittäin etevä kaikessa niin eskarissa kuin koulussa. En myöskään ymmärrä, mitä kotihoitoa enemmän lapsi voisi saada hälisevässä hoidossa. Hoitopaikkojen nykytilannekin kun kovasti puhuttaa.. Toki hyviäkin varmasti on. Kyllä meilläpäin ainakin enemmän hämmästyttää se, jos joku kotona oleva vanhempi vie (osaa) lapsista hoitoon. Eikä se ole mitään ilmaista! Vaikka olisi hyvät säästöt, niille rahoille löytyy varmasti parempaa käyttöä. Ainakaan kotihoidontuesta ei paljon maksella.. Tuskin töissä oleva vanhempi suostuu maksamaan hoitomaksua, jos toinen vanhempi on kotona. Tuntuisi todella oudolta! Toki kaikki normaalista poikkeavat tilanteet on asia erikseen eli jos on sairautta, ongelmia..

    VastaaPoista